Onko koira nyt pilalla?

Miksi se luu pitää koiralla olla, jos tilanne on noin hankala.

"En tiedä mitä olisi pitänyt tehdä. Teinkö jotain väärin? Tai mitä nyt pitäisi tehdä? Enää en kuitenkaan ole varma koirasta. Tähän saakka olin. Nyt pelkään, että voihan se tehdä sen jollekin muullekin."

Oikeastaan et tehnyt mitään väärin, vaan päinvastoin. Vain sen verran olisi ollut petraamisen varaa, että olisit antanut luun vähän ajan kuluttua takaisin. Joku 10min olisi ollut sopiva takavarikointiaika. Pätee kaikkeen takavarikointiin.

Jos joskus vielä joudut noin tiukkaan neuvottelutilanteeseen, että pitää selättää, niin se pitää tehdä kerralla kunnolla. Ei väkivallalla mutta silti tarvittavalla voimalla kaataa rekku ketoon ja pitää se siellä. Silittele samalla ja kehota rauhoittumaan. Kokeile hölläämällä otetta ja jatka jos rimpuilee. Kun koira on rento, on hetki oikea irtipäästölle. Tämän jälkeen on erittäin tärkeää jälkihoito, eli sen jälkeen teette yhdessä jotain hemmetin kivaa: tokosessio, noutoja tmv mistä voi antaa palkkiota. Näin episodi unohtuu nopeasti, eikä suhteeseen jää mitään traumoja eikä epäluottamusta.

Se luu kyllä ehkä kannattaa vaihtaa nahkaisiin puruluihin. Niihin ei tule samanlaista himoa että puolustaa tarviisi.

Koira on myös kokonaisuus. Huomasin itse että murina väheni mitä enemmän työstettiin perustottelevaisuutta ja harjoitettiin ulkona rinnalla kävelyä, hieman intervallia eli kävelyä ja juoksemista tahdistetusti. Toisin sanoen liikuntaa monipuolisesti ja koulutushetkiä niin teidän suhde syvenee luottamuksen kasvaessa. Ei tarvitse enää murista ja muutenkin arki on sujumpaa :)

Tietenkää 6kk ikäiselle ei mitään hikitreenejä vaan alkaa kävelylenkkejä lähinnä hiljaksiin pidentämään korttelin ympäristä jo puiston ympäri lenkiksi puistosta poluille ja niin edes päin koiran kasvaessa sekä iän karttuessa tehdä tuo pidentäminen. Hikitreenejä vasta mielellään 2 vuotiaalle kun on kasvu vaihe lopuillaan tai ell kanssa konsultoida miten on kasvurajat ''kiinni''

Hyvää luettavaa:
http://www.koirakoulukompassi.com/muriseekupilla.html
http://www.koirakoulukompassi.com/hyvasuhde.html
http://www.koirakoulukompassi.com/fiksukoira.html
http://www.koirakoulukompassi.com/koirankouluttaminen.html

Murkkuikäisellä on noita yrityksiä uhmata. Kun tilanteet oikein hoidat, ne jäävät pois. Älä suotta huolestu: minuakin on oma koira purrut kerran ja se jäi ainoaksi. Pidä linjasi ja ole jämäkkä. Koiran ei ole sallittua murista omistajalleen. Edellä hyviä ohjeita jo: koulutuksen lisääminen ja oma määrätietoinen linjaus käytösasioissa tuovat tulosta. Toimi kuritilanteissa aina rauhallisena, kiihtymättä. Liikunnan määrä teillä hyvä: koira on syntynyt liikkumaan, ei tarvitse ylettömän varovainen olla ja rajoitella liikkumista. Tämän vahvistavat eläinlääkärit kaikki.

Tulkkaisin tilanteen niin että kun pitkitit tilannetta niin koira piti sitä haasteena tai taistelutilanteena ja koki oikeutetuksi käyttää hampaitaan. Ihan normaalia käytöstä enkä olisi siitä koiralle vihainen tai pitäisi sitä aggressiivisena. Melkein sanoisin sait mitä pyysit :) Jos aiot dominoida koiraa niin tee se intensiivisesti, nopeasti ja epäröimättä. Aikaa on sekunti, kaksi ja sen jälkeen olet kuin mitään ei olisi tapahtunut. Koira eivät keskenään murjota tai pohdi mitä tapahtui vaan selvittävät tilanteen ja jatkavat eteenpäin hyvillä mielin. Sinun on parempi jättää tuo episodi taakse, siihen takertuminen ei auta mitään.

