ADHD

Kiitos!

Niin ravinteet ovat hyvinkin tärkeä asia ihmisen hyvinvoinnille. Ja varmasti pitää paikkansa mitä olet kirjoittanut. Olen kuullut aivan vastaavia tapauksia ravinteiden vaikutuksista tähän ADHD:n.

Mutta mikä se tasapaino juttu oikein on kun ei siihen ole kukaan osannut mitään todellista todistetta antaa, että mikä on todellakin se oikea tasapaino siellä aivoissa. Keltinkangas-Järvinen on vain yhden suunnan auktoriteetti puhumaan näistä asioista. Ei auktoriteetteihin tukeutumalla todellisia tosiasioita saada selville.

Duomo kirjoitti:

Niin ravinteet ovat hyvinkin tärkeä asia ihmisen hyvinvoinnille. Ja varmasti pitää paikkansa mitä olet kirjoittanut. Olen kuullut aivan vastaavia tapauksia ravinteiden vaikutuksista tähän ADHD:n.

Mutta mikä se tasapaino juttu oikein on kun ei siihen ole kukaan osannut mitään todellista todistetta antaa, että mikä on todellakin se oikea tasapaino siellä aivoissa. Keltinkangas-Järvinen on vain yhden suunnan auktoriteetti puhumaan näistä asioista. Ei auktoriteetteihin tukeutumalla todellisia tosiasioita saada selville.

Lue lisää

Välttämättömät rasvahapot kiinnostavat ADHD:n tutkijoita monesta syystä. Aivojen kuivapainosta noin puolet on rasvaa ja 30 % on välttämättömiä rasvahappoja, omega-3-rasvahappoja EPAa, DHA:ta, ja arakidonihappoa (AA) joka kuuluu omega-6-perheeseen. AA:ta syntyy aivoissa, kun ihminen syö kasviksia ja lihaa ja kun hän nauttii ruuan lisänä helokkiöljystä tunnettua rasvahappoa GLA:ta. AA on tulehdusta aiheuttava, EPA taas sitä estävä. Siksi näiden kahden tasapainoa tutkitaan ja siihen pyritään.

Ravinnolla ja lisäravinteilla on entistä enemmän merkitystä aivotoiminnalle siitäkin syystä, että länsimainen ruokavalio on muuttunut viimeisten 30-40 vuoden aikana. Samaan aikaan ovat oppimisvaikeudet ja muut psyykkiset ongelmat sekä allergiat yleistyneet. Syitä on varmaan monia, mutta ravinnon muutokset voivat olla mukana kuvassa.

Viime vuosikymmeninä on kasviperäisten omega-6- ja kalaperäisten omega-3-rasvahappojen saanni suhde muuttunut länsimaisessa ravinnossa niin, että kun se ennen oli 2:1, se on nyt 20-30:1. EU suosittaa suhdetta 4:1. Tämä merkitsisi tuntuvaa kalankäytön lisäämisen tarvetta. Käytännössä siihen ei ole suuria mahdollisuuksia. Siksi tutkitaan omega-3-rasvojen antoa ruoan lisänä, niin neurologiassa kuin allergologiassa.

Eläintutkimuksista ilmeni jo 20–30 vuotta sitten, että käytöshäiriöissä vallitsee puutetta etupäässä DHA:sta (omega-3). Näiden tutkimustulosten perusteella eräät tutkijat alkoivat mitata veren rasvahappoja myös lukihäiriöisiltä ja ADHD-lapsilta ja skitsofreenikoilta, jolloin heilläkin ilmeni DHA:n vajausta. Tutkijat alkoivat myös kokeilla heille rasvahappohoitoa. Ensimmäiset kokeilut tehtiin 1980-luvulla, jolloin uskottiin eniten helokkiöljyn GLA- ja kalaöljyn DHA-rasvahappoon. AA:n roli on kaksijakoinen: Yhtäältä se on pienenä määränä välttämätöntä aivojen ja silmien kehitykselle ja toiminnalle, mutta liian suurena määränä siitä syntyy tulehdusta aiheuttavia ”pahoja” eikosanoideja. Nykyään yhä useampi tutkija varoittaa runsaasti AA:ta sisältävistä valmisteista.

