Ihastuin kesällä tyttöön, mut me oltiin jo sillon ihan erilaisia. Se oli asunu laitoksessa, vetäny huumeita, poltti, joi, koulut kesken... Mut silti se oli ihana. Mä taas en oo koskaan koskenukkaa huumeisiin tai tupakkaan, ja olin lukiossa yli ysin keskiarvolla. Me juteltiin paljon, istuttiin sohvan nurkassa ihan vierekkäin, katottiin toisiamme silmiin, mä kerroin sille mun tunteista. Mut se valitsi toisen. Olin ilonen niitten puolesta. Niitten juttu kuitenkaa ei toiminu kovin pitkään, ja sen jälkeen tyttö sano mulle, että se ties valitsevansa väärin, että sen olis pitäny ottaa mut.
Syksyllä ei oltu kauheesti yhteyksissä, mut talvella nähtiin pari kertaa kaupungilla ja nyt ollaan taas juteltu. En oo koko tänä aikana tuntenu yhtään mitään ketään toista kohtaan, ja nyt tunteet sitä tyttöä kohtaan nous taas pinnalle.. Se kuitenki seurustelee, mut mulle se sano et se ei edes välitä siitä ja on ajatellu erota. Kerroin sille, et mul on edellee tunteita sitä kohtaan. Me nähdään huomenna, mut pelottaa vähän mitä tästä tulee...
Mä pidän siitä, sekin kai musta. Mut mitä yhteistä meillä on? En oo koskaan seurustellu kenenkään kanssa, kerran oon suudellu tytön kaa, mut se juttu loppu, koska ystävyys oli tärkeempää ku suhde. Entä jos mä en riitä sille, entä jos se puhuu munki seläntakana toisille, ettei välitä musta. Se on seurustellu ennenki, entä jos mä en vaan osaa? Oon muutenki luonteeltani sellanen ihminen, etten aina uskalla sanoo omia mielipiteitä, yritän olla kaikille mieliks, enkä uskalla ehkä sanoa mitä haluun saati mitä en halua (tapahtuvan). Uskallanko mä luottaa siihen, vaikka haluisinki? hjälp...
Syksyllä ei oltu kauheesti yhteyksissä, mut talvella nähtiin pari kertaa kaupungilla ja nyt ollaan taas juteltu. En oo koko tänä aikana tuntenu yhtään mitään ketään toista kohtaan, ja nyt tunteet sitä tyttöä kohtaan nous taas pinnalle.. Se kuitenki seurustelee, mut mulle se sano et se ei edes välitä siitä ja on ajatellu erota. Kerroin sille, et mul on edellee tunteita sitä kohtaan. Me nähdään huomenna, mut pelottaa vähän mitä tästä tulee...
Mä pidän siitä, sekin kai musta. Mut mitä yhteistä meillä on? En oo koskaan seurustellu kenenkään kanssa, kerran oon suudellu tytön kaa, mut se juttu loppu, koska ystävyys oli tärkeempää ku suhde. Entä jos mä en riitä sille, entä jos se puhuu munki seläntakana toisille, ettei välitä musta. Se on seurustellu ennenki, entä jos mä en vaan osaa? Oon muutenki luonteeltani sellanen ihminen, etten aina uskalla sanoo omia mielipiteitä, yritän olla kaikille mieliks, enkä uskalla ehkä sanoa mitä haluun saati mitä en halua (tapahtuvan). Uskallanko mä luottaa siihen, vaikka haluisinki? hjälp...
Vastaukset 25
Vanhimmat
jos se todella välittää susta, tuskin teijän taustoilla on kauheesti välii, jos vaan viihytte yhessä. mut jos sil on tapana olla tollanen epäluotettava, ni suosittelen olemaa varovai!
