Mulla on melko huono itsetunto ja en oikeen tuu ihmistenkään kanssa toimeen. Johtuu varmaa siitä että mä en itse saa ikinä mitään aikaan, kuulen vaan miten muut kehuvat mitä tekivät viikonloppuna jne... Sekös vituttaa että en ole itse saanut mitään aikaan, ei ainakaan auta tilannetta, ehkä tästäkin johtuen en oikeen viihdy ihmisten seurassa ollenkaan, aina saa kuulla vaan että mitä kaikkea hienoa muut on tehneet (ja monenko kaverin kanssa vielä) kun itse lojun yksin kotona elämään vittuuntuen.
Päivät menee koneella ollessa (paitsi koulussa käyn ja siellä menee ihan ok) pelaillen jotain ja selaan jotain foorumeita ja videoita kattellessa. Eli ei siis mitään mainitsemisen arvoista, tämä sama siis aina vapaa-aikana, mukaanlukien viikonloput ja lomat, koko kesä. Ja sen jälkeenkös vasta vituttaakin kun kuulee muiden puhuvan että mitä kesällä tuli tehtyä ja itse istun koneella.
Sitten myöskin puran tätä paskaa oloani muihin, valitan ja saan helposti muutkin vittuuntumaan minuun niin en juurikaan tule toimeen kenenkään kanssa, ja usein tuntuu että ei juuri kiinnostakkaan olla muiden kans tekemisissä, kun tätä samaa on jatkunut jo monta vuotta, yläasteelta asti. Ja nyt oon siis amiksen kakkosella (18 vuotias)
Ja sitten ajatukseni uusista tuttavuuksista syntyvät kuolleina kun olen jo sisäistänyt ajatuksen siitä etten tule "vapaaehtosesti" muiden kans toimeen, näin on tähän asti ainakin käynyt melkein joka kerta. Ikään kuin pakon edessä tulen toimeen sen verran kun on tarvis, esim jos koulussa jotain ryhmätöitä tms tarvittee tehdä niin siellä ehkä onnistuu vielä mutta ei muuten.
Mitä nyt kannattas oikeen tehä, en loppuelämää haluais eristyksissä elää ja kait pitäs jonkunnäkösiä sosiaalisia taitoja yrittää hankkia jo työpaikan hankkimisenkin takia ja muutenkin niistä kavereista/tyttökaveristakaan tuskin haittaa olisi. Mulla ei siis ole kun oikeastaan yks kaveri ja sitten muutama tyyppi netissä kenen kanssa jotain satunnaista yleistä höpinää puhutaan. Ei sinänsä haittaa enkä tunne oloa yksinäiseksi, kuluu mulla aika hyvin yksinkin mutta en usko että olen samaa mieltä vielä 10 vuoden päästä, sitten kun kuulee muiden puhuvan naimisiinmenosta ja lapsista niin harkitsen varmaan jo itsemurhaa.
Päivät menee koneella ollessa (paitsi koulussa käyn ja siellä menee ihan ok) pelaillen jotain ja selaan jotain foorumeita ja videoita kattellessa. Eli ei siis mitään mainitsemisen arvoista, tämä sama siis aina vapaa-aikana, mukaanlukien viikonloput ja lomat, koko kesä. Ja sen jälkeenkös vasta vituttaakin kun kuulee muiden puhuvan että mitä kesällä tuli tehtyä ja itse istun koneella.
Sitten myöskin puran tätä paskaa oloani muihin, valitan ja saan helposti muutkin vittuuntumaan minuun niin en juurikaan tule toimeen kenenkään kanssa, ja usein tuntuu että ei juuri kiinnostakkaan olla muiden kans tekemisissä, kun tätä samaa on jatkunut jo monta vuotta, yläasteelta asti. Ja nyt oon siis amiksen kakkosella (18 vuotias)
Ja sitten ajatukseni uusista tuttavuuksista syntyvät kuolleina kun olen jo sisäistänyt ajatuksen siitä etten tule "vapaaehtosesti" muiden kans toimeen, näin on tähän asti ainakin käynyt melkein joka kerta. Ikään kuin pakon edessä tulen toimeen sen verran kun on tarvis, esim jos koulussa jotain ryhmätöitä tms tarvittee tehdä niin siellä ehkä onnistuu vielä mutta ei muuten.
Mitä nyt kannattas oikeen tehä, en loppuelämää haluais eristyksissä elää ja kait pitäs jonkunnäkösiä sosiaalisia taitoja yrittää hankkia jo työpaikan hankkimisenkin takia ja muutenkin niistä kavereista/tyttökaveristakaan tuskin haittaa olisi. Mulla ei siis ole kun oikeastaan yks kaveri ja sitten muutama tyyppi netissä kenen kanssa jotain satunnaista yleistä höpinää puhutaan. Ei sinänsä haittaa enkä tunne oloa yksinäiseksi, kuluu mulla aika hyvin yksinkin mutta en usko että olen samaa mieltä vielä 10 vuoden päästä, sitten kun kuulee muiden puhuvan naimisiinmenosta ja lapsista niin harkitsen varmaan jo itsemurhaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itellä vähä sama tilanne. Älä mieti niin paljon mitä muut susta ajattelee. Äläkä koita miellyttää, ole oma itsesi. Jos tuntuu, ettei sua koskaan kysytä mihinkään, niin ota aloite itelles ja kysäse ite jos pääsisit messiin, vaikka kyseessä olisi vain puolituttuja..
Mitä kauemmin dataat yksin himassa, sitä vaikeempaa on enää lähtä mukaan mihinkään.
Terve!
Itsehän pääsin amiksesta kaksi vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut työttömänä. Melkein kaikki kaverit ja ystävät jäivät sen jälkeen pois kuvioista. Muutama kaveri, joiden kanssa joten kuten viihtyy on kuitenkin vielä jäljellä. Onhan tää aika perseestä, mutta täytyy yrittää jaksaa eteenpäin. Välillä rupee kiehumaan, kun tulee näitä Niinistön syrjäytymisen ehkäisy kampanjoita. En minä tarvitse ketään lukemaan iltasatuja vaan työtä! Ei ne perkeleet siellä Eduskunnassa mitään meidän puolesta tee...