Oon 23v ja ollut toimeentulotuen asiakas 4vuotta. Tai noin 3,5vuotta. Olen syrjäytynyt enkä saa elämästä otetta. En ole alkoholisti, en käytä huumeita. Ammattia ei ole. Nyt hain yhteishaussa opiskelemaan. Olen aiemminkin opiskellut mutta lopettanut. En nauti elämästäni enkä tästä tilanteestani. Ei ole rapiaa elää tälläisellä paskatuella joka ei riitä oikein mihinkään. En ymmärrä niitä nuoria jotka vaan laiskuuttaan elävät sossun tuella ja mikään ei kiinnosta. Minä haluaisin niin paljon opiskella ja käydä töissä sitten kun ammatti olisi.
En käsitä miten olen tähän jamaan joutunut. Koulukiusaamisista kaikki lähtenyt kun ahdistaa ihan sikana mennä kouluihin kun pelkään että aletaan taas nälvimään. Ja on se alakin ollut aina niin hakusessa että mitä hemmettiä alkais opiskelemaan.
Haukkukaa vaan. Mutta en todellakaan nauti tilanteestani, haluan palkkatöihin kuten muutkin NORMAALIT KUNNON IHMISET!!
On niin vaikia saada edes siivoustöitä tai mitään kun ei mitään koulutusta ole. Yhteen paikkaan hain tänään, toivon pääseväni.
En käsitä miten olen tähän jamaan joutunut. Koulukiusaamisista kaikki lähtenyt kun ahdistaa ihan sikana mennä kouluihin kun pelkään että aletaan taas nälvimään. Ja on se alakin ollut aina niin hakusessa että mitä hemmettiä alkais opiskelemaan.
Haukkukaa vaan. Mutta en todellakaan nauti tilanteestani, haluan palkkatöihin kuten muutkin NORMAALIT KUNNON IHMISET!!
On niin vaikia saada edes siivoustöitä tai mitään kun ei mitään koulutusta ole. Yhteen paikkaan hain tänään, toivon pääseväni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tuossa iässä sitä nälvimistä pitäisi enää olla, se on yleensä alle parikymppisten (lasten) touhua. Rohkeasti vaan miettimään alaa mikä kiinnostaa ja sitten vaikka aika työkkäriin ja miettimään jos saisi jostain oppisopimuspaikan. Sieltä kautta voisi myös työpaikka löytyä.
Ja kannattaa ehdottomasti mennä noihin 8 euron/päivä harjoitteluihin mukaan, sillä kun työnantaja huomaa, että olet asennoitunut oikein työntekoon, niin voit myös työllistyä tuota kautta. Eihän työnantajakaan halua palkata sikaa säkissä, joten puolen vuoden "orjaharjoittelu" on pieni murhe, jos vaa'an toisessa kupissa painaa edes määräaikainen työsuhde. Se on taas askel helpompi muuttaa vakituiseksi työsuhteeksi.
Ja vaikket heti työllistyisikään, sinulla olisi näyttää seuraavissa työhaastatteluissa, että olet edes jotain tehnyt. Se lämmittää monen työnantajan mieltä.
Eli kannattaa edetä askel kerraan kohti lopullista työllistymistä. Tsemiä!!!
Minä tein niitä orjatäitä kaks vuota ja kaikki kehui että joo olin tosi ahkera hyvä työntekijä. Tein kaikii hommat mitä annettiin enkä ollut kertaakaan poissa töistä enkä myöhästynyt kertakaan orjatöistä. Vaan kun sopimus loppui niin mut heitetiin pois.
Orjatyöstä ei ura urkene kerta työnantaja saa heti uuden kun sopimus loppuu.Työnantajalle kun on ilmaista työvoimaa.En tunne ketään joka olisi saanut työtä vaikka kuinka hyvä työntekijä.Luulisi viranomaisten tajuavan sen että hyödytöntä hommaa työttömälle.
Olitko yhdistyksessä tai vaikka kunnalla töissä? Noihin on todella vaikea päästä vakituiseksi tai edes määräaikaiseksi, ennemmin pitäisi pyrkiä hakeutumaan yksityiselle sektorille näyttämään taitonsa, niin siellä on myös paremmat mahdollisuudet työllistyä.
Yhdistykset ovat tunnettuja siitä, että ne ei koskaan työllistä yhtään ketään, vaan surutta kierrättävät halpaa orjatyövoimaa.
Ok, toki yksityiselläkin puolella on niitä, jotka härskisti kierrättävät noita orjatyöläisiä halvan kustannusten takia, mutta nyt sinulla on ainakin näyttää seuraavissa haastatteluissa, että olet kuitenkin jotain työtä tehnyt. Se on aina positiivinen asia!
Jaa jaa, itselleni tarjottiin vakituista työtä, kun olin ollut erinäisillä sopimuksilla melko pitkiäkin pätkiä töissä. Ja palkka oli ollut tuon 8 euroa päivä. Mutta kait se vähän riippuu tyypistä, itselläni on AMK-tutkinto ja ilmeisesti pitivät muutenkin hyvänä tyyppinä.
Totuus työnantajan näkökulmasta vain valitettavan usein on se, että aika monessa "orjatyöläisessä" on jotain vikaa, tai heihin ei vain yksinkertaisesti luoteta tarpeeksi. Heissä ei siis nähdä muutenkaan potentiaalia, vaan työnantaja pitää heitä aika usein toisen luokan kansalaisian.
Parhaat, sivistyneet, tässä elämässä kiinni olevat, ei-syrjäytyneet ja kaikin puolin fiksut työntekijät kelpaavat työmarkkinoille, kunhan ovat ensin näyttäneet taitonsa ja ennen kaikkea sen, miten sopeutuvat ja suhtautuvat työympäristöönsä.
kerroppas alkuperäinen,mites on sun armeijan käymisen laita?