Ole vaan sen kanssa, jos olet vielä ihastunut siihen mutta varaudu siihen että kaikkea yllättävää ja ikävääkin voi tapahtua. Katso, ettet tule tyypistä riippuvaiseksi jotta voit erota heti jos se kohtelee sua liian huonosti. Jos et ole vielä seurustellut niin tästä voit aloittaa ja sitten seuraavalla kerralla sinulla on enemmän kokemusta ja tunnet itseäsi paremmin. Eipähän tarvitse enää arpoa myöhemmin että olisko sittenkin pitänyt olla sen kanssa
unohda, etsi kunnollinen
minävainvastaaan: ehkä mä katon mitä täst tulee, mut oon varovainen!
höyhenen kevyt: kiitos! se just pelottaa, että tuun siitä riippuvaiseks.. että tuntuu et mun olis pakko olla sen kanssa, ainaki siihen asti kunnes se jättää mut... totta kyllä kaikki mitä sanoit.
sex5: pelkään vaa et kaduttais jälkeepäin, tai et vaipusin epätoivoo etten löydä kuitenkaa ketää ni toi on parempi ku ei mitää...
Oon kai ollut vähän samankaltases tilantees, mut toisinpäin x'3
Mä olin selvästikkin meistä se badguy-tyyppinen häiriköijä ja hän taas prinsessamainen pikkutyttö, vaikkakin olikin mua vanhempi.
Olin ollut monien likkojen kanssa ennen häntä ja hän ei koskaan vakavasti, mutta silti. Asuttiin kaukana toisistamme, vaikka matka ei tosin ollut aivan mahdoton, emme voineet nähdä jokapäivä. Ystäväpiirimme olivat täysin erilaiset, kuten oikeastaan kaikki. Silti rakastuin häneen. En tiedä pidinkö sitten tytöstä, joka loikkaa kaulaani pelästyttyään jotain tai vetää minut mukanaan lumihankeen tekemään lumienkeleitä juuri kun olen suutelemassa häntä. Kaipa se oli mielestäni sitten vain niin vastustamattoman suloista.
Lopulta hän jätti minut yksin erään jätkän takia, jonka kanssa juttu sujui varmaan viikon verran. Ja taas minut oltiin petetty...
Vaikka olenkin luonteeltani riehakas, enkä varmastikkaan henkilö, jota voi esitellä vanhemmille oikeinkin helposti, en ikinä pettäisi ketään. En suostu edes säätämään tytön kanssa josta en todella välittäisi. Siksi onkin surullista, että nämä 'kiltitlikat' siltikin jättävät minut, vaikka olen aina suorastaan palvonut maata heidän jalkojensa alla...
Meni hieman offiksi, mutta ideanani oli se, ettette voi tietää miltä toisesta osapuolesta tuntuu. Ehkä sinun pitäisi yksinkertaisesti kysyä olisiko teillä tulevaisuutta?
Ei tommonen pahis ole, vain aika epätasapainoinen ihminen kyseessä millä mennyt risaiseksi jossain vaiheessa kirjaimellisesti. Surullisia sellaset on.
Sori mutta teidän juttu ei kestäisi kauaa. Kokemusta saisit ainakin.
"Seurustelee...sano ettei edes välitä siitä".
Toikin kertoo jo paljon.
Se voi myös käyttää kiltteyttäsi hyväksi.
Mutta kokeile ihmeessä miten asia etenisi, eihän sitä muuten tiedäkään. Ehkä hänellä voi asiat muuttua hyvin ja ehkä sen asenne ja sekoilut paranisi.
Kysy samalla itseltäs mikä hänessä vetoo ja miksi? Ja oletko itse helposti vietävissä?
Ei kannata mennä sillä asenteella kenenkään kanssa kimppaan, että olisi vain joku.. riippuvainen suhde on aina epäterve suhde.
