Mitä kateus on?

"Kateus syntyy huonommuuden tunteesta, jota ihminen ei itselleenkään välttämättä myönnä. Siitä syntyy tarve vertailla, arvostella ja jopa kiusata muita ihmisiä vertailemalla ja arvostelemalla, jos ympärillä on sellaisia ystäviä, jotka eivät huomaa mitä on meneillään. Muiden ulkonäkö ja ominaisuudet sekä saavutukset ovat kateellisen jatkuvan kiinnostuksen kohteena. Hän on se, joka huomaa toisen lihavuuden, tyhmyyden, ansiottomasti saadun menestyksen työssä jne. Eikä epäröi puhua muista pahaa.

Kateudessa on kyse siitä, että oma paha olo pannaan muiden syyksi eli muissa nähdään niitä piirteitä, joita itsessä ei pystytä hyväksymään tai joita haluttaisiin itselle. Ystävänä kateellinen ihminen on kuin myrkkyä."

Hieno ja selkeä typistys kateudesta, pähkinäkuoressa!
Koko asian ydin tulee selvästi esille, ja avautuu luultavasti tyhmällekin narsulle.

Vilpittömän hyvää lämmintä kesää ja juhannusta vaan sinullekin, kuka lienet! Menen uimaan...

Luulisin, että arvostamalla ja osoittamalla hyväksyntää pakolliset asiat voi hoitaa kunnialla. Pahan puhumiseen ja muiden haukkumiseen voi suhtautua humoristisesti kyseenalaistaen ja ilmaista näin, ettei ajattele samalla tavalla. Mutta jos ihminen ei havaitse kateellisuuttaan, ei ole paljoakaan tehtävissä. Kateellisuuden käsitteleminen ystävän kanssa ystävän aloitteesta ei uskoakseni onnistu.

Kirjoituksesi on suoraan "parhaasta" "ystävästäni"! Oikea syyllistämisen, eristämisen ja syyttämisen ammattilainen.
Vertailee itseään minuun ja muihin ja on kuin virheetön yli-ihminen jutuissaan.
Loukkaa, haukkuu ja manipuloi, eikä kaikki ympärillä olevat huomaa mitään koska hänellä on jo kaikkea ja minulla ei.
Uskovat tämän valheet tämän takia, eivätkä havaitse tämän hirviön julmaa kateutta.
Minähän se kateellinen olen kun en omista puoliakaan, mitä tämä ja nauravat jos tuon asian edes esille. Näin tämä "frenemy" voi haukkua ja manipuloida aivan vapaasti pelkäämättä joutuvansa kateudestaan kiinni.

Rakkaus tämän suhteessa on pelkkää pintaa koska syyttää monaasti myös kaunista vaimoaan asioista joista pitäisi osata olla vain hiljaa.

Onneksi vielä jonain päivänä hän joutuu vielä tilille teoistaan ja sanoistaan. En usko pahansuopien ihmisten pitkäaikaiseen porskuttamiseen ja lopulta aina hyvä voittaa pahan. Nähty monen moneen kertaan.

Historia opettaa kirjoitti:

Kirjoituksesi on suoraan "parhaasta" "ystävästäni"! Oikea syyllistämisen, eristämisen ja syyttämisen ammattilainen.
Vertailee itseään minuun ja muihin ja on kuin virheetön yli-ihminen jutuissaan.
Loukkaa, haukkuu ja manipuloi, eikä kaikki ympärillä olevat huomaa mitään koska hänellä on jo kaikkea ja minulla ei.
Uskovat tämän valheet tämän takia, eivätkä havaitse tämän hirviön julmaa kateutta.
Minähän se kateellinen olen kun en omista puoliakaan, mitä tämä ja nauravat jos tuon asian edes esille. Näin tämä "frenemy" voi haukkua ja manipuloida aivan vapaasti pelkäämättä joutuvansa kateudestaan kiinni.

Rakkaus tämän suhteessa on pelkkää pintaa koska syyttää monaasti myös kaunista vaimoaan asioista joista pitäisi osata olla vain hiljaa.

Onneksi vielä jonain päivänä hän joutuu vielä tilille teoistaan ja sanoistaan. En usko pahansuopien ihmisten pitkäaikaiseen porskuttamiseen ja lopulta aina hyvä voittaa pahan. Nähty monen moneen kertaan.

