Miten tästä vitutuksesta noustaan?!!

Puolen pisteen päähän jäi paikka taas tänä vuonna...Edes varasija ei helpottanut, vaikka loistava oli sekin.
Jo kolmas kerta - ja sehän se toden sanoo...? Jotenkin tuntuu ettei jaksa enää yrittää. Kannattaako sitä nyt kuinka monta vuotta elämästään "tuhlata" ennakkotehtäviin, pääsykokeisiin, koko hakemisrumbaan, odotteluun - ja sitten aina pettymiseen?! Aina tehdä jotain paskahommia vuosi välissä, ja taas hakea. Järkeä?
Mitähän helvettiä tässä keksis ja mistä sais elämälleen suunnan...?
Luojan kiitos on ihana lapsi ja ihana mies, jotka ovat kuitenkin tärkeimmät asiat elämässä.
Silti olis KIVA päästä myös opiskelemaan & saada joskus kenties saman alan töitä...
Mutta ei kai tästä mitään tule.
92271
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

ittes uudestaan kuuntelemalla Children of Boredom - Nyt kyllä vituttaa. Sen jälkeen haet uudestaan.

Äänestä
  • Näin kait se on tehtävä =)

    Äänestä

Mitään toista paikkaa mihin voisit hakea myös?
Voit opiskella ja hakea siinä sivussa sitten aina uudestaan ja uudestaan, eikä se turhauta niin paljon kun jotain kuitenkin on. ENtäs jos se mitä olet halunnut onkin koulun alkaessa jotain hirveää, ja olet hukannut 4 vuotta turhaan.

Itse haaveilen arkkitehdin ammatista, kaksi kertaa olen hakenut enkä ole päässyt. Ekan välivuoden työskentelin arkkitehtitoimistossa, ja nyt pääsin ammattikorkeaan lukemaan miljöösuunnitteluinsinööriksi (joka muuten on maisema-arkkitehdistä yksi alempi). Ajattelin että jos tää opiskelu maistuu ni en edes hae enää arkkitehdiksi, mutta jos vaikuttaa siltä että haluan enemmän niin taidan pyrkiä uudestaan ja uudestaan =).

Työkaveri firmassa haki 5 kertaa arkkitehdiksi kunnes pääsi, joten tuo sinun 3 kertaa ei ole vielä mitään, on se ala sitte mikä tahansa.

Äänestä
  • Tämä oli kaikenkaikkiaan viides kerta, kun olen hakenut, ja aina olen jäänyt pisteen parin päähän paikan saannista.
    Tiedän todellakin mitä haluan. Viime vuonna sain paikan toiselle alalle, mutta luovuin siitä, koska tiesin ettei se ole minun juttuni - liian teknistä. Nyt on alkanut mietityttämään teinkö ihan vikaratkaisun, mutta ei auta enää jossitella. Tosin mieheni ja muutkin tutut ovat sanoneet että tein ihan oikein, koska en olisi siellä varmasti viihtynyt ja saanut kunnon motivaatiota opiskeluun. Tosin oisihan sitä voinut kokeilla.
    Tiedän vain, että niitä töitä, mitä haluaisin tehdä, ja mihin kykyjä ja motivaatiota on, en saa, ellen ensin opiskele. Mutta avoimen yo:n opinnot jatkuvat taas, jospa sitten ENSI vuonna tärpää...

    Jospa.

    Äänestä

Minusta olet ihailtavan sitkeä ihminen! Mietit onko hakemistouhussa järkeä...tarviiko unelmiaan ja haaveitaan edes selittää järjellä. Jos tuntuu, että johonkin tavoitteeseen on päästävä, niin intohimo saa kyllä ponnistelemaan asian eteen.
Monella ei ole unelmia ensinkään, ole ylpeä omastasi!

Äänestä
  • Minä myös ihailen tarmokkuuttasi ja sitä, että olet jaksanut yrittää! Olen aivan varma, että pääset vielä päämäärääsi. Itselläni oma ala hakusessa vielä ja halu opiskella olisi kova, mutten ole vielä yksinkertaisesti löytänyt juttuani.

    Äänestä

Sain kuin sainkin ajatukset kokoon ja päätin vielä opiskella tulevan vuoden avoimessa sekä olla lapsen kanssa kotona - lähdin töihin kun muksu oli vähän yli vuoden, mutta nyt on taas ihana olla kotonakin. Ja ainoa kunnon mahdollisuushan tämäkin enää kotonaoloon on, sillä ensi syksynä vintiö täyttää kolme, ja sitten hoitoon on viimeistään taas mentävä.

Täytyy vaan kerätä kaikki toivo ja usko ja positiivinen energia siihen että seuraava kerta on viimeinen (?!) ja sisälle mennään ;)

Eihän tässä kuitenkaan elämästä ja kuolemasta ole kysymys, todellakaan!

Kiitos kaikille tsemppauksesta, ja onnea myös muille samassa tai vastaavassa tilanteessa rämpiville!

Iloista syksyä!

Äänestä

Minäkään en päässyt ammattikorkeeseen:( Vähän olen nyt hakoteillä mitä tekisin. Mulla oli kylläkin vasta eka kerta kun hain ammattikorkeeseen. Aion hakea uudestaan keväällä.

Äänestä
  • Kannattaa hakea myös syksyn haussa, vaikka alalle joka ei sinua juurikaan kiinnosta. Voit lukea kuitenkin "perusopintoja", jotka voit saada hyväksesi, kun pääset opiskelemaan alaa johon tunnet paloa!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


='( kirjoitti:

Puolen pisteen päähän jäi paikka taas tänä vuonna...Edes varasija ei helpottanut, vaikka loistava oli sekin.
Jo kolmas kerta - ja sehän se toden sanoo...? Jotenkin tuntuu ettei jaksa enää yrittää. Kannattaako sitä nyt kuinka monta vuotta elämästään "tuhlata" ennakkotehtäviin, pääsykokeisiin, koko hakemisrumbaan, odotteluun - ja sitten aina pettymiseen?! Aina tehdä jotain paskahommia vuosi välissä, ja taas hakea. Järkeä?
Mitähän helvettiä tässä keksis ja mistä sais elämälleen suunnan...?
Luojan kiitos on ihana lapsi ja ihana mies, jotka ovat kuitenkin tärkeimmät asiat elämässä.
Silti olis KIVA päästä myös opiskelemaan & saada joskus kenties saman alan töitä...
Mutta ei kai tästä mitään tule.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu