Valtion pitäisi trimmata Suomen kansantaloutta

Kun ei taida soveltua Kyproksen kreikkalaispuoliskon vallanpitäjien talletusten verotusmalli Suomelle siis täällä kotimaassa käytettäväksi, niin Kataisen ja Urpilaisen puolivälintarkastelun työjärjestyksestä katosi jalkojen alta sekin mahdollisuus. Jotain siellä katsauskabinetissa olisi silti keksittävä. Minäpä tarjoan aivan ilmaiseksi omasta mielestäni erinomaisen hyviä neuvoja enkä halua edes mainita konsulttipalkkiota, jonka vuoksi ei siis veronpidätyskysymystäkään ole olemassa.

Ensiksi ja nimen omaan ensiksi eikä suinkaan toiseksi katsotaan valtion budjetin menopuolen karsimista ulkomaille valuvan rahan osalta. Mahtaisiko esim. kehitysapurahojen käytössä ilmenneen holtittomuuden taholla olla kassaroitavissa pois joitakin satojatuhansia miljoonia tai sanotaanko nyt pyöreä miljardi? Tai enemmänkin?

Kun sitten valtio opettelisi rakentamaan kelvollisella tavalla sekä taloja että liikenneväyliä, niin ei tarvitsisi paukutella projektien budjetteja yli eikä remontoida juuri tehtyä heti kohta valmistumisen perään. Ja taas säästyisi satojatuhansia miljoonia ellei enemmänkin. Olennaista siis olisi, että säästöjä ei kohdennettaisi terveyssektorille, ei koulutukseen eikä sosiaaliturvaan eikä maanpuolustukseen. Haettaisiin muita säästötahoja. Etsivä löytää, sanotaan.

Kun tällä tavalla trimmattaisiin tasavallan hallintokonetta ajan ja tehtävien tasalle, niin sitten olisikin aika siirtää katse tulopuoleen. Menojen mijardiluokan säästöjen ansiosta avautuisi mahdollisuus virittää kansantaloutta entistä ja nykyistä parempaan iskuun. Käytännössä siis yhteisöveroa olisi mahdollista alentaa hiukan. Osinkojen ja myyntivoittojen verotusta olisi tilaisuus keventää. Ehkä perintövero voitaisiin poistaa kokonaan, sillä mm. tavallisen kansan omistamat asunnothan on maksettu jo kertaalleen verotetulla rahalla. Perintöveron poisto tekisi sukupolven vaihdokset selkeiksi niin yrityksissä kuin esim. maataloudessakin. Myönteisten ratkaisujen ansiosta elinkeinoelämä saisi uutta puhtia, työllisyys paranisi, valtion menot vähenisivät mm. työttömyysturvan muodostaman taakan kevenemisen ansiosta. Ja samaan aikaan parantunut työllisyys toisi valtion kassaan enenevästi kilisevää verokertymää.

Epäilen kuitenkin pessimistisesti, että Kataisen ja Urpilaisen hallitus tyytyy vain pyörittelemään peukaloitaan siinä puolimatkan seisauksessaan ja jää odottamaan, mitä ulkomailla sattuu tapahtumaan.