Lue lisää

Kateellisen ihmisen ystävänä on kyllä todella raskasta. Varsinkin niinä päivinä kun ystävälläni on mennyt huonosti, hän pyrkii mollaamaan ja vähättelemään minua, pyrkii esittämään etäistä ja muka niin coolia.. Myös kumppania hän vähättelee ja kaikki vika on luonnollisesti hänessä. Hänellä on taipumus vetää aina välillä roolia, esittää ihan toista minää, silloin kun kokee asemansa uhatuksi ts. jollakin on paremmin asiat kuin hänellä (parempi ammatti, parempi ulkonäkö, parempi duuni). Pyrkii vähättelemään tai mollaamaan myös minua muiden edessä tai takana. Pyrkii luomaan kulisseja, osoittaa kuinka hänellä on varaa kalliisiin merkkivaatteisiin ym. (henkilö ei edes käy töissä, vaan pyrkii laiskottelemaan ja luistamaan kaikesta mistä vaan voi, menee sieltä missä rima on matalin) Vaikka samanlaisen vaatteen saisi halvemmalla, hänelle on tärkeintä osoittaa ympäristölle, että hänellä on varaa merkkikuteisiin. Merkki ja sen tuoma status on tärkeämpää kuin itse vaate. Pettyy jos toinen ei pidä kalliina häne osoittamaansa vaatetta. Sama muussakin, sisustuksessa, ruossa jne. Häneen pätee aika lailla narsismin luokituksesta huono itsetunto, jota hän yrittää paikkailla nousemalla muka muita ylemmäs, keksii itselleen titteleitä ja työpaikkoja, pyrkii esittämään älykästä eikä vissiin itse huomaa, että tämä roolin vetäminen näkyy muille selkeästi läpi. Kait ajattelee, että muut eivät tajua. Pitää siis tässä suhteessa muita tyhminä ja manipuloitavina. Löytää aina jonkun, jota syylistää omista virheistä ja jonka yläpuolelle voi nousta haukkumalla tätä. Aina muissa on vika, ei hänessä.

Narsismin luokituksesta on tuttua nuo kaikkivoipaisuuskuvitelmat, kuvittelee itsestään aivan liikoja ja sitten kun todellisuus lyö kasvoille, syyttää siitä muita. Työelämässä kuvittelee saavansa tyyliin johtajan pestejä ja palkkaa peruskoulupohjalta. Kuvittelee olevansa hyvä manipuloija ja sormia napsauttamalla saavansa tahtonsa läpi. Huono itsetunto tulee siinä vaiheessa esiin kun toiset ihmiset keskustelevat koulutuksista ja työelämästä, kokee heti asemansa uhkaksi jos joku edes mainitsee titteleitä, vaikka puhuttaisiinkin noin yleisellä tasolla asiasta. Roolin vetäminen siis alkaa tästä eli alemmuudentunteesta.

Raskasta keskustella tällaisen kanssa, kun keskustelussa kääntää kivet ja kannot, mistä voisi piikitellä tai mollata.

Olen lukenut tuota narsismin kuvausta ja todennut, että olen kerännyt näitä kateellisia narsisteja ympärilleni useampia. Kai he ovat sitten vaistonneet, että olen kiltti ja ahkera. Vaistonneet, että minua voi käyttää hyväksi ja manipuloida. Nyt kun olen pikkuhiljaa näistä kateellista narsisteista päässyt osittain eroon, huomaan, että ympärilläni ei oikeastaan olekaan ystäviä. Suurin osa siis ystävistä on aikaisemmin koostunut näistä kateellisista narsisteista. Olen ilmeisesti tiedostamatta antanut itsestäni sellaista kuvaa, että minua voi manipuloida ja vapaasti haukkua, alistaa, väheksyä ym. Muutamat ystävyyssuhteet loppuivat siihen kun nämä minun ystäväni eivät enää kestäneet olla rinnallani kateellisina, pelkäsivät, että eivät kelpaa rinnallani omana itsenänsä. Enää en kelpuuta ystäväkseni huonoitsetuntosta, kaikesta kateellista ihmistä.

osaan sanoa EI kirjoitti:

