Krooninen Vit*tus

Siis minua suoraansanoen v*tuttaa kaikki mahdolliset asiat ja ahdistaa.Olen vihainen kaikille ja kaikelle.Saan hirvittäviä kilareita (privaatisti) aivan mitättömistä asioista.Hengitän vain kaiken sisään ja en saa mitään ulos.
Olo on sellainen että tekisi mieli hakata päätä seinään tai tuntea fyysistä kipua johdattaakseni ajatukset johonkin muuhun asiaan.
Minulla on ajatuksia,joissa satutan itseäni.Pieniä sarjakuvamaisia klippejä jossa ammun aivoni pellolle tms Simpson tyylisiä juttuja.
Lisäksi olen varma,että minulla on jokin hirvittävä sairaus joka tekee minusta selvää tässä lähivuosina.Syöpä tms.Periaatteessa odotan vain kuolemista.Sekin asia stressaa koska haluaisin saada kaikki projektit valmiiksi ennen sitä.Samaanaikaan minulla on lääkärikammo.Luulen että saan suurinpiirtein kuolemantuomion jos käyn flunssan takia lääkärillä.
Lisäksi olen alkanut pullakoitumaan,koska syön fyysiseen ja henkiseen väsymykseen.Tämä saa minut inhoamaan itseäni vielä enemmän.
Olen kokoajan hirvittävän väsynyt,tekisi mieleni van nukkua mutta samalla siihen ei joko ole aikaa tai uni ei tule.
Tunnen syyllisyyttä paikallaanolosta.Sama pätee istumiseen.
Jos istun paikallani,alan ajattelemaan.Päässäni on hirvittävän äänekäs hallittu kaaos.Kymmeniä projekteja ja klassista musiikkia.Minua riesaa se,että voin kuunnella tunteja jotain tiettyä oopperaa päässäni.Minulla on musiikillinen valokuvamuisti.Pystyn toistamaan kerran tai pari kuulemani teoksen kokonaisuudessaan laulamalla tai päässäni.
Sekin ahdistaa.Tuo päässä kuuluva musiikki.
Teen koko ajan jotain.Myös vapaa-ajalla.Jos en jynssää kiiltäväksi jotain oven nuppia,niin järjestelen vaatekaappeja,silitän ja teen käsitöitä tai jotain remonttijuttuja.
Muut ajat teen töitä.Nukkuminen on vähäistä.

Teen sellaista työtä jossa minun on oltava kiltti ja miellyttävä koko työajan.
Samalla tunnen suoranaista sympatiaa sarjamurhaajia kohtaan.
Tuntuu että suurin osa ihmisistä ovat täysiä idiootteja.
Pahimmassa ahdistuksessa kotosalla juon yleensä lasillisen jotain alkoholipitoista.Mitä kovempi ahdistuskohtaus,sitä väkevämpi juoma.Alkoholi on minulle itselääkintää ja minulle ei jää nk ryyppyä päälle ja en koe että se olisi ongelma.
Olen hyvässä vauhdissa kehittääkseni itselleni touretten sydroomaa.Kiroilen koko ajan ja joskus huomaan tekeväni sitä julkisella paikalla ääneen.Se on hiukan noloa.
Muutenkin omalla ajallani tuttavapiirissä minut tunnetaan henkilönä jolla on vahvat ja omantakeiset mielipiteet.Yleensä huomaan itse laukovani ihmisille asioita joita ei olisi pitänyt sanoa.Ei välttämättä mitään hirvittävän pahoja,mutta sellaisia jotka nolostuttavat minua itseäni jälkeenpäin.
Yritän kovasti vain olla normaali ja jutella säästä ja heidän lapsistaan tai jostain lomamatkasta,kännyköistä...yleensä aiheista jotka eivät kiinosta minua lainkaan.
Muutenkin tuosta normaliudesta.En vain kykene sopeutumaan joukkoon ja olemaan näkymätön.Yritän kyllä,mutta se ei toimi edes silloin kun olen meikitön ja nuhjuinen.En kykene pukeutumaan kuin muut tai edes kävelemään kuin muut ihmiset.Minulle änkyröidään jatkuvasti ja saan aikuisten osalta suoranaista kiusaamista juorujen ja pahan puhumisen muodossa.Minulle tehdään myös sellaista että kysymyksiini ei vastata ja keskustelukumppanit saattavat hiukan hymyillä ja vilkaista toisiaan.
Minun tekisi mieli pamauttaa heitä nyrkillä nenään.Mutta toistan vain itseäni kiltisti kunnes vastataan.
Minua on kiusattu päiväkodin jälkeen koko koulun läpi aina nykyiseen työelämään.Enkä tajua asiaa olen aina kiltti kaikille ja autan toisia itseäni säästämättä jos tarvitsevat apua.Minulta myös lainaillaan rahaa,ilman aikomustakaan maksaa takaisin.Jos joskus olen joutunut palkkaamaan remonttiapua tms,laskussa on ollut puolet ilmaa.
Siis mitä ilmeisemmin kärsin ahdistuksesta.
Lisäksi en pysty olemaan ilkeä kenellekkään.Kiltteys,joka on sosiaalista laatua on lähinnä neuroottisella tasolla.
Masentuneeksi en itseäni koe.Painanhan elämääni eteenpäin satasen kilometrivauhdilla.
En kuitenkaan haluaisi mennä juttelemaan tästä nk ammattiauttajalle.
Pelkkä ajatuskin v*tuttaa.Omat elämään liittyvät asiani ovat omiani ja ne eivät periaatteessa kuulu jollekkin viranomaiselle,joka saattaisi suositella jotain typerää lääkitystä ja pakkopaitaa.Lääkkeet eivät tule kysymykseenkään.
Lisäksi jos pitäisin terapeuttiani typeränä ihmisenä,luultavasti sanoisin tälle jotain sellaista mitä tulisin katumaan myöhemmin.
Minulla on aivan hyvä elämä ja ei liiemmin mitään muita ongelmia paitsi tämä krooninen...

Olen miettinyt joogaa tms,mutta sekin tuntuu typerältä.
Paikallaanolo on lähinnä kidutusta.
Onko teillä muilla vastaavaa ja miten olette hoitaneet tätä itsehoitona,paitsi tenuttamalla ja liikunnalla.
Miten esim liiallista kiltteyttä hoidetaan?
Mikä auttaa teillä tekemisenä ahdistukseen?