Minua ihmetyttää, sillä nykyään saan outoja kohtauksia jos katson muita silmiin. Enkä muuten siihen ole kykenenyt, olen pitänyt vain katseen maassa puhuessani muille, ja vältellyt muiden katseita. Mutta aina kun katson esimerkiksi telkkaria, ja jos joku siellä telkkarissa katsoo suoraan kameraan, en pysty edes katsomaan sinne päin pitkään, heti peitän silmäni tai jotain. Mutta eilen yöllä kun katsoin telkkaria, ja joku pikku tyttö katsoi suoraan kameraan, niin jäin tuijottamaan sitä pitkäksi aikaa takaisin. Silloin sain oudon kohtauksen, ja aloin itkeä. Tämän kirjoittaminenkin saa minut itkemään, enkä tiedä mitään järkevää selitystä tälle.
Eli alan itkeä jos katson jotain pitkään silmiin. En tiedä johtuuko tämä pelosta, tai ahdistuksesta, vai mistä..? osaako joku auttaa ? sairastan myös tällä hetkellä masennusta, ja todennäköisesti skitsofreniaa.. voisiko näillä olla mitään tekemistä tämän kanssa ?
Eli alan itkeä jos katson jotain pitkään silmiin. En tiedä johtuuko tämä pelosta, tai ahdistuksesta, vai mistä..? osaako joku auttaa ? sairastan myös tällä hetkellä masennusta, ja todennäköisesti skitsofreniaa.. voisiko näillä olla mitään tekemistä tämän kanssa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainiin. Unohdin mainita, että saan myös outoja pelkokohtauksia sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi koulussa, jos olen yksin ja ympärilläni on paljon ihmisiä, se saa minut paniikkiin... mistähän tämäkin johtuisi..
Sosiaalisten tilanteiden pelko sul todennäköisesti. Itelläkin on tuo sama ongelma ollut koko (15vuotisen) elämäni ajan. Ennen en millään voinut katsoa toisia silmiin vaan kierrin aina katseen. Nykyään olen yrittänyt enemmän, mutta heti tulee pakottava tunne kääntää katse muualle. Mulla ei sentään itkua tule, mutta tulee semmonen paniikin oloinen tunne.
Myös mulla se, jos jotain ihmeellistä pitäis tehdä esim. soittaa jotain vaikeaa rummuilla, en missään nimessä sitä tee muiden katsoessa. Aina koulussa kun pyydetään soittamaan, soitan vain normikomppia, koska en uskalla soittaa vaativammin, vaikka kotona yksin soittaessa paukkuu soolot kun soolot. En siis koskaan halua näyttää omia teoksiani tai osaamistani. Aina tulee paniikkimainen tunne, jos yritänkään, saati silloin, kun pitäisi. Heti lyttään tilanteen ja siitähän ei monet tykkää, että toisten töitä kattelen ja omani piilotan manan loppuun asti.
En tiedä, johtuuko tämä siitä, että mun itsetunto on nollassa. Jotenkin koen, että miksi joku haluaisi mua silmiin katsoa tai nähdä kun olen jotain saanut aikaan. Aina kun mietin tekeväni jotain, ajattelen samalla, että tuokin varmaan tuossa mielessään jotain paskaa musta jauhaa tjsp. Jokapäivä mä mietin, et kuinkahan paljon joku tietty henkilö mua haukkuu mielessään tai selkäni takana. Vaikka toivonkin aika usein, että joku henkilö puhuisi mun kanssa, niin siltikin en itse puhu sille, kun luulen, että hän haukkuu mua mielessään tjsp.
Tuo on aika v-mäinen pelkosairaus. Itsel menny aika pitkälle. Yksin olen koulussa, tai no.. on mulla pari kaverii, joille jotain puhelen välil, mut muun luokan kesken olen aika hiljaa.
Toivottavasti saat apua, jos sul on sosiaalisten tilanteiden pelko. Itse tänä vuonna alkanut fyysisten oireiden takia hakea apua, mutta siltikin menee lääkäriajat niin pitkälle, että tekis mieli tukka repiä irti päästä.
Vältän enimmän ajan katsekontakteja toisiin ihmisiin. Olen kysynyt alan lääkäreiltä voisiko aspergerini olla syynä siihen, että koen katsekontaktit kiusallisiana. Ne sanoo; näin tutkimukset osoittavat.
Mul vaikee pistää asperiinin syyks, ku en sit paljoo syö :/ . Mielummin ketoriini, ku ajattelen et pienempi jne. Ehk kerran viikos otan asperiinii jos kova päänsärky.
Tarkoitettiin Aspergerin Syndroomaa, oletan. Itse suosin Ibmaxia :D
Kiitos vastauksesta, itekkin oon veikannut että se olisi se sosiaalisten tilanteiden pelko..:)