Endeadupwiththis: apua aluks ku luin tota sun viestiä, pelästyin jo että sä oot se mun pahistyttö! kuulosti niiiiiin tutulta. mut nii :/ en vaan uskalla kysyä siltä, pelkään just et se saa must jotenki mustasukkasuuteen taipuvan tai epävarman mielikuvan, ku kyselen tollasia vaikka ollaan vielä ihan kavereita, ja toisaalta vois kuulostaa vähän epätoivoseltaki... vaikka pelottaa, ehkä ainoo tapa on vaan kokeilla tuleeko täst yhtään mitään.
siitä vaan: niino voihan sen noinki ajatella :/ tiiän et sil on ollu vaikeeta, en haluis sen takii tuomita sitä, koska ei kukaan oo täydellinen. oon kuullu miljoona kertaa, että mun pitäis puolustaa enemmän itteeni eikä vaa aina antaa muitten pompotella mua miten ne haluaa, koska mua on niin helppo käyttää hyväks koska suostun aina kaikkeen enkä koskaan sano vastaan... en tiiä miten tuun ikinä pääsee tästä luonteestani eroon, paljon paskaa on jo sen takia tapahtunut, mut lisää ei tarvis tulla. ehkä just yks syy miks kiinnostuin siitä, on just se että se on sitä mitä mä en ole, se uskaltaa olla oma ittensä ja sanoo mielipiteensä suoraa ja osaa puolustaa itteää, ei aina hyvällä tavalla mut kuitenki osaa. ja toi että alkaisin sen kaa suhteeseen vain että olis joku, on tosi kakspiippunen juttu mun kohdalla. koska monta ihmistä on tullu vastaan, kenen kanssa ois voinu toimiakin juttu, mut oon aina ite jänistäny ja siihen se on jääny. joten mä haluan kyllä olla sen tytön kanssa, mut toisaalta kyllä, haluan myös suhteen "ihan sama kuka se on". ton vikan lauseen voi ymmärtää väärin mut toivottavasti joku tajuu...
apuaaaa nyt mun pahistytöllä luki facebookissa että se ei ole enää parisuhteessa vaan sinkku. ja me ei nähty tänään koska sille tuli joku juttu mut nähdään kuitenki tässä joku päivä. apua
tavallaan tää tarkottaa että se on vapaa, et meist vois nyt tulla jotain. mut en haluu et sen ex alkaa vihaamaa mua, ku ne kuitenki vasta eros...
Mulle on monesti käynyt niin, että ihana tyttö on mennyt sivu suun, joten mielestäni sinun kannattaisi ottaa itseäsi niskasta kiinni ja mennä ja sanoa likallesi, että pidät hänestä ja voisiko teillä olla jotain edessäpäin!
Yleensä en ainakaan itse tuollaista ottaisi mitenkään 'huonosti', sillä olen itse suorasukainen, mutten tietenkään voi/osaa sanoa toisen ajatuksia tähän. Kannattaisi silti kokeilla.
Äsh... Jos on erottu jo niin vapaata riistaa se sitten on :3
Anna mennä tyttö! Jos ei toimi niin ei toimi ^^ Turha sitä sitten on murehtia. Kaloja on valtameri täynnä ja sitä rataa :)
sä siis haluat tytön joka haalii jo uutta varalle ennen ku vanhasta on päässy eroon. Jos se välittäisi susta ni luuletko ett se ois pitäny enempi yhteyttä? Nyt se käyttää sua vain kun eroaa ni onpahan taas joku sillä aikaa kun etsii taas uutta.
Mikä teitä vaivaa. Ihastunut olet, mihin? Siihen että kerroit tunteesi sohvalla ja se valitsi silti toisen. Nyt kun se ehkä ei ole ottamassa ketään toista vielä ni sä kelaat miten saisit sen kultakimpaleen itelles,
Mä en osaa ennustaa, tai osaan mä, se käyttää sua hetken, ja ehkä ei edes hetkeä jos kerkee löytää jonku mielenkiintoisemman. Jos sillä ois tunteita sua kohtaan se varmasti olis pitänyt yhteyttä tai näyttänyt tunteitaan.
Sun käy hullusti mut ehkä sä et opi ennen ku itse näet. Joten kimppuun vaan, mut älä viivyttele, sillä on jo ihan saletisti jotain ilmassa jonku muunkin kanssa, saatat taas jäädä toiseksi.
