Elikkäs, olen 24-vuotias n.170 senttinen blondi Turun seudulta. Olen opiskelija ja ongelminani on tällä hetkellä masennus, ahdistys, pelkotilat ja hiukan myös pakko-oireilu (melko lievä). Lääkitys on jo jonkin aikaa ollut käynnissä ja terapiaankin olen piakkoin menossa joten sillä saralla näyttää jo hiuakn paremmalta.
Ongelmani on yksinäisyys ja elämän tyhjyys, kaikki asiat tuntuu turhalta ja suotittamiselta.
En ole ikinä seurustellut enkä ihan hirveästi käy ulkona missä voisi edes tavata ketään.
Ennen en oikein edes kaivannut ketään, mutta viime aikoina on alkanut tulla sellainen olo että ehkä se olisi ihan kiva joskus jos löytäisikin jonkun.
Ongelmana on kuitenkin, että vaikka esim. viimeksi kun olin ulkona (opiskelijabileet) 3 tyyppiä lähestyi ja tuli juttelemaan kun oltiin kaverien kanssa istuskelemassa. Jäädyn siinä tilanteessa kuitenkin täysin ja yleensä miehet kaikkoaa aika äkkiä kun vastaanotto on niin kylmä ja välttelevä.
Asia on kuitenkin niin, että vaikka olisin kiinnostunut jostain niin jo valmiiksi ajattelen että "ei tuo nyt musta välitä, kunhan kännissä pokaa ketä tahansa" vaikka esim. edellä olevassa tapauksessa miehet eivät edes olleet kovin humalassa. En siis kauhean vastenmielinen voi olla jos joku viitsii edes tulla jutustelemaan.
Toinen fakta on se, että itseäni pelottaa niin paljon uusien tuttavuuksien luominen ja koska minulla ei ole minkäänlaista kokemusta parsuhteesta/miehistä niin paniikki iskee heti jo ennen kuin edes antaa mahdollisuutta jonkun jutun syntymiseen. Mitä jolu ajattelee kun kuulee että olen täysin avuton näissä jutuissa?
Kolmas juttu on se, että minulla on erääseen tyyppiin niin suuri kaukoihastus ja ajattelen suunnilleen niin että kyseinen tyyppi on ulkonäöllisesti/muutenkin minun unelmamieheni enkä tämänkään takia anna kellekään minkäänlaista mahdollisuutta edes tulla lähelle vaan mulla on ns. pakus suojamuuri tai panssari koko ajan päällä. Tätä "ihastustani" en henk.koht tunne, kerran baarissa kännissä jotain menin päätäni aukomaan, mutta ei muuta, Hän saa varmasti paljon huomiota naisilta ja en varmasti ole ihan kärkisijoilla ihmisistä joihin hän katsoisi ekana.
Paljon asiaa.. toivottavasti edes joku luki :)
Mitäs toimisitte/tekisitte minun tilanteessani??? :)
Kiitos vastauksista ja anteeksi kirjoitusvirheet...
Ongelmani on yksinäisyys ja elämän tyhjyys, kaikki asiat tuntuu turhalta ja suotittamiselta.
En ole ikinä seurustellut enkä ihan hirveästi käy ulkona missä voisi edes tavata ketään.
Ennen en oikein edes kaivannut ketään, mutta viime aikoina on alkanut tulla sellainen olo että ehkä se olisi ihan kiva joskus jos löytäisikin jonkun.
Ongelmana on kuitenkin, että vaikka esim. viimeksi kun olin ulkona (opiskelijabileet) 3 tyyppiä lähestyi ja tuli juttelemaan kun oltiin kaverien kanssa istuskelemassa. Jäädyn siinä tilanteessa kuitenkin täysin ja yleensä miehet kaikkoaa aika äkkiä kun vastaanotto on niin kylmä ja välttelevä.
Asia on kuitenkin niin, että vaikka olisin kiinnostunut jostain niin jo valmiiksi ajattelen että "ei tuo nyt musta välitä, kunhan kännissä pokaa ketä tahansa" vaikka esim. edellä olevassa tapauksessa miehet eivät edes olleet kovin humalassa. En siis kauhean vastenmielinen voi olla jos joku viitsii edes tulla jutustelemaan.
