Elämäkö turhaa?

Jaksoin nimittäin lukea. Nojoo. Kiusattiin minuakin koko peruskoulun ajan. Jatkuvaa nälvintää oli, aina piti olla varuillaan. 16 olen minäkin ja aloitin juuri toisen vuoteni lukiossa, missä kiusaamista ei ole ollut.
Olen ollut myös enemmän tai vähemmän piilomasentunut. Se ei ole lähtenyt minnekään edes lukiossa. Tosissani en ole onneksi itsetuhoisia ajatuksia ajatellut, vaikka masennuksen pahimpina hetkinä nekin ovat käyneet mielessä. Se etu minulla on, että kotona en ole turha.
Masentunutta on paha auttaa, tiedän sen omista kokemuksista. Kun olen itse ollut masentunut, niin mikään ei ole auttanut. Sitten vain yhtäkkiä vain on ajatuksissa jokin muuttunut niin että ei enää masenna niin pahasti. Voin jopa uskoa, että tulevaisuudessa on jotain hyvää.

Oletko jo puhunut kouluterveydenhoitajalle? Itse puhuin ongelmasta. Hän voi ehkä auttaa, järjestää vaikka psykologin puhelinnumeron. Se voi olla osa murrosikää tai sitten ei, mutta vaikka olisikin, niin ei minusta ihmisen sen takia pidä kärsiä. Eihän niille vanhemmille pidä välttämättä kertoa, että terkkarille on puhunut, jos ne kerta eivät usko. Mutta tuohon on saatava muutos.

En tiedä, oliko tästä mitään apua, mutta toivon sinun saavan tuon masennuksen loppumaan. Jotain muuta ajateltavaa on hyvä saada, vaikka musiikki (mitä vähemmän surullista sen parempi. itselläni toimii punk tosi hyvin, mutta toisilla taas ei)tai jokin harrastus.
Voi myös vaikka haistattaa pitkät kaikelle, olla oman itsesi herra. Olla välittämättä siitä, mitä muut sanovat. Se voi pelottaa, mutta tuntuu hiton hyvältä. Voi olla oma itsensä ja ylpeä siitä.
Koeta miettiä, mikä tuntuu/tuntuisi hyvältä ja yritä toteuttaa se.

En usko, että vanhempasi ajattelevat noin. Susta saattaa tuntua siltä mutta epäilen vahvasti. Jos aiemmin on mennyt huonosti, niin yritä saada elämästäsi parempi pala kerrallaan, päivä päivältä. Kyllä voit mennä lääkärille jos siltä tuntuu, koska nehän on siellä auttamassa ihmisiä. Älä ainakaan tee itsellesi mitään, koska sen jälkeen olo tulee vielä pahemmaksi. Uskon että sullakin menee vielä jokus hyvin jos vain itsekin uskot siihen.

En usko, että vanhempasi ajattelevat noin. Susta saattaa tuntua siltä mutta epäilen vahvasti. Jos aiemmin on mennyt huonosti, niin yritä saada elämästäsi parempi pala kerrallaan, päivä päivältä. Kyllä voit mennä lääkärille jos siltä tuntuu, koska nehän on siellä auttamassa ihmisiä. Älä ainakaan tee itsellesi mitään, koska sen jälkeen olo tulee vielä pahemmaksi. Uskon että sullakin menee vielä jokus hyvin jos vain itsekin uskot siihen. Tsemppiä!

Päivä kerrallaan, pala palalta. Tällä hetkellä on "nyt", ei "huomenna", ei "vuoden päästä". Oli asiat niin tai näin, se on se "nyt" eikä "huomenna", josta kannattaa pitää kiinni, ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä (kuolematon ohjenuora).

On unelmat. Toivo. Kaipaus. Usko. Usko itseen. Sinä olet ainutlaatuinen. Ja hei, kaikilla on omat ongelmansa, me teemme oman elämämme, koska sitä ei viimekädessä "tee" kaverit tai perhe, vaan sinä itse, eikö niin?! Minusta kiusaajiltasi puuttuu paljon enemmän kuin sinulta. Eivät he sitä tiedä. Älä välitä heistä, vaikeaa, ehkäpä mahdotonta, tiedän, mutta yritä. Usko itseesi. Kuulitko? Usko itseesi! Rakasta itseäsi. Ihmettele ja "ole vaan". Siitä on hyvä lähteä. Minä välitän sinusta. Sinä olet ihana :).