Endeadupwiththis: se tietää että mä tykkään siitä, just puhuttiiin 2h puhelimessa ku se pyys mua soittamaan sille. mut se luki vaan jotain vanhoja päiväkirjajuttuja mitä se oli kesällä kirjottanu, aina välillä mainiten siellä mut. mut suurimman osan ajasta se vaan puhu itekseen ku se etti jotain kirjettä minkä se oli kirjottanu mulle kesällä. ei puhuttu meistä mitään...
vasta viimesellä minuutilla se sano, et "jutellaan ja nähdään". jäi vähän kylmä olo. pelkään et entä jos se ei edes halua mun kanssa mitään? entä jos se haluu olla vaan kaveri, ja mä melkee tyrkytän itteeni sille ku koko ajan oon juttelemassa... me saatetaan nähdä keskiviikkona, se ei vielä tienny. mut ahdistaa, ku en tiiä mitä se ajattelee, ja vielä enemmän se etten uskalla kysyy siltä sitä.
f4ck: niii... tota mä just pelkääni. mut oon niin sinisilmänen ja hyväuskonen etten haluu uskoo asian olevan noin. mut pelottaa et satutan vaa itteeni tän tytön kaa... mut silti haluun uskoo et se on vaa itekki ehkä vähä epävarma tai ettei se uskalla näyttää mulle tunteitaan tai jotain... en mä tiedä.
jos sulle joku tulis sanomaan että on yks ihana johon on ihastunut, se kertoi sille tunteensa ja tää valitsi toisen. Sitten se jätti sen ja ne törmäs kaupungilla jossa tää pahis kertoi että valitsi väärin, ei se ei soittanut eron tultua, ei laittanut viestiä, ei ottanut yhteyttä. Se vaan muisti että ai nii toikin ois poimittavissa kun törmäsi kaupungilla ja sepittelei juttujaan. Sitten se pyysi soittamaan, ei itse voinut koska sillä ei kai ikinä ole puheaikaa, ihanaa tulee olemaan kun se on niin pahis ja köyhä
Nimenomaan, eihän sillä ole edes puheaikaa! Eikä sekään nyt mikään synti ole, mutta pyytää soittamaan ja puhuu sitten sinun laskuusi kaksi tuntia jostain päiväkirjoista? Kysyikö edes ajatuksiasi tai kuulumisia? Kohteliaisuus tuskin tulee yhtäkkiä lisääntymään suhteen edetessä.
Lopeta. Etsi joku toinen. Anna päivien kulua ja pidä silmät avoimina.
Katso edes, soittaako se takaisin kun sillä on seuraavan kerran puheaikaa. Soittaako se koskaan omaan laskuunsa. Odota edes sen verran.
Varaudu että sydämesi särkyy, jos oikeasti olet ihastunut, mutta anna mennä!
6 13: varmasti varaudun siihen, mut 'antaa mennä'stä en oo viel varma...
Hey,hey, hey!
Mistä voimme tietää, vaikka toinen osapuoli olisikin esim. hämmentynyt tilanteesta? Ehkä tyttöystävä jätti hänet ja hyviä kavereitakaan ei erityisemmin ole ja sitten yht'äkkiä vanha tuttu tulee juttuun mukaan ja tarjoutuu kuuntelemaan.
En tietenkään väitä sen menevän näin, mutta ketään meistä ei voi tietää, varsinkin kun emme tunne edes koko ihmistä.