Toinen fakta on se, että itseäni pelottaa niin paljon uusien tuttavuuksien luominen ja koska minulla ei ole minkäänlaista kokemusta parsuhteesta/miehistä niin paniikki iskee heti jo ennen kuin edes antaa mahdollisuutta jonkun jutun syntymiseen. Mitä jolu ajattelee kun kuulee että olen täysin avuton näissä jutuissa?
Kolmas juttu on se, että minulla on erääseen tyyppiin niin suuri kaukoihastus ja ajattelen suunnilleen niin että kyseinen tyyppi on ulkonäöllisesti/muutenkin minun unelmamieheni enkä tämänkään takia anna kellekään minkäänlaista mahdollisuutta edes tulla lähelle vaan mulla on ns. pakus suojamuuri tai panssari koko ajan päällä. Tätä "ihastustani" en henk.koht tunne, kerran baarissa kännissä jotain menin päätäni aukomaan, mutta ei muuta, Hän saa varmasti paljon huomiota naisilta ja en varmasti ole ihan kärkisijoilla ihmisistä joihin hän katsoisi ekana.
Paljon asiaa.. toivottavasti edes joku luki :)
Mitäs toimisitte/tekisitte minun tilanteessani??? :)
Kiitos vastauksista ja anteeksi kirjoitusvirheet...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Taas elikkäs-aloitus...
Mitä se sitten tarkoittaa? Tuo "elikkäs" meinaan??
mitäs meinaat? että on pro fiktio faktaa vai? selvä se, mutta ehdottaisin vahvaa lääkitystä päälle ja uutta yritystä. Mitäs sanoo simasuuneiti?
mitä jos sanoisit sille kaukoihstukselle, onko sulla muka jotain menetettävää? paitsi neitsyys.
baarissa jos joku tulee juttelemaan se haluaa todennäköisesti sänkyysi, ei muuta.
onko näin Ö? Kannattaa siis pedata sänky jo valmiiksi auki ja tuulettaa huone hyvin, vaihtaa lakanat ja tunkea lattialla lojuvat vaatteet kaappiin..raivata kaikki esteet sängyn tieltä, että on suora sihti kaatua sinne yhdessä suorin tai vähemmän suorin jaloin.
Pakko kysyä, mutta miksi mainitset pituutesi tuossa viestissäsi? Onko se jotenkin olennaista...? :)
Kyllä naisetkin on kylmiä ja vältteleviä. Enemmän kuin miehet joten naisia ei kannata lähestyä edes
"viimeksi kun olin ulkona (opiskelijabileet) 3 tyyppiä lähestyi ja tuli juttelemaan kun oltiin kaverien kanssa istuskelemassa."
"minulla on erääseen tyyppiin niin suuri kaukoihastus ja ajattelen suunnilleen niin että kyseinen tyyppi on ulkonäöllisesti/muutenkin minun unelmamieheni"
"Hän saa varmasti paljon huomiota naisilta"
Ensinnäkin olen pahoillani saamistasi vastauksista. Esimerkiksi simasuuneiti ei osannut kommentoida mitään asiallista vaikka on korkeakoulututkinnon suorittanut.
Kun mietit voitko sinä olla kiinnostava niin samaa miettii se toinenkin, ellei sitten ole sellainen minä-minä-tyyppi.
Vaikka ihmisiä on tuhansia, niin useimmat ovat vain vastaantulijoita. He eivät ole toistensa kavereita, moni menee yksinäisenä kotiinsa. Jollekulle heistä sinä olet se oikea, tai hän on se oikea sinulle. Parhaimmillaan olette oikeat toisillenne, ja se selviää kun puhut jostakin asiasta jonka tiedät osaavasi. Monelle se osaaminen on säätila, aurinkoinen keli tänään. Jos vastaus ei ole tympeä voit siirtyä johonkin toiseen aiheeseen.
