Olen muuttunut täysin. Koskaan ole ollut näin onnellinen, olen löytänyt elämästä kaiken sen mitä olen halunnut. Voisimme perustaa perheen.
Tietäisitpä nainen
1+1
28820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kaukana on kun ette pääse palstalta pois.
Tää on vain sydämen purkua. Mihin muualle voisi kirjoittaa? Tiedän että olisin hyvä isä ja nähnyt elämästä monet puolet.
Ok. Monta lasta kuuluisi meidän perheeseen?
Kuin myös..
lahnaa ei pane, kun puuteessa elävät kalamiehet jotka ovat kyllästyneet eukkonsa sillin hajuun.
3 ipanaa vois riittää
Se on hienoa että joku on onnellinen ja kaikki on mennyt hyvin elämässä. Toivottavasti saat tuon haluamas perheen. Itse en edes muista mitä onni on ja elämä on antanut pelkkää epäonnea, surua ja murhetta elämään. Ennen minäkin uskoin parempaan huomiseen, nyt tiedän ettei sitä mun kohdalle ikinä tullut. Minäkin olen muuttunut, olen väsynyt elämään ja ihmisiin ja joskus tekis mieli mennä metsään lumihankien keskelle, pistää nukkumaan ja vaipua ikiuneen, ei mulle ollut mitään tai ketään tässä maailmassa ja elämässä.
Sama mutta onni löytyy pienistä asioista ja elämä ei ole perkästään rahan määrästä riippuvainen. Jos tietäisit elämästäni niin se olisi mennyt kaikkien maailman ongelmien kautta. Siksi se tuntuukin niin hyvältä että on mahdollista saavuttaa.
Etpä säkään tiedä mitään mun elämästä ja mun ongelmista, enkä kirjoittanut missään kohtaan rahaan liittyvistä asioista. Ei rahallakaan voi kaikkea korjata ja parantaa vaikka kuinka yrittäis, joskus elämä antaa enempi kannettavaksi kuin jaksais kantaa. Ja mulla on tuo vaihe menossa, ei jaksais enempää yksinänsä kantaa, mutt on vaan pakko jaksaa. Kaikki ovet on elämässä kiinni, ei yhtäkään ystävää jolle vois puhua. Joka päivä tuntuu tuovan vain lisää surua ja murhetta, ei pientäkään valopilkkua missään, tulevaisuus on pelkkää mustaa. Jos ihminen kokee jatkuvasti pelkkiä vastoinkäymisiä, joutuu uudestaan ja uudestaan ihmisten hylkäämäksi, niin kai jossain vaiheessa tulee vain hetki ettei löydä muuta tietä ulos kuin sen viimeisen teon.
Voi sanoa että että maailmassa ei sellaista vaikeutta ole ollut ettei joku jo olisi kokenut. Facebookiin tai tosi-tv:hen ei kannata uskoa ollenkaan vaan keskittyä omaan elämään. En voi muuta kuin toivoa että saat asiat järjestykseen. Usko pois asiat järjestyy aina vaikka miten vaikeaa olisi.
Ei aina asiat järjesty vaikka kuinka haluais. Ei pahaa saa pois vaikka kuinka pistäis silmät kiinni ja toivois. Minähän vitun bimboina sä toisia ihmisiä pidät, itse en perusta facebookista tai tosi-tv-ohjelmista paskaakaan. Ei mua kiinnosta esim. sun elämä minkään vertaa, mulla on täysi työ omassa jokapäiväisessä elämässä, en mä jouda miettimään muiden elämää, eihän ketään muutakaan kiinnosta mun asiat minkää vertaa. Kuten sanoin, vieraan ihmisen on vaikea tietää toisen ihmisen elämästä yhtään mitään. Mä yksinkertaisesti koen olevani tieni päässä, umpikujassa, ei tietä ulos sieltä näy missään. Sitten kun aika on sopiva, saatan lähteä, jos ei muuta ratkaisua ole, oman käden kautta. Ei mun lähtö siinä vaiheessa enää merkkaa kellekään paskan vertaa. Tämä on vain elävää realismia, pala mun elämää, ei sen kummempaa
Kirjastosta ilmaiseksi http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511193198
sori, mutt ei kiinnosta lukea yhtään mitään yhtään mistään, eikä ole aikaa käydä kirjastossa, eikä edes kiinnosta. Mä olen liian tampio lukemaan kirjoja, ymmärtämään yhtään mitään yhtään mistään, tuokin asia on mulle monet kerrat opetettu. Ei näin vitun vajakki paska osaa edes lukea..saatana. Joten menee hukkaan tuokin neuvo tälläsen paskan kohdalla.
