en tiedä jaksaako kukaan tätä lukea tai riittääkö merkit ees tähän tarinaan ,mut en oo koskaan oikeen voinut kellekkään kunnolla puhua niin vuodatan nyt sitte tänne ku ei tarvitse kertoa kuka on. eli olen yh reilu parikymppinen 23 kohta sain lapseni kun olin 21 eli lapseni on nyt jo 2 vuotias reilu ,öö öö tulin raskaaksi yhden illan jutusta ja itseasiassa olin ollut kahden eri miehen kanssa viikon sisällä eli en voinut olla varma lapsen isästä mutta oletin että se oli tämä kuka se sitten loppujenlopuksi olikin ,kerroin vain hänelle koska oletin että hän oli isä raskauden aikana mies tuki hyvin ja kävi ultrissa mukana ja vietettiin aikaa yhdessä mutta raskauden lopussa ei oltu enään niin läheisiä ,mies varmaan pelkäsi kintyä liikaa mikä on ihan ymmärrettävää kun ei voi olla varma onko lapsi hänen ,no lapsi syntyi ja testit tehtiin lapsi oli hänen ,mut kappas vaan sit ei enää kiinnostanukkaa ,no oli tässä muutakin hirveet riidat mulla ja hänellä mut silti mun mielestä vaan niin käsittämätöntä vaikka mulla ja hänellä olis minkälaiset keskenäiset riidat niin onko se syy hylkää oma lapsi? alussa jaksoin piinata isää ja uhkaillakkin että ei saa nähä lastaan ja niin ja raskauden jälkeiset hormoonitkin varmasti edesautto asiaa näin koska en todellakaan ikinä ois uskonut et voi hylkää oman lapsensa monet anteeks puhelut on soitettu ja kaikkeni oon yrittäny et lois suhteen lapseensa ja sitä oon sanonu et mä en tässä menetä sinänsä mitään vaan lapsi ja hän itse surullistahan se on katsoa kun lapsi kasvaa ilman isää ja kyselee ja ei tiedä oikein että mitä sanois. ja raivostuttaavaa niin tai että pitääkö mun syyllistää tästä itteeni niiku tää isä mulle aina sanoo et mun syytä tää on ?! mut mä en nää sitä näin koska mitä se kertoo ihmisestä joka ei halua olla isä omalle lapsellensa? mä oon joka päivä niin vihanen ja surullinen itken joka päivä tän asian takii ku on vaan niin käsittämätöntä ,tällä miehellä on edellisestä suhteesta jo lapsi nii se vielä enemmän suututtaa ku tiiän että rakastaa sitä toista lasta ja on sille hyvä ja rakastava isä ja on nytki suhteessa ja tällä naisellakin on lapsi aikasemmasta suhteesta nii on sit viel jollekki vieraalle lapsellekkin enemmän isää ku omalle otin mä sen naisenkin kanssa yhteen tai et se kehtaa tulla sanoo mulle et oisko mun kannattanu miettii kaks kertaa ennenku päätin pitää lapsen tai et kuka sanoo noin mä rakastan mun lasta yli kaiken enkä kadu hetkeekään et pidin sen ,enkö oo oikeutettu pytämään lapsen isältä jonkunlaista tukea tää on niin surullista ja väärin ja ennen asuttiin vielä eri paikkakunnilla mut nyt joku aika sit muutti samalle paikkakunnalle mille mäkin et varmasti tulevaisuudessa tullaan törmäämään en mä tiedä tää mun kirjotuskin on varmasti tosi sekavaa ja vaikeeta luettavaa ja jotenkin tuntuukin niin mahdottomalta että joku tän joskus lukisi .. :D sit ainakun otan yhteyttä ja kyselen et haluisko nähä lastansa ja sanoo vaan että ei ja että ehkä joskus ,jos se joskus haluu nähdä niin pääsis niin paljon helpommalla jos tekis sen nyt eikä kymmenen vuoden päästä,luuletteko että se joskus ottaa meihin yhteyttä ja että nyt ois halukas tutustumaan lapseensa koska mä ajattelen et se ois pitäny tapahtuu jo lapsen ekoina kuukausina tai silloinhan se ois helpointa ollut nyt on mennyt jo reilusti yli kaks vuotta ja nää kaks vuotta oon soitellu sen perään joskus tiiviimmin ja joskus harvemmin eli on ollu kuukausien taukojakin ,nyt viime yhteyden otosta on varmaan reilu kuukaus ajattelin että en ota enään minkäänlaisia yhteyksiä mä en vaan enään jaksa ja sekin on kummallista että jos laitan viestiä niin ei vastaa niihin ikinä mitään ei ikinä isän päiväkortteja lähetellään ja joulu, mut ei mitään vastauksia mut jos soitan hänelle hän vastaa aina ja jos ei kerkeä vastaamaan niin soittaa takaisin eli jonkunlainen kiinnostus täytyy olla? luuletteko että ajan mittaa ottaa yhteyttä vai voiko ihminen olla niin kylmä ja siivuutttaa täysin lapsensa olemassaolon ja vielä kun asutaan niin lähekkäin?!