Kyllä sinä Se Kilttityttö osaat parhaiten itse ymmärtää tilanteen ja punnita vaihtoehtoja ^^
En toodellakaan sano, että juokse, pyydystä ja luota täysin, mutta itse suosittelisin koittamaan mitä tapahtuu. Sitä ei voi tietää ennenkuin yrittää, valitettavasti. Otat vain varovasti, niin kyllä varmasti pian huomaat, että sujuuko vai ei.
f4ck: oot niin oikeessa.... en vaa millää haluis uskoo et asia todennäkösimmin on just noin... Jos joku mulle tulis kertomaan ton samanlaisen tarinan, ni joo pakko myöntää etten ois kauheen vakuuttunu todellisista tunteista. Tiiän et todellisuudessa jos tästä nyt tulis jotain, ni olisin vaa liian sinisilmänen ja se vois pompotella mua miten haluu enkä uskaltais puolustaa itteeni saati tarpeen tullen erota... Ehkä se ajatteleekin just noin, et mä oon vaa seuraava joka on tyrkyllä ja ei edes välitä musta. Nii.. Kaipa se sit ois ottanu aikasemmin yhteyttä jos se tosiaan olis kiinnostunu...
mieti nyt: nojoo eipä se kauheesti siin puhelun aikana kyselly mitä mulle kuuluu, ja must tuntuu et jatkossaki mä olisin se jonka laskuu puhelut menee, jo senki takii et en vaa kehtaa olla soittamatta jos toinen pyytää... Totta toikin, et tuskin kohteliaisuus varsinkaa lisääntyy, ehkä päinvastoin.
Endeadupwiththis: onhan toikin mahdollista! Siihen mä haluankin uskoa, mut pelkään vaa et pinnan alta paljastuu karu totuus... Osaisinki ite punnita vaihtoehtoja, tuntuu et valitsen aina väärin. Voiko tän säälittävämpää ihmistä ollakkaan, ehkä kaikista paras olis jos vaan antasin olla koko jutun, tuskin mua kuitenkaa kukaa jaksais kovin kauaa katella...
Joo Kiltti Tyttö - etsi oma elämä ja jätä tämä ei-kiltti-tyttö omaan onneensa nyt. Hän ei selvästikään välitä sinusta. Ihan kun omaa parastasi ajattelet, niin tuollaisia ihmisiä on maailma väärällään ja tuollaisesta ei koskaan synny tasapainoista suhdetta. Kannattaa vaatia kunnollista kohtelua toiselta osapuolelta niin sitten on jotain mahiksia. :)
Ihmettelen vaan: niiinkai...
Päätin etten ota ite siihen mitään yhteyttä, meijän piti tänäänki nähdä mut siit ei kuulunu mitään, eikä oo kuulunu muutenkaa sen kahen tunnin puhelun jälkee. ehkä on vaa joo parempi unohtaa... mut en tiiä uskallanko kuitenkaa sanoo et ei kiitos, jos se viel jossai vaihees ottaa yhteyttä...
Kilttityttö. Ei sinun tarvitse sanoa Ei kiitos vaan tarkoitin sitä, että jos haluat tasapainoisen suhteen semmoisen kyllä löydät. Mutta et tämän ihmisen kanssa. Eli jos haluat semmoista on-off-meininkiä totta kai olet käytettävissä silloin kun hänelle sopii. Mutta jos välität itsestäsi niin valitset sellaisen ihmisen, joka välittää sinusta oikeasti ja josta itse välität. :) Tämä on se vaikein juttu, uskaltaa olla yksin ja odottaa semmoista ihmissuhdetta, josta oikeasti voisi tulla jotain.
Tolle kiltille tytölle vielä semmonen pointti, että ota huomioon, että kaikki ihmiset jättävät jollain tapaa jälkensä suhun ja sun ensimmäinen seurustelusuhteesi on tärkeä sun itsetuntoasi ja tulevaisuuttasi ajatellen.
Vaikka oletkin nyt vähän ihastunut selvästi hyvin epätasapainoiseen yksilöön, joka ei varmasti tulisi sua onnelliseksi tekemään, niin kannattaako sen takia uhrata arvokasta aikaa, omaa itsetuntoaan sekä mahdollisuutta kohdata joku oikeasti ihana tyttö, joka osaa rakastaa sua takaisin? Se tyttö, joka sua oikeasti rakastaa näkee sun heikkoudetkin (liiallisen kiltteyden?), mutta sen sijaan, että pyrkisi hyötymään siitä, hän kannustaisi sua olemaan vahvempi ja rohkeampi ja tuntisi empatiaa sua kohtaan. Jos sulle vähääkään tulee sellainen olo jonkun ihmisen seurassa, että se toinen ei ajattele asioita sun kannaltasi vaan etsii sinusta hyötyä, niin silloin se ei välttämättä ole sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisit suhteen.
