hei!kaippa olen oikeassa paikassa?
olen 27v neito pohjanmaalta,168cm/68kg.
Vuonna 2009 tapahtui jotain,mitä en osannut odottaa,varsinkaan itsestäni.Liikunnallinen ja urheilullinen neiti jolle kävi vähän "köpelösti".Oma sakemannini kuoli eläinlääkärin hoitovirheeseen 2009,joka oli mun ensimmäisen koirani,kuoli yllättäen lääkärin pöydälle eläinlääkärin sanoihin"ihan puhdas vahinko sattui neulojen kanssa,kun piti antaa nukutus,niin tehtiinkiin eutanasia"ei tollasta voinut tapahtua.Mutta ei siitä sen enempää..koira oli kuollessaan 8vuotias,mutta pitkää oikeuskäsittelyä odotellessa alkoi hyvinvointini mennä siihen pisteeseen,että liikunta,urheilu ja harrastukset jäi,koska aloin syömään salaa,eli lähinnä herkuttelemaan.painoni ei kumminkaan ole koskaan ylittynyt 70kg,olen pysynyt 60-68kg nämä 4 vuotta,mutta miksi minä syön salaa,karkkia ja suklaata vielä SALAA mieheltäni?joka päivä töitten jälkeen käyn kapas hakee joko suklaata tai karkkipussin joka menee alle 30 min?kaikki tämä alkoi koiran kuoleman jälkeen.ruokaa kun syödään,niin ahmin sitä kun mikäkin nälkänen possu,vaikka ruoka kuvottaa mua jotenkin.mieluiten söisin karkkia.miehelleni olen kertonut tämän vuosia sitten,mutta ei ottanut minua tosissaan,joten menin psykologin juttusille ja ruokaterapeutille..mutta niistä ei ollut minkäänlaista apua :( ainut mikä autto oli karkki..karkin syöminen piti aina tehdä 13-15 aikana ennenkuin mieheni tulee kotia ja samaten oksentamaan kun söin niitä.en ole koskaan ollut laihiksella,en kärsi mielestäni bulimiasta?olen tyytyväinen itseeni,eli ulkonäkööni,mutta miksi,miksi pilaan elämäni salaa syömällä,herkuilla jokka oksennan sitten pois,en joka pv oksenna,ehk kerran viikossa kun huomaan että on mennyt överiksi tämä ja lasken paljonko karkkia oon viikon aikana syönyt??elämäni ihanimmat harrastukset ei enään kiinnosta (pesis,futis,toko,agility,mönkijäajelut ym)..käyn nykyää vaa töis,tuun kotia herkuttelemaan ja hoidan pakolliset kotiaskareet ja sit oon mitään ei olisi tapahtunut?
Kuinka saan lopetettua herkuttelun?sen jokapäiväisen herkuttelun?onko täällä muita kohtalokavereita tai joku jolla kokemusta tälläsestä?olisi ihanaa päästä takaisin harrastusten pariin,mutta pelkkä ajatuskin nykyään kuvottaa :(
Eli elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista.4 vuotta tätä jo siis kestänyt,hra jumala oikeesti :(
lääkäris oon käyny ja eihä sielt oo apua herunu sitten yhtään..ruokaterapeutille vaa haluaa mut.kauheesti myös pelkäsin hammaslääkärikäyntiä joka oli viime viikolla,(6vuotta sitten viimeks käyny),että suuni on varmaan reikiä täynnä,mutta toisin kävi,kaikki NÄYTTI HYVÄLTÄ,mite seki o mahollista kaiken karkkihamstraamisen jälkeen..en voi ymmärtää..haluan vaan eroon tästä "sairaudesta" mutta miten kun kukaan ei osaa auttaa tai ymmärrä mua..
olen 27v neito pohjanmaalta,168cm/68kg.
Vuonna 2009 tapahtui jotain,mitä en osannut odottaa,varsinkaan itsestäni.Liikunnallinen ja urheilullinen neiti jolle kävi vähän "köpelösti".Oma sakemannini kuoli eläinlääkärin hoitovirheeseen 2009,joka oli mun ensimmäisen koirani,kuoli yllättäen lääkärin pöydälle eläinlääkärin sanoihin"ihan puhdas vahinko sattui neulojen kanssa,kun piti antaa nukutus,niin tehtiinkiin eutanasia"ei tollasta voinut tapahtua.Mutta ei siitä sen enempää..koira oli kuollessaan 8vuotias,mutta pitkää oikeuskäsittelyä odotellessa alkoi hyvinvointini mennä siihen pisteeseen,että liikunta,urheilu ja harrastukset jäi,koska aloin syömään salaa,eli lähinnä herkuttelemaan.painoni ei kumminkaan ole koskaan ylittynyt 70kg,olen pysynyt 60-68kg nämä 4 vuotta,mutta miksi minä syön salaa,karkkia ja suklaata vielä SALAA mieheltäni?joka päivä töitten jälkeen käyn kapas hakee joko suklaata tai karkkipussin joka menee alle 30 min?kaikki tämä alkoi koiran kuoleman jälkeen.ruokaa kun syödään,niin ahmin sitä kun mikäkin nälkänen possu,vaikka ruoka kuvottaa mua jotenkin.mieluiten söisin karkkia.miehelleni olen kertonut tämän vuosia sitten,mutta ei ottanut minua tosissaan,joten menin psykologin juttusille ja ruokaterapeutille..mutta niistä ei ollut minkäänlaista apua :( ainut mikä autto oli karkki..karkin syöminen piti aina tehdä 13-15 aikana ennenkuin mieheni tulee kotia ja samaten oksentamaan kun söin niitä.en ole koskaan ollut laihiksella,en kärsi mielestäni bulimiasta?olen tyytyväinen itseeni,eli ulkonäkööni,mutta miksi,miksi pilaan elämäni salaa syömällä,herkuilla jokka oksennan sitten pois,en joka pv oksenna,ehk kerran viikossa kun huomaan että on mennyt överiksi tämä ja lasken paljonko karkkia oon viikon aikana syönyt??elämäni ihanimmat harrastukset ei enään kiinnosta (pesis,futis,toko,agility,mönkijäajelut ym)..käyn nykyää vaa töis,tuun kotia herkuttelemaan ja hoidan pakolliset kotiaskareet ja sit oon mitään ei olisi tapahtunut?
Kuinka saan lopetettua herkuttelun?sen jokapäiväisen herkuttelun?onko täällä muita kohtalokavereita tai joku jolla kokemusta tälläsestä?olisi ihanaa päästä takaisin harrastusten pariin,mutta pelkkä ajatuskin nykyään kuvottaa :(
Eli elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista.4 vuotta tätä jo siis kestänyt,hra jumala oikeesti :(
lääkäris oon käyny ja eihä sielt oo apua herunu sitten yhtään..ruokaterapeutille vaa haluaa mut.kauheesti myös pelkäsin hammaslääkärikäyntiä joka oli viime viikolla,(6vuotta sitten viimeks käyny),että suuni on varmaan reikiä täynnä,mutta toisin kävi,kaikki NÄYTTI HYVÄLTÄ,mite seki o mahollista kaiken karkkihamstraamisen jälkeen..en voi ymmärtää..haluan vaan eroon tästä "sairaudesta" mutta miten kun kukaan ei osaa auttaa tai ymmärrä mua..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.