Olenpa tässä nyt miettinyt, että onko sillä mitään väliä, onko ihastuksen/rakkauden kohde mies vai nainen, vai molempia. Tärkeintähän on, että itsellä on hyvä olla. Ja oikeastaan kaikkihan me voisimme sanoa olevamme suuntaukseltamme bi, koska mistä sitä ikinä tietää rakastuuko mieheen vai naiseen seuraavaksi? Pitäisi varmaan pikkuhiljaa opetella se, että sukupuolella ei väliä. Luonnehan se siinä ratkaiseva asia on. Jos rakastaa miestä ja on itse mies, tai naista ja on itse nainen niin mitä sitä pelkäämään? Olenko ainut joka on oikeasti sitä mieltä, että sukupuolella ei ole mitään vaikutusta rakkauteen?
Eiköhän ala olla jo aika päästää irti niistä vanhoista tottumuksista ja avata silmät uudelle ja tasa-arvoisemmalle maailmalle.
Eiköhän ala olla jo aika päästää irti niistä vanhoista tottumuksista ja avata silmät uudelle ja tasa-arvoisemmalle maailmalle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
samaa mieltä, muuta en voi sanoa.
Näinhän se on. Ja tosiaan ns. hetero on niin kauan hetero kunnes sattuu rakastumaan samaan sukupuoleen. Se on toinen asia että miten nämä tuntemukset käsittelee, jos jää jumittamaan siihen hetero-käsitteeseen. Ja sitä heteroutta ei osata tai pystytä aina kyseenalaistaa ollenkaan, vaikka tuntemukset olisi jo olemassa.
Ehkä vähemmistöseksuaaleista tulee kliseeämäisiä mielleyhtymiä liittyen esim. seksiin, joihin ei halua samaistua. Ikään kuin se seksi olisi se juttu,,, mutta sehän on paljon muuta; sitä kun se toinen saa sut punastelemaan, ujostelemaan, ajattelemaan toista iltaisin, miettimään että kiva olla hänen kanssa, tahtoisi viettää enemmänkin aikaa yhdessä, tahtoisi ottaa ehkä kädestä kiinni, silittää hiuksia, siinä kaikki, eli normaalia ihastumista toiseen ihmiseen ja ei tosiaan mitään niin ihmeellistä, se samaan sukupuoleen ihastuminen.
Must se heterous on enemmänkin optinen harha.
Jokainen rakastaa omalla tavallaan. Itse olen hetero, en voi kuvitella rakastuvani naiseen, ystävä voin olla hänelle, mutta en muuta. Ei kukaan pysty syntyessään päättämään onko hetero, homo/lesbo tai bi, sitä jokainen on mitä on. Itseäni ei häiritse, jos joku on lesbo tai homo tai bi-seksuaali. Ehkä en pystyis olemaan sellasen miehen kans, jolla olisi minun lisäksi suhde johonkin mieheen yhtäaikaisesti. Ehkä olen liian vanhoillinen tässä asiassa, mutta tämähän on vain mun tapani ajatella asiasta. Onneksi asiat ovat muuttuneet niistä ajoista jolloin homoseksuaalisuus piti pitää piilossa ja elää normiyhteiskunnan sääntöjen mukaan. Ehkä jonain päivänä myös homo- ja lesbopareille suodaan avioliitto, sillä mitä pahaa siinä on, jos kaksi toisiansa rakastavaa ihmistä haluavat virallistaa suhteensa, ei mitään mun mielestä.
Harvoin on joku kolahtanut hulluna, mutta tuntuu että vanhetessa niin käy selkeämmin. Vanhemmiten ei myöskään ajattele niin lokeroivasti kuin nuorempana. On niin monia tapoja elää elämäänsä.
Olenko ainut? Ei, et ole ainut. Niinkuin varmasti itsekin olet huomannut, löytyy maailmasta muutama muukin selväjärkinen.
Ja kaikki ei tunne vetoa samaan sukupuoleen, ihan oikeasti :) Olen huomannut, että jotkut bihenkiset luulevat, että kaikki ajattelevat lopulta samoin kuin he. Hei, me ollaan kaikki erilaisia!
selvennystä, miten itse koet muut...
Minullakaan ei ole mitään eri seksuaalivähemmistöjä vastaan, mutta kyllä minulle sukupuoli on olennainen tekijä sen suhteen keneen ihastun. Saatan hyvin ihailla ja tuntea jonkun naisen erityisen ihanaksi ihmiseksi, mutta ihastuminen on erilaista.
Minulle ihastuminen on sekä sukupuolesta riippumatonta ihastuksen kohteen ihailua ihmisenä, että seksuaalista viehtymistä hänen sukupuoleensa liityvistä ominaisuuksista. Ja satun tuntemaan vetoa masukuliinisia omianaisuuksia kohtaan.
Tokihan on niitäkin, jotka huomaavat joku kaunis päivä olevansa ihastuneita eri sukupuolta edustavaan ihmiseen, kuin siihen johon ovat tunteneet vetoa siihen astisen elämänsä, mutta näiden ihmisten prosentuaalinen osuus on aika marginaalinen.
Sukupuolivähemmistöön kuuluvana, identiteettiltäni sukupuolettomana ihmisenä voisin minäkin väittää etteivät ihmiset oikeasti koe sukupuolta mitenkään, että muut kuin anatomiset sukupuoliset ominaisuudet ovat vain epätasa-arvoisen kulttuurin aikaansaannoksia. Mutta kyllä se todellisuudessa nyt näyttää olevan niin, että minä vain olen tässä suhteessa poikkeava yksilö, eikä sukupuolesta riippuvainen identiteetti harhaa, sen enempää kuin sukupuolesta riippuvainen ihastus/rakkauskaan.