Hei, onko täällä ns. vaativien vauvojen äitejä? tai suuritarpeisten? Millaista teillä on ollut vauva-aika? entäs taapero ikä? Mitkä ovat olleet pahimpia kuukausia ja mitkä helpoimpia? Kuinka olette jaksaneet? Koitko vauva-ajan rankkana? Helpottiko myöhemmin, koska?
Siinä muutama kysymys,olisi kiva kuulla vähän kertomuksia minkälaista muiden vaativien vauvojen äideillä on ollut.
Siinä muutama kysymys,olisi kiva kuulla vähän kertomuksia minkälaista muiden vaativien vauvojen äideillä on ollut.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Heippa!!
Täällä oli ensimmäiset 3kk lapsella koliikki. :( Huudettiin aamusta itaan, ja illasta yöhön. :( Se oli rankkaa. Itku tuli usein äidiltäkin ja onneksi isä tuli apuun aina työpäivien jälkeen.
Koliiki alkoi helpottua ja lapsi oppi sylissä kanniskeluun paljon. Muutenkin pitäis olla koko ajan sirkus päällä. Vaunuissa ei viihdytä kuin uni aika, ja näin on vieläkin vaikka lapsi puoli vuotias. Muutenkin välillä kovin itkuinen ja sylissä pitäis vaan olla. Lattialla ei viihdy paljoaa ja ei ne uudet jututkaan ehdi tulla kun ei siellä lattialla olla.
Täällä jaksamiseen auttaa se, että hyviä päiviä tulee ja varsinkin ne hetket ovat silloin mitä ihanempia. :) Täällä jaksetaan siis vaihtelevasti. Ärsyttää välillä kun toisilla on niin helppoa. :D Vaikka ei lapsia saa verrata.
Miten teillä menee?
no tuo oli kyllä niinku ite olis kirjoittanu, ikäkin täsmää :) justiin tuokin että sirkus täytyy olla että viihtyy edes hetken. muutenkin tuntuu että kaikki on paljon vaikeampaa ja tosi tempperamenttinen on. Jos suuttuu niin suuttuu kunnolla. Kateutta on kyllä ilmassa kun katsoo tuttavien vauvoja jotka vaan köllöttelee tyytyväisenä, eikä suurinpiirtein itke kuin kerran kuukaudessa :/ Meillä on myös ollut koliikki, 3,5kk, koliikki itkuja ei enää ole ollut mutta muuten tosi kitisevä tapaus.
Täälläkin vaihtelevasti tulee hyviä päiviä ja joskus tulee TODELLA huonoja, kuten tämä päivä. Itketään kaikkea, eikä edes syöminen tai nukkuminen suju. Yöt nukkuu kumminkin suhteellisen hyvin.
Jaksamiseen on vaikuttanut tosi paljon se, ettei enää itse niin noteeraa tuohon kitinään, kun alkuaikoina olin aina ihan paniikissa kun muksu huusi eikä tiennyt mikä vaivasi. Ja 1v ikää odotan innolla, jos vaikka sitten viihtyisi enemmän itekseen :) tai toivotaan niin... :)
Kuinka teillä on kehitytty, nvodshf?
Meillä nimittäin ei käännytä vieläkään, siis selältä vatsalle. Yrittää kyllä mutta ei niin ei. Fysioterapiassa käydään, ja se että vauvamme on suurikokoinen,ilmeisesti vaikuttaa kehitykseen paljon.
Mulla oli kyllä kanssa se ongelmana, että en kestänyt lapsen itkua/kitinää. Yritin kaikkeni, että lakkais. Mä en oikein käynyt ees missään, kun hermostuin heti, jos vähänkin alko kitistä. Toiset mammat näkyy shoppailevan ym. ihan rauhassa vaikka lapsi huutaa...
Noista nukkumisista vielä sen verran, että nyt kömpii itse nukkumaan ja luen iltasadun ja laulan tuutulaulun (ei tarvis varmaan niitäkään) ja kun poistun niin useimmiten on ihan hiljaista eli nukahtaa melko samantein. Päikkäreille nukahtaa myös hyvin. Joitakin poikeuksia lukuunottamatta, että on mennyt tuntikin.
