En oo ikinä osannu puhuu mistään mun henkilökohtasista asioista äidin kans. Äiti vaan jotenki tuntuu niin kaverimaiselta eikä äidiltä. Se on kauheen nuorekas henkisesti ja fyysisesti. En osaa ikinä ilmasta mitään tarpeitani sille. Esimerkiks ku en oo uskaltanu pyytää mitään uusia alusvaatteita siltä kuten ensimmäisiä rintsikoita. Enkä viitsi alkaa käyttää meikkiäkään koska äitini ja isäni ja koko muu sukunikin pitää minua vielä ihan lapsena vaikka olen jo yli 15v. Ärsyttää vaan ku kaikki pitää vieläkin ihan lapsena, vaikka en oo enää mikään lapsi vaan kohta jo melkeen aikuinen.
Eli oisko mitään vinkkejä miten puhuu äidin kanssa ja saada vanhemmat uskoo etten oo enää mikään niiden pikkulapsi??
Eli oisko mitään vinkkejä miten puhuu äidin kanssa ja saada vanhemmat uskoo etten oo enää mikään niiden pikkulapsi??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nuori ja nuorekas äiti on maailman paras äiti. Sun ei varmasti tartte ujostella minkään asian puhumista, jos sun äiti on kuin paras kavari.
Ota äiti mukaan rintsikkakaupoille!
Kyllä äiti saa olla nuorekas mutta jos hän henkisesti on teinin tasolla ja vain kaveri, niin ei oikein ole turvallinen aikuinen ja elämän tielle opastaja. Ymmärfrän mitä tarkoitat?