kaikki ilman sitoumuksia?

CoConut

Päätimpä kirjoittaa nyt tänne itsekin kun tuntuu samantyyppisessä tilanteessa olevan muitakin.

Rakastan poikaystävääni enemmän kuin ketään muuta, minulla ei ole epäilyksen häivääkään ettenkö haluaisi olla hänen rinnallaan elämäni loppuun asti. Meillä on nyt 2 yhteistä lasta, 4,5 vuotta yhteistä taivalta takana.

Oltuamme vuoden yhdessä hän sanoi että hankitaan sormukset syntymäpäivänäni, se oli yllätys ja iloisena odotin tätä päivää, se tuli ja meni. Lähes 2 vuotta tästä kosin häntä itse, hän suostui... ehdotin että kävisimme hakemassa sormukset, hän kieltäytyi. Olen yrittänyt kysyä miksi, mutta itsekään ei hän tunnu tietävän ja muutenkin kysellä syytä. Tästä on kulunut nyt yli vuosi.
Kaikki tämä on saanut minut syvästi hämmennyksen valtaan ja se myös koskee. Olen kertonut kuinka paljon tämä asia minulle merkitsee ja, mutta koska hän ei ilmiselvästi ole halukas ei se jätä minulle muuta vaihtoehtoa kuin ajatella etten merkitse hänelle tarpeeksi.(Aivan kuin hän sanoisi: odotan jotain parempaa, sinä olet vain välipysäkki)
Hän käyttäätyy niin kuin poikaystävät yleensä, osoittaa arjen pienillä asioilla välittävänsä minusta. Mutta ei ilmeisesti tunne rakastavansa minua tarpeeksi. Ajatuskin särkee sydämmeni.
Mitä miehet odottavat? Eivät ole valmiita?? Millä tavoin? Mitä he voivat tietää varmemmin esim. 2 vuoden päästä kuin nyt?

Siispä nyt mietin mitä tekisin, kun näyttää ettei parisuhteemme johdakaan seurustelua pidemmälle. Miten voin jatkaa tietäen että olenkin vain yhteisten lasten äiti enkä elämänkumppani.

11

1152

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ???

      Eipä ole herkkua sullakaan. Siis todella inhottavaa toimintaa sun mieheltä, jos teillä on jo yhteisiä lapsiakin. Olis aika mielenkiintoista tietää, mitä sen päässä liikkuu!Sano sille ihan suoraan just noilla sanoilla, mitä tunnet. Kerro, että epäilet sen rakkautta suhun ja sen ainut keino osoittaa rakkautensa määrä sulle, on mennä naimisiin. Jos se ei edelleenkään suostu, niin voit olla varma, että hän ei ole suhun sitoutunut, vaan olet todellakin vain hänen lastensa synnyttäjä.

      Jotenkin tulee niin surullinen olo kun lukee täällä epätoivoisten naisten kirjoittamia juttuja siitä, kuinka miehet ei osaa tehdä sitä lopullista sitoutumispäätöstä. Joku on sanonut täällä, ettei avioliitto ole ainut keino osoittaa sitoutumista, mutta sanokaa mitä sanotte, niin KYLLÄ ON!!!! Jos molemmat osapuolet vilpittömästi haluavat elää avoliitossa, niin hyvä, mutta säälittävän usein se on niin, että nimenomaan nainen haluaisia sitoutua tosissaan. Kaikki ei edes uskalla myöntää sitä miehelleen, koska ajattelee sen olevan painostusta ja sitten mies uskoo, että nainenkin on aivan tyytyväinen tilanteeseen..ei tarvi miettiä avioliittoa. Kuitenkin sen naisen sydän salaa itkee verta aina kun se kuulee jostakin uutisen kihloista tai häistä. Surullista, mutta totta. Johan tämä esimerkki osoittaa, että edes lasten saanti ei ole tae sitoutumisesta. Ehkä näillä miehillä tikittää biologinen kello; ne haluaa tulla isäksi ja leikkiä perhettä, mutta sitoutuminen avioliitossa on kuitenkin vasta se "pallo jalassa". Itkeä tässä tekisin mieli!