yh äidin vuodatus
15
464
Vastaukset
- mamais90
Täällä sama tilanne, tosin vasta odotan lasta (La heinäkuu) isä lähti jo alkuraskaudessa ja on tebny selväks ettei kiinnosta ottaa yhteyttä tai muutakaan vastuuta (ei rahallista eikä muuta).
Omaan arvoon jätän tuollasen miehen enkä tosiaan ota yhteyttä. Ottakoot ite jos kiinnostaa, lapsi ei osaa heti kaivata sellasta mitä ei oo koskaan ollutkaan ja kun alkaa kaipaamaan voin ilmottaa miehelle, se tehköön päätöksen haluaako olla isä vai ei. Se enempää ei voi äitinä tehä.
Tsemppiä sulle!- bauuu
kiitos sulle tsemppauksista ja mä oon antanu mun lapselle valokuvan isästänsä et tietää sellai mikä on isä ja näin voi olla et tein siinä virheen ku alkanu kyselemään kauheesti sen perään ja tiiä aina mitä sanois ku jollain tapaa jaksan uskoo siihen et ehkä se isä joskus herää ja haluu olla osaks lapsensa elämää saa nähä aika näyttää ,ja sulle tiedoks et voit periaattees "pakottaa" sen lapsen isän isyystesteihin jolloin se on velvollinen kantamaan sen rahallisen vastuun ,mut jos ei siitäkään huolimatta maksa nii kela sit perii sen siltä mikäli sillä on jotain mistä periä ja jaksamisia sullekkin ei oo aina helppoo tää yksinhuoltajan elämä toivottavasti sulla on hyvät tukiverkot ,ite sain semmosen tukiperheen missä mun lapsi voi olla 1 viikonlopun kuukaudessa nii saa sit välillä sitä omaakin aikaa :)
- mamais90
Joo tuon jo tiesinkin että voin vaatia isyyttä todistettavaks, lastenvalvojalle soittelin tuossa vähän aikaa sitten.. isä siinä menettää, ei nainen.. en osaa kuvitella millasta on isätön elämä lapselle, varmasti rankkaa, ainakin kun alkaa tajuamaan asian (päiväkodeissa tms)..
Tukiverkosto on todella hyvä ja kestävä, siitä iso kiitos vanhemmille, kavereille ja sukulaisille.
Tsemppiä sinnekki! :)- lhfn
Ei isätön elämä oo lapselle rankkaa, älkää nyt hukkuko tuohon itsesääliin. Mun lapsi 7v, isä jätti vajaa vuoden vanhana jonka jälkeen ei ole näkynyt, ja paremmin kuin hyvin ollaan pärjätty.
Tosin ap tuo sun teksti on tdella sekavaa etkä vaikuta ihan tasapainoiselta aikuiselta, joten enemmän kuin hienoa että lapsesi elämässä on myös jonkinnäköinen tukiperhe.
Älä soittele enää isälle, et voi asialle mitään. Olet jo lapsesi puolesta päättänyt ettei hän tarvitse isiä, kun olet miehelle uhonnut ettei saa koskaan nähdä lasta. Mitä ideaa hänen on yrittää kasvattaa suhdetta lapseen, jonka äiti oman mielialansa mukaan päättää saako isä lastaan nähdä? - bauuuu
lhfn kirjoitti:
Ei isätön elämä oo lapselle rankkaa, älkää nyt hukkuko tuohon itsesääliin. Mun lapsi 7v, isä jätti vajaa vuoden vanhana jonka jälkeen ei ole näkynyt, ja paremmin kuin hyvin ollaan pärjätty.