Kateellisen ihmisen ystävänä on kyllä todella raskasta. Varsinkin niinä päivinä kun ystävälläni on mennyt huonosti, hän pyrkii mollaamaan ja vähättelemään minua, pyrkii esittämään etäistä ja muka niin coolia.. Myös kumppania hän vähättelee ja kaikki vika on luonnollisesti hänessä. Hänellä on taipumus vetää aina välillä roolia, esittää ihan toista minää, silloin kun kokee asemansa uhatuksi ts. jollakin on paremmin asiat kuin hänellä (parempi ammatti, parempi ulkonäkö, parempi duuni). Pyrkii vähättelemään tai mollaamaan myös minua muiden edessä tai takana. Pyrkii luomaan kulisseja, osoittaa kuinka hänellä on varaa kalliisiin merkkivaatteisiin ym. (henkilö ei edes käy töissä, vaan pyrkii laiskottelemaan ja luistamaan kaikesta mistä vaan voi, menee sieltä missä rima on matalin) Vaikka samanlaisen vaatteen saisi halvemmalla, hänelle on tärkeintä osoittaa ympäristölle, että hänellä on varaa merkkikuteisiin. Merkki ja sen tuoma status on tärkeämpää kuin itse vaate. Pettyy jos toinen ei pidä kalliina häne osoittamaansa vaatetta. Sama muussakin, sisustuksessa, ruossa jne. Häneen pätee aika lailla narsismin luokituksesta huono itsetunto, jota hän yrittää paikkailla nousemalla muka muita ylemmäs, keksii itselleen titteleitä ja työpaikkoja, pyrkii esittämään älykästä eikä vissiin itse huomaa, että tämä roolin vetäminen näkyy muille selkeästi läpi. Kait ajattelee, että muut eivät tajua. Pitää siis tässä suhteessa muita tyhminä ja manipuloitavina. Löytää aina jonkun, jota syylistää omista virheistä ja jonka yläpuolelle voi nousta haukkumalla tätä. Aina muissa on vika, ei hänessä.

Narsismin luokituksesta on tuttua nuo kaikkivoipaisuuskuvitelmat, kuvittelee itsestään aivan liikoja ja sitten kun todellisuus lyö kasvoille, syyttää siitä muita. Työelämässä kuvittelee saavansa tyyliin johtajan pestejä ja palkkaa peruskoulupohjalta. Kuvittelee olevansa hyvä manipuloija ja sormia napsauttamalla saavansa tahtonsa läpi. Huono itsetunto tulee siinä vaiheessa esiin kun toiset ihmiset keskustelevat koulutuksista ja työelämästä, kokee heti asemansa uhkaksi jos joku edes mainitsee titteleitä, vaikka puhuttaisiinkin noin yleisellä tasolla asiasta. Roolin vetäminen siis alkaa tästä eli alemmuudentunteesta.

Raskasta keskustella tällaisen kanssa, kun keskustelussa kääntää kivet ja kannot, mistä voisi piikitellä tai mollata.

Olen lukenut tuota narsismin kuvausta ja todennut, että olen kerännyt näitä kateellisia narsisteja ympärilleni useampia. Kai he ovat sitten vaistonneet, että olen kiltti ja ahkera. Vaistonneet, että minua voi käyttää hyväksi ja manipuloida. Nyt kun olen pikkuhiljaa näistä kateellista narsisteista päässyt osittain eroon, huomaan, että ympärilläni ei oikeastaan olekaan ystäviä. Suurin osa siis ystävistä on aikaisemmin koostunut näistä kateellisista narsisteista. Olen ilmeisesti tiedostamatta antanut itsestäni sellaista kuvaa, että minua voi manipuloida ja vapaasti haukkua, alistaa, väheksyä ym. Muutamat ystävyyssuhteet loppuivat siihen kun nämä minun ystäväni eivät enää kestäneet olla rinnallani kateellisina, pelkäsivät, että eivät kelpaa rinnallani omana itsenänsä. Enää en kelpuuta ystäväkseni huonoitsetuntosta, kaikesta kateellista ihmistä.

Lue lisää

Juuri noin! Hieno kirjoitus!

"Raskasta keskustella tällaisen kanssa, kun keskustelussa kääntää kivet ja kannot, mistä voisi piikitellä tai mollata."