Meilä meni yöt koliikin jälkeen melko hyvin. Eipäs mene nekään enään. :D Illalla nukahtaa itkun jälkeen syliin tai sitten parhaimpina iltoina suoraan tissille. Siirto omaan sänkyyn ja sitten parin/kolmen tunnin päästä perhe petiin. 4 aikoihin kauhea myllääminen ja kuudelta noustaa ylös. Nukkumaan mennään siis 20 (tai ainakin yritetään)
Meillä käänyty selältä vatsalleen jo aika pienenä 3.5kk mutta takasin päin ei sitten millään tule. Itku tulee melkeinpä jos yrittää selälteen kääntyä, no kiukku tulee taas masulteen. Istuu sylissä ihan hyvin, mutta mitään suojaheijasteita ei ole vielä tullut. Yrittää myös hyvinä hetkinä eteenpäin, mutta vielä ei ole siinä onnistunut. Esineisiin tarttuu ja kaikki menee luonnollisesti suuhun.
Soseet menee virkeänä hyvin, jos väsyttää niin siitä touhusta ei tule mitään.
Niin, ja huomenna neuvola joten saadaan uudet mitat sieltä. Veikkaan et on ainakin painoa tullut lisää kun mun selkä on jo niin jumissa aika-ajoin.
Hmm.. mitähän multa jäi vielä kertomatta..? :) Ei sais olla iloinen kun esimerkiksi sullakin on vaativat lapsi..mut tiedätkö se jaksaa auttamaan kun saa vaihtaa kokemuksia/ajatuksia! :) Mua oikeesti niin välillä ärsyttää kun toisilla menee niin hyvin, viihtyy rattaissa,lattialla nukahtaa tosta noin vain. Ei meillä. Ja sitten muut ihmettelee vaan.
Onko liian tungettelevaa kysyä jos vaihdettais spostia tai facebookissa nimiä että voitais kirjotella enemmänkin? Sillä sinä olet tällä hetkellä ainoa, joka tietää miltä minusta oikeasti tuntuu.
Miten teillä menee nukkumaan meno?
Entä vaunuilu?
Käytkö paljon erilaisissa kerhoissa lapsen kiukuttelusta huolimatta?
Meillä lapsi nukkui ja nukahti huonosti. Nukahti syliin, mutta sänkyyn oli hankaluuksia saada nukahtamaan. Itki paljon, sylissä pitäminen auttoi, mutta itsellä oli selkä tosi kipeä ja ei pystynyt tekemään mitään, kun lapsi oli kokoajan sylissä. Miehellä oli pitkät työpäivät. Ihan alkuun pari vko:a tuntui helpolta imetystä lukuunottamatta. Vauva vain söi ja nukkui. Sitten ei ollutkaan enää helppoa. Yritin kaikki konstit, että ei tulisi masuvaivoja ja että saisin lapsen nukkumaan ja pysymään unessa pidemmän aikaa. Yölläkään silloin kuin vauva nukkui, en saanut nukuttua, vauva piti kauheaa meteliä. Sellaista "röhkimistä". Tai sitten en vaan saanut unta tai selkää särki. Univelka oli pahinta. Jos vaan mahdollista niin anna miehen hoitaa välillä niin, että pääset kunnolla nukkuun. Mies vois lähtee vaikka lapsen kanssa ulos. Itse muistan yhden ainoan kerran kun sain nukkua 2 h, silloin kun lapsi oli hereillä.
Varmaan siinä 5-6 kk meni, kun alkoi vähän helpottamaan. Olihan siinä sitten vielä unikoulut ym.. En kyllä enää muista koska esim. yöunilla alkoi nukkumaan pidempiä pätkiä. 3 h, 4 h jne. Alkuun ne oli harvinaisuuksia. Ekan kerran kun lapsi nukkuin 6 h putkeen oli, että jee!!
Soseitten kanssa oli hankaluuksia, piti mm. röyhtäytellä alkuun välillä. Ja pitkään oli, että lapsi ei viihtynyt lattialla. Sitten kun oppi seisomaan kaatuili selälleen, ostin kypärän, että ei tarvi kokoajan olla sydän syrjällään. Kun oppi kävelemään sai vahtia, että kiipeile tai kisko mitään mistään. Tietty kaikki pyrittiin laittaa mahd. ylös ym. Mutta kävely ainakin auttoi siihen, että ei tarvinnut koko ajan kantaa!
Kantamisen vähentyminen ja se, että nukkuu enemmän toi musta eniten helpotusta. Se, että oli säännöllinen päiväuniaika esim. alkuun kahdet päikkärit ja sitten yhdet. Nykyisin vedellään 2 tunnin päikkärit. Ja sitten yöllä ei herää välttämättä lainkaan tai jos herääkin saa itse unen päästä kiiinni tai riittää kun vähän silittelet selkää. Joskus jos on kipeä tms. niin joutuu tietty heräileen useammin ja nukuttelemaan. Myös imetyksen lopettaminen helpotti. Se sitoi aikalailla. Ja maitoakin tuli liikaa.
