Mittani on vähitellen tulossa täyteen. Jatkuvaa painostusta, kuin pitäis elää, jotta pelastuisi. Sunnuntaisin äiti saa raivarit, jos en jaksa mennä seuroihin. Isä ja äiti sanoo, että kodissa eletään vanhempien ehdoilla ja meidän kotiin kuuluu seuroissa käynti. Missä meidän alle 18 vuotiaiden oikeudet? Seurapuheet ei jaksais vähempää kiinnostaa ja etenkään ne laahavat suruveisut. Eikö uskon pitäisi olla iloinen asia?
En jaksa enää tätä uskoa!
seventeen.
12349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eroa. Omat välini jopa parantui vanhempiin. Aluksi toki monta tuntisia käännytyssaarnoja mutta menee ohi n. 2-3 kuukaudessa.
Vl vanhemmat häpeävät liikkeen sisällä jos lapsi jättää liikkeen, he ottavat sen itseensä. Onko sitten toisinpäin jos lapset pysyy liikkeessä niin ylpistyykö vanhemmat, olemme niin hyviä. Usko on lahja ja omakohtainen, se ei tarvitse tällaista liikettä ymåärilleen jossa ei olla uskomassa armosta vaan ja lahjana vaan jonkin ansiosta. Jätä yhteisö, uskosi voit silti säilyttää.
Kuuntele vanhempiasi. He ovat myös joskus olleet alle 18-vuotiaita ja ovat miettineet samoja asioita kuin sinä mietit nyt.
Jeesus kysyi kerran omilta opetuslapsiltaan, "ettekö tekin tahtoisi mennä pois". Vastaus oli, "mihin me menisimme, sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat."
Kysy siis itseltäsi, mihin menisit, ellet tahtoisi pitää kiinni iankaikkisesta elämästä, joihin vanhempasi tahtovat itse päästä ja myös sinua olla sinne tukemassa ja neuvomassa.
Et voi tietää, minä hetkenä olet velvollinen tilittämään sielusi Jumalan edessä. Mitä voit antaa sielusi lunnaaksi Jumalalle sitten jos olet uskosi hyljännyt?
Ai tarkoitat että näillä vanhemmilla on iankaikkisen elämän sanat. Kyllä ne on edelleen Jeesuksella, kun vl liike on hyljännyt ne sanat niin on parempi karttaa näitä eksyttäjiä, omatunto on lahja mutta jos et sitä lahjaa arvosta niin olet eksyksissä. Vl liike opettaa että omatunto on ulkoistettu seurakunnalla ja näin on hyljännyt Raamatun sanan.
"Kysy siis itseltäsi, mihin menisit"
Minä suosittelen avaajaa menemään sellaiseen hengelliseen yhteisöön, jossa kunnioitetaan Jumalan sanaa ja Raamatun oppeja.
Pois vl-herätysliikkeestä, jossa näitä raiskataan ja vääristellään.
VAIN ME!
Minä taas suosittelen Melperiä kääntymään parannuksen askelille jatkuvista vl-herjoista ja muitten ihmisten loukkaamisista. Vasta sen jälkeen hän on kykenevä neuvomaan toisia ihmisiä iankaikkisuusasiossa.
Kuka teistä voi väittää että juuri tämä teidän usko on se autuaaksi tekevä.Joku koko ajan selän takana vahtimassa.Mutta omia virheitä ei kukaan muista.Tälle nuorelle sanon,teet nii kuin sinusta oikealta tuntuu.Tuskin sinne iankaikkisuuteen lasten raiskaajien kanssa täyspäinen haluaa.Täällä tämä elämä aikansa,ja kun koiranputkea lykkää seon siinä.
Koita jaksaa vielä vähän. Meillä ei onni käy tasan tässä elämässä. Sinunkin epäonnesi on ollut syntyä vanhoillislestadiolaisten vanhempien lapseksi. Vieläpä niin, että he pakottavat pysymään mukana. Mutta minkäs teet? Olet vielä niin nuori, että on varmaan vaikea tulla toimeen omillaan. Vanhempasi kulkevat kyllä aikalailla laput silmillä kun pakottavat sinut seuroihin. Pakottamalla tilanne vain pahenee.
