Käytännön opiskeluvinkkejä?

Oheinen tutkimus on ollut lehdissä paljon esillä, mm. Tiede-lehdessä (ks. linkki: http://psi.sagepub.com/content/14/1/4.abstract). Sen mukaan opiskelijat käyttävät yleisimmin suhteellisen tehottomiksi osoittautuneita oppimistekniikoita, kuten alleviivausta ja kertaamista. Tehokkaimpia opiskelutekniikoita ovat tutkimuksen mukaan esim. harjoituskokeiden tekeminen ja opittavan materiaalin omaksuminen pidemmällä aikavälillä (viime hetken pänttäys on siis huono idea). Suosittelen siis, että teet itsellesi harjoituskoepatteriston pääsykoekirjoista ja testaat detaljien muistamista muistikorteilla (esim. käsite/termi yhdelle puolelle ja määritelmä toiselle). Vinkki: kannattaa tehdä itselleen esseekysymyksiä pääsykoekirjan ala- tai alaalaotsikoista ja kirjoissa esiintyvistä listoista ja piilolistoista. Niitä ne oikeissakin pääsykokeissa kysyvät. Jos tuntuu, että on vaikea keskittyä ja istua paikoillaan lukemassa (ja olet auditiivinen oppija), kannattaa ehkä harkita vaikeimman kirjan lukemista ääneen nauhalle esim. mp3-tiedostoksi. Sen kanssa voi sitten kirmata vaikka ulos lenkille ja opiskella samalla. Itse tein pääsykokeisiin lukiessa lisäksi muistikarttoja tai ikään kuin yhden A4-sivun kuvallisia tiivistelmiä jostakin kirjan luvusta. Nämä auttoivat hahmottamaan kokonaisuuksia ja ymmärtämään lukemaani.

En ole koskaan oikein tajunnut kämpän vuoraamista jollain tarralapuilla. Mulla lukuhetki rajautuu aina tiettyyn tilaan ja aikaan. Kun lasken kirjat käsistäni, niin pidän sillon reilusti taukoa.

Omaa oppimista auttoi ainakin se, että kävi läpi mielessä lukemisen jälkeen aina lukemansa alueen asioita ja yritti todella palauttaa mieleensä mistä niissä oli kyse ja miten ne säännöt nyt menikään. Se on aika työlästä, mutta tehokasta.
Toinen hyvä keino on harjoitustehtävien tekeminen. Samoin tuo käsitelistojen teko on aika oiva tapa painaa mieleen asioita.

Tein itse myös jonkin verran miellekarttoja. Paras miellekarttahan on kirjan oma sisällysluettelo. Se kannattaa printata itselle, niin että voi kokoajan pysyä "kartalla" missä kohti kirjaa mennään ja mihin asiakokonaisuuteen kukin yksittäinen asia liittyy. Kirjan omaa systematiikkaa kannattaa hyödyntää (ellei se ole aivan mielipuolisen luokaton, mikä ei ole aivan ennenkuulumatonta pääsykoekirjojen kohdalla).

Muistiinpanoja ja täsmennyksiä kirjoittelin lähinnä kirjan sivujen marginaaleihin, eli ns glossia (käsite tulee tutuksi oikeushistorian kirjassa:). Kannattaa myös tehdä väliotsikoita, jos kirjan omat otsikot tuntuvat epätäsmällisiltä.
Jotkut kanssapyrkijät tekivät massiivisia muistiinpanoja a4 kokoisiin vihkoihin tai tietokoneelle. Ei sekän huono idea ole, mutta itse en jaksanut ryhtyä moiseen urakkaan, koska olisin kuitenkin kirjottanut koko pääsykoekirjan käytännössä uusiksi. Jokaisella on oma tapansa oppia.

Minusta alleviivaus ja yliviivaus on vaan kertakaikkiaan parhain opiskelumetodi. Siinä pakottaa itsensä löytämään tekstistä sen olennaisen sisällön ja systematisoimaan kirjan lause lauseelta, kappale kappaleelta jne. Se on myös hyvä keino pitää oma keskittyminen kasassa, koska kokoajan pakottaa itsensä seuraamaan tekstiä kynä kädessä. Se myös helpottaa urakkaa, kun aukeaman avaamalla näkee heti keskeiset asiat. Sillä tavalla muistaminen helpottuu kun pystyy palauttamaan mieleensä minkänäköinen aukeama olikaan..