Kyllä se ensimmäinen vuosi ja ehkä jopa 1 1/2 vuotta ovat ne rankimmat olleet. Kaikista rankimmat ekat 5 kuukautta? Lapsi on nyt 2 v ja vieläkin on sellainen, että on äidin perään eikä aina äidin ollessa paikalla viihdy yksin leikeissään. Mutta aika helppoa kuitenkin vauva-aikaan verrattuna!
Toista lasta ei ole tehnyt mieli, kun se vauva-aika pelottaa. Vaikka toisen kanssa varmaan olisikin helpompaa.
Lohdutukseksi haluavan vielä sanoa, että vaativasta vauvastakin voi kehittyä nauravainen vähän itkevä taapero. Nykyään meillä itketään vähän ja monet on kehunut, että onpa teillä iloinen lapsi, joka ei juuri itke eikä kiukuttele. No kyllä meilläkin kiukutellaan ja joskus itketäänkin ja tosiaan äidin helmoissa ja sylissä viihdytään. Mutta enimmäkseen nykyään kuuluu naurua. Toivon mukaan teilläkin vielä joskus!
Olihan se rankkaa
Jäikö konttaaminen teiltä välistä?
Ei jäänyt, unohtui vaan mainita, kun yritin lyhennellä pitkää stooriani!
Heips! meillä nukuttiin aluksi ehkä noin 2kk yöt 45min pätkissä, se jos joku oli hurjaa aikaa, ite oli ihan loppu. Siitä ne sitten pikkuhiljaa alkoi pidentyä, nyt menee nukkumaan klo:21 ja herää syömään klo 03:00- 05:00 välisenä aikana ja nukkuu sitten noin klo 8-8:30. Ennen ei viihtynyt vaunuissa ollenkaan ja se huuto alkoi jo pukemisesta :) nykyään viihtyy korkeintaan tunnin ja silloinkaan ei nuku, vaan katselee maisemia!
Kerhoissa ei ole voinut kuvitellakkaan käyvänsä, hyvä kun tohtii lyhyitä kyläilyjä tehdä. Autossa viihtyy tosi hyvin, se taitaaki olla ainut paikka :)
Laitatko vaikka maili osoitetta nvodshf?
on kyllä mukava huomata että joku muukin on samassa tilanteessa, samanlaisen lapsen kanssa :)
Nukkuminen on kyllä kaikkein tärkeintä, ainakin mun jaksamiselle, tuossa juuri mietiinkin että viimeksi olen kokonaisen yön puoli vuotta sitten nukkunut :/
Tuota oon kans miettinyt monesti, että olisko musta enää koskaan uuteen tälläiseen rumpaan. Tällähetkellä tuntuu että ei todellakaan! kaikkihan sitä sanoo että ei kaikki lapset oo tämmösiä, mutta mun tuurilla olisi :) Sehän siinä just onkin, kun odottaa lasta, kaikki lupas olla todella paljon apuna ym. vielä en ole apua saanut, eli tukiverkosto kaatui siinä vaiheessa kun huomasivat miten vaativa tämä tapaus olikaan... heh, ei paljon naurattanut. Eli ei siis olla miehen kans vietetty yhtäkään lapsi vapaata nyt puoleen vuoteen.
Niin ja meillä muuten vauva lähenee huimaa vauhtia 10kg, että kyllä vaan täälläkin selkä sanoo jo itseään irti! ja kuukausi sitten ranteesta pullahti jännepussi, leikkaus odottaa jos pahenee tästä, ja siis liiallisen rasituksen tulos! Eli kannettu on oikein urakalla! :)
anteeksi nivelpussi :D ei jännepussi!
Eli mun osote on [email protected]
Ennen lapsen tuloa mulla oli ainakin ovat suunnitelmat mitä kaikkea aikoisin vauvan kanssa tehdä. Liikkua paljon ja käydä kerhoissa. No eipä siis ole tarvinnut kun en halua mennä muiden ilmoille lasta huudattamaan. Monihan sanoo, että sekaa vaan ja ei kukaan teitä pahalla silmällä katso jos vauva huutaa. Täällä sitten kokeiltiin, ja kyllä se vaan niin on että moni katse kohosi juuri sinuun kun et vauvaa saanut hiljaiseksi.