Toimit tilanteeseen nähden ihan varsin oikein, eli puremisesta ei seurannut koiralle mitään, se oppi, että puremalla se ei tilanteista pääse, seuraavan kerran kun ajat sen tukalaan tilanteeseen, se muistaa sen ja kokeilee mahdollisesti jotain muuta. Eli siis tämä kohta oikein: et antanut periksi, laskenut irti tai lopettanut luun otto hommaasi, vaikka koira sinua puri.

Siinä, että lähdit yleensäkin painiin koiran kanssa taas mokasit. Mutta niitä sattuu...

Luuta puolustava koira... Koira puolustaa luuta koska kokee kilpailutilanteen; nyt katsotaan kumpi saa tämän luun joka on jo minun. Luu on siis jo koiralle annettu etuoikeus, tottakai se sitä puolustaa, pidämmehän kaikki muutkin eläimet totutuista oikeuksistamme kiinni. Ihmisille yleensäkin muriseminen on taas huono juttu, vaikkakin siis ymmärrettävä ja siitä pitää toki päästä eroon. Siispä itse opettaisin koiralle, että ruoka on kannattavaa jakaa sinun kanssasi. Siitä ei jää tyhjän päälle, eli menetä yhtään mitään, vaan siitä saa jotain ekstraa. Eli vaihtari harjoittelua lähtisin koiran kanssa nyt aktiivisesti. Koira saa jotain hyvää, tarjoat jotain parempaa, koira jättää hyvänsä ja kiinnittää huomion siihen parempaan ja saa sen. Koiralle jotain peruskuivamuonaa kuppiin ja koira syömään. Menet kesken syönnin kupille, otat kupin ja lisäät siihen sekaan vaikka jauhelihaa ja annat kupin koiralle. Koira syö ruokaansa, jossa on jauhelihaa, menet kupille, otat kupin ja lisäät siihen maksamakkaraa tms. ja annat kupin takaisin. Koiralle kuivunut nahkaluu, jota koira järsii, menet ojentamaan tilalle nahkaluuta jonka olet päällystänyt maksamakkaralla, koira jättää kuivan luunsa, kiität siitä ja annat maksamakkara luun. Koira järsii makkaraluutaan, menet koiran luo ja tarjoat lihaisaa polvilumpiota, koira jättää maksamakkaraluunsa, kiität siitä ja annat polvilumpion...

Voi elämä. Älkää hyvät ihmiset ottako koiraa, jos ette omaa alkeellisimpiakaan kykyjä nähdä, kuinka kuuluisi toimia. Että koiranomistaja on tuossa tilanteessa ja kyselee mikä meni vikaan, on jotakin aivan uskomatonta. Kasvatus meni vikaan! Väärä ihminen otti koiran, se meni vikaan! Siinä, ettet ole ottanut niitä luita siltä, meni vikaan! Ettet käyttäydy niin kuin auktoriteetin kuuluisi, meni vikaan! Että olet epävarma ja arvaamaton ja alistuva koiran silmissä - siinä olet mennyt vikaan. Tekisi mieli välillä hakata päätä seinään tällaisten tapausten äärellä. Näitä on pilvin pimein. Onneksi toivoa on aina. Koirakuiskaajaa kotikäynnille ja koulutuskurssille. Heti, mars mars.