      Näitä lukiessa tulee oikeesti mieleen, että olisiko järkevää säästää itseään avioliittoon asti. Tuntuu siltä että kun kerran mies saa kaiken ilman naimisiin menoa, niin sitten se ei halua antaa kaikkea naiselle. Kun odottais avioliittoon, niin miehen olisi pakko miettiä asioita vähän syvällisemmin... että haluaako ihan tosissaan ottaa koko paketin loppuelämäkseen, eikä vain lämpimikseen katsella siihen saakka, kun parempi tulee vastaan!

      • Marsipaani

        Säästää itseään avioliittoon asti…? Tuo on nykyajan ihmisillä aika harvinaista ajattelua, jos ei sitten ole ns. uskovainen? Toki poikkeuksiakin löytyy.

        Anteeksi vain, mutta kaikki mielipiteet sallittakoon… Ja olen sitä mieltä, että ei ihme että naiset ovat paniikissa ja epätoivoisia, jos ei mies olen kosinut viimeistään 1-2 vuoden seurustelun jälkeen!! Ja ovat niin epävarmoja suhteen laadusta, miehen rakkaudesta ja sen kestävyydestä. Kun heille puhutaan tyyliin, että ”Miehesi ei ole tosissaan kanssasi, eikä rakasta sinua kun ei kosi! Voi kauhee kyllä mua säälittää!”. Valitettavasti asia ei varmaan ole niin yksinkertainen? Että KAIKKI jotka ovat naimisissa ovat sitoutuneempia tai rakastaa toista enemmän, kun ne jotka eivät ole. Ja eivät mene naimisiin viimeistään 2 vuoden yhdessäolon jälkeen. Joillakin ei vain ole kiire ja ovat harkitsevaisempaa sorttia. Ei se tarkoita etteivätkö he rakasta kumppaniaan eivätkä halua hänen kanssaan naimisiin. 1 tai 2 vuoden seurustelu ei ole vielä kovin pitkä!

        Ovatko kaikki ihmiset todella varmoja tai tosissaan naimisin menon suhteen? Valitettavasti eivät ole... Jotkut menevät naimisiin kevyin perustein ja se ei siis aina kerro sitä, että tämä on oikeata rakkautta ja ollaan yhdessä elämän loppuun asti. Ei erot tietenkään aina johdu siitä, että ei harkittu tarpeeksi. Ihmiset ja elämän olosuhteet muuttuu. Mutta joskus johtuu.

        Kokemusta on, että kaikki naimisissa olevat eivät kyllä ole kovin sitoutuneita. Aika moni ukkomies on minuakin tullut iskemään. (Kaikki tosin ei koskaan muutu ja pettää aina) Eräs nainen sanoi menevänsä naimisiin koska haluaa ”prinsessahäät”. Mielestäni ei ole katastrofi eikä paha asia, jos ei pidä kiirettä naimisiin menon kanssa. (En kuitenkaan tarkoita, että pitäisi loputtomiinkaan asiaa venyttää). Sitten kun menee luulisi olevan ainakin tosissaan ja harkinnut asiaa? Ystävieni ja tuttavieni piirissäni on meneillään juuri kolme eroprosessia. Pari on kyllä mennyt juuri naimisiinkin ja toivon heille parempaa onnea!

        Mutta tässä tapauksessa, kun yhdessä ollaan oltu jo 4,5 vuotta ja on kaksi lastakin, ihmettelen kyllä itsekin, jos ei mies ei halua naimisiin? Jos hän todella on ajatellut ”pitää takaporttia auki” niin yksi tai kaksi asiaa unohtui suunnitelmasta!? Lapset! Mitähän he tuumaavat, jos isukki vaihtaa kumppania? Ja kohta vaihtaa kenties taas uuteen? Ja lapsen äidinkin kanssa joutuu olemaan tekemissä eronkin jälkeen.

