kun ei tarvii enää töihin lähteä.
Miten tähän tottuu?,
eläkkeelle jäävä
2195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuvittele alkuun, että olet talvilomalla. Kyllä se siitä!
Samaa olen pelännyt, toukokuun alussa se alkaa. Minulla ehkä on helpompaa, kun olen ollut jo viisi vuotta työttömänä.
Joka aamu olen noussut kuudelta, syönyt aamupalan, tehnyt eväät ja lähtenyt maaseudulle. Milloin metsätöihin, milloin kasvimaalle, mutta tänään lähden hiihtelemään.
Menee siinä muutama kuukausi, ainakin minulla meni. Nyt en lähtisi töihin mistään hinnasta, vapaus on ihanaa. Paitsi nyt, jouduin ottamaan dementoituneen äksyilevän, karkailevan äitini luokseni. Odottelee laitospaikkaa.En ole ollut näin kovilla koskaan työelämässä ollessani.
Suretko sitä jo etukäteen??
Minä taas odotan eläkkeelle PÄÄSYÄ kuin kuuta nousevaa, ettei tarvitsisi joka aamu lähteä. Olen huomannut lomien aikana, että siihen tottuisi nopeastikin. Olisi niin mukavaa saada tehdä omat aikataulunsa ihan itse.
Vielä 14 kuukautta, sitten koittaa vapaus!!
Mitäpä jos te kaikki tässä ketjussa opettelisitte elämään, ensin.
Ottamaan päivän kerrallaan. Se alkaa, yleisesti ottaen aamulla klo 5.00 - 9.00 välillä kun ihminen herää.
Päihkäilkää sitten, tätä kuluvaa päivää. Huomista ei ole.
Oikein hyvin olen tottunut ansaittuihin eläkepäiviini, joista olen nauttinut vuoden. Neljäkymmenvuotinen työrupeama riitti osalleni.
Juuri tulin kuntosalilta, jossa pari tuntia vierähti. Loppupäivän voin suunnitella mieleisekseni. Kyllä elämä on ihanaa.
Mukavalta tämä tuntuu muuten, mutta joskus on jotenkin yksinäistä, vaikkei miulla työkavereita viimeisessä työssäni ollutkaan, mutta porukkaa paljon ympärillä..touhua ja tohinaa..nyt on hiljaista.
p.s. koskaan en kai ihan vapaaksi/eläkkeelle pääsekään, ainakaan niin kauan kuin olen mieheni om.hoitaja, - jotenkin haaveilen vapaudesta, ettei kukaan oisi miusta riippuvainen, rumasti sanottu..muttamutta.. ymmärtäkää.
"Pirre*"
Minulla ei muuttunut muu, kuin pakko-ylösnousemiset aamulla.
Harrastukset, kaverit jne. jatkuu kuten ennenkin.
Yksin-eläjänä ymmärrän ajatuksesi hyvin.
Toivonkin sinulle pikaista helpotusta.
Antakoon elämä sinulle, edes vähän aikaa hengittää vapaasti.
H.
Tsemppiä Sinulle. Mielestäni omaishoitajien osa on niitä raskaimpia maassamme.
Eihän siihen tarvitsekaan tottua. Nykyaikana esim. hoito- ja hoivapuolella on täyttä työlistaa tekeviä eläkkeelle jääneitä hoitajia. Menemistä ja tekemistä kyllä riittää, työtä tai harrastusta, jos on menevä ja tekevä mieli.
Kyllä se siitä suttaantuu - eläkkeellekin pääseminen tai joutuminen.
Ensimmäinen päivä on hirressäkin pahin.
Toisena päivänä on jo helpompaa.
Kyllä jokainen on tottunut ja löytänyt itseään miellyttävän elämäntavan.
No kun olen vasta puoliksi, olen kyllä tottunut mainiosti noihin pariviikkoisiin jolloin saa puuhata ihan omiaan. Ei kerrassaan mitään aikatauluja päälle painamassa.