Opettakoon elämä, kunhan viattomien sijaiskärsijöiden ei tarvitsisi kärsiä sillä välin kun ihminen yrittää takoa ymmärrystä ja järkeä kalloonsa. Olen ollut saattamassa aika monia "luonnevikaisia" koiria viimeiselle matkalleen. Luonnevikaa ja osaamattomuutta, suomeksi sanottuna tyhmyyttä, on löytynyt todellisuudessa vain hihnan siitä päästä, jossa ei ole koiraa. Todella ärsyttävää. Viimeksi tutustuin tapaukseen jossa parikymppinen bilettäjäneito oli ottanut hetken mielijohteesta rotikan. Koira lopetettiin ilman, että sille olisi annettu mitään mahdollisuutta osaavissa käsissä, koska "oli niin vaikea", ja nyt neito suunnittelee uuden koiran ottamista. Onko tällainen oikein? Ei hemmetissä ole. Koiraparat.

Ja koira on se, eikä hän, ja ihminen on lauman johtaja.

Nojoo, koiran selättämisestä haluaisin sanoa sen verran, että periaattessahan koiraa ei kuuluisi fyysisesti selättää. Koiramaailmassa alistuvampi osapuoli koirista kääntyy selälleen omasta tahdostaan osoittaakseen alemmuutensa ja haluttomuutensa taisteluun, toki tätä ennen voi olla rähinät.

Mutta jos joka tapauksessa päätät sen koiran kellistää selällee, teen joskus itse, niin siinä pitää sitten olla varmat otteet, ja koiran tulee rentoutua täysin ennenkuin sen päästää irti.
Toisin sanoen, jos koira laskee päänsä lattialle ja rentoutuu, tai jopa kääntyy vähän selälleen, läähättää eikä pyri irti otteestasi, voit hellittää otetta ja kun koira pysyy siinä - eikä tarvitse koko iltaa odottaa - niin sitten voi luvalla antaa koiran nousta, sehän alistui jo.

Tuollaisessa murina tilanteessa itse toimisin niin, jos ei muuten niin kenkä jalkaan, ja menisin koiran vierelle seisomaan, jos alkaa irvistellä en reagoi siihen mitenkään vaan lähestyn rauhallisesti jalallani koiran luuta. Koira saattaa näykkäistä jalasta kun asetat sen luun päälle - jos etenet liian nopeasti. Tämän jälkeen on yleensä se jäykistely ja tuijottelu ja kangistelu vaihe ja sitten odotat vain ryhdikkäänä että koira poistuu. Voit myös samalla käskeä koiraa, pois, jätä, ei ota yms.

Näitä tekniikoita itse käytän, eikä koskaan ole tullut ongelmia ruun pois ottamisen kanssa.. Eikä keppien, pallojen, lelujen, valeraskauden "pentujen" yms.. :)

Aloittaja. Et tehnyt mitään väärin. Koira ei pidä sinua pomonaan, mutta onneksi otit lopulta luun.

Laumassa paikkansa tietävä koira ei koskaan, toistan: koskaan uhmaa ylempäänsä. Ottakaa hooma haltuun jatkossa kotona JA ulkona.
Moni koira murisee eikä anna pois keppiä/luuta. Noilla koirilla näkyy muussakin toiminnassa -jos osaa seurata -merkkejä siitä, että koira tottelee milloin haluaa.

Jatkossa hanakammin perustottelevaisuutta, jopa -huomioimattomuutta.
Oma koirani antaa heti suustaan kaiken minkä on sinne ottanut, kun sitä pyydän. Meillä on tiukka kuri, eli koira ei ole huomion keskipiste, minä otan ja annan luut ja lelut kun haluan.

Et ole pilannut koiraasi,. Tämä on teille uusi alku ja herätys. Jopa Rottweilerin suusta saa luun kun asenne ja arvojärjestys ovat kohdallaan.

Kun tilanne on päällä, älä häviä sitä jatkossa. Estä se.

Minä en pidä kuria koiralleni. Kun annan luun, ei silti puolusta luutaan vaan sen saa ottaa pois. Varmaan toi luun puolustaminenkin johtuu koiran luonteesta. Hoidan kuitenkin koiran hyvin. Olen täsmällinen noin muuten koiran kanssa - ja hyvin meillä menee.

Koiran kuuluu pelätä omistajaansa yhtä paljon, kun lapsen tukkapöllyä ja remmiä ennen aina kun on hölmöillyt. Koira sopeutuu eikä ihminen. Siinä vähän mietittävää.