        Puhuppas nyt uudestaan avomiehesi kanssa, että miksi hän on halunnut kanssasi lapsia ja mikä on suhteen laatu hänen mielestään. Ja miksi hän ei halua naimisiin. Jos on kulunut jo vuosia, eikä hän vieläkään muka tiedä syytä niin haloo… Kyllä luulisi olleen aikaa miettiä.

        Toivon, että hän tulee järkiinsä ja tekee oikean ratkaisun!


    • Ihmettelen

      Mä oon kyllä pyörällä päästäni!

      Kyllä yhteinen lapsi on minusta suurin sitoumus! En voisi kuvitellakkaan hankkivani lapsia (jos ei tule vahinkoa) sellaisen ihmisen kanssa josta en tunne olevani varma, että haluan viettää hänen kanssaan loppuelämäni! Kyllä sitä pitäisi harkita enemmän vielä kuin avioliittoa?! Toki avioliittokin pitää ottaa vakavasti, mutta siinä on vain kaksi osapuolta.

      Lapsi ei voi itse päättää haluaako syntyä... ja jos tulee ero niin lapsi siinä kärsii eniten. Varsinkin, jos ero ei ole sopuisa. Miten joku voi ottaa lapsen hankinnan niin kevyesti?

      Mutta mikään siis ei ole tae sitoutumisesta! Jos avioliitto olisi niin miksi on avioeroja...??

      Asutte kuitenkin varmaan sentäs yhdessä? Käytit sanoja ”seurustella” ja ”poikaystävä” siksi jäin miettimään. Nyt pistät miehen koville ja sanot, että sä olet ansainnut vastauksen kysymykseesi. Etkä tyydy vastaukseen, että hän ei tiedä. Kukas sen tietää, jos hän ei itse tiedä? Oletko koska viimeksi puhunut asiasta hänen kanssaan?

      • nuori tyttö

        samaa mieltä olen kanssasi ja ihmettelen tuota nykypäivän ENSIN lapsia ja sitten EHKÄ avioliitto...??? Hei haloo? Eikös ensin kuulu sitoutua parisuhteeseen ja sitten vahva parisuhde sinetöidään avioliitolla, sen jälkeen aletaan rakentamaan perhettä ja kotia yhdessä elämänkumppanin kanssa, harkiten!

        Toista on nykypäivän nuorten/nuorten aikuisten ajattelutapa, ihmettelen kyllä mihin ovat hävinneet arvot ja arvojärjestys, toisten ihmisten huomioon ottaminen ja kunnioitus... =(


      • inna
        nuori tyttö kirjoitti:

        samaa mieltä olen kanssasi ja ihmettelen tuota nykypäivän ENSIN lapsia ja sitten EHKÄ avioliitto...??? Hei haloo? Eikös ensin kuulu sitoutua parisuhteeseen ja sitten vahva parisuhde sinetöidään avioliitolla, sen jälkeen aletaan rakentamaan perhettä ja kotia yhdessä elämänkumppanin kanssa, harkiten!

        Toista on nykypäivän nuorten/nuorten aikuisten ajattelutapa, ihmettelen kyllä mihin ovat hävinneet arvot ja arvojärjestys, toisten ihmisten huomioon ottaminen ja kunnioitus... =(

        Otan nyt kantaa yleisellä taholla, en välttämättä pelkästään alkuperäisen kirjoittajan tapauksen tiimoilta.

        Huomaan, että ette (sinä ja "Ihmettelijä") hirveästi ole elämää vielä nähneet. Elämä ei ole suinkaan niin mustavalkoista, että sen voisi saada sujumaan jonkin tietyn käsikirjoituksen mukaan tiukasti, ilman mitään poikkeamia.

        Naisella on oikeus tulla äidiksi siitä huolimatta, että naimissa ei vielä olla. Parisuhteen laatu ei muutu siitä aamenesta yhtään mihinkään, sama toisinpäin, ilman aamenta parisuhde ei ole sen huonommalla pohjalla. Todellinen sitoutuminen tapahtuu ihan eri tasolla, se on enemmänkin psyykkinen asia kuin byrokraattinen instituutio.