Asiasta neljänteen.. Milloin kannattais siirtyä rattaisiin? Mietin vaan, et josko sieltä näkyis paremmin ulos ja pikkuinen sitten viihtyisi siellä paremmin. ..Nytkin oli taas "pieni"nukutus sessio vaunuihin. Sisään ei nukahda kuin manducaan ja nyt oli pakko syödäkin joten laitoin siksi ulos.
meillä siirryttiin rattaisiin 4kk iässä ihan sen vuoksi, ettei ulkoilusta esikoisen kanssa tullut yhtään mitään, kun kakkonen huusi naama punasena kokoajan. Ratasosassa nostin selkää hiukan, että näki ulos ja kun nukahti, kippasin alas. Tosin nukkui vain niitä puolituntisia, vaa nukku kuitenki :D
Minä en enää tiedä onko aika kuultanu muistot vaa joku hatara muistikuva vielä päässä pyörii, että ensimmäinen 6kk oli sen verran hankalaa, että kolmannen lapsen hankkimista mietitään kyllä pitkään ja hartaasti.
Meillä kummallakin lapsella on ollut 3kk koliikki. En tiedä vaikuttaako siihen pieni syntymäpaino vai vaan sattuma, mutta yhtä huutoa ONNEKSi kuitenkin vain kaikki päivät klo 16-22. Pari yötä alussa huudeltiin, muuten katkonaisesti nukuttu. Esikoisella huuto loppui 3kk iässä ja sen jälkeen hän on ollut melko helppo tapaus, jos ei oteta huomioon 5kk-9kk välistä aikaa, jolloin heräili 1h välein yöllä.
Kakkonen on sitten vähän tempperamenttisempi tapaus, joka on aina huutanut korkealta ja KOVAAAAAA. Nyt tämä kakkonen on jo 1,5v.. Yhäkin melkoisen äänekäs tapaus. Korvavaivat alkoivat 4kk sitten ja sitä huutoa on taas sitten riittänyt. Ja nyt vielä harjoitellaan pukemaan itse ja siitäkös vasta riemastutaan, kun ei osaa/saa pukea itse. Mutta onneksi tuon muksun jo tuntee niin hyvin, ettei tarvitse stressata huutamisesta. Hän on sellanen 0-100 sekunnissa, saattaa suutahtaa ihan yhtäkkiä ja huutaa aikansa, kunnes suostuu tulemaan syliin. Raskaampaa se oli se vauva-aika, kun ei tiennyt mikä toista vaivasi ja aamusta iltaan oli vain yhtä huutoa. Tämä neitihän nukkui vain puolen tunnin päiväunia sinne n. 7kk asti. Se väsy taisi olla suurin syy tyytymättömyyteen. Kun unet piteni ja pääsi itse liikkeelle, viihtyi muksu jo paremmin lattialla ja sai esim. laittaa ruokaa ilman hirveää sumplimista milloin. Tämä kakkonen ei myöskään suostunut kenenkään muun hoitoon, kuin minun, ensimmäisen ½v aikana. Yritettiin monet kerrat isän kanssa jättää, mutta neiti huusi joka kerta selkä kaarella koko ajan, minkä olin pois.
Nykyisin sitä vain soimaa itseään siitä, että miksi se vauva-aika oli vaikea. Että oliko se vika minussa, vai oliko se vauvassa. Koenko itkun jotenkin poikkeavan herkästi, teinkö jotain väärin jne. Kun kaikilla tutuilla vauvat vain syö ja nukkuu ja oi kun ne on niin ihania. Minä ottasin vaikka kuus semmosta vuosikasta tänne pyörimään mieluummin, kuin yhtään vauvaa enää. Mietin yhäkin miten äitit yleensä saa aikansa edes kulumaan, kun ne vauvat vetelee 4h päiväunia ja illalla vielä toiset.
h64te, kirjoitit että teilläkin nukuttiin vauva-aikana huonosti.. Niin siis meilläkin, vain 30 min kerrallaan ja toinen on kokoajan väsynyt. Mä täällä niin kovin pähkäilen, että miten saisin toista pidettyä lattialla. ..Siis sen kehityksen kannalta. Vai onko se sitten niin että kun ikää tulee lisää niin alkaa siellä lattialla viihtymään? Itse kun ajattelen niin päin, että jos ei ole lattialla ei voi myöskään oppia. :D Tänä aamuna oon just yrittäny hauskuuttaa ja tehny vieressä jotain niin kyllä siellä lattialla ollaan jo muutamia minuutteja, parhaimpina hetkinä jopa 15 min ..mut kyllä se vaan vaikealta vieläkin tuntuu vaikka se puol vuotta toisella jo ikää. :D
kyllä on helpottavaa lukea että muillaki ollu tällaisia vauvoja.. ja justiin kun pääsin sanomasta että yöt on ollu suhteellisen hyviä, no joo viime yö oli uneton kitinä yö, tiä sitten mikä oli :( ja kyllä on yhä edelleen kärttyinen, varmaan nyt sitte menetetyistä unista.
