Kun masentuu ja vajoaa pohjalle, muu maailma jatkaa menoaan kun itse pysähtyy. Kello tikittää, kotona leijuu tukahduttava pöly ja liikkeet ovat hitaat.
Muu maailma käy töissä, ostoksilla, lounaalla ja kiirehtivät paikasta toiseen. Itse seuraa sitä ulkopuolelta miettien, pääseekö koskaan enää tuohon elämään takaisin. Tai haluaako edes, koska silloin joutuisi astumaan askeleen eteenpäin ja jättämään poismenneen taakse.
Kyyneleitä. Paine sisällä kasvaa. Vihaa. Purkamattomia tunteita. Huutoa. Kiljuntaa. Mutta kukaan ei kuule. Harhakuvat voimistuvat. Pelkoa.
Olet mielesi umpikujassa. Et tiedä minne suuntaan kääntyä, ja siksi olet pysähtynyt paikoillesi. Niin on helpompi olla. Olematta.
Elämäsi on jumittuneena niihin pieniin ympyröihin, kun taas oikea elämäsi odottaa sinua ylitsepääsemättömän muurin takana. Se huutelee korvaasi pieniä sanoja. Kuole, kuole.
Et ole iloinen, surullinen tai vihainen. Et ole mitään. Kaikki on tyhjyyttä, jos sitäkään. Kun joskus harvoin naamallesi ilmestyy iloinen hymyn pyrähdys, sekin pyyhkiytyy nopeasti pois ja jää murheiden alle. Et uskalla enää olla onnellinen. Mitä se edes on?
Muu maailma käy töissä, ostoksilla, lounaalla ja kiirehtivät paikasta toiseen. Itse seuraa sitä ulkopuolelta miettien, pääseekö koskaan enää tuohon elämään takaisin. Tai haluaako edes, koska silloin joutuisi astumaan askeleen eteenpäin ja jättämään poismenneen taakse.
Kyyneleitä. Paine sisällä kasvaa. Vihaa. Purkamattomia tunteita. Huutoa. Kiljuntaa. Mutta kukaan ei kuule. Harhakuvat voimistuvat. Pelkoa.
Olet mielesi umpikujassa. Et tiedä minne suuntaan kääntyä, ja siksi olet pysähtynyt paikoillesi. Niin on helpompi olla. Olematta.
Elämäsi on jumittuneena niihin pieniin ympyröihin, kun taas oikea elämäsi odottaa sinua ylitsepääsemättömän muurin takana. Se huutelee korvaasi pieniä sanoja. Kuole, kuole.
Et ole iloinen, surullinen tai vihainen. Et ole mitään. Kaikki on tyhjyyttä, jos sitäkään. Kun joskus harvoin naamallesi ilmestyy iloinen hymyn pyrähdys, sekin pyyhkiytyy nopeasti pois ja jää murheiden alle. Et uskalla enää olla onnellinen. Mitä se edes on?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvin ilmaistu. Tunnistan tuosta kyllä itseni.
Minulla tämä sama ajatusmaailma on aina tiivistynyt ajatukseen: "en ole oikea ihminen"
Hieman aiheen vierestä: Kirjoitustyylisi on ennennäkemättömän lähellä omaani. Esimerkiksi nuo omina lauseinaan kirjoitetut yksittäiset sanat saavat aikaan tunteen, että luen itse kirjoittamaani tekstiä. En siis väitä kirjoittavani tuolla tavalla yleensä, mutta runoja yms. kirjoittaessani kirjoitan juuri samalla tavalla.
Kiitän.
Hyvin kirjoitettu oli mietintäsi.
Kiitos.
No nyt teitä on ainakin kaksi. Ette ole ainkaan ihan yksin tuntemuksinenne.
Meitä on monia.
Minäkin olen yksi heistä, tai teistä.
Minä myös kuulun joukkoon.
Jatkoa jäin odottamaan.... :) Teksti oli hienoa.