Monesti on turha sanoa ihmisille, että älkää tehkö sitä ja tehkää tätä. Usein ne virheetkin pitää vain tehdä, että tajuaa seuraavalla kerralla olla fiksumpi. Ikävän moni tuntuu kuitenkin katoavan sinne synkälle tielle. Jotenkin ois vaan sääli, että nuori nainen, jolla vois olla potentiaalia antoisampaankin suhteeseen, menisi haaskaamaan aikaansa ja rikkomaan itsetuntoaan jonkun epävakaan tyypin kanssa.
Ihmiset vaikuttavat toisiinsa ja seura muokkaa sua. Mieti kenen kaltaiseksi haluat tulla ja millaisia ominaisuuksia sun ihannenaisellasi oikeasti olisi... tai millaista suhdetta toivot.
Toi on hyvä, että sä tiedostat olevasi liian kiltti, jos se todella on sun ongelmasi. Keskity vahvistamaan jämäkkyyttäsi. Se on oikeasti tärkeä taito elämässä - myös kaikissa ihmissuhteissa.
kiitos kauniista sanoista, oot oikeessa. Pelkään vaan etten koskaan löydä ketään joka mua oikeesti rakastais tai edes tykkäis musta. Sanot kaiken niin tyhjentävästi et jään ihan sanattomaks. Niinpä niinpä totta samaa mieltä kyllä joo. Ehkä mä tosiaan oon vaan liian kiltti, liian jotain eli liian huono, paremmankin löytäis.
Pahistytöstä ei oo kuulunu MITÄÄN sen kahen tunnin puhelun jälkeen. Oon jostain sen fb-päivityksistä tykänny, mut se ei oo ottanu minkäänlaista kontaktia muhun. Otin sen puhelun jälkee periaatteen, et mä en ota siihen nyt yhteyttä, et on sen vuoro. Noh, ihme kyllä oon pysyny täs periaatteessa, vaik yleensä sorrunki aina. Mut siitä ei kuulu yhtään mitään, mietityttää et entä jos sillä on sama periaate? (Mun tuurilla voi olla mahollistaki), ja nyt se miettii etten haluu pitää siihe yhteyttä.... En ees tiiä mitä sille kuuluu!
Ja jos laitan sille viestiä, se tarkottaa sitä et sorruin TAAS, ja se saa taas olettaa et kilttityttö ottaa aina yhteyttä... Ja jos en laita, pelkään vähä et eipä sekään taida laittaa... Oon niin tyhmä, miks ees mietin tällästä, en vaa selkeesti nää tätä tilannetta niinku pitäis. Ehkä kilttityttö + pahistyttö = %$>
Ymmärrän todella mitä tarkotat tolla, et susta tuntuu että jos nyt unohdat tän tytön, niin et tuu koskaan löytämään mitään parempaa. Mutta jos tuo tyttö todella on sellanen ihminen mitä kuvailit niin hän ei todellakaan ansaitse noin mukavaa tyttöä! Olen itsekkin ollut samanlaisessa tilanteessa, missä mun oli tosi vaikee päästää irti ihmisestä joka kohteli minua ja muita ihmisiä ihan mielensä mukaan ja ajattelematta toisten tunteita, ja vaikka se kuinka ihanalta siinä hetkessä saattaa tuntuakkin, niin pidemmän päälle sellasista suhteista ei jää jäljelle kuin sydänsuruja. Ja vaikka se onkin nyt vaikeeta päästää irti, niin muutaman vuoden päästä kun oot tavannut sen oikean ihmisen joka kohtelee sua hyvin, tiedät et se ei olis ollut sen arvoista :)
Kilttityttö missä mennään pahistytön kanssa?