Sinulle varmaan sopii parhaiten semmoinen tutustuminen, joka tapahtuu hiljalleen. Eli töissä, koulussa, harrastuksissa jne. Miehet esim baarissa, ketkä haluavat vain seksiä saattavat kyllästyä jos ei hommaetene nopeasti. Fiksut miehet, jotka voisivat oikeastikin olla kiinnostuneita eivät pienestä ujostelusta piittaa, päinvastoin se on naisilla jopa ihan suloinen ominaisuus. Miehillä tämä ominaisuus vie maskuliinisuutta pois, tiedän koska itse olen semmoinen ujostelija. Olet varmasti viehättävä, usko itseesi enemmän.
T.mies
Itse olen 26- vuotias mies, samoin minä olen Turun seudulta ja opiskelen tällä hetkellä taas työtilanteen vuoksi. Itse ei ole tullut koskaan seurusteltua myöskään saati edes paljoa ystäviä ollut. Olen kuitenkin kestänyt sen varsin hyvin mutta tietenkin tässä alkaa tulla miettimään sitä, aikooko näin jatkaa koko loppuelämän. Ajatus aiheuttaa toisinaan masennusta ja huonoa omatuntoa mutta olen vielä pärjännyt kuitenkin itsekseni ilman mitään vakavempaa tai muuta sellaista. Itsetuntoa olisi saatava positiivisemmaksi, sehän siinä taitaa yleisesti olla. Pitäisi uskoa enemmän omaan itseensä. Olisi tietysti hienoa tavata tai ainakin edes jutella tarkemmin, voisi tehdä hyvää ehkä jopa molempien kannalta. Jos sinulle sopii, voisi olla mukavaa ainakin näin aluksi keskustella asiasta vähän enemmänkin.
"Ongelmani on yksinäisyys ja elämän tyhjyys, kaikki asiat tuntuu turhalta ja suotittamiselta. "
Yksinäisyys on toisinaan raskasta. Positiivisena puolena sinulla on edelleen omien sanojesi mukaan kaveri, jonka seurassa olit bileissä. Eli toisin sanoen sinulla on edelleen ihmisiä, jotka välittävät seurastasi ja koska sinä edelleen saat kutsuja bileisiin, on sinulla myös vielä ihan hyvät mahdollisuudet tutustua uusiin ihmisiin. Yritä ottaa kaikki ilo irti pienistäkin asioista, mutta pitää odotukset realistisina. Harva ihminen onnistuu muodostaman uusia ihmissuhteita joka kerta ihmisiä tavatessaan, joten "epäonnistumisia" ei pidä ottaa liian raskaasti.
"3 tyyppiä lähestyi ja tuli juttelemaan kun oltiin kaverien kanssa istuskelemassa. Jäädyn siinä tilanteessa kuitenkin täysin ja yleensä miehet kaikkoaa aika äkkiä kun vastaanotto on niin kylmä ja välttelevä."
Jos keskustelun ylläpitäminen tuottaa hankaluuksia, kannattaa miettiä jo etukäteen jotain juteltavaa/kysymyksiä. Alku on usein hankalin, mutta kun alkuun pääsee juttelu sitten kehittyy aika luonnostaan. Jos nyt kyse on esim. opiskelijabileistä eikä mitään muuta tule mieleen , niin voi vaikka lähteä liikkeelle kysymällä oliko hän jollain yhteisellä kurssilla tai kysymällä mitä opiskelee pääaineena tms. Ja jos hyvin käy niin lopulta päädytte juttelemaan jostain kiinostuksen kohteista yms. Tärkeetä kuitenkin pitää jonkunlaista vuorovaikutteisuutta yllä, ettei toiselle tule kuvaa että hän juttelee yksinään.
"Asia on kuitenkin niin, että vaikka olisin kiinnostunut jostain niin jo valmiiksi ajattelen että "ei tuo nyt musta välitä, kunhan kännissä pokaa ketä tahansa" vaikka esim. edellä olevassa tapauksessa miehet eivät edes olleet kovin humalassa."
