Koira seuraa kuin hai laivaa

Aina kun lähdet likkeelle sano koiralle esimerkiksi "paikka", ja näytä vaikka käsimerkillä samalla. Jos meinaa nousta ylös, menet sen luo ja sanot "paikka". Kävelet vaikka metrin pois päin ja sanot paikka...palkitse namilla heti kun pysyy paikallaan. Vähitellen se oppii että ei tarvii juosta perässä kokoajan...et katoa mihinkään. Tuolla tavoin opetan omaa pentuani joka tuppaa pyörimään kokoajan jaloissa ja siinä on vaarana se että astun sen tassulle. aika hyvin jo tajuaa että ei tarvii tulla perässä kokoajan. Kun näytän pennulle käsimerkillä (nostan kämmenen sen eteen) se tajuaa että sen täytyy istua siihen.

on se vaan niin ihana vaikka se on kko ajan kintereellä haleja ja hyväilyä vaan rakkkaalle omalle kaverille kyllä se vähitellen huomaa että sitä tulee vaikka en koko ajan perässä juoksekaan viisaita ovat nuo meidän parhaat kaverit .

Mun koira kans oli kaltoinkohdeltu, siksi en ole pahoillani, vaikka minua aina seuraakin ja haluaa olla samassa paikassa kuin minä. Suotakoon se hänelle , kun nyt on vihdoin saa hyvää hoitoa ja on onnellinen.

Meillä kanssa jos mieheni liikkuu nopeesti äänekkästi niin koira hyppää heti perään.
Vahtii myös minua, ettei kukaan pääsisi liian lähelle. No se on kyllä hallinnassa. Minä kun liikun ihan rauhallisesti kun koira nukkuu, teen normi tuttuja askareita ei koira reagoi mitenkään.

Meillä käsky es.yöllä kun koira nukkuu sängyn vieressä ja pitää lähteä vessaan niin sanotaan "ole siinä vaan" niin ei nouse kun luottaa ettei kävellä sen päälle pimeessä.

Muuten kun on ruvennut yöunille n.klo 21.00 ei enään välitä mistään äänistä eikä liikkeistä, nukkuu hyvin aamuun asti :)

Koiran yksi merkki siitä, ettei se ole täysin ihmisen alapuolella omasta mielestään on juuri tuo kaikkialle seuraaminen. Koira "vahtii" ihmistä eikä luota, että tämä pärjäisi ilman koiran kyttäämistä koko ajan. Koiralle vain komento "oma paikka" ja ärähdys jo seuraa koko ajan. Omani teki tätä alussa, ja siihen yhdistyi myös eroahdistus -> mamma ei pärjää yksin tuolla ulkomaailmassa, joten stressaan ja revin paikkoja. Kummasti loppui molemmat oireet kun pistin koiran perushuomioimattomuudelle.

Jos kyse on tosiaan hylätystä koirasta, se on luultavasti niin äärettömän iloinen ja onnellinen sinun läsnäolostasi, että pelkää päästää sinut silmistään. Itse olisin tuollaisesta uskollisuudesta ärsyyntymisen sijaan iloinen!

Mulla on kohta vuoden vanha sakemanni, joka kans "ärsyttävästi" seuraa mua sisällä. Olen kyl koettanu ärähdelläkkin, mutta ei se malta mua jättää seuraamatta.
Toivottavasti ei kyse oo luottamuspulasta....