DHA:n puute ei johdu välttämättä siitä, etteikö ADHD-ihminen saisi ruoassaan rasvahappoja. Puutteen syynä on hänen aivoissaan epätavallisen aktiivisesti toimiva rasvahappoja hajottava entsyymien perhe, fosfolipaasi A2 (PLA2). Liiallisen aktiviteetin syynä on geenivirhe. Tässä tilanteessa tarvitaan rasvahappoja ruuan lisänä suurina annoksina, jolloin aivojen neurokemiaa saadaan parempaan tasapainoon. Tuntui luonnolliselta antaa ruoan lisänä DHA:ta, koska sitä oli kiistatonta puutetta.

Yllättäen DHA ei ole kuitenkaan osoittautunut tehokkaaksi kliinisissä kaksoissokkokokeissa. Professori David Horrobin kuvaa kirjassaan The Madness of Adam and Eve, How schizophrenia shaped humanity, kuinka professori Malcolm Peet ja muut tutkijat pettyivät pahemman kerran, kun DHA-lisä ei toiminutkaan odotetulla tavalla.

Peet testasi puhdistettua ja tiivistettyä etyyli-EPAa. Se toimi, koska EPA hillitsee PLA2-entsyymejä, korjaa DHA:n puutetta ja toimii itsenäisenä lääkkeen tavoin vaikuttavana yhdisteenä serotoniinireseptoreissa. Peetin kokeiden tultua julkisuuteen on etyyli-EPAa testattu kliinisesti eri maissa psykiatrien klinikoissa. Tutkimusten ja käytännön kokemuksen valossa siitä voi olla apua (muun hoidon lisänä) dysleksiassa, ADHD:ssa, persoonallisuushäiriössä (rajatilassa), masennuksessa, skitsofreniassa, dementiassa, epilepsiassa ja anorexia nervosassa.

EPAn tarvittava päiväannos vaihtelee sen mukaan, mistä häiriöstä on kyse ja siitä, kuinka voimakas häiriö on ja kuinka kauan se on kestänyt. Myös yksilöiden tarve vaihtelee. Yleisenä ohjenuorana voidaan sanoa: Lasten lukivaikeudessa ja ADHD:ssa EPAa tarvitaan aluksi 12 viikkoa 500 mg/vrk ja sen jälkeen ylläpitoon noin 180 mg/vrk. Anoreksiassa tarve näyttää alustavan tutkimuksen mukaan olevan 1 g/vrk E-EPAa, jolloin oireet saattavat alkaa lieventyä tai parantua 6–8 viikosta alkaen. Aikuisen ihmisen kliinisessä masennuksessa ja tarve on 1–4 g/vrk ja skitsofreniassa 2 g/vrk. Näitä yleisiä suosituksia saatetaan joutua tarkistamaan yksilöllisen tarpeen mukaan.

"EPA toimii, DHA ei" -ilmiötä alettiin kutsua nimellä aivojen rasvahappoparadoksi. Se tarkoittaa, että vaikka aivoissa on DHA:n puutetta, se korjaantuu parhaiten nauttimalla ruoan lisänä EPAa. EPA nimittäin muuttuu tarpeen mukaan elimistössä DHA:ksi. Sitä vastoin elimistö kykenee vain vaivoin valmistamaan DHA:sta EPAa. Reaktio ei yleensä kulje siihen suuntaan.
Lisäksi EPAlla on sellaisia ominaisuuksia, joita DHA:lla ei ole. EPAsta syntyy E3-sarjan prostaglandiineja, PGE3, jotka ovat tehokkaita tulehduksen estäjiä, anti-inflammatorisia yhdisteitä.

HEI!

Kuulin ensimmäistä kertaa ADHD:n ravitsemushoidosta. 7-vuotiaalla pojallani diagnosoitiin viime viikolla ADHD ja samalla oli puhetta Ritalinin aloittamisesta. Huumeet pelottavat, ja tutkin asiaa tänään netistä. Pelottaa vielä enemmän.

Kuka tietää millaisella annoksella karnosiiniä (hyvä luoja, mitähän sekin on), kalaöljyä, sinkkiä ja magnesiumia voisimme aloittaa? Poika on 20-kiloinen.