Minun vanhempani asettavat edelleen vl-ehtojaan lapsilleen, vaikka kaikkilla meillä on jo omat perheet, mutta läheskään kaikki emme ole veeälliä. Itelläni meni välit vanhempiin, kun eivät hyväksyneet avioeroani. Vaikka ero ei johtunut minusta. Tosi kivaa. Mutta kun sukulaisia ei voi valita.
Sinun Ei tarvi jaksaa enää yhtään sitä uskoa jos et halua. voit kertoa vanhemmillesi että haluat erota liikkeestä kyllä ne sinua silti rakastaa, rohkeasti vaan kertomaan Ole vaan rohkeasti oma itsesi. suomessa on uskomisen vapauslaki. jokainen saa kuulua tai olla kuulumatta miohinkään uskontoon.
"voit kertoa vanhemmillesi että haluat erota liikkeestä kyllä ne sinua silti rakastaa,"
Et voi sanoa tuollaista, kun et tunne aloittajan vanhempia.
Minä olin samassa tilanteessa kuin aloittaja joskus 14-vuotiaana, "kielsin uskoni" ja minut uhattiin heittää kotoa ulos. Olen kuullut myös tapauksista, että vl-vanhemmat alkavat periä vuokraa vielä kotona asuvalta "uskonsa kieltäneeltä", koska eivät halua tukea epäuskoisen elämää. Joitakuita on jopa kiristetty ruualla.
On täysi myytti, että "kyllä vanhemmat aina lastaan rakastavat". No eivät rakasta. Tästä on olemassa karmeita esimerkkejä.
Aloittajalle sanoisin, että sinä itse tunnet vanhempasi parhaiten. Melkein kehottaisin sinua tekemään niin kuin vanhempasi sanovat - ainakin minimimäärän, jolla elämäsi pysyy vielä siedettävänä. Irrottaudu vl-liikkeestä vasta sitten kun olet taloudellisesti itsenäinen, näin sinua ei pystytä enää kiristämään.
Lestaadiolaiset ovat ylimieliistä sakkia. Ajattelette, että jeesus pelastaa vain teidät ja olisitte muita parempia ihmisia. Asia ei ole näin. Live with that. Ps. tiede ratkaisee kaiken.
Onko sinulla ketään tuttua vl-aikuista, jolle voisit jutella asioistasi ja he voisivat sitten jutella vanhemmillesi? Joskus ulkopuolisen "väliintulo" rauhoittaa tunteita.
Itse olen kahden lapsen vl-äiti. Molemmat lapseni ovat jättäneet tämän uskon. Vanhempi lapsemme oli jo aikuinen ratkaisun tehdessään. Näimme sen mietinnän, jota hän kävi ratkaisua tehdessään. Rohkaisimme häntä luottamaan siihen, että elämä voi olla hyvää, olipa ratkaisu kumpi vain. Olemme olleet hänen puolestaan iloisia siitä, että lapsuudesta asti tärkeät vl-ystävät ovat pysyneet edelleen ystävinä.
Nuorempi lapsemme pohti uskoaan jo rippikoulukesänä. Silloin kehoitimme häntä odottamaan, roikkumaan kiinni uskossa ainakin rippikouluun asti. Jonkin aikaa riparin jälkeen hän sitten kielsi uskonsa. Hänen kanssaan juttelimme asiasta paljonkin, ja toivoimme, että hän pystyisi erottamaan uskon asiat halusta kapinoida meitä aikuisia kohtaan. Omat vanhemmat on usein melkoisen ärsyttäviä ja kokonaisvaltaisessa kapinoinnissa voi hukata itselleen tärkeitä asioita.
Kodin säännöt meillä on edelleen. Meillä on kotiintuloajat, koska lapsemme on vielä alaikäinen. Me kontrolloimme yökyläilyt ja menemiset. Jossainmäärin myös tekemiset (hiusten värjäys, raskas meikki, bändikeikat) ovat aikuisten kontrollissa, koska meillä on vastuu hänestä.
Usko on iloinen asia meille aikuisille. Sitä se ei ollut lapsillemme emmekä siihen heitä voi pakottaa. Rakkaita lapsia ovat edelleen. Toivottavasti saisit puhuttua vanhempiesi kanssa ja he ymmärtäisivät että sama ihana lapsi olet, vaikka ratkaisusi olisi mikä.