Nytkin tässä koko ajan takaraivossa tietoisuus siitä että yöksi pitäisi töihin lähteä ja sen mukaan sitten tätä elämistään sovittelee, ei enää kovin hyvä...
"Pehmeän laskun" totuttelu tahtoi olla hankalaa.
Aloitin pehmentelyn 53-vuotisena pätkätyö / työttömyysjaksojen vaihtelulla.
Pian sain vaimoltani moitteita ahneudesta.
Koska en pystynyt suunnittelemaan pätkiä etukäteen niin otin vastaan kaiken minkä pystyin ja seurauksena en pitänyt lainkaan lomaa.
Sain kuitenkin ajatukseni ojennukseen ja hiljalleen jonkinlaista hallintaakin siten, että pätkät lyhenivät ja työttömyysjaksot pitenivät.
Leipäni oli pieninä palasina pitkin eteläistä ja keskistä Suomea.
Siirtyessäni 57-vuotisena työttömyyseläkkeelle, olin jo "täysin oppinut" eikä lopulliseen muutokseen mukautuminen aiheuttanut vähäisintäkään hankaluutta.
Täysvapaan alussa uhkasi a-tuotteista muodostua se hankaluus mutta senkin suhteen sain tolkun päähäni ajatellessani odotettavissa olevien joutopäivien mahdollista määrää ja niiden laatua.
"laiska-lasse"
Läpä lassen lassen laa....
"Minulla ei muuttunut muu, kuin pakko-ylösnousemiset aamulla.
Harrastukset, kaverit jne. jatkuu kuten ennenkin.
Yksin-eläjänä ymmärrän ajatuksesi hyvin.
Toivonkin sinulle pikaista helpotusta.
Antakoon elämä sinulle, edes vähän aikaa hengittää vapaasti"
H.
Toivottavasti helpotti!
"laiska-lasse"
Enpä usko, että ainakaan kauan.
Niin paljon on maailmassa turhan-jaarittelijoita.
Niin paljon on maailmassa hoitajia, jotka kirjoittavat itsestään pitkään ja hartaasti.
Sitä niin usein toivoisi, että lyhyys ja ytimekkyys yleistyisi.
H.
Lue kerrankin ajatuksella tuo oma viestisi ja toimi sen mukaan: "Niin paljon on maailmassa turhan-jaarittelijoita.
Niin paljon on maailmassa hoitajia, jotka kirjoittavat itsestään pitkään ja hartaasti.
Sitä niin usein toivoisi, että lyhyys ja ytimekkyys yleistyisi." Ja olisi kirjoittamatta jos ei ole mitään sanottavaa.
"yo-huuhkaja"
Niin monet istuvat ranta-kallioilla, katsellen hiipuvaa nuotiota.
Kokemuksesta tiedän, että siellä ajatukset tuntuvat muuttuvan todeksi.
Kuitenkin todeksi vain ihmiselle itselleen.
Nuotion laulu ei koskaan kuitenkaan saa tulla tarinaksi asti, jos ei sitten kirjaa kirjoita.
"Minä annan atteeni palstalla loistaa, niin vähän on minulla antaa,
elän toivossa että mun hiilloksein kantaa, edes vähän valoa sinne,
Kakka-pussia kantaen, jalkani poikki,
Minä tunnen eloni surkeana"
H.
Josko kääntäisit ongelmasi ympäri ämpäri.
Ajattelisit, että meillä on olemassa eläke.
Ei ole kuin monissa päin maailmaa, kun ei enää kykene haalimaan myytävää kaatopaikoilta, jonne me hyväosaiset jopa roskamme kärräämme toiselle puolen maailmaa, on lanttien lento taskuun loppu.
Siinä on tottumista.
Vaikka niinhän on, mitä hiljaisempaa, sen pienempi ääni häiritsee.
Niih!
Haluaisin olla töissä niin pitkää, kuin se mahdollista, tarvitsen rahaa, palojn vielä tehtäviä.