Mulla oranssi oli pääsääntö/määrritelmä, keltainen normaali sääntö, vihreä ja sininen taas merkitsivät poikkeamia normaalisäännöistä. Ympyröin myös punakynällä keskeisiä sanoja. Kaikenkaikkiaan kirja oli kesän lopussa sellainen iloinen sateenkaari. Se mitä värejä käyttää on lähinnä makuasia :-) Tärkeää on pitää omat merkinnät johdonmukaisina ja selkeinä.

Minulle nämä vinkit toimivat parhaiten: 1) Kertaus. Eli joka luvun /alaotsikon jälkeen kirjoitin muistista asiat kyseisen otsikon alta. Lisäksi lukukaverini kanssa kertasimme joka aamu edellisenä päivänä lukemamme asiat.

2) Sisällysluettelon hyödyntäminen. Kopioi sisällysluettelo kirjasta. Kirjoita jokaisen otsikon / alaotsikon viereen tukisanat, joilla muistat myöhemmin, mistä kyseisessä kirjan kohdassa puhutaan. Toimii myös kertauksen apuvälineenä.

3) Tarkka lukusuunnitelma ja siinä pysyminen. Aikatauluta lukeminen ja pysy suunnittelemassasi aikataulussa. Minä luin useita tunteja päivässä, mutta yhden tunnin aikana (sisältäen aina muistiinpanot ja alleviivaukset sekä reunahuomautukset) pääsin eteenpäin vain n. 10 s. tunnissa. Tämä on kuitenkin jo paljon ottaen huomioon, että tuohon aikaan sisältyi tavallaan yksi "kertaus". Kun pysyin jämäkästi aikataulussa, aika riitti todella hyvin pääsykokeeseen valmistautumiseen.

4) Alleviivaukset /yliviivaukset/muut merkinnät tekstiin. Minä käytin vain joka lukukerralla erilaista alleviivausta. (Ekalla lukukerralla taisi olla ohut lyijykynä tärkeimmistä kohdista, 2. kerralla hyödynsin värejä.) Termejä merkitsin laatikoilla ja aaltoalleviivauksella. Vaikka kirjat näyttivät lopulta todella sotkuisilta ulkopuoliselle, minulle visuaalisena ihmisenä erilaiset viivat ym. muodostivat systeemin ja helpottivat asioiden mieleenpainamista. Yliviivaukset toimivat joillakin, mutta itse en jaksanut käyttää tuota tietty väri / tietty määritelmä -tekniikkaa.

5) Reunahuomautukset l. glossit. Näihin tässä joku jo viittasikin. Alleviivausten ym. lisäksi kirjoittelin tukisanalistoja tärkeimmistä termeistä ym. tekstin viereen lukiessani. Minua tämä auttoi paljon tekstin jäsentämisessä.

6) Tekstin numeroiminen. Suosittelen erottamaan tekstistä sekä olemassaolevat listat, että piilolistat. Numeroi siis piilolistat ja korosta tekstistä muut listat. Vaikka tärppejä ei ole, kaikki listat ovat aina hyviä mahdollisuuksia mahdolliseksi kysymykseksi. Ne ovat nimittäin tarkastajan näkökulmasta aika kiitollisia. Mutta kehotan kaikkia kuitenkin muistamaan, että periaatteessa kaikki asiat tulee pääsykoekirjoissa osata ulkoa.

Summa summarum: Minulle oli tärkeää yhdistää erilaisia oppimistyylejä lukemiseen. Kinesteettistä (=omat muistiinpanot), auditiivista (=kertaaminen ääneen kaverin kanssa) sekä visuaalista (=erilaiset merkinnät tekstiin). Uskoisin, että näiden tekniikoiden yhdistelmä sekä tinkimätön työmoraali sekä motivaatio veivät minut sisään oikikseen 2. hakukerralla. Ja opiskelen siis 5. vuotta Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Hyvää keskustelua, jokainen varmasti löytää edellä mainituista itselleen sopivia keinoja.
Mielestäni oikis on paikka jonne hakiessa normaalilla muistikapasiteetilla varustetun ihmisen on käytännössä pakko alleviivata ja merkitä tekstiä. Tärkeintä on tehdä fiksuja ja yhtenäisesti loogisia alleviivauksia ja merkintöjä. Oma prosessointikin (miellekartat ja laput) on varmasti hyvä asia sinänsä, mutta oikikseen kuitenkin luetaan hieman mekaanisemmin kuin moneen paikkaan.

Edellä mainitut piilolistat on hyvä erotella virkkeiden sisältä esim. lisäämällä pieniä pisteitä ("nuotteja") sanojen tai lauseen osien eteen. Toimii todella tehokkaasti.

Poikkeussääntöjen ja poikkeusten poikkeusten merkitystä ei tietenkään voi liikaa korostaa.