Oon parikymppisestä asti ollut kunnan tarjoamien mielenterveyspalveluiden asiakkaana, ilman minkäänlaista edistymistä, tai hoitovastetta - oli sitten kyse terapiasta tai pilleriruletista. Nyt kohta jo 40-vuotias toivoton kroonikko.
Diagnostia on kyllä kertynyt paljon sen ensimmäisen masennusdiagnoosin jälkeen.
Viimeisin löytö on lievä paranoidi skitsofrenia.
Tutustuin muutama vuosi sitten dissosiaatiohäiriöstä kertoviin julkaisuihin, ja yllättäen kaikki lukemani tuki jollain tavalla kokemaani.
Kerroin oirekuvieni samankaltaisuudesta lukemani kanssa psykiatrilleni - sekä suullisesti, että tarkemmin kirjoittamalla, ja pyysin luonnollisesti päästä testattavaksi.
Hänen reaktionsa oli sekä hölmistynyt, että hämmentynyt ja sain sen kuvan ettei hänellä ollut oikein edes asiantuntemusta aiheesta.
Mitään testiä ei tietenkään kuulunut, enkä sitten enää kauaa jaksanut ottaa asiaa esiin hänen kanssaan.
Eli keneltä tota testausta on anottava tai kerjättävä, että otetaan tosissaan?
Nyt kun hetkeksi olen taas siinä jamassa, että kykenen tästä asiasta välittämään edes vähän.
Kun rääkättiin lapsena niin, että hajosin ja kadotin samalla itseni. Ja lapsuus ensin ja sitten nuoruus vedettiin viemäristä alas, sillävälin kun tölläsin telkkua kotona, niin tähän nähden tuntuu kovin pikkuseikalta se, että voitaisiin suorittaa mahdollisesti turha testi.
Diagnostia on kyllä kertynyt paljon sen ensimmäisen masennusdiagnoosin jälkeen.
Viimeisin löytö on lievä paranoidi skitsofrenia.
Tutustuin muutama vuosi sitten dissosiaatiohäiriöstä kertoviin julkaisuihin, ja yllättäen kaikki lukemani tuki jollain tavalla kokemaani.
Kerroin oirekuvieni samankaltaisuudesta lukemani kanssa psykiatrilleni - sekä suullisesti, että tarkemmin kirjoittamalla, ja pyysin luonnollisesti päästä testattavaksi.
Hänen reaktionsa oli sekä hölmistynyt, että hämmentynyt ja sain sen kuvan ettei hänellä ollut oikein edes asiantuntemusta aiheesta.
Mitään testiä ei tietenkään kuulunut, enkä sitten enää kauaa jaksanut ottaa asiaa esiin hänen kanssaan.
Eli keneltä tota testausta on anottava tai kerjättävä, että otetaan tosissaan?
Nyt kun hetkeksi olen taas siinä jamassa, että kykenen tästä asiasta välittämään edes vähän.
Kun rääkättiin lapsena niin, että hajosin ja kadotin samalla itseni. Ja lapsuus ensin ja sitten nuoruus vedettiin viemäristä alas, sillävälin kun tölläsin telkkua kotona, niin tähän nähden tuntuu kovin pikkuseikalta se, että voitaisiin suorittaa mahdollisesti turha testi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Skitsofrenian voi todeta vartissa, mutta dissosiaatio vaatii monta testiä ja tulosten laskeminen vie kuukausia. Arvaa kuinka mielellään kunnan rahoja käytetään tuohon?
..dissosiaatio vaatii monta testiä ja tulosten laskeminen vie kuukausia..
Anteeksi nyt vain,mutta mitähän "testiä" tarkoitat. Olen traumoihin erikoistunut psykoterapeutti, eikä minulla ole mitään tietoa "testeistä", joiden pisteitä lasketaan kuukausia.
Ennen diagnoosi asetettiin (silloin vanhaan hyvään aikaan) tapaamalla asiakasta monta kertaa. Kokoamalla historiasta kuvaa ja tutkimalla asiakasta kontaktissa. Nykyinen tapa on juuri tämä (skitsofreniadiagnoosi vartissa) erilaisilla lomakkeilla "testaaminen", jolloin saadaan helposti jokin oirediagnoosi. Diagnoosit ovat sitten mitä sattuu ja hoito sen mukaista. Dissosiaation oireet ovat hyvin samoja kuin skitsofreniassa tai vaikeassa persoonallisuushäiriössä.
Otapa hoitaja puheeksi tämä työpaikallasi.
Aloittajalle: etsi traumaterapiakeskuksen sivuilta paikkakunnaltasi traumakoulutusta saaneita lääkäreitä, psykoterapeutteja. Ota puhelimitse yhteyttä ja pyydä apua. Lyhyt puhelinkonsultaatio ei maksa mitään.
Kiitti vinkistä, en ollutkaan tiennyt noista sivuista.
En löytänyt sivulta muita listoja kuin Helsinkissä ja Oulussa toimivista ammattilaisista.
Koitan kuitenkin ottaa sinne yhteyttä ja selvittää tarkemmin osaavatko neuvoa tältä paikkakunnalta joitain.
Mutta testaus ja jatkohoito ovatkin sitten eri asioita, kun rahat hädin tuskin riittävät elämiseen.
Kela korvaa lukemani perusteella lähinnä työ-ja opiskelukunnon palauttamiseen tähtäävää terapiaa. Ja itse kun en ole ollut koskaan edes työelämässä, enkä ole enää kovin nuorikaan.
Minkälainen vaikutus julkiseen puoleen dissosiaatiohäiriödiagnoosilla olisi?
Sekin olisi tietysti paljon riippuvainen siitä löytyykö täältä tarvittavan koulutuksen saaneita henkilöitä. Vaikka kun näin iso kaupunki on kyseessä niin luulisi näinkin uuteen sairauteen löytyvän edes jonkun tason osaamista.
Mielenterveyspuolella tutkimus ja uusi tieto rynnivät eteenpäin valtavasti. Jopsa psykiatri ei ole itsekkään ollut tietoinen tuollaisista testeistä ja jokaisella terapeutilla on oma tapa hoitaa. Eihän lääkärit useinkaan ota neuvoja potilailltaan.
Jos olet joutunut lapsena r'ääkättäväksi niin noita traumoja pitää nyt hoitaa. Olette varmaan käyneetkin asioita istunnoissa läpi.
Ja totta on se resussipula.
En ole asiantuntija mutta ikävältä tuntuu että sairas jää ymmärrystä vaille.
No mitä sä sillä tiedolla teet että mikä nimi sillä sun taudilla icd-kirjan mukaan on, tai mikä numero?
Dissosiaatiohäiriöön ei ole spesifiä hoitoa, joka poikkeaisi muusta kroonisen ahdistuneisuuden hoidosta. Kerrot että sinua on lapsena rääkätty ja että olet kroonikko. Olet hoidossa ja ilmeisesti syöt lääkkeitäkin. Mahdollisesti lääkärisi jo tietääkin että dissosiaatiota on mielenmaailmassasi mukana muiden muassa, eikä se testaamalla miksikään muutu se asia.
ADOS-testaukset suorittaa psykologi. Mutta ihan niinkuin muitakin tutkimuksia, ei niitäkään kannata vain hullujen huvin vuoksi teettää. Maksaa se palkatun psykologin aikakin.