Tosin ap tuo sun teksti on tdella sekavaa etkä vaikuta ihan tasapainoiselta aikuiselta, joten enemmän kuin hienoa että lapsesi elämässä on myös jonkinnäköinen tukiperhe.
Älä soittele enää isälle, et voi asialle mitään. Olet jo lapsesi puolesta päättänyt ettei hän tarvitse isiä, kun olet miehelle uhonnut ettei saa koskaan nähdä lasta. Mitä ideaa hänen on yrittää kasvattaa suhdetta lapseen, jonka äiti oman mielialansa mukaan päättää saako isä lastaan nähdä?niin kuin sanoin että oli varmasti raskaudenjälkeiset hormoniit ja mielialavaihtelut ja muutenkin olin aika sumussa ekat vauva kuukaudet ja mä en sitä ole päättänyt etteikö lastansa saisi nähdä eiköhän tää oo tän miehen ihan oma päätös ja ei kai mulla ois oikeuksiakaan alkaa latelee että ei saisi nähdä..? ja ajattelen kai et jos sille isälle on vaan niin iso kynnys ottaa se askel ja soittaa et nyt haluaiskin tutustua lapseensa nii siks mä soitan sille muutaman kuukauden välein ja kysyn mut aina se sanoo et nyt ei oo oikee aika viime kesän se itseasias jo sanokin kun soitin että ollaan oltu paljon mielessä ja haluais nähdäkkin että ottaa sitten yhteyttä sano että sen vanhemmmatkin on tulossa suomeen kun asuvat maapallon toisella puolella että ehkä hekin haluaisivat nähdä olin tosi innoissani tästä ja jäin odottelemaan soittoa mitä sitten ei koskaan tullutkaan.. soitin perään parin kuukauden päästä taas ja kysyin että miksei sitten koskaan soittanutkaaan ja en saanut siihen mitään kunnon vastausta.. mun mielestä ois ehkä kiva jos saisin isältä suoran vastauksen että ei en aio olla isä lapsellemme ,mut tää et joo kyl ehkä joskus tulevaisuudessa ,nii osais asennoituu siihen ja tietääkkin vähän mitä lapselle sanoo kun alkaa enemmän kyselemään ja mitä sanoa missä isä on ,en koskaan sanoisi lapselleni että isä ei halua olla tekemisissä koska lapsihan kokisi sen niin että hänessä olisi jotain vikaa koska isi ei halua häneen tutustua vai pitäiskö sitten sanoa että isäkin asuu siellä maapallon toisella puolella ja sit tää isä joskus ottaiski yhteytttä ja sit mua vihataan kun olen valehdellu.. myönnän että olin ekan vuoden aika hysteerinen tapaus yhen kerran soitin semmosen viha puhelun kun ei halunnut tulla kattomaan vauvaa kkun oli niin paljon muuta kiireitä niin huusin sitten jotain no joo ei tarvi tulla sit ikinä jne... mut sit myös soittanu niit itku puheluit et minkä takii ei halua nähdä lastaan ja kuinka voi hylätä oman lapsen ja lähetellyt valokuvia et jos herättäis jotain tunteita ,ei ilmeisesti.. ja tiedän että teksti on tosi sekavaa ,omaan laajan lukihäiriön ja pilkut ja pisteet ja kappaleet ei oo oikeen hallussa ,mut toivottavasti joku saa selvää.. :D
- bauuu
ja kiinnostaisi kuulla mitä muut ovat sanoneet lapsilleen kellä ei oo isät kuvioissa ,että missä ne on ja miten on lapset suhtautuneet :)?
- lhfn
Se, että sä olet edes kerran uhonnut, ettei mies saa nähdä lastaan, riittää jo sorruttamaan luottamuksen siihen, että lapsi pysyisi hänen elämässään. Voi olla että tästä syystä ei näe lastaan, voi olla ettei muuten vaan kiinnosta. Faktahan on se, että suomalainen mies voi olla niin p*ska, ettei oma lapsi kiinnosta. Tosiaan minulla tuo 7v, eikä isä edes tiedä elääkö lapsi.