Itse en ainakaan ala pokaamaan ei-kiinnostavia naisia edes humalassa. Kyllä sitä tarvii sit olla jo niin kovassa humalassa ettei järki enää luista. Oletuksena kuitenkin jos mies lähestyy sinua ja kykenee edelleen fiksuun keskusteluun, on hän ainakin jossain määrin kiinnostunut sinusta. Toki kiinnostus voi olla pelkkään ulkonäköön pohjautuvaa tai mielessä voi olla pelkkä pano, mutta nuo seikat selviää vasta kun on päästy jutteluasteelle.
"Toinen fakta on se, että itseäni pelottaa niin paljon uusien tuttavuuksien luominen ja koska minulla ei ole minkäänlaista kokemusta parsuhteesta/miehistä niin paniikki iskee heti jo ennen kuin edes antaa mahdollisuutta jonkun jutun syntymiseen. Mitä jolu ajattelee kun kuulee että olen täysin avuton näissä jutuissa?"
Ei lähellekkään kaikilla opiskelijoilla ole mitään hirmuista parisuhdekokemusta. Muutenkin uuden ihmisen kanssa tutustuminen on aina erilaista kuin jonkun toisen ihmisen kanssa. Turha siitä etukäteen on kuitenkaan ottaa stressiä ja myös miehiä hermostuttaa usein uuteen naiseen tutustuminen, vaikka kokemusta olisikin jo jonkun verran.
"Kolmas juttu on se, että minulla on erääseen tyyppiin niin suuri kaukoihastus"
Tästä lienee parasta pyrkiä pääsemään eroon. Parhaiten se onnistuu tutustumalla uusiin ihmisiin.
Ei se kaukoihastus sinusta tiedä mitään jos et itsestäsi hänelle ilmoittele. Voi myös olla ettei sittenkään ajattele mitään vaikka ilmoittaisit...
Eiköhän suo kannata vain rohkeasti tutustua ja aina voi nettiäkin käyttää apuna. Kirjoittelukin voi auttaa ja saada alkuun juttelua tms... Sitä kautta on helpompaa tavatakin jos semmoista ajattelee.
Heippa taas ja kiitos kovasti kaikille vastanneille (siis asiallisille sellaisille, muut jätin huomiomatta.) :)
su-iltana kyseli miksi laitoin pituuteni avausviestiin. Totta puhuakseni en osaa sanoa, ehkä ajattelin että sillä on joku merkitys tässä asiassa vaikka nyt kun miettii niin ei kyllä taida olla. Aloitusviesti nyt oli muutenkin vaan sellaista asioiden ilmoille heittelyä.
Mukavaa saada myös miesnäkökulmia näihin vastauksiin. Olen kyllä tietoinen, että aina kun luodaan jotain uutta ihmissuhdetta (oli kyseessä sitten ystävyys/syvempi juttu) niin aina on jännitys jollain lailla läsnä, vaikka muissa tilanteissa olisikin tosi rohkea ja sosiaalinen ihminen. Itsellä se on vaan todella hallitsevassa asemassa. Se on muutenkin jännää, että vaikka usein sanotaan, että on helpompi tutustua uusiin ihmisiin humalassa, mutta minuun se ei päde ainakaan kokonaan. Vaikka olen humalassa, niin olen silti koko ajan erittäin tietoinen itsestäni ja siitä miten käyttäydyn jos "pitää" jutella jollekin uudelle ihmiselle. Saatan olla rennompi, mutta ei humalatila minulta ainakaan kokonaan estoja vie tässä asiassa (kuten ehkä joskus jopa toivoisi). Minun tulee olla lähellä sammumispistettä tai niin, että muisti on kadonnut aamuun mennessä etten koko ajan mieti/analysoi käytöstäni uusen ihmisten seurassa.
Sitäkin olen omalla kohdallani miettinyt etten muutenkaan osaa käyttäytyä miesten seurassa sillä ainoa miespuolinen kontakti koko elämän aikana on ollu isä muut sukulaiset. Minulla ei ole veljiä eikä koskaan ollut edes miespuolisia kavereita eikä edes tuttuja. Mistä heille edes puhuisi? Pitääkö miesten seurassa käyttäytyä jotenkin eri lailla kuin naisten, siis ihan kavereinakin? Itse tykkään urheilusta todella paljon (katsottuna) ja useimmat miehet kai myös joten siinä saattaisi olla yksi mahdollinen keskusteluaihe.
