Oletko rehellinen itsellesi?

mä haluan hänet.

tiellä. :)
Tuohon itsekin pyrin.
"Olen sitä, mitä haluan." Tuntea olevansa vapaa, on suurinta mitä voi kokea.

et saanut sitä kenet halusit, otit jonkun=laastari.

Juuri näin, kirjoituksesi perusteella olet ääriMmäisen rehellinen ihminen. Kuitenkin kysyisin, että miten ajattelusi eroaa minäkeskeisestä ehkä itsekkäästäkin ajattelusta, tuleehan kaikessa ajattelussasi ilmi ensimmäinen prioriteetti eli minä itse. Kaipuukin voi olla pohjimmiltaan itsekäs tunne. Kysymys kuuluukin vielä, kuinka itsekäs omassa ajattelussaan voi olla ja tuoko tällainen "itsekkyys" lopulta todellista onnellisuutta ihmiselle? Asia on kompleksinen.

Selityksen makua.

Kuulostaa ihmiseltä joka on saanut pakit tai tullut torjutuksi. Mutta tuosta on hyvä jatkaa ja rakentaa itseään ja löytää se uusi ihastus. Oikein hyvää kevättä sinulle ja toivottavasti löydät sen aidon uuden rakkauden

Omiin elämän valintoihin olen suhtkoht tyytyväinen.Se on ehkä pahinpuoli,että tulee ajateltua ensin toisia kun itteään.Ehkä siitä johtuu valinnat joita on tullut tehtyä.En ole motivoitunut moneen immeiseen eläissäni ja niihenkin kohtalon pikkusormi on aina osunut.Jokainen täyttää omat tarpeensa omalla tavalla,ei toista voi hallita tai muuttaa.Jokainen on oma ihastuttava persoona.Toivotaan,että joskus oma härnääjä ja lirkuttelia löytyisi.Pää asia kun on itselleen ja toisille rehellinen.ps pieniä mietteitä kiireellä kirjuttaen.

Aloittajan kirjoitus sisältää hyvän itsetutkiskelun tuloksen. Herää vain kysymys että miksi kirjoitit sen tänne? Nuo asiat pitäisi kirjoittaa hänelle ei tänne. Tänne kirjoittaminen on viimeinen paikka, mikä kuvastaa sen että "sillat ovat poltetut" tai niitä ei ole koskaan ollut. Jos sinulla on muita yhteyksiä häneen niin käytä.

Muuten ajatuksesi ja tunteesi hautautuvat sivujen syövereihin ja hän ei saa koskaan tietää niitä.

Olen great pretender ja tiedät sen.

Joskus on ajateltava muitakin kuin itseään,vaikka sydän sanoo muuta. Rakastuin sinuun just siksi mitä olet,sellaiseksi vuodet ovat sinua muovanneet.

Ajatella miten paljon ihmisillä on pieniä ja suuria ajatuksia lukuisista asioista. Tässä on yhden ihmisen kertomus omista valinnoistaan joihin hän on tyytyväinen. Hän itse kokee tämän asian jakamisen arvoiseksi ja me muut emme välttämättä ymmärrä asian tärkeyttä koskaan siinä mittakaavassa kuin hän sen kokee.

En ollut se mitä halusit.

En tiedä, naamioiden käytön seurauksena olen unohtanut oman itseni, joka oli alunperinkin tarkoitus. Olen tyytyväinen.

Aika hyvä. Itsensä narraaminen on maailman tyhmintä hommaa. Mutta elämässä on otettava muutkin huomioon.

Minäkin haluan hänet....

"En ollut sitä, mitä halusit. Olen sitä, mitä haluan."

Epäilemättä olet, kuten olet koko ajan saanut ollakin. En koskaan tietääkseni vaatinut sinulta mitään, vaan kaikki vaateet itseäsi kohtaan olivat omassa päässäsi.

Et tiedä, mitä halusin. Uskoit niin sokeasti omia tulkintojasi, ettei siinä jäänyt tilaa toisen kuulemiselle. Päätelmäsi edustavat sinulle totuutta, vaikka todellisuudessa ne voivat tarkimmillaankin olla vain osatotuus.

Mikä tarve on jakaa toiselle neuvoja ja ohjeita, kun ei halua että toinen puuttuu mitenkään omaan elämään?

kulkeville, ei voinut vastata

http://www.youtube.com/watch?v=KXsyXjZPvGU

Tämä on hyvää itsetutkiskelua, että kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta.

En pyydä, että kenenkään tarvitsee pelastaa minut. Ihmisestä itsestään löytyy lopulta se energia ja elämän valo, joka vie eteenpäin.

Tänään oli ihana päivä ja huomisesta en vielä tiedä. Mikä on mennyttä, on mennyttä. Hyviä päiviä on kiva muistella kun taas huonot päivät haluaa vaan unohtaa.

http://www.youtube.com/watch?v=FjY1GQmbbD0

On niin itsekästä puhua omista tarpeista.