Mun ei ikinä ole tarvinnut selitellä lapselle tilannetta, ikinä hän ei ole kysynyt miksi hänellä ei ole isää. On ollut hänelle aina selvää, että isä ja äiti on joskus olleet rakastuneita, sitten riitelivätkin niin paljon että oli pakko erota ja nyt tilanne on tämä ettei isä ole mukana uudessa elämässä. Joskus tarhassa on kysytty että mitenkäs isänpäiväkortti, kun isoisäkin on kuollut. Olen sanonut että minä sen isän roolin hoidan joten mulle mielellään voi kortin lapsi tehdä.
Harvemmin lapset oikeasti alkaa kutsumaan vieraita miehiä isäksi tai alkaa kyselemään että missä mun isi on. Sit jos näin tosiaan käy että lapsi haluaa tietää, niin kerrot, että ero on tullut ja et tiedä mitä kiireitä isällä on kun ei ole kuulunut mitään. Älä tee sitä virhettä että kertoisit totuuden, ettei isi välitä, koska jos jossain vaiheessa mies kokee ahaa-elämyksen ja alkaa välittää, niin voi tällöin pilata sinun suhteesi lapseen, jos olet tehnyt huonon pohjan heidän suhteelle.
- vanhamamma74
Itse olen åaljon aloittajaa vanhempi ja yksinhuoltaja. Minun lapseni, nyt 16vuotias, on alusta asti tiennyt että isä on olemassa mutta ei pysty olemaan perhettä. Lapsen ikävuosien mukaan olen sanonut asioita.
Aluksi sanoin että me olemme kaksin ja on tärkeintä että meillä on toisemme ja rakastamme toisiamme.
Sitten sanoin että hänen isänsä ei pysty olemaan kanssamme.
Sen jälkeen kerroin että hänen isällään on toinen perhe joka tarvitsee enempi häntä.
Nyt lapseni tietää että isä oli vankilassa ja siksi ei ole koskaan ollut osa elämäämme. Isällä on toinen perhe, oli jo silloin vaikka siitä jälkikäteen kuulin.
Lapsen isä oli kiinnostunut tapaamaan 2vuotta sitten mutta lapseni ei häntä halunnut nähdä.. Lapsen näkökanta oli ettei halua mennä kahville uppo-oudon miehen kanssa, saati kylään miehen kotiin ja se mies ei ole hänelle isä koksa ei sitä ole koskaan ollutkaan.
Aloittajan kannattaisi hakea apua lapsensa kanssa olemiseen ja tasapainoa omaan elämäänsä! Elä vaadi miestä enää turhaan tapaamaan lastaan, hän on kantansa tuonut esiin ja se siitä. Isätön lapsi ei ole sen heikommassa tai huonommassa asemassa jos äiti on vastuuntuntoinen ja asiansa osaava aikuinen! - bauuu
no pointtihan tässä oli se ,että kun isä ei niin selvästi ole sitä sanonut vaan on antanut ymmärtää ,että joskus tulevaisuudessa haluaisi tutustua lapseen.. tai pari vuotta taaksepäin sanoi suunnilleen näin että tutustuu lapseen sitten kun mä olen muuttanut asennettani ja kun ollaan saatu meidän keskenäiset riidat unohdettua/sovittua ,miten mitään voi sopia jos ei olla valmiita mistään puhumaan itse olisin valmis jättämään kaiken paskan taakse ja alottaa puhtaalta pöydältä ja jättää ne menneet sinne menneesen en itse haluais alkaa edes puimaan mitään niitä vanhoja juttuja ja tuskin hänkään ja oon sen hänelle sanonukkin että mistään ei tarvi puhua ja mun kanssa ei hänen tarvitsisi olla tekemisissä musta ois vaan tärkeetä et lapsi sais luoda suhteen isäänsä koska tiedän ,että hän on hyvä isä kävi lapsensa kanssa meillä kun olin vielä raskaana ja ois ihana kun vois tutustua sisko puoleensakkin.. itselläni on ollut aina isä ja äiti enkä edes tiedä tunnenko ketään kenellä ei olisi ollut isää.. surullistahan se on kun ei ole kun voisi ihan hyvin olla ja se siitä tekeekin surullista ,että olenko sitten aiheuttanut tän omalla hetkenmielijohteenkäytökselläni ,että näin ei ole :I itse en halua ajatella ,että tää ois mun syy haluun kokee sen niin vaikka en ois käyttäytyny noin se ois kuitenkin tehnyt näin ,mutta kun käyttäydyin miten käyttäydyin ,niin se oli sitten helppo vedota siihen,että kun oot tommonen nii en haluu olla isä meijän lapselle ite koen sen niin että siihen aikaan kun isyys selvisi nii sillä oli jo uudet kuviot uus tyttöystävä ja uus koti ja uus perhe ja tällä meijän lapsella ei vaan ollut nyt tilaa siihen.. ja tossa mun alotus tekstissä saatoin liiotella ,että itken joka päivä jne.. mut tosi onnellinen oon mun lapsesta ja on tosi reipas ja iloinen tapaus tää mun lapsi ja hyvin jaksetaan muuten :) ainut vaan tää asia painaa mieltä ja uskoisinkin että jos tää asia oiskin niin selvä kun teillä että tiedätte sen että isä on poissa niin sitten se on ja se siitä eikä se asia vaivaisi näin..