Avun tarpeessa,
ADHD-pojan äiti

ADD (Attention Deficit Disorder) ja ADHD eivät ole ihan samoja häiriöitä. ADD on paljon tavallisempi, se on yhtä yleinen ongelma kuin paniikkihäiriö tai kahvikuppineuroosi. Suomessa ADD:ta ei tunneta eikä siihen suhtauduta todellisena sairautena edes psykiatrien keskuudessa. kaikkien tuntema Jörö-Jukka oli ensimmäinen kirjallisuudessa kuvattu ADD-tapaus. Valtaosa ADD-potilaista on edelleenkin ilman diagnoosia.

Psykiatri Matti Wallinin mukaan ADD muistuttaa MBD:tä, jossa keskittymisvaikeudet ja levottomuus ovat myös yleisiä. MBD:lle ominaisia neurologisia häiriöitä kuten kömpelyyttä ja lukihäiriöitä ADD:ssä ei kuitenkaan välttämättä ilmene. ADD:n tyypillisin oire on keskittymisvaikeudet silloin, kun henkilö ei ole motivoitunut asiaan. ADD:tä sairastavan on vaikea keskittyä pakonomaisiin asioihin. Mieli harhailee, jalat ja kädet liikehtivät levottomasti, paikoillaan istuminen on vaikeaa. Taudin kuvaan kuuluvat myös aloitekyvyttömyys, apatia ja harkitsemattomat teot sekä asioiden jatkuva lykkääminen. Tehtävistä suoriutuminen saattaa olla vaikeaa, vaikka älykkyydessä ei olisikaan mitään vikaa. ADD:ta sairastavissa on kahta päätyyppiä. Toinen tyyppi on inattentiivinen ja sisäänpäinvetäytynyt, toinen impulsiivinen ja hyperaktiivinen. Ensin mainitut saattavat Wallinin mukaan olla hyvinkin arkoja ja ujoja, jälkimmäiset taas uhkarohkeita tyyppejä.

Tohtori Tolonen puolestaan on kerännyt ADHD:sta tehtyjä tieteellisiä ravitsemushoitotutkimuksia luetteloon, josta pääsee linkeillä lukemaan alkuperäistöiden lyhennelmiä. Niistä saa sen kuvan että ravitsemushoidosta voi olla apua.
www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/adhd_kirjallisuus.html

Terveystieteilijä kirjoitti:

ADD (Attention Deficit Disorder) ja ADHD eivät ole ihan samoja häiriöitä. ADD on paljon tavallisempi, se on yhtä yleinen ongelma kuin paniikkihäiriö tai kahvikuppineuroosi. Suomessa ADD:ta ei tunneta eikä siihen suhtauduta todellisena sairautena edes psykiatrien keskuudessa. kaikkien tuntema Jörö-Jukka oli ensimmäinen kirjallisuudessa kuvattu ADD-tapaus. Valtaosa ADD-potilaista on edelleenkin ilman diagnoosia.

Psykiatri Matti Wallinin mukaan ADD muistuttaa MBD:tä, jossa keskittymisvaikeudet ja levottomuus ovat myös yleisiä. MBD:lle ominaisia neurologisia häiriöitä kuten kömpelyyttä ja lukihäiriöitä ADD:ssä ei kuitenkaan välttämättä ilmene. ADD:n tyypillisin oire on keskittymisvaikeudet silloin, kun henkilö ei ole motivoitunut asiaan. ADD:tä sairastavan on vaikea keskittyä pakonomaisiin asioihin. Mieli harhailee, jalat ja kädet liikehtivät levottomasti, paikoillaan istuminen on vaikeaa. Taudin kuvaan kuuluvat myös aloitekyvyttömyys, apatia ja harkitsemattomat teot sekä asioiden jatkuva lykkääminen. Tehtävistä suoriutuminen saattaa olla vaikeaa, vaikka älykkyydessä ei olisikaan mitään vikaa. ADD:ta sairastavissa on kahta päätyyppiä. Toinen tyyppi on inattentiivinen ja sisäänpäinvetäytynyt, toinen impulsiivinen ja hyperaktiivinen. Ensin mainitut saattavat Wallinin mukaan olla hyvinkin arkoja ja ujoja, jälkimmäiset taas uhkarohkeita tyyppejä.