Siinäpä se. Hyvin hoidettu on enimmäkseen itsekkyyden tulosta. Jos ihmisen omat tarpeet jäävät toisten varjoon, alkaa pahoinvointi!

Itsenäistä päivän jatkoa itse kullekin!;)

Aamusydämellä/Niinpä niin: meillä jäi eilen juttu kesken,yritin vielä huhuilla sua..
Tuo biisi jonka laitoit(??) siis sopii minun elämään tällä hetkellä. Tunnemmeko toisemme?
Oletko kotoisin Länsi-Suomesta?

Tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Sitä kautta pystyy olemaan myös rehellinen muille.

Oletko rehellinen itsellesi? - Kyllä, pyrin olemaan. Olen niin rehellinen kuin voin.

Onko se, mitä teet ja miten toimit sinun aito minäsi? - On todellakin.

Oletko rehellinen tarpeillesi ja tunteillesi? - Olen kyllä.

Olet valintoja. Tekevätkö ne sinut onnelliseksi? - Kyllä tekevät ja ovat tehneet.

Vai eläköön elämää, jonka uskot ansaitsevasi. - Niin ihmeelliseltä kuin se välillä tuntuukin niin uskon että olen oikeasti ansainnut kaiken mitä minulla on. Ja se on paljon - niin paljon hyvää.

Annat itsellesi luvan vain siihen, mitä uskallat toivoa. - Totta kai, miten muutenkaan.

Minä olen. Rehellinen tarpeilleni ja tunteilleni. - Jaa.

Myös valintani tehnyt sen mukaan. - Jaa.

En valinnut toista ihmistä sinun sijaasi. - Ei ihmisiä noin "valita". Oikeat ihmiset tulevat luo ja jäävät. Vääriä kaihtaa ja he yleensä lähtevätkin luonnollisen kuluman mukana. Oikeat jäävät.

Valitsin itseni. Siksi voin olla rehellinen myös sinulle. - Jaa, minulle? Oletkohan ollut? Samapa se, et ole merkityksellinen minulle.

En valinnut yksinäisyyttä, valitsin itseni. Se oli tehtävä. - Jaa.

Minä en ole vastuussa sinun tarpeidesi täyttämisestä. - Minun tarpeistani? No et todellakaan ole.

Olen vastuussa omien tarpeitteni täyttämisestä ja itseni näköisestä elämästä. - Jaa.

Niinkuin sinäkin. - Jaaha... (toistoa)

Jos joskus löydän elämääni aitoa läheisyyttä. - Elämässäni on paljon aitoa läheisyyttä, juuri niiden minulle oikeiden kanssa. Eihän sitä lähelleen muita päästäisikään.

Hellyyttä ja välittämistä, olen valmis taistelemaan sen puolesta menneisyyden haamuja vastaan. - Hmmm.. Haamuja? No, kaipa kaikilla on ristinsä kannettavanaan.

Omia pirujani vastaan. Ne istuvat olkapäällä odottaen hetkeä, jolloin suojaus on alhaalla. Jos elän, ne eivät ole voittaneet. - Jaa.

Kuuntelen, tunnustelen, maistelen. - Lässyti lässyn.

Kuka olen. En ollut sitä, mitä halusit. - Et todellakaan, huh.

Olen sitä, mitä haluan. - Jaahah.

Niin 3 avoliiton jälkeen ja muiden ongelmieni jälkeen mietin todella paljon omaa parastani ja en oikein halua enää yrittää yhdessäelämistä edes sellaisen naisen kanssa josta todella voisin pitää. Oon aika paljon mielessäni kelannut yksin asumisen hyviä puolia joista suurin on juuri se että mikään tekemiseni tai yleensä asia josta pidän ei riipu siitä mitä kumppani on asiasta mieltä. Olkoon se sitten niinkin pieni asia kuin mitä ruokaa syö tai saako tupakkaa polttaa sisätiloissa. Sitäpaitsi nyt kun oon riittävän hyvän tietokoneen ja nettiyhteyden itselleni ajan kanssa hankkinut niin on oikeastaan itsestään selvää että kumppanilla jossain vaiheessa menisi hermot siihen kun aina vain paremmin tajuaisi jäävänsä tietokoneelleni aina ikuisesti kakkoseksi.

Nousin hetkeksi pintaan. Vedän happea ja sukellan taas. Olkaa kilttejä toisillenne. Kukaan ei tarvitse enempää pahaa mieltä. Eihän.

http://m.youtube.com/#/watch?v=Ysz0MJcSwLY&desktop_uri=/watch?v=Ysz0MJcSwLY

Saahan sitä selitellä.

Minulla ei ole siihen mitään tarvetta.