- ?!!??!!!????
Sorry, en jaksanut lukea. Taivas, jo yleissilmäys riitti kertomaan, että tuossa tarinassa ei sisältöä paljon liene. Muutama kappalejako olisi ollut poikaa.
Niin ja se on pilkun jälkeen, kun tehdään se välilyönti - ei ennen pilkkua. :D - lhfn
Bauu, ei kukaan meillekään varmasti oo tullut sanomaan että ei, en halua osallistua lapseni elämään. En välitä.
Se on TULLUT SELVÄKSI, kun isä ei ole yksinkertaisesti osallistunut.
Sinä itse teet tilanteesta vaikean, kun elättelet toiveita. Unohda se mies, kyllä se itse ottaisi yhteyttä jos sitä kiinnostaisi. Ja jos se päivä joskus tulee, niin mietit vasta sitten miten suhtautua asiaan.
Nyt vaan unohdat sen että hän oli joskus elämässänne, ja jatkat yksin, säästät omia voimiasi kun et koko ajan haaveile avusta.
Ja ei se oikeasti kauheaa ole olla ilman isää, sinä todellakin olet joku poikkeustapaus jos et tunne yhtäkään kuka olisi kasvanut ilman isää. - bauuuu
näin teen
- mamais90
Parempi olla lapsellakin ilman isää jota ei kiinnosta kuin suhteessa jossa vanhemmat koko ajan riitelevät.
Itselläni on ollut aina kokonainen perhe, eli isä ja äiti, eli itselle tämä on varmaankin se kovin paukku, kun pitääkin osata kasvattaa lapsi ilman toisen huolenpitoa, kun itse on tottunut siihen että kumpaankin vanhempaan pystyi hädän tullen turvautumaan.
Varmasti myöskin niin että vahvat persoonat ei puolisoa kaipaa, eikä lapsikaan osaa kaivata sellaista, mitä hänellä ei ole koskaan ollut, tsemppiä meille kaikille! :) - Missä isä?
Sinulla on isä, lapsella ei!!!
Sinusta ei ole mekkitystä onko lapsella isää, olisko itsekästä jo tuo ajatus maailma... - Juu et sellaista
Miun tapauksessa ku likka oli 10kk ikäinen jätin likan isän ollaan oltu likan kanssa kahdestaan. Välillä kyselee isästään ja rehellisesti kerron missä isä on, mutta näkemään en voi päästä ku isä ei oo hakenu tapaamisoikeutta, mutta isovanhempiin ollaan yhteyksissä ja näkevät likkaa kerran vuodessa. Tää kaikki kertoo siitä ettei isä välitä oikeesti lapsestaan jos hän välittäis hän hakis sen tapaamisoikeuden, mutta parempi niin alkoholisti on alkoholisti..... :P
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1245261Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella303728No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452470Eipä tunnu se "pedofilia" huuto kiinnostavan
Lähinnä se sekohäirikkö ressukka joutuu itse vastaileen itselleen, mitään näkyvyyttä ei saa, palstalla ylipäätään on hyv351715Jätä minut rauhaan
En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv241624- 501588
- 411580
- 231501
- 141342
- 291333