Onko muita nuoria vl-homoja?

Ei ole mitään järkeä kertoa perheelle olevansa homo. Muuta eri paikkakunnalle niin voit vapaasti toteuttaa himoasi. Itsekin toimin näin eivätkä vanhempani osaa edes aavistaa, mitä teen iltaisin.

Okei..Sitä mä just halun! Pois kotoo mut vanhemmat ei halu..:/ Oot siis samas tilantees ku mä kutakuinki? Ootko sä kertonu jollekkin susta? Saanko kysyy minkä ikänen olit ku lähit?

Hei Pojke, ymmärrän että koet tarvetta kertoa asiasta kotona. Ihan omien kokemusteni pohjalta antaisin kuitenkin neuvon, että saattaisi olla hyvä odottaa siihen saakka, kunnes asut omillasi, et ole taloudellisesti etkä muutenkaan riippuvainen vanhemmistasi ja muu ihmissuhdeverkostosi on suht vakaalla pohjalla.

On varmasti myös vl-vanhempia, jotka haluavat säilyttää siteet lapseensa siitä huolimatta, että eivät hyväksy tämän suuntautumista. Minun vanhempani eivät edes olleet enää virallisesti vl:iä, mutta katkaisivat yhteyden ja ovat pitäneet päätöksestään kiinni. Olin kyllä huomattavasti vanhempi kuin sinä kertoessani asiasta, joten olen selviytynyt hyvin, vaikka tietenkin surettaakin.

Kiitos sinulle neuvoista. Tuntuu vaan niin pahalta asua kotona kun pitää salata asia. Vielä pahempaa on että minun täytyy valehdella joitain asioita. Haluasin kyllä kertoa asiasta vasta sitten kun olen omillani, mutta se on todella vaikeaa! Masentaa ja väsyttää tämä kaikki.

Mitsä löydän samanhenksiä ja ikäisiä kavereita?

En usko, että vanhemmat lastaan rupeaa välttelemään tai vihaamaan tuollaisesta syystä. Tilanne saattaa olla heille vieras ja epäilyttää aluksi, mutta kyllä se siitä! Omat vanhempani ovat myös vanhoillislestadiolaisia, ja voin kyllä heidän kanssaan puhua kaikenlaisista asioista. Tietenkin se keskustelu aiheesta saattaa muuttua hankalaksi, jos sun vanhemmat pysyttelee kovin tiukasti periaatteissaan. Tsemppiä hei! :)

^kiitos noi rohkasee!=) Kannattaako sanoo tää asia suoraan vai että joku mu kertoo? Aika vaikeeta ois mulle sanoo vanhemmille suoraan päi näköö mut ni...


Sitten hei:

Onko jossai päin samas tilentees olevii poikii? Haluis tutustuu!:>

Heippa!


Tuntuu siltä, kuin ajattelisit, että sinulla on velvollisuus kertoa asiasta vanhemmillesi. Muista, että sinulla ei ole velvollisuutta kertoa asiasta vanhemmillesi. Olet 17-vuotias seksuaalinen olento, ja tuskin vanhempasikaan avautuvat sulle omasta seksielämästään. Jos nyt kerrot asiasta vanhemmillesi, voin kuvitella, että sinulla tulee olemaan painostava olla kotona. En tietenkään tunne vanhempiasi, enkä voi olla asiasta varma. Ajattelen, että sun olisi kuitenkin hyvä löytää viisasta keskusteluapua, ehkäpä jopa VL-piirin ulkopuolelta! Olet nuori ja elämäsi pyörii näissä pienissä ja tuomitsevissa piireissä. Kerron sulle: minä olen jo aikuinen nainen ja olen ollyt hyvin, hyvin uskovainen. Kunnioitan mielenrauhaa, jonka usko joillekin suo. Itse olen kuitenkin nykyisin agnostikko, ja vasta jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka pieni ja ahdas jonkin yhteisön ajatusmaailma voi olla. On monia tapoja uskoa, ja jos ajattelet, että joku tämän pallon historiassa sekunnin murto-osa sitten syntynyt VL-liike tänne maailman nurkalle on jokin pelastuksen airut...niin, niin, suosittelen olemaan avoin muutakin elämää ja muitakin ajatuksia kohtaan. Saatat yllättyä!

Ps. Et ole vanhempiesi jatke. Voit kunnioittaa heitä, mutta silti elää omaa elämääsi. Eikä vanhempiesi tarvitse tietää kaikkea sinusta! Se on osa itsenäistymistäsi.

Ps2. Hyvä, kun olet lähtenyt etsimään vertaistukea. Jatka vain etsimistä, niin varmasti löydät kohtalotovereita!

Kerroin vanhemmilleni muutaman vuoden itsekseni asuneeni. Tuntui kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä, vaikkakin äidille asia ei ollut kovin helppo. Olemme ihan ok väleissä vanhempieni kanssa ja he eivät sitten ole mitenkään erilaisempia kuin ketkään muutkaan vanhemmat.

Minun elämääni kertominen helpotti, koska ei sekään ole kivaa kun äiti uteli mahdollisista sulhasehdokkaista.

Jt, rakkahat matkakumppanit!

Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.

Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.

Kuinka moni vl homo hyväksyy taipumuksensa miehiin? Tai... Pitäskö kysyä kuinka moni ei hyväksy? Tässä kohtaa nostan käden pystyyn! Tai enhän minä homo ollutkaan... Luulin vaan! Tie on pitkä ja kivinen, mutta näen jo kauniimman sukupuolen edustajissa erittäin paljon jotain hyvin mielenkiintoista!