"Sinulle varmaan sopii parhaiten semmoinen tutustuminen, joka tapahtuu hiljalleen. Eli töissä, koulussa, harrastuksissa jne"
Tämä on kyllä niin totta. Muodostan kaverisuhteetkin todella hitaasti. Esim. uudessa koulussa saatan aluksi olla todella hiljainen ja tarkkailla muita. Sen jälkeen vasta uskataudun juttelemaan hiukan ja kestää todella kauan ennen kuin tunnen itseni mukavaksi tai luotan johonkin ihmiseen niin paljon, että kerron hänelle enemmän yksityiskohtia itsestäni tai pystyn puhumaan syvällisemmistä asioista kuin esim. tv-sarjoista.
" Pitäisi uskoa enemmän omaan itseensä."
Totta tämäkin. Itsellä on todella huono itsetunto enkä pysty esim. keksimään itsestäni paljoakaan hyvää sanottavaa ja jos joku kehuu vaikka minua, niin on se kauhean kiusallista. Pidän myös kauhean tärkeänä mitä muut minusta ajattelee ja analysoinkin ihmisten ajatuksia. Useimmiten olettamukseni on tosi negatiivisia, siis siitä miten ihmiset minut näkee ja kokee.
"Positiivisena puolena sinulla on edelleen omien sanojesi mukaan kaveri, jonka seurassa olit bileissä. Eli toisin sanoen sinulla on edelleen ihmisiä, jotka välittävät seurastasi ja koska sinä edelleen saat kutsuja bileisiin, on sinulla myös vielä ihan hyvät mahdollisuudet tutustua uusiin ihmisiin."
Minulla on onnekseni muutamia kavereita sekä koulussa että sen ulkopuolellakin, mutta ei se estä tuntemasta itseään yksinäiseksi. Oma elämöni on minusta niin mitätönä ja katselen aina kaiholla kun muut päivittelee esim. facebookkiin paljon biletyskuvia yms. Usein mulla on myös ihmeajatuksia esim. koulukavereista etää vaikka heidän kanssaan oleile, etteivät he kuitenkaan minusta kamalasti pidä.
"Oletuksena kuitenkin jos mies lähestyy sinua ja kykenee edelleen fiksuun keskusteluun, on hän ainakin jossain määrin kiinnostunut sinusta."
Siinäpä ongelma onkin... joku kiinnostunut MINUSTA? :D Olen itsestä niin tavis ja tylsä ihminen enkä nyt mikään kaunotarkaan (melko tavallinen) että miten joku mielestäni ihan hyvännäköinen mies (siis nämä 3 mistä aiemmin oli jo puhetta) katsoisi minuun kun baarissa on kymmenittäin kivemman näköisiiä tyttöjä? Tämäkin ongelma on varmasti huonossa itsetunnossa.
"Ei se kaukoihastus sinusta tiedä mitään jos et itsestäsi hänelle ilmoittele."
Totta, mutta eipä sitä sydämelleen mitään voi. En edes kyseistä tyyppi tunne eikä hän varmaan edes tiedosta olemassaoloani. Hän voi olla täysi idiootti ja nolla, mitä en kyllä usko lyhyen humalaisen´"keskustelun" perusteella. Hänestä vain huokuu sellainen ihana sympaattisuus joka vetoaa minuun. Tiedän myös, että en saisi haaveilla jostain mitä en todennäköisesti voi saada mutta eipä tunteilleen mitään voi. ;) Jos laittaisin hänelle vaikka facebookissa viestiä, niin voisin kuvitella hänen ajatuksensa. "Kuka kumma tuokin tyypppi on ja ihme stalkkeri!" :/
Taas tuli paljon tekstiä.. laittakaa vaan lisää vastauksia jos kommentoitavaa löytyy. Arvostan niitä todella. :)
"Mistä heille edes puhuisi? Pitääkö miesten seurassa käyttäytyä jotenkin eri lailla kuin naisten, siis ihan kavereinakin?"
Empä tiedä kannattaako tuota asiaa liikaa miettiä. Kyllä miehet sinulta kyselevät / muuten juttelevat ja aina voit itsekin kysellä asioista että mitä kuuluu ja mikä kiinnostaa jne.
Varmasti miesten ja naisten kanssa jutteleminen eroaa toisistaan eli et saata mieheltä kysellä uusimpia meikkivinkkejä, mutta aika nopeasti sitä oppii juttelemaan jos vain löytyy molemminpuolista kiinnostusta juttelemiseen.
Onhan tuo urheilukin yksi hyvä aihe, mutta varmasti niitä löytyy ihan monista muistakin asioista juttelun aiheita kuten arkipäivän tilanteista, kiinnostuksen kohteista ja asioista jotka muuten huvittavat jne...
Voi tietysti olla että moni haluaa ihan muita asioita kuin "pelkkää juttelua" mutta parhaiten tuota oppii jos itsekin ottaa kontaktia eli olipa sitten baarissa tms. tai sitten jonkun netin kautta.
Koulun, harrastuksen, työpaikan tms. kautta voi olla hankalempaa tutustua.
Naiset ovat silti paremmassa asemassa tuossa tutustumisasiassa koska yhteydenottajia aina löytyy.
Sulta puuttuu itsetunto etenkin miesten kanssa toimimisesta, koska et ole toiminut miesten kanssa. Lisäksi miehet vahvistavat naisen itsetuntoa toisia naisia tehokkaammin, sillä miehet eivät usein ole mahdollisesti samalla tavalla keljuja kuin naiset, ovat rehdimpiä ja suorempia.
Sä oot todella onnellisessa asemassa, sillä saat miespuolisia tuttuja itsellesi todella helposti halutessasi. Tässäkin threadissa sellasia on jo näkynyt ja itsekin mielelläni opettaisin itseluottamusta kaltaisellesi tytölle. Pistät vaan ilmoituksen jonnekin deittisaitille kuvan kanssa, niin ilmoituksia alkaa satamaan, aivan varmasti.
"Jos laittaisin hänelle vaikka facebookissa viestiä, niin voisin kuvitella hänen ajatuksensa. "Kuka kumma tuokin tyypppi on ja ihme stalkkeri!" :/"
Laita sille viesti. Pääset kerralla eroon pähkäilyistä. Lopputuloksena on joko poikaystävä, kaveri, tai sitten ei mikään uusi ihmissuhde, mikä on itse asiassa nyt tällä hetkellä voimassa. Teidän välillänne ei ole nyt oikeasti mitään, joten pääset kyllä nopeasti yli, jos sieltä ei poikaystävää tulekaan. Minä sain kerran yhteydenoton tuntemattomalta naiselta ja en pitänyt sitä minään stalkerointina, pikemminkin positiivinen yllätys.
Ikävä kansantauti tämä huono itsetunto. Suomalaiset vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan rakastamaan itseään ollenkaan.
=> Pidän myös kauhean tärkeänä mitä muut minusta ajattelee ja analysoinkin ihmisten ajatuksia.
Aika paljon asiaa, mutta kommentoin vain tätä yhtä.
Ei ihmiset ryhmänä oikeasti ajattele mitään muuta kuin mitä toiset ajattelevat heistä, mutta ennakkokäsityksiä saattaa jokaisella olla. Minullakin on ennakkoluuloja, mutta jokainenhan meistä on perimänsä (ujo vaiko vilkas) ja kokemustensa (kehuja ja iloisia kokemuksia vs. moitteita ja traumoja) luomus.
Siksi tutustua voi keneen tahansa, mutta molemmilla osapuolilla on omat varaumuksensa. Sanotaan että vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta siinä on omat riskinsä. Jos toinen haluaa esimerkiksi matkustaa lomillaan Lappiin ja toinen Thaimaahan ei sellainen pitkän päälle kestä.
Keskustelunaiheet pitää hakea haastattelemalla. Voit puhua urheilusta, mutta esimerkiksi minua se kiinnostaa vain small talkin verran, eli "Räikkönen voitti, Renault pärjää hyvin".
