Olen 58v ja haluan vaihtaa työpaikkaa, mutta sehän ei niin vain onnistu.
Kokemusta tietenkin on alaltani, mutta kutsuja ei haastatteluihin tule.
Onko nyt vain odoteltava eläkeikää ja luovutettava?
En kaipaile eläkkeelle, sillä olen terve ja pirteä, haluaisin vain tehdä uusissa ympyröissä töitä ammatissani vielä pitkään.
Taitaa olla mahdotonta, vaikka nyt ollaan niin työurien pidentämisen kannalla.
Käytäntö vain on aivan toista.
Tämän ikäiset työnnetään sivuraiteille odottelemaan....
Kokemusta tietenkin on alaltani, mutta kutsuja ei haastatteluihin tule.
Onko nyt vain odoteltava eläkeikää ja luovutettava?
En kaipaile eläkkeelle, sillä olen terve ja pirteä, haluaisin vain tehdä uusissa ympyröissä töitä ammatissani vielä pitkään.
Taitaa olla mahdotonta, vaikka nyt ollaan niin työurien pidentämisen kannalla.
Käytäntö vain on aivan toista.
Tämän ikäiset työnnetään sivuraiteille odottelemaan....
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sovipa ajasta ja käyäypä ihan omatoimisesti tyrkyllä mieleiseesi paikkaan. Jos eivät ota nyt, niin pyydä säilyttämään tietosi mahdollisesti tulevaa tarvetta varten. Näin saat vähän kenkää ovenrakoon... Saattaa lähiaikoina joku olla firmasta pois lähdössä ja jos on jo valmiiksi tiedossa sopiva ja pätevä tilalle, niin ei firman tarvitse työllistävää rumbaa pyörittää uuden työntekijän löytämiseksi.
Unohda koko asia.
Se vaan on, olet liian vanha, liian kouluttamaton, liian kapean kokemuksen omaava, liian kallispalkkainen minhinkäään töihin. Ka, voisi olla tekemistä päästä nykyisenkään paikkaasi, oli mikä paikka nyt tahansa onkin, jos se lyödään avoimeen hakuun ja joutuisit hakemaan rehellisessä kilpailussa sitä itse.
Ala vaan valmistautua loispummieläkeläiseksi ja säästä rahaa espanjan lomaosaketta varten, Ne on nykyään halpoja. Muista sitten siirtää kanasalaisuutesi sinne, päästään sitten sinusta kokonaan eroon.
=DW=
Surullistahan se on, kun nyt olisi ensimmäistä kertaa elämässänsä ihan kunnon työvireessä, energiaa riittäisi, ainaiset rakastumiset, turhan voimakas seksuaalisuus ja muu tunnepuoli ovat vihdoinkin taka-alalla, ja ura alkaisi vasta kiinnostaa, niin onkin liian vanha!
Ensin oli liian nuori ja kouluttamaton, sitten ei kelvannut kun oli lapsia, kun sai lapset isoksi ja hankittua akateemisen loppututkinnon niin kas vaan, eipä enää tämän ikäinen mihinkään kelpaa - paitsi siihen samaan pienipalkkaiseen asiakaspalvelutyöhön jota on jo vuosikymmenet tehnyt...
Mutta siitä olen iloinen, etten kuitenkaan ihan niin näräiseksi ole herennyt kuin edellinen kirjoittaja...uskon edelleen esim. visualisaation, magnetisoinnin ja affirmoinnin toimivuuteen (olen niiden avulla saanut monta muuta hyvää asiaa elämääni), joten ei tämä tilanne kuitenkaan aivan toivoton ole.
Mulla meni työpaikka alta kun yritys myytiin ja työt siirtyivät toiselle paikkakunnalle. Aikani laitoin hakemuksia ilman haastattelupyyntöjä, uskon iän olleen syynä. Muutaman kuukauden kuluttua aloin kiertämään yrityksestä yritykseen ja sainkin jalkani oven väliin. Ensin sain määräaikaisen pestin, joka vakinaistettiin puolen vuoden kuluttua. Parempi käydä näyttämässä naamansa työkuntoisuutensa, siitä se kiinnostus saattaa herätä, sillä jälkikäteen on otettu kahdesta muustakin käymästäni yrityksestä yhteyttä.
Oma halu >< tarjotut työt!
Eiköhän sinulle ole jo selvinnyt tilanne jos todella olet yrittänyt vaihtoa.
Heti 50:n jälkeen olin kahdesti yrittämässä vaihtoa mutta toisessa olisin joutunut tinkimään sen hetken eduistani niin paljon etten ollut siihen valmis.
Toisessa minulle sanottiin suoraan, että olisin erittäin sopiva heidän tarpeisiinsa mutta heillä on organisatio täynnä 5-kymppisiä ukkoja eivätkä he ota yhtään lisää.