Mahdotonta noiden ja niiden kaveripiirin kanssa on todellakaan mistään keskustella. Käyttävät kaikkea arkaluontoista ja henkilökohtaista tietoa lyömäaseena. Kaivelevat jopa kymmeniä vuosia vanhoja juttuja yhä esille kuin asiat olisivat vielä kuin silloin ennen.
Surullisia ihmisiä kun eivät kykene nauttimaan siitä mitä elämä on heille jo antanut. Suorastaan säälittäviä reppanoita kun oikein tarkkaan asiaa ajattelee.
Samankaltaisia "ystäviä" muistan jo lapsuuden ajoilta. Ja lapset ne vasta ilkeitä toisilleen ovatkin. Oikeita pikkupiruja, mutta lapsentasollahan ne aikuisetkin kateelliset pohjimmiltaan on.

Ei näitä jaksa aina ajatella. Surkimuksia, mitä surkimuksia. Otetaan me ei kateelliset vaan ihan rennosti ja annetaan kateellisten nukkua huonosti jatkossakin.

Kamalia ihmisiä.

osaan sanoa EI kirjoitti:

Kateellisen ihmisen ystävänä on kyllä todella raskasta. Varsinkin niinä päivinä kun ystävälläni on mennyt huonosti, hän pyrkii mollaamaan ja vähättelemään minua, pyrkii esittämään etäistä ja muka niin coolia.. Myös kumppania hän vähättelee ja kaikki vika on luonnollisesti hänessä. Hänellä on taipumus vetää aina välillä roolia, esittää ihan toista minää, silloin kun kokee asemansa uhatuksi ts. jollakin on paremmin asiat kuin hänellä (parempi ammatti, parempi ulkonäkö, parempi duuni). Pyrkii vähättelemään tai mollaamaan myös minua muiden edessä tai takana. Pyrkii luomaan kulisseja, osoittaa kuinka hänellä on varaa kalliisiin merkkivaatteisiin ym. (henkilö ei edes käy töissä, vaan pyrkii laiskottelemaan ja luistamaan kaikesta mistä vaan voi, menee sieltä missä rima on matalin) Vaikka samanlaisen vaatteen saisi halvemmalla, hänelle on tärkeintä osoittaa ympäristölle, että hänellä on varaa merkkikuteisiin. Merkki ja sen tuoma status on tärkeämpää kuin itse vaate. Pettyy jos toinen ei pidä kalliina häne osoittamaansa vaatetta. Sama muussakin, sisustuksessa, ruossa jne. Häneen pätee aika lailla narsismin luokituksesta huono itsetunto, jota hän yrittää paikkailla nousemalla muka muita ylemmäs, keksii itselleen titteleitä ja työpaikkoja, pyrkii esittämään älykästä eikä vissiin itse huomaa, että tämä roolin vetäminen näkyy muille selkeästi läpi. Kait ajattelee, että muut eivät tajua. Pitää siis tässä suhteessa muita tyhminä ja manipuloitavina. Löytää aina jonkun, jota syylistää omista virheistä ja jonka yläpuolelle voi nousta haukkumalla tätä. Aina muissa on vika, ei hänessä.

Narsismin luokituksesta on tuttua nuo kaikkivoipaisuuskuvitelmat, kuvittelee itsestään aivan liikoja ja sitten kun todellisuus lyö kasvoille, syyttää siitä muita. Työelämässä kuvittelee saavansa tyyliin johtajan pestejä ja palkkaa peruskoulupohjalta. Kuvittelee olevansa hyvä manipuloija ja sormia napsauttamalla saavansa tahtonsa läpi. Huono itsetunto tulee siinä vaiheessa esiin kun toiset ihmiset keskustelevat koulutuksista ja työelämästä, kokee heti asemansa uhkaksi jos joku edes mainitsee titteleitä, vaikka puhuttaisiinkin noin yleisellä tasolla asiasta. Roolin vetäminen siis alkaa tästä eli alemmuudentunteesta.

Raskasta keskustella tällaisen kanssa, kun keskustelussa kääntää kivet ja kannot, mistä voisi piikitellä tai mollata.

