Tällaisen huomion tein äskettäin itsestäni. Aina kun olen ollut ihastunut (en usein), olen tuntenut jonkunlaista alemmuuskompleksia ihastustani kohtaan. Jatkuvasti vaan kelailen kuinka paljon huonompi olen siinä ja tässä ja tuossa verrattuna ihastukseen. Päässä pyörii miljoona eri syytä miksi en kelpaa. Tällainen ajatusmalli muokkaa käytöstä aika konkreettisesti. Vaikutan varmaan aika ajoin hemmetin tylyltä siksi... Olisipa se mun ihastus joku ajatustenlukija tms ;)
Itsetunnosta ja ihastumisesta
n2357111317
12940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samanlaisen huomion olen tehny minäkin itsestäni!!
jollain tavalla kuuluu ihstumiseen..
miksi, en tiedä.
Sama homma. Kyllä se jossakin vaiheessa alkaa syömään miestä kun pakkeja tulee liukuhihnalta. Siis naiset pitävät minua ihan hyvänä kaverina ja kaveripohjalta voidaan käydä kahvilla jne. Mutta se ei nyt ihan hirveästi lämmitä jos itsellänsä on ollut/on päällä jotakin tunteita kyseistä naista kohtaan. Olen ehkä liian vaativa naisten suhteen, tai ihastun liian kauniisiin naisiin, mutta toisaalta miksi laskisin rimaa jos en koe minkäänlaista seksuaalista kiihoittumista epäpätevimmistä naisista. Vietän elämäni sitten vaikka ennemmin sinkkuna.
Voisiko olla kyse siitä, että ihastuneena tapaa idealisoida sitä ihastustaan? Ei näe kuin ne hyvät puolet ja vaikka niitä huonojakin olisi.. niihin ei kiinnitä huomiota. Näin ihastus nostetaan jollekin jalustalle, eikä sitten oma ihana itse mitenkään voisi riittää? Mutta joo.. tuttua, niin tuttua.. kyllä se siitä kun ne ruusunpunaiset kakkulat tipahtavat ja ihastuksen näkee sellaisena kuin hän todellisuudessa on... erittäin hyvänä, muttei täydellisenä :)
Näinpä näin varmaan. Ja sitten jos siellä toisella puolella on tapana käydä samanlainen ilmiö, niin vaikeuttaa tuota tutustumisprosessia melkoisesti. Itsellä on vielä lisäksi tapana alkaa kuvittelemaan, että ihastuminen on yksipuoleista ja nähdä tästä kaikkia *varmoja* merkkejä. Tai pahimmassa tapauksessa uskotella itselleni, että toinen vaan pelleilee. Itsetunnon puutteestahan tässäkin on kyse loppujenlopuksi.
Näin se on minullakin, ihastus on nainen työpaikalla. Ajattelen että työpaikkaani on kuin se olisi iso laiva "Titanic". Ihastukseni on ykkösluokassa, yläkerrassa. Joskus hän pukeutuu niin hienosti, on kaulahuivi yms, kopisevat kengät kuulee kauas kun hän kävelee kops kops kops. Itseni taas kuvittelen konehuoneeseen hiiltä lapioimaan, pidän laivan koneet käynnissä. Ei ei, vaikka vaihdellaan joskus ihastuksen kanssa hymyileviä katseita, ajattelen että ei homma toimi, on se vaan liian fiini nainen meikeläisen vierelle.
Sama homma mullakin, tosin toisinpäin eli olen nainen ja ihastunut mieheen. Olen kyllä oikeastikin todellinen luuseri ja epäonnistuja elämässä, joten alemmuudentunne on ihan paikallaan. Tosin ikäväähän se on silloin kun on ihastunut ja haluaisi lähestyä miestä, mutta tietää ettei se mies musta ikinä tykkäisi, jos se muhun vähän paremmin tutustuisi. Parempi vain pitää ne tunteet omana tietonaan.
Minä kyllä tiedän että ihastuksellani on epäonnistumisia takana,jo ihan nuoruus vuosilta.Mutta niin niitä on kyllä meillä kaikilla.. Se että toinen on joskus epäonnistunut,ei ole mikään este tykkäämiseen,tai täällä ei kukaan vois tykätä kenestäkään...
Mistähän siihen sais selvyyden, oletko juuri minun ihastus?
Hmph... Enpä tiedä.
Ja tuskin olen juuri se sinun ihastuksesi. Olisi aika epätodennäköistä. Todennäköisesti emme ole edes samasta osasta Suomea. No itse kuitenkin olen Keski-Suomesta.
No se ois aika sattumaa se, aika keskeltä oon minäkin. mutta savossa,tosin ihastus asuu tuonne keski-suomen suuntaan täältä..
Kovin tuttua... Kun tapasin naisen joka vei jalat altani, koin ja koen edelleen hänen seurassaan olevani kaikilla osa-alueilla huonompi. Ihastukseni on minua 7 vuotta nuorempi, mutta aina hänen seurassaan tunnen itseni pikkiriikkisen pieneksi. Eikä auta järjen ääni ei...
kuulostaa tutulta. Tulee helposti mieleen kaikkea sellaista, että hän on kaikkea tuollaista ja itse olen "vain minä". Miten tuota voi enää täydentää, miksi hän minut haluaisi, mitä hän minussa näkisi... Hän osaa sitä ja tätä. Fiksu aloitusteksti.