Aikaisemmasta työhistoriastani ja kontakteista johtuen, ilman omaa aktiivisuutta, minulle tarjottiin töitä kun kontaktini kuulivat työttömyydestäni.
Joukossa oli yksi vakituinenkin tehtävä josta kuitenkin vetäydyin vuoden jälkeen.
Muut, 9kpl, olivat määräaikaisia kestoltaan 2pv - 7kk.
Viimeinen ehdotus tehtiin 63-vuotisena.
Sinun osaamisesi taso ja alue ratkaisevat persoonasi ohella.
Ilman hyvää taustaa ja henkilötason kontakteja ei ennuste välttämättä ole kovin hyvä.
Toivon olevani väärässä
Kyllähän työnsaanti meillä liki 60-vuotiailla taitaa vaikeaa olla. Olen aiemminkin kirjoittanut osastani työelämässä, ja nyt yllättäen esimieni sanoi että voin alkaa tekemään 4-päiväistä viikkoa tms. jotta viitsisin olla työelämässä eläkeikääni asti.
Taidan tuohon täkyyn tarttua, kuhan minulla on siihen aikaa. Se hetki voisi olla syksyllä -14, mutta muutamia irtopäiviä taidan pitää ylimääräistä vapaata jo ennen sitä.
Herrojen puheet pitemmistä työurista on tosiaan turhaa jorinaa. Käytänteet työmarkkinoilla ovat härskisti toiset eli ikä on erittäin suuri este uudelleentyöllistyä.Sen tietää jokainen 55 ,joka vielä haaveilee uudesta duunipaikasta. Pidetään vähän omituisena, kun ei halua työttömyysputkeen tms. loiselämää.
Pitää itse ottaa rohkeasti yhteyttä ja pyrkiä eittäytymään. Eiköhän ole vielä kokemus ja elämänviisaus arvossaan. Riippuu tietenkin alasta onko tunkua.
Tuskin 58 sillä ikä sanoo lopetin 58 vuotiaana, tosin muista syistä nyt olen 66 ja aika takaisin ei palaa.
Ihminen ja ikä--näe totuus, minut haluttiin töihin vielä 3 vuoden jälkeen yrittäjänä tosin hyvällä tulolla, sanoin ei.
Ei työ toiselle ole elämä, tosin ilman töitä on koko ajan työtä ei aika tahdo riittää.
Irtisanomisaikaa vielä vähän jäljellä, yli 60 hakemusta lähetetty ja YKSI haastattelu, joka sekään ei johtanut työllistymiseen!
Koulutusta löytyy, mutta jostain menneestä ajasta. Työkokemus on kapea-alaista, jossain toisessa työpaikassa en luultavasti osaisi tehdä mitään. Näin se vaan on, työnantajat pitävät 50 -ikäistä armottomasti jo vanhana.
Nyt jo hirvittää, miten tulen toimeen ansiosidonnaisen päätyttyä pienellä päivärahalla! Ruokaan se juuri riittää, mutta entä harrastukset? Auto vanhenee, kun ei ole enää varaa pitää sitä tuoreena. Etelän matkat saavat jäädä haaveeksi.
Yksin pärjäisin kyllä jotenkin, mutta tästä "konkurssista" kärsii myös puoliso!
Mie olin opettajana Skinussa. Vittumainen rehtori alkoi savustamaan minua
pihalle. Menin lekurille ja sanoin, että en ala sen hullun kanssa olemaan.
Sain eläkepaperit. Niin helppoa se on. Jos ei muuten onnistu, niin valittaa
vähän masennusta. Eläkettä ja sivutuloja tulee yhteensä kahden tonnin pintaan
puhtaana.
Eiköhän se tarkoita niitä joilla vakituinen työ, et jatkasivat pidempään. Työttömän yli 60v on turha hakea enää mitään.
Vaikka kuinka kokemusta olisi, tää on tosi.
Kun olen niiin h-n tyhmä, niin selittäisikö joku viisaampi, mikä idea on työurien pidentämisessä kun kaikille ei ole koko työtä ollenkaan olemassa? Meikän päähän ei tällainen yhtälö mahdu millään ilveellä.
Aloittajalle sanoisin, että hoito- ja hoiva-alalla ei olisi minkäänlaista vaikeutta saada uutta työpaikkaa heti ja niin nopsaan kuin itse haluaa ja tahtoo. Siellä käytetään joka-ainut eläkeläinenkin, joka vain ilmaisee halunsa, hyväksi.
Mutta toisaalta: ihan kuin miestenkin kyseessä ollen; ei se vaihtamalla parane. Muutos piilee aina oman itsen sisikunnassa, siellä, mistä kaikki lähtee.