Tohtori Tolonen puolestaan on kerännyt ADHD:sta tehtyjä tieteellisiä ravitsemushoitotutkimuksia luetteloon, josta pääsee linkeillä lukemaan alkuperäistöiden lyhennelmiä. Niistä saa sen kuvan että ravitsemushoidosta voi olla apua.
www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/adhd_kirjallisuus.html

Lue lisää

suhtautuu aika penseästi lääkehoitoon joka auttaa kiistattomasti.Suosittelee omia rohtojaan luonnollisesti.

Terveystieteilijä kirjoitti:

ADD (Attention Deficit Disorder) ja ADHD eivät ole ihan samoja häiriöitä. ADD on paljon tavallisempi, se on yhtä yleinen ongelma kuin paniikkihäiriö tai kahvikuppineuroosi. Suomessa ADD:ta ei tunneta eikä siihen suhtauduta todellisena sairautena edes psykiatrien keskuudessa. kaikkien tuntema Jörö-Jukka oli ensimmäinen kirjallisuudessa kuvattu ADD-tapaus. Valtaosa ADD-potilaista on edelleenkin ilman diagnoosia.

Psykiatri Matti Wallinin mukaan ADD muistuttaa MBD:tä, jossa keskittymisvaikeudet ja levottomuus ovat myös yleisiä. MBD:lle ominaisia neurologisia häiriöitä kuten kömpelyyttä ja lukihäiriöitä ADD:ssä ei kuitenkaan välttämättä ilmene. ADD:n tyypillisin oire on keskittymisvaikeudet silloin, kun henkilö ei ole motivoitunut asiaan. ADD:tä sairastavan on vaikea keskittyä pakonomaisiin asioihin. Mieli harhailee, jalat ja kädet liikehtivät levottomasti, paikoillaan istuminen on vaikeaa. Taudin kuvaan kuuluvat myös aloitekyvyttömyys, apatia ja harkitsemattomat teot sekä asioiden jatkuva lykkääminen. Tehtävistä suoriutuminen saattaa olla vaikeaa, vaikka älykkyydessä ei olisikaan mitään vikaa. ADD:ta sairastavissa on kahta päätyyppiä. Toinen tyyppi on inattentiivinen ja sisäänpäinvetäytynyt, toinen impulsiivinen ja hyperaktiivinen. Ensin mainitut saattavat Wallinin mukaan olla hyvinkin arkoja ja ujoja, jälkimmäiset taas uhkarohkeita tyyppejä.

Tohtori Tolonen puolestaan on kerännyt ADHD:sta tehtyjä tieteellisiä ravitsemushoitotutkimuksia luetteloon, josta pääsee linkeillä lukemaan alkuperäistöiden lyhennelmiä. Niistä saa sen kuvan että ravitsemushoidosta voi olla apua.
www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/adhd_kirjallisuus.html

Lue lisää

mä tiedän omasta kokemuksesta ettei nuo tolosen ihmerohdot tehoa ollenkaa. oon käyttäny jo pari vuotta sitä vahvinta valmistetta eli E-EPA:aa, ja sit karnosiinia eikä tunnu missään... nyt on tulossa stratteraa, liekö tehoa silläkään...;(

TOSITYHMÄ kirjoitti:

mä tiedän omasta kokemuksesta ettei nuo tolosen ihmerohdot tehoa ollenkaa. oon käyttäny jo pari vuotta sitä vahvinta valmistetta eli E-EPA:aa, ja sit karnosiinia eikä tunnu missään... nyt on tulossa stratteraa, liekö tehoa silläkään...;(

Lue lisää

Mikä sen Srtratteran indikaatio on?Ei luontaistutteet auta muut kuin oopiumi.Siitä saa jalostettua mainiota,korvaamatonta kipulääkettä.Taidetaan vain tehdä nykyisin synteettisesti.Epäilen,että Osama Bin Laden käy oopiumin voimalla ja hassista.Silleen.