Jos osaat lukea tätä tekstiä et ole tampio. https://fi.wikipedia.org/wiki/Siddhartha
Luin, ei herättänyt mitään mielenkiintoa tai ajatusta. Tai sen ett mun on oikeasti turha purkaa edes tännekään mitään, parempi kun pidän mölyt mahassani ja annan sun kaltaisten älykköjen hoitaa kirjoittelun tällä palstalla. Ei mun kaltasen paskan kannata puhua tai kirjoittaa yhtään mitään yhtään missään, sekin ärsyttää helvetisti toisia, sekin on mulle useita kertoja opetettu. No, ehkä pikkuhiljaa tampiokin oppii olemaan hiljaa, ei puhu, ei vastaa, ei kirjoita, ja lopulta älyää lopettaa itsensä
Niin, sinäpä sen sanoit, TIETÄISINPÄ. Vaan kun en tiedä kun pidetään pimennossa. I don't know anything.
Jos kuuntelet tämän niin tiedät
http://www.youtube.com/watch?v=ZOsHOSLasmM
Mitä sitten? Ketä kiinnostaa? Eipä tuo mulle kuulu jos joku on muuttunut, se on hänen ongelmansa ei mun. Heitä vaikka voltti
Minusta kiva lukea, et jollain pyyhkii elämässä paremmin. Toivottavasti ap saa unelmansa, sen perheen....
Ei perheitä minkään nettikirjoittajien kanssa perustella. Joten toivottavasti asiasi ovat hyvin sen ihmisen kanssa siellä missä tunnette. Mene ja perusta, jos toinenkin sitä tahtoo.
Netissä kaikki sanoo kyllä eikä se tarkoita mitään.
Mukavaa luettavaa täällä kerrankin. Hyvä ap!
Sattuu vähäsen koska nuo ovat saman kaltaisia juttuja joista haaveilin.
No, miehelle tuon perheen perustaminen käy vielä vanhana ukkonakin, mutta pitää löytää se sellainen nainen, joka sellaisen miehen haluaa, joka on jo harmaa ja väsynyt, eikä jaksa osallistua sohvanurkasta telkun äärestä enää mihinkään.
En silti ymmärrä miksi ihmiset hinkuu niitä mukuloita niin kovalla vimmalla, kun ei yksikään vanhempi ole lapselleen muuta kuin elättäjä ja hetken heiluja mukulan kaikille tarpeille. Sitten heti kun ne alkavat selvitä omillaan ne lähtevät ja alkavat taas hinkumaan sitä samaa mitä mekin,.pitää saada niitä mukuloita ja perhettä ja...so..no...ne mukula kärrätään hoitoon ja itse mennään työhön ja vielä etänäkin tehdään työtä päätteellä kotona ja muksut on kuin koiria, jotka välillä syötetään ja ulkoilutetaan ja muuten niihin kyllästytään ja ne unohdetaan leikkimään yksin,..kunnes ei kestetä niitä enää ja sitten on sosiaalitantat ovella viemässä ne sijaisperheeseen ja se siinä se ihana haave kuva onnellisesta perheidyllistä sitten on...
Yleensä nuo haaveilijat vain haaveilee, kuvittelee lapsen ja perheonnen aivan muuksi kuin mitä se on. Se on kovaa työtä, eikä siinä istuta koneella tai näpytellä kännykällä kaiket päivät ja yöt, eikä se lapsi ole mikään tae onnellisesta elämästä, joskus jopa päinvastoin.
Tuo mitä kuvaat tuossa keskimmäisessä kappaleessa, valitettavasti osa pitää monessain perheessä paikkansa. Sitten kun otat ja teet toisin kuin valtavirta, niin ei sekään ihan itsestään ja helposti käy. Kaikkein kummallisinta on, miten paljon sitä joutuu selittämään muille.
Niinpä voisimme. Eikun hommiin...
Missä olet, Kaisa?
En ole Kaisa, mutta olen kirjastossa..
Tämä takaisku vaikeuttaa suunnattomasti perheen perustamista Kaisan kanssa!