Haluan kertoa jotain tapahtumia elämästäni, joka alla olevasta huolimatta on ollut aika tavallista: urheilua, opiskelu ja valmistuminen yliopistosta, paljon kavereita ja nyttemmin avioliitto ja lapsi.
Noin 15 vuotiaana kiinnostuin yliluonnollisista asioista, etenkin ufoista. Hain kirjastosta alan kirjallisuutta ja luin. Öisin alkoi tapahtua erikoisia asioita - poistuin ruumiistani ja näin tässä tilassa kotikaupunkini päällä vaalean värisen aluksen. Eräs henkilö tästä aluksesta yritti pakottaa minua sopimaan yhteistyöstä heidän kanssa. Sillä hetkellä tiesin menneeni liian pitkällä "harrastuksissani" ja kaduin sitä, että olin kantanut näitä kirjoja kirjastosta. Huusin Jumalaa apuun ja tämän vaalean olennon täytyi väistyä. Palasin takaisin ruumiiseeni.
Tästä alkoi sisäinen taistelu elämässäni. Näin kerran vielä yhdessä kavereiden kanssa vaalean
lentävän aluksen eräänä perjantai-iltana, mutta tiesin, että en enää haluaisi olla tekemisissä tällaisten asioiden kanssa, koska pelko alkoi hallita elämääni.
Kaipasin sitä, että joku rakastaisi minua siitä huolimatta millainen olin. Kaipasin pysyvää tarkoitusta elämääni kaiken turhuuden sijaan.
Menestyminen koulussa ja kaverien sosiaalinen hyväksyminen ei tuonut tyydytystä. Kaipasin pysyvän rauhan levottomaan sydämeeni
Jumala alkoi kutsua minua. Aloin lukea Raamattua silläkin uhalla, että kaverini saisivat tietää - huomasin olevani ensimmäistä kertaa elämässäni vapaa ihmisten hyväksynnän kerjäämisestä hinnalla millä hyvänsä.
(jatkuu ... )
Noin 15 vuotiaana kiinnostuin yliluonnollisista asioista, etenkin ufoista. Hain kirjastosta alan kirjallisuutta ja luin. Öisin alkoi tapahtua erikoisia asioita - poistuin ruumiistani ja näin tässä tilassa kotikaupunkini päällä vaalean värisen aluksen. Eräs henkilö tästä aluksesta yritti pakottaa minua sopimaan yhteistyöstä heidän kanssa. Sillä hetkellä tiesin menneeni liian pitkällä "harrastuksissani" ja kaduin sitä, että olin kantanut näitä kirjoja kirjastosta. Huusin Jumalaa apuun ja tämän vaalean olennon täytyi väistyä. Palasin takaisin ruumiiseeni.
Tästä alkoi sisäinen taistelu elämässäni. Näin kerran vielä yhdessä kavereiden kanssa vaalean
lentävän aluksen eräänä perjantai-iltana, mutta tiesin, että en enää haluaisi olla tekemisissä tällaisten asioiden kanssa, koska pelko alkoi hallita elämääni.
Kaipasin sitä, että joku rakastaisi minua siitä huolimatta millainen olin. Kaipasin pysyvää tarkoitusta elämääni kaiken turhuuden sijaan.
Menestyminen koulussa ja kaverien sosiaalinen hyväksyminen ei tuonut tyydytystä. Kaipasin pysyvän rauhan levottomaan sydämeeni
Jumala alkoi kutsua minua. Aloin lukea Raamattua silläkin uhalla, että kaverini saisivat tietää - huomasin olevani ensimmäistä kertaa elämässäni vapaa ihmisten hyväksynnän kerjäämisestä hinnalla millä hyvänsä.
(jatkuu ... )
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.