Olen 15 vuotias tyttö ja sairastan synnynnäistä sydänvikaa (valtasuonten transpositio TGA). Minua on "käytetty hyväksi" lapsena. Isäpuoleni teki sen ja äitini ei vielä tänäkään päivänä tiedä asiasta mitään. Se ei ollut suoranaista hyväksikäyttämistä, silittelyä ja puristelua josta en pitänyt ollenkaan ja jo silloin tajusin että se on väärin. Pari viikkoa sitten isäpuoleni paukkasi pesuhuoneeseen tuomaan pyykkiä likakoriin kun olin suihkussa ja hän varmasti tiesi minun olevan siellä. Se ei ollut ensimmäinen kerta. Se sai oloni tuntumaan likaiseksi ja typeräksi. Olen viillellyt pahaan oloon muutama vuosi sitten, minua on myös hakattu kotona. Sydänvikani masentaa minua, enkä voi puhua kenellekään koska en uskalla luottaa ihmisiin enkä päästää ketään tarpeeksi lähelle. Poikaystävän kanssa olen ollut 1.5 yhdessä ja hän on urheilija. Itsentuntoani laskee se etten voi olla hänelle urheilija tyttöystävä ikinä. Olen ollut masentunut jo aika kauan, en jaksa tehdä mitään. Tapanani on keinua lattialla ja miettiä tyhjää. Poikaystävälleni kerroin (tai huusin) kaikki ulos eilen riidan aikana (kerroin myös itsemurha-aikeistani) ja hän sanoi että tarvitsen ammattiapua. Olen käynyt psykologilla kun viiltelin ja sydänlääkärini huomasi jäljet. Joskus haluttaa viilellä, mutten uskalla enää. Olenko ihan toivotan vai muuten vaan tyhmä?
Aina vaan masentaa
Viallinen sydän
2317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pieni -sydän!
Et ole hullu et mitenkään epänormaali!!!!!!!!
Olet herkkä, haavoitettu kuin pieni lintu.
Oireilusi on täysin normaali reaktio vaikeassa elämän tilanteessasi!!
Älä pelkää mennä esim. terv.keskukseen josta saat apua, varmasti. Ja jos et, jatka vaikka lasten suojelu ihmisille, miel.terv. toimistoon.
Mutta ÄLÄ JÄÄ YKSIN ONGELMIESI KANSSA!!
Olet nuori, herkkä..olet sydämelläni!!!!!!!!
Terv. äippä.
Miksi kirjoitat hyväksikäytön lainausmerkkien sisään, kuin vähätellen koko asiaa? Olipa se kuinka pientä tahansa,se on silti VÄÄRIN. Sinua kohtaan on tehty vääryyttä - ja paljon. Ymmärrän hyvin ettet ole kertonut äidillesi, se varmasti pelottaa. Valitset itse hetken milloin pystyt siitä puhumaan.
Viiltely on ikävä keino vaimentaa pahaa oloa. Sinulla on paljon mielessä... hyväksikäyttö, väkivalta, sairautesi, huonommuudentunne....
Olen samaa mieltä, kuin poikaystäväsi, tarvitsisit ammattiapua. Mielestäni tarvitsisit psykoterapiaa, jossa saisit rauhassa purkaa itseäsi luotettavalle ihmiselle. Asioiden läpikäyminen parantaisi varmasti oloasi.
Terapia on helpottanut minuakin paljon. Olen myös hyväksikäytetty ja viiltelijä.
Voimia ja enkeleitä elämääsi!