Miesten kannattaa jutella laajemmin ja aiheista jotka eivät välttämättä itseään niin kiinnostaisikaan.
Naisten on kuitenkin turha sortua samaan asiaan, koska silloin vain katoaa nopeammin oma kiinnostus ja innostus.
Tyypillistä silti on että enemmän miehet esittävät omia "kiinnostuksen kohteitaan" (noin myöhemmin) naisille kuin toistepäin olipa sitten joku harrastus, tai muu laji tms. kyseessä.
Vai olet sinä 170 cm blondi Turusta, voi jeee.. Ketä oikeasti kiinnostaa?
Jos olisi oikeasti 24-vuotias blondake Turuust, niin ainakin tätä miestä kiinnostaisi veikkaan..
http://www.youtube.com/watch?v=ilqStG5SBCU
Hän ilmeisesti ainakin jollakin tasolla toivoisi pelastavaa prinssiä ja siksi mainitsi tuollaisia muuten viestinsisältöön nähden epäolennaisia seikkoja. Tokihan tuollaisen kuuloinen nainen kelpaisi vaikka kuinka monelle miehelle. Ei tarvitse muuta kuin valita itelleen mieluisin.
Minua ainakin kiinnostaa. Ei miesystävänä, vaan ihmisenä. Ja jos ei kiinnostaisi olisin kirjoittamatta mitään.
Käytöstavat on ihan hyvät osata =)
Sama ongelma minullakin on ollut, pienempänä ajattelin aina muitten puolesta enkä koskaan tehnyt mitään mitä muut olisivat voinneet pitää jollain tavalla epämiellyttävänä asiana, ihan siis pienestä pitäen. Sama mielentila ei kuitenkaan ole muuttunut vaikka onkin tuo 26 mittarissa.
Nykyään yrittää olla hieman itsevarmempi ja kenties hivenen itsepäisempikin mutta ei se tosiaan ihan helppoa ole kun koko ikänsä on elänyt ja käsittänyt asioita sillä yhdellä ja tietyllä tavalla. Lähisuku on maininnut, että olisin liian ankara itselleni ja asetan itselleni liian kovia periaatteita koska muille yritän lähes aina olla enemmän ystävällinen kuin itselleni olen ikinä koskaan ollut ja henkilökohtaiset rajani ovat turhan korkealla. Tästä huolimatta olen yrittänyt elää itseni ja periaatteideni kanssa mutta kuten jo sanoin, aionko tosiaan jatkaa näin loppuun saakka?
Vielä ei varmaankaan olisi liian myöhäistä yrittää vähän muuttaa itseään mutta ei se taida ihan noin vain onnistua, erityisesti jos olen yksin, se ainakin on lähestulkoon täysin varma. Pitäisi olla vähän avonaisempi ja suvaitsevampi mutta erityisesti se varmuus jos mikä olisi hyvä lisä. Keskusteleminen asiasta auttaisi varmaankin aluksi. Keskustellaan vaan asiasta enemmänkin jos sopii.
"elikkäs", jos sulla ei ole mitään asiallista kerrottavaa niin suosittelen terapiaa tuohon panikointiin ja sit alat popsia ssri mömmöjä niinkaun että et tunne enää ittees
Kokeile suomi24 chattia.
Heti kun menet naisen nimellä sisään, niin on 5-10 miestä vonkaamassa.
Harmittaa kun tonne S24 chattiin ei pääse nykyään kuin nikillä. On siinä varmasti hyvät puolensa ja onhan toi nikin tekeminen helppoa, että ei sinällään. Mutta kuitenkin se on jo jonkinlainen kynnys hetken mielijohteesta luoda tunnus ja mennä chattailemaan. Lisäksi siellä on nyt ne vakionaamat. Ennen siellä kävi satunnaisia vierailijoita ja kun siellä huuteli seuraa, sitä toisinaan myös sai (olen mies). Nuorempana tapasin useita chatissa tapaamiani tyttöjä siten livenä ja yhden kanssa seurustelin puoli vuotta, toisen kanssa puolitoista vuotta. Mutta on noita varmaan muitakin chatteja kuin tuo S24:sen.