Minua rupeaa jännittämään ihan pienessä melko tutussa porukassakin töissä. Tänään meitä oli vain 5 henkilöä ja olen ollut samassa työpaikassa jo puoli vuotta. Pystyn sanomaan jotain pientä johonkin väliin, mutta silloinkin ääneni muuttuu ärsyttävän hiljaiseksi enkä osaa sanoa sitä rennosti ja selittämään asioita itsevarmasti pitemmin.
Luulen, että ahdistus johtuu siitä, kun en ole viettänyt tarpeeksi heidän kanssaan aikaa henkilökohtaisesti/jokaisen kanssa kahdestaan, enkä ole varma ovatko he täysin hyväksyneet minut joukkoonsa. He tuntevat toisensa vuosien takaa ja minua jotenkin "hävettää" änkeytyä seuraan, vaikka he minut hyvin ovatkin ottaneet vastaan ja tiedän ettei kyse ole änkeytymisestä. Myös aina silloin kun tiedän että näiden ihmisten kanssa tulen tekemään töitä kauan ja hiljaisen leiman saatuani on tilannetta ehkä vaikea enää muuttaa, ja haluan tulla heidän kanssaan hyvin juttuun, aiheuttaa lisäjännitystä. Pahinta on itseasiassa tuollaiset puolitutut, joita ei tunne tarpeeksi hyvin ollakseen täysin oma itsensä mutta eivät ole täysin uusia ja minua kohtaan ennakkoluulottomia (minua ei erityisemmin jännitä olla täysin uusien ihmisten kanssa, tykkään tavata uusia ihmisiä). Hassua siis että tälläiset pitkäaikaiset puolitutut aiheuttavat jännitystä.
Luulen, että ahdistus johtuu siitä, kun en ole viettänyt tarpeeksi heidän kanssaan aikaa henkilökohtaisesti/jokaisen kanssa kahdestaan, enkä ole varma ovatko he täysin hyväksyneet minut joukkoonsa. He tuntevat toisensa vuosien takaa ja minua jotenkin "hävettää" änkeytyä seuraan, vaikka he minut hyvin ovatkin ottaneet vastaan ja tiedän ettei kyse ole änkeytymisestä. Myös aina silloin kun tiedän että näiden ihmisten kanssa tulen tekemään töitä kauan ja hiljaisen leiman saatuani on tilannetta ehkä vaikea enää muuttaa, ja haluan tulla heidän kanssaan hyvin juttuun, aiheuttaa lisäjännitystä. Pahinta on itseasiassa tuollaiset puolitutut, joita ei tunne tarpeeksi hyvin ollakseen täysin oma itsensä mutta eivät ole täysin uusia ja minua kohtaan ennakkoluulottomia (minua ei erityisemmin jännitä olla täysin uusien ihmisten kanssa, tykkään tavata uusia ihmisiä). Hassua siis että tälläiset pitkäaikaiset puolitutut aiheuttavat jännitystä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No comments? :(
Tuntuu kyllä että tämä epähyväksynnän tunne seuraa aina porukasta porukkaan. Menen mielelläni aina uusiin porukoihin jopa yksin (mitä moni ei uskaltaisi). Mutta sitten pikkuhiljaa taas alan tuntemaan itseni ulkopuoliseksi. Ehkä luovutan liian nopeasti. Ehkä tulee hyväksyä itsensä kaikkine vikoineen ja ponnistaa aina uudelleen ja yrittää antaa itsestään ja näyttää itsestään enemmän.
Minusta saattaa olla että ponnistat jo nyt liikaa. Yrität päästä äkkiä hyvin juttuun toisten kanssa, ensin menee hyvin mutta sitten alat väsymään ja sen mukana tulee masennus ja epäonnistumisen tunne. Vähän lepoaikaa väliin, uusi yritys, ja sama toistuu. Ehkä elät liikaa muiden hyväksymisen kautta.
Pelkäät saavasi "hiljaisen leiman" mutta jos olet oikeasti hiljainen niin olet. Jos taas et niin sellaisen leiman voi murtaa koska vaan kun alat puhumaan. Ei siitä minusta tarvitse olla huolissaan.