Meillä ollaan lattialla kans ihan muutama minuutti, fysioterapeutti sanoi että pitäisi pitää kauemmin vaikka itkua vääntäisi, mutta itse en jaksa kuunnella sitä KARJUNTAA :D joten sylis rehaan yhä kaikkein eniten. Joskus voi olla päiviä jolloin viihtyy lelukaaren alla 30min! mutta yleensä ite pitää siinä myös jotain lelua heilutella.
Mä olen kans monesti miettiny jot mitä kummaa mä teen väärin tän vauvan kanssa, että miksi se vain kitisee ja narajaa kaiken aikaa, mutta nykyysin siihen on jo tottunu :D mutta kiva tosiaan nuota on kattoa joilla on super helpot vauvat, miettii jot mitä pahaa sitä on tehnyt kun ite saa ihan toisesta ääripäästä olevan muksun :) kai mulla on vaan super hyvät hermot :D Ja mä en tosiaankaan voisi lähteä tämän vaavin kans yhtään mihinkään, ja monesti oon kans huomannu että kyllä sitä vaan ihmiset tuijottaa kiukkuusen näköisenä kun et saa lasta hiljaaseksi, kaikki ei sitä ymmärrä jot ei kaikki vaan syö ja nuku, jotku syö, nukkuu ja huuuuutaaaa :D
Niin ja kyllä mä ainakin väsyn tuohon jatkuvaan sirkuksen pitämiseen, joskus ei vaan jaksa :( niin viihtyy kyllä, mutta tämänki sirkus taiteilijan pitää silloin tällöin käydä vessassa ja syödä :D
Nonih, nyt on puol vuotis neuvola takana ja joudutteen painkokontroliin. Siis häh?
(5kk 7100g ja 64.5cm) 6kk 7650g ja 66cm ..Olipa muutenkin kiva reissu. Huus siitä lähtien kun vaatteet otettiin pois. Ei edes terkka laittanu lattialle. :(
Tosta ku kirjoittelin et meil nukutaan huonosti niin nytpä sitten joudutaan perhetyöntekijän juttusille. Ehkä vähä ärsyttää kun ei muka omilla pärjätä? Mut toisaalta sielt voi saada ihan hyviä vinkkejä siihen uneen ja toivottavasti sitä kautta pikkuisesta tulisi myös vähän positiivisempi. :)
Meidän terkka ei muuten ollut vielä huolissaan siitä motorisesta kehityksestä, tokas vaan että "se on sylivauva ja useat koliikki vauvat ovat kovia itkemään/ilmaisemaan itseään vaikka tosiasiassa heillä ei ole edes mikään vikana" Olipa huonoa suomenkieltä, mutta ymmärsitte varmaan. :)
Tänään on jo itkut itketty äidin osalta ja näin ollen lapsi onkin ollut sitten sen jälkeen tosi nauravainen. Oli jopa lähes kolme tuntia hereillä ja nyt toivonkin että nukkuis ulkona ainakin sen tunnin. :)
Että stemp, stemp vaan meille kaikille! :)
Täällä tempperamenttisen (pian 5 kuukautisen) tyttövauvan äiti. Tyttö vaatii paljon nähtävää ja tekemistä joka päivä että pysyisi tyytyväisenä, muuten alkaa tylsistynyt kitinä. Yöt nukkuu melko huonosti, heräilee jopa 3-4 kertaa yössä luulen että hampit vaivaa. Ruokahalu on pohjaton, ruokaa on saatava tasan kahden tunnin välein... jos tästä jotenkin poikkeaa alkaa kova huuto. Ja se huuto on äkkinäinen ja kova ja jos ei saa haluamaansa heti huutaa vielä kovempaa. Päiväunia neiti ei nuku kuin 20-60 min päivässä kerrallaan kaksi kertaa. Kaikista parhaiten nukkuu liikkuvissa vaunuissa. Kyllä sitä on äiti ollut "vähän" väsynyt mutten vaihtaisi vauvaani mihinkään, kun muuten on todella reipas ja omatoiminenkin tapaus. Saa nähä sitten millainen on vanhempana.
