En nyt tiennyt mihin palstalle laitan, niin laitoin sitten tänne ja vapaa-aikaan.
Eli, mä haluaisin tehdä enemmän. Mä haluaisin olla avuksi, ja että mun vanhemmat olis musta ylpeitä, en halua olla taakka. Haluaisin vaikkapa laittaa tiskit ja pyykit tai imuroida koko talon. Mutta yksinkertaisesti joko läksyissä menee loppupäivä, tai olen niin väsynyt ettei mikään tunnu onnistuvan. Mun elämä on tällä hetkellä aika veemäistä (tällä tarkoitan sitä, että ihmissuhteissa ei kaikki ole ihan kohillaan koulussa). Oon ihan hyvä koulussa, yleensä numerot sellasta 8-9 luokkaa, opiskelen mahdollisimman ahkerasti ja hyvin. Mutta miksi mulla sitten on huono omatunto? Tuntuu että oon vaan taakkana, jos en tee mitään ja tarvitsen esim. rahaa uusiin rintsikoihin (omistan yhdet, tai on yhdet varalla mutta ne on huonot) tai farkkuihin (omistan tasan yhdet). Ja muutenkin, koko ajan tuntuu että mun pitäis ansaita mun ruoka tai huone tai vaatteet tai puhelin. Omatunto soimaa koko ajan, tuntuu vaan et oon taakka. Mitä voisin tehdä? Aika ei aina läheskään riitä kotitöihin. Viikonloppuisin kyllä, muttei muuten oikeastaan. Pääsen kolmelta koulusta, läksyihin menee 1-2 tuntia, sitten ruoka, ja/tai n. tunti aivopesua ja rentoutumista lukemalla. Tänään pitää kylläkin lukea bilsan kokeeseen. Sitten yleensä katson teeveestä suosikkisarjan, sit koululaukku ja vaatteet seuraavaksi päiväksi, suihku muut hygieniajutut ja sit nukkuun. Sama rumba uudestaan. Perjantaisin yleensä imuroin/siivoan oman huoneeni.
Mun omatunto soimaa ihan sikana koko ajan, auttakaa! Trollit kuuseen, kiitos vastauksista.
Eli, mä haluaisin tehdä enemmän. Mä haluaisin olla avuksi, ja että mun vanhemmat olis musta ylpeitä, en halua olla taakka. Haluaisin vaikkapa laittaa tiskit ja pyykit tai imuroida koko talon. Mutta yksinkertaisesti joko läksyissä menee loppupäivä, tai olen niin väsynyt ettei mikään tunnu onnistuvan. Mun elämä on tällä hetkellä aika veemäistä (tällä tarkoitan sitä, että ihmissuhteissa ei kaikki ole ihan kohillaan koulussa). Oon ihan hyvä koulussa, yleensä numerot sellasta 8-9 luokkaa, opiskelen mahdollisimman ahkerasti ja hyvin. Mutta miksi mulla sitten on huono omatunto? Tuntuu että oon vaan taakkana, jos en tee mitään ja tarvitsen esim. rahaa uusiin rintsikoihin (omistan yhdet, tai on yhdet varalla mutta ne on huonot) tai farkkuihin (omistan tasan yhdet). Ja muutenkin, koko ajan tuntuu että mun pitäis ansaita mun ruoka tai huone tai vaatteet tai puhelin. Omatunto soimaa koko ajan, tuntuu vaan et oon taakka. Mitä voisin tehdä? Aika ei aina läheskään riitä kotitöihin. Viikonloppuisin kyllä, muttei muuten oikeastaan. Pääsen kolmelta koulusta, läksyihin menee 1-2 tuntia, sitten ruoka, ja/tai n. tunti aivopesua ja rentoutumista lukemalla. Tänään pitää kylläkin lukea bilsan kokeeseen. Sitten yleensä katson teeveestä suosikkisarjan, sit koululaukku ja vaatteet seuraavaksi päiväksi, suihku muut hygieniajutut ja sit nukkuun. Sama rumba uudestaan. Perjantaisin yleensä imuroin/siivoan oman huoneeni.
Mun omatunto soimaa ihan sikana koko ajan, auttakaa! Trollit kuuseen, kiitos vastauksista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja lisättäkööt, etten ole koskaan mankumassa rahaa tai muutakaan ilman oikeaa tarvetta, eli en ole mikään APUA PAKKO SAADA MEIKKIVOIDE TAI MÄ KUOLEN -pissistyyppi
Asiasta jollekulle, esimerkiksi koulupsykologille. Tarinasta saa sen käsityksen et oot hiukan masentunu. Oletko kertonut vanhemmillesi ajatuksistasi?
Kiitos vastauksesta, en ole kertonu kellekkää. Voisin ehkä puhua kouluterkkarille...
Itselläni on sama tunne aikas usein. Omistan kyllä parit farkut ja elän normaalisti, saisinkini sitä rahaa lähes milloin haluan. Mutten halua, enkä ikinä törsäile.
Musiikkiopistoa kolme kertaa viikossa, koulu loppuu n. klo 13-14.15.
Koulussa juuri tuota kasia tai ysiä. Välillä vain tuntuu, että kaikki menee lävitseni. Tyhjänpäiväiset aiheet koulussa luokkani kanssa, vaivautunut nauruni ja peilistä tuijottaa takaisin se samainen harmaa ihminen. Laitan kyllä tiskejä ja muuta kun käsketään, mutta olen koko ajan väsynyt. Ei minulla niinkään sitä univelkaa ole, mutten vain jaksa. Olen poikki.
Sinä et ole taakka. Olet vanhemmillesi, suvullesi ja ystävillesi tärkeä, vaikkeivat
he sitä aina ilmaisisikaan. Ole iloinen elämästäsi ja nauti jokaisesta hetkestä.
Ole ystävällinen vanhemmillesi, ja kyllä sinä sitä aikaa löydät.
Älä kuitenkaan missään nimessä uuvuta itseäsi loppuun!! Pysähdy välillä miettimään ja rauhoitu. Aikaa löydät televisiota vähentäessä, eikä huomisen vaatteita sun muuta tarvitse niin paljoa murehtia.
Voimia sinulle!
Kiitos vastauksesta! Siihen telkkusarjaan menee n. 1h, mikä ei kai ole paljon (?) kun en muuten katso telkkua laisinkaan. Ja vaatteiden valintaan menee siksi niin kauan, että kun ei paljoa vaatteita ole, niin yrittää löytää siedettävän asukokonaisuuden, kun muutamasta paidasta parhaat on pyykissä...
Kiitos kun vastasit, oikeesti. Mukava löytää kohtalotovereita, vaikken toivo tätä fiilist kyllä kellekkään...
Ihanaa, että oli apua (:
1h ei ole todellakaan paljon, joten ei sitä ainakaan tarvitse leikata. Otat rennosti, älä mieti turhia.
Onhan sinulla hyviä ystäviä, joiden kanssa voit jutella kaikesta?
Jokainen päivä kerrallaan, etsien niitä positiivisia puolia.