Matka on ollut tähän asti erittäin opettavainen, nyt ei voi kuin hymyillä. En ole koskaan puhunut seksuaalisesta vääristymästä muille, kuin parhaalle ystävälleni. Hänen tukemana olen päässyt jo pitkälle. Ja jatkan matkaa edelleen! Tunnelin päässä todella on valoa. :)

Suurimmat virheeni matkalla ovat olleet ne hetket, kun olen epäillyt tämän olevan mahdollista.. Silloin olen itkenyt, ollut epätoivoinen, maannut miehen kanssa tai käyttänyt päihteitä. Älkää epäilkö, luottakaa Jumalan johdatukseen!

Muutama vinkki.

Jos tyydytät itseäsi, lopeta se. Ota vaikka hyvän kaverin kanssa kisa, kumpi kestää kauemmin! Se herättelee sun luonnollisia tunteita eli niitä jotka kohdistuvat tyttöihin.

Yritä olla antamatta tilaa miehiin kohdistuviin tunteisiin. Keksi tilalle jotain mielenkiintoista tekemistä.

Keskustele miespuolisen heteroystävän kanssa tytöistä. Mitä hän ajattelee heistä? Käykää asiat läpi yksityiskohtaisesti. Mistä hän tykkää tytöissä? Mitä hän haluaa saada ja mitä antaa tytölle?
Keskustele myös siitä, mitä hän ajattelee muista miehistä. Mitä miesystävät merkitsevät ja mitä hän heiltä haluaa?
Asioista kannattaa puhua!

Luo itsellesi mielikuvia ihannenaisista. Vaikka joka ilta nukkumaan mennessä luot uuden persoonan. Kuvittelet kaiken tarkasti päästä varpaisiin ja ulkokuoresta sydämeen! Kuvittelet myös paikan sellaiseksi, jossa haluaisit hänen kanssaan olla :)

Älä kerro taipumuksista miehiin lähimmäisillesi. He varmasti sanovat haluavansa nähdä hänet, joka on vienyt sydämesi, vaikka eivät sitä itse hyväksyisikään.. Se tekee asian sinulle liian vaikeaksi! Eli miesten kanssa makaamisen liian helpoksi..



Mieti mistä homoutesi johtuu. Itse olen sitä mieltä, ettei synnynnäisiä homoja ole. Syy on kasvatuksessa ja lapsuuden traumoissa!

Minulla on myös selvä trauma lapsuudesta. Olin 5 v, kun leikimme yhden tytön kanssa lääkärileikkejä. Päädyin tutkimaan hänen alapäätään. Jonkinlainen virtsankarkailu siinä tapahtui, kun olin yhtä-äkkiä ihan märkä. Seuraavaksi löysin itseni tutkimasta hänen takapuoltaan.. Siitä muutama viikko eteenpäin, tunsin vetovoimaa erästä poikaa kohtaa. Takaisin ei ollut paluuta. Onneksi muistin ja tiedostin tapahtumien kulun. En katkeroitunut, annoin anteeksi. Olen myös jutellut siitä ystäväni kanssa, minkälaisia lääkärileikkejä hän on leikkinyt lapsena. Hän on tutkinut samaa sukupuolta olevien alapäitä! Ja sanoi vielä että se on ihan normaalia :) Hänestä tuli hetero, koska tutustui omaan sukupuoleen lapsuudessaan. Eli jos en ois lapsena ollu pelimies vaan oisin keskittyny omaan sukupuoleen, olisi nuoruus ollut varmasti helpompi! Ja nyt oisin pelimies ;) Noh, mulla on vielä paljon aikaa että voin ihan rauhassa tutustua tyttöihin uudestaan.

Seuraava asia vahvisti luulojani homoudesta. En saanut isältäni miehenmallia. Nyt aikuisena olen joutunut etsimään sen muilta vanhemmilta miehiltä. Hakeudun aina mahdollisimman miehekkäisiin töihin, sieltä oppii paljon. Osaan hyvin kuvitella sen, miten mukavaa on mennä rankan duunipäivän jälkeen kotiin, jossa vaimo odottaa! Nykyään moni miespuolinen ystävä sanoo mua tosimieheks! :D

Ajattelin vielä joku päivä käydä katsomassa, onko seksuaalipsykologilla jotain annettavaa minulle.

Maailma on mahdollisuuksia täynnä, relatkaa! Pääasia että luotatte Jumalan sanaan ja johdatukseen! :) En tarkoita, että jätätte elämän ihan herran haltuun, vaan teette jotain asioiden eteen! Jos luotatte Jumalaan, te kestätte minkä myrskyn tahansa. :)

Toivottavasti tää teksti herättää ajatuksia! Nyt en ehdi enempää kirjottelemaan.. Sanon vaan että kannattaa palata maan pinnalle, katsoa totuutta silmiin ja miettiä asioita uudelleen! :)

minäkin olen vl-perheestä ja olen täys homo, mielestäni ei kannata kertoa ennenkuin asut omillasi ja pärjäät ilman vanhempien avustusta. minä kerroin heti 18 vuotiaana ja se oli virhe. minua ei enään hyväksytä siinä talossa... eikä muutkaan sukulaiset pidä enää yhteyttä, vaikka suviseuroihinkin menen niin perheeni ja sukulaiset eivät minulle puhu

qruiser.com/clubs/club.php?id=124844