Olen lukenut tuota narsismin kuvausta ja todennut, että olen kerännyt näitä kateellisia narsisteja ympärilleni useampia. Kai he ovat sitten vaistonneet, että olen kiltti ja ahkera. Vaistonneet, että minua voi käyttää hyväksi ja manipuloida. Nyt kun olen pikkuhiljaa näistä kateellista narsisteista päässyt osittain eroon, huomaan, että ympärilläni ei oikeastaan olekaan ystäviä. Suurin osa siis ystävistä on aikaisemmin koostunut näistä kateellisista narsisteista. Olen ilmeisesti tiedostamatta antanut itsestäni sellaista kuvaa, että minua voi manipuloida ja vapaasti haukkua, alistaa, väheksyä ym. Muutamat ystävyyssuhteet loppuivat siihen kun nämä minun ystäväni eivät enää kestäneet olla rinnallani kateellisina, pelkäsivät, että eivät kelpaa rinnallani omana itsenänsä. Enää en kelpuuta ystäväkseni huonoitsetuntosta, kaikesta kateellista ihmistä.

Lue lisää

"Enää en kelpuuta ystäväkseni huonoitsetuntoista, kaikesta kateellista ihmistä."

Hieno kirjoitus minustakin. Minulla oli pitkäaikainen ystävä, joka oli minulle kateellinen, mutta vasta viime vuosina tämä kaikki paljastui minulle täydessä laajuudessaan. Muut tietysti olivat sen huomanneet ajat sitten ja yrittäneet kertoakin sen minulle. Halusin vain silti ajatella hänestä hyvää, mutta raja tuli vastaan.

Kaikenlainen ystävyys ei enää minullekaan kelpaa. Sellaisen ihmisen, jolla on tarve aina arvostella muita, en halua olla tekemisissä muutamaa tuntia kauempaa. Myöskään rehentelyä en jaksa kuunnella paria tuntia kauempaa. Tällaisille ihmisille voin olla hyvän päivän tuttu, en enempää.

Vaatii paljon käsitellä omaa pimeää puoltaan rehellisesti. Surkeaa on, jos ei vielä vanhempanakaan ole ollenkaan selvillä siitä minkä vaikutuksen oma käyttäytyminen muihin tekee. Sokeuden hinta on se, että ihmiset vähitellen kaikkoavat ympäriltä, koska vanhemmiten ihmiset monesti eivät enää jaksa pitää yllä epätyydyttäviä ystävyyssuhteita, joissa ei ole koskaan oikeastan viihtynyt.

6+7 kirjoitti:

"Enää en kelpuuta ystäväkseni huonoitsetuntoista, kaikesta kateellista ihmistä."

Hieno kirjoitus minustakin. Minulla oli pitkäaikainen ystävä, joka oli minulle kateellinen, mutta vasta viime vuosina tämä kaikki paljastui minulle täydessä laajuudessaan. Muut tietysti olivat sen huomanneet ajat sitten ja yrittäneet kertoakin sen minulle. Halusin vain silti ajatella hänestä hyvää, mutta raja tuli vastaan.

Kaikenlainen ystävyys ei enää minullekaan kelpaa. Sellaisen ihmisen, jolla on tarve aina arvostella muita, en halua olla tekemisissä muutamaa tuntia kauempaa. Myöskään rehentelyä en jaksa kuunnella paria tuntia kauempaa. Tällaisille ihmisille voin olla hyvän päivän tuttu, en enempää.

Vaatii paljon käsitellä omaa pimeää puoltaan rehellisesti. Surkeaa on, jos ei vielä vanhempanakaan ole ollenkaan selvillä siitä minkä vaikutuksen oma käyttäytyminen muihin tekee. Sokeuden hinta on se, että ihmiset vähitellen kaikkoavat ympäriltä, koska vanhemmiten ihmiset monesti eivät enää jaksa pitää yllä epätyydyttäviä ystävyyssuhteita, joissa ei ole koskaan oikeastan viihtynyt.

Lue lisää

"Surkeaa on, jos ei vielä vanhempanakaan ole ollenkaan selvillä siitä minkä vaikutuksen oma käyttäytyminen muihin tekee. Sokeuden hinta on se, että ihmiset vähitellen kaikkoavat ympäriltä, koska vanhemmiten ihmiset monesti eivät enää jaksa pitää yllä epätyydyttäviä ystävyyssuhteita, joissa ei ole koskaan oikeastan viihtynyt."

Se on se kateuden karu hinta se. Enkä tarkoita kaikkia yksinäisiä yleistäkseeni vaan juuri tuota kateellista pohjasakkaa. Yksinäisyytensä ansainnutta katkeraa kerhoa. Toisten ahdingoista iloitsevia katkeria sieluja.

Eli sinä olet aina kateellinen, kun joku on sua kauniimpi ;)