minulla on kolme lasta. kaksi aivan pientä,toinen vuoden,toinen 5v. olen juuri eronnut 7v suhteesta ,lasteni isästä. olen todella yksinäinen,kaikki tuttavat ovat mieheni kautta tulleet tutuiksi ja sukukin on vaan hänen puoltaan,omani asuvat kaukana täältä.
tiesin että tulen olemaan kovin yksinäinen kun ero tulee,ja sukulaiseni ja ystäväni?vakuuttivat että tulevat varmasti auttamaan ja olemaan hetken tukena. ketään ei ole kiinnostanut tulla. ei ainuttakaan ristinsielua. ennen kävivät,nyt ei taida olla aihetta vierailla kun mieheni ei asu täällä enään. en olisi uskonut millaisia takinkääntäjiä kaikki ovat. olen kuitenkin luonteeltani ollut aina perusiloinen ja koittanut huumorilla selvitä,minulla ei ole helppoa elämä ollut,kärsinyt olen aika lailla ,en ala luettelemaan,mutta ei kuitenkaan ole helppoa ollut ja aina olen saanut yksin ne setviä.
päivät ovat raskaita kun yksin hoidan lauman eläimiä ja pienet lapsoset. olisipa kiva kun joku olis kenenkanssa vois jutella asioista. vaan ei ole. en kuitenkaan luovuta.
onko täällä ketään samaisen tilanteen kokenutta ihmistä?
tiesin että tulen olemaan kovin yksinäinen kun ero tulee,ja sukulaiseni ja ystäväni?vakuuttivat että tulevat varmasti auttamaan ja olemaan hetken tukena. ketään ei ole kiinnostanut tulla. ei ainuttakaan ristinsielua. ennen kävivät,nyt ei taida olla aihetta vierailla kun mieheni ei asu täällä enään. en olisi uskonut millaisia takinkääntäjiä kaikki ovat. olen kuitenkin luonteeltani ollut aina perusiloinen ja koittanut huumorilla selvitä,minulla ei ole helppoa elämä ollut,kärsinyt olen aika lailla ,en ala luettelemaan,mutta ei kuitenkaan ole helppoa ollut ja aina olen saanut yksin ne setviä.
päivät ovat raskaita kun yksin hoidan lauman eläimiä ja pienet lapsoset. olisipa kiva kun joku olis kenenkanssa vois jutella asioista. vaan ei ole. en kuitenkaan luovuta.
onko täällä ketään samaisen tilanteen kokenutta ihmistä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No minä en ole eronnut, mutta mies sellaisessa työssä että ehtii vain vähän olla kotona.. Minullakaan ei ole yhtään omaa ystävää, kaikki miehen puolelta..
Ja vaikka meillä on kaikki hyvin suhteessa, olen miettinyt miten yksin olisin jos tulisi ero, eikä ystävät tälläkään hetkellä tule kylään mikäli mieheni ei ole täällä.
Minun on hirvittävän vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin ja vielä vaikeampaa luoda ihmissuhteita, en kai osaa luottaa ihmisiin ja pelkään nolaavani itseni ja ajattele aina ettei kukaan kuitenkaan halua minuun tutustua, eli huono itseluottamuskin vielä.. Tällähetkellä olen kotona neljännen lapsen äitiyslomalla.
Oletko työssä? saisitko sieltä ystäviä? Voisitko käydä joissain perhekahvioissa joissa saisit ystäviä..
Minä yritin noita molempia, mutta yksin olen edelleen..
Itsekin jäin yksinäiseksi avioeron jälkeen. Ystäviä vain jäi elämästä. Ehkä en itsekään jaksanut olla niin pirtsakkaa seuraa kuin olisivat kaivanneet. Minulle jäi kuitenkin muutama oikea ystävä, jotka olen tuntenut lapsesta asti.
En olekaan mikään pintaliitäjä, enkä välitä keräillä paljoa ihmissuhteita, mutta muutama tärkeä ystävä on elinehto.
nykyään olen uudestaan avioliitossa ja onnellinen. Olisi mukava tutustua muutamiin uusiinkiin ystäviin kun voimavaroja siihen taas on. Mutta vanhoja ystäviä en huolisi takaisin. Eivät olleet niitä oikeita.
Olisikohan jotain äitityhmiä ym pk-seuduilla, joihin voisi tutustua kiireisen työn ja lasten ja harrastusten lomassa. Aikaa tosin ei paljon ole...