aurinko ei laskenut lainkaan
raskaat pilver peittivät taivaan
odotin pitkän utuisen päivän
sade vain piiskaasi ikkunoihin
kuvasi kauniin
paionoin rintaani vasten
näin silmäsi hymyilevät
rakkauden niissä
En koskaan löytänyt luoksesi
kulta oli muuttunut hiekaksi
Obs! Mainita täytyy, kirjoitin tämän jo vuosia sitten kirjoitettu.
raskaat pilver peittivät taivaan
odotin pitkän utuisen päivän
sade vain piiskaasi ikkunoihin
kuvasi kauniin
paionoin rintaani vasten
näin silmäsi hymyilevät
rakkauden niissä
En koskaan löytänyt luoksesi
kulta oli muuttunut hiekaksi
Obs! Mainita täytyy, kirjoitin tämän jo vuosia sitten kirjoitettu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pidän tädtä runosta ja sen lempeän nostalgisesta sävytyksestä.
Runo todellakin henkii lempeää surumielisyyttä ja sinä on herkkä puhutteleva sävy.
Ainakin minun mielestäni ja ehkä osasyynä on se, että runo palauttaa mieleeni erään oman runoni vuosien takaa. Runon, joka toistaa samaa aihemaailmaa.
Muistatko ?
Se oli helteisen päivän ilta
ja me seisoimme laiturilla.
Yllämme tummat pilvet,
pilvet yllämme.
Muistatko ?
Satoi.
Satoi suuria lämpimiä pisaroita.
Meitä se ei haitannut,
Annoimme sateen valua yllemme.
Muistatko ?
Ja aurinko paistoi
alhaalla horisontissa
pilvien kultaisesta aukosta.
Sadepisarat kimmelsivät sen säteissä.
Kuin kultasade.
Kun käänsimme selkämme auringolle,
näimme edessämme sateenkaaren.
Vasten tummaa pilvitaivasta hehkuvan
täydellisen sateenkaaren.
Muistatko ?
Nauroimme
ja silloin sinä yllättäen,
suutelit minua.
Yhden kerran,....yllättäen.
Silloin satoi.
-------
Muistatko?
Todella kaunis ja lämminhenkinen runo
Kiitokset Ceerolle
KIITOS KOMMENTISTA Ceero JA ENNENKAIKKEA KAUNIISTA RUNOSTASI.Wau mikä runo:)