Tarkoitit varmaan 5-kuinen vai menkkojako lasket tyttäreltäsi?
Taisi sattua nyt "kielipoliisilla" pilkka omaan nilkkaan. Voi sanoa kummalla tavalla tahansa, viisikuukautinen tai viisikuinen. Ja kirjoitetaan nimenomaan noin, eikä numeron kanssa.
Näytti olevan kirjoituksessa numeron kanssa "5 kuukautisen" .
Niin oli, mutta sitähän ei nimimerkki Äidin(kin)kieli arvostellut, vaan tuon "kuukautinen"-sanan käyttöä. Eli tarttui asiaan, joka oli oikein.
Ja viittasin siis tuolla "kirjoitetaan nimenomaan noin" oman tekstini kirjoitusasuun.
Meillä kans vähän vaativampi vauva. Refluksivaivaa ja nukahtamisvaikeuksia. Ja vain äiti kelpasi nukuttajaksi ja vain äitin kainaloon nukahdettiin. EI koskaan vaunuihin tms .Ja jatkuvasti heräsi tarkistamaan, että onko vielä paikalla. Hereillä ollessaan viihtyi vaan kantoliinassa. Autoreissut ihan tuskaa kun laittoi kaukaloon/ turvaistuimeen. :( Nyt kuitenkin tilannne parempi. Ihan iloinen ja tyytyväinen 2 ja puolivuotias on. Mitä nyt normaalia uhmaikää tietty on. Eikä edelleenkään oikein viihdy hetkeäkään omissa leikeissään. Ainut lapsi ja ollut kotihoidossa.
Onko muilla ollut samanlaista ongelmaa, että pääasiassa lapsi viihtyy vain äidin sylissä? Siis, että isän sylissä vilkuillaan äitiä ja vähän ajan päästä aletaan kitistä/itkeä ja kun pääsee äidin syliin niin kaikki hyvin? Lapsella ikää 6½kk
Taitaa olla eroahdistusta.
Kuten edellinen tuossa kirjoitti, niin kyseessä on eroahdistus. Ei siis ongelma, vaan normaali lapsen kehitykseen kuuluva vaihe. :) Vaikka kuinka pärjäileekin lapsen kanssa sillä kuuluisalla maalaisjärjellä, niin suositteln kyllä lämpimästi lukemaan edes jonkun lapsen kehitykseen liittyvän opuksen. Se on paljon helpompaa käsitellä niitä eri kehitysvaiheita ja lapsen reaktioita, jos tietää niiden kuuluvan lapsen normaaliin kehitykseen.
Haluaisin tietää miten ketjun aloittajalla Jeps1 on vauvan kehitys edennyt? Täällä vauva koht 7kk eikä mene vielä eteenpäin. Kääntyy vain toiselle kyljelle.
Olisin erittäin kiitollinen jos kertoisit. :) Kaikki kun vain kertovat kuinka ajoissa heillä vauvat ovat oppineet kaikki taidot.
Täällä yksi joka ilmoittautuu vaativan vauvan äidiksi! Kyseessä on kolmas lapseni ja tämä kaveri on aivan toista maata kuin isosiskonsa! Tyytyväisiä hetkiä on hyvin vähän ja ne on lyhyitä. Onneksi mahavaivat alkavat nyt selvästi vähän helpottaa, tyttö täytti juuri 3kk. Hereillä ei hirveän pitkiä aikoja ole ja suurin osa hereilläoloajasta on itkua/huutoa/kitinää. Vauva on paljon isompikin kuin siskonsa on ollut (3kk neuvolassa 8,5kg 64cm) joten ei sitä niin kovin mielellään jatkuvasti sylissä pitele.
Mutta sitten kun on hyvä päivä niin se vähän nollaa tilannetta ja taas on ihanaa ja jaksan. Ajattelen vaan että koko ajan sitä mukaa kun ikää tulee niin asiat helpottuu. Syöminen on yksi päänvaiva, vauva on rinnalla kahden tunnin välein, yöllä ja päivällä. Se on aika uuvuttavaa mutta enää kk niin alottelen kiinteitä maistattamaan ni jospa se syömisasiakin siitä lähtisi helpottamaan.