        Mitään taetta siitä, että eroa ei varmasti tule koskaan tapahtumaan, ei ole. Lapset on hankittu, kaikki on hyvin. Jos ero tulee, tarkoittaako se sitä, että koko suhde on yhtäkkiä sittenkin alunperinkin ollut susi? Ei se sitä tarkoita. Se on voinut silti ollut hyvä suhde.

        Voi, kunpa meillä kaikilla olisi se kristallipallo, josta katsoa miten suhteen tulee joskus käymään. Jos sieltä pallosta näkyy ero vaikka 20 vuoden päästä, niin sittenpä jätetään ne lapset tekemättä kokonaan, vai...?

        On niin helppoa olla ehdoton idealisti kun elämä ei vielä ole potkinut päähän tai edes näyttänyt kaikkia niitä sävyjä mitä mustan ja valkoisen väliin mahtuu.


    • Omenankukka

      en osaa muuta sanoa. Miehillä on tosiaan joku ihme pelko tuon sitoutumisen suhteen.

      Omani puhui suhteemme alusta lähtien kihloihin menosta ja sormusten hakemisesta. Meidän olisi siis yhdessä pitänyt hakea sormukset. Mä olin kuitenkin sitä mieltä, että kihloihin meno ei ole vain pelkkiä sormuksia, vaan lupaus jostain paljon enemmästä ja mun mielestä tilanteeseen kuului myös kosinta. Niinpä sainkin kosintaa odotella melkein neljä vuotta. (ja siis tosiaan, jos olisin suostunut "vain hakemaan sormukset", niin kihloissa oltaisiin oltu jo monta vuotta..) Tiedän tosin, että miehelläni on takana yksi epäonnistunut suhde. He olivat kihloissa ("vain hakeneet sormukset") ja mieheni oli ollut aikeissa kosia, suunnitellut tilanteenkin valmiiksi, mutta juuri silloin nainen päättikin lähteä toisen miehen matkaan. Se luultavasti oli meillä syynä vitkutteluun. Meille ehti syntyä lapsikin ja sitten jokunen kuukausi lapsen syntymän jälkeen mies vihdoin kosi minua. Huomasi ilmeisesti, että olen ihan tosissani hänen kanssaan, haluan hänet aviomiehekseni, lasteni isäksi..

      Tää mun tarinahan on toki aivan erilainen kuin sinun. En voi muuta kuin toivoa, että myös sinun miehesi vihdoin hoksaisi, että sinä olet hänen elämänsä nainen!

      • Marsipaani

        No kyllä pitäisi olla hänen elämänsä nainen, jos on halunnut hänet lapsensa äidiksikin! Ja luulisi olevan tosissaan. Jos ei sitten myöhemmin ole tullut muihin ajatuksiin? Muuten en kyllä mäkään ymmärrä, että miten hän on uskaltautunut ottamaan noin suurten askeleen? Lapsi ei ole mikään pikkujuttu!

        Itse en koe olevani kihloissa, jos myöhemmin pitää vielä kosia. Enkös ole suostunut jo menemään naimisiin, jos olen kihloissa? Ja myös mies haluaa silloin mennä kanssani naimisiin. Miksi enää pitäisi kosia...? Jos ei sitten halua uusia kosintaa. Jos vaikka ensimmäisellä kertaa se ei sujunut niin romanttisissa merkeissä. Voihan vihkivalatkin uusia, miksei kosintaakin...


    • lätty

      Kaikilla asioillahan on kaksi puolta ja minusta on väärin painostaa tai uhkailla ketään kihloihin/naimisiin ennen kuin itse on valmis. Itselläni on todellinen avioliittokammo. Täysin irrationaalinen tietysti, joten en minäkään osaisi selittää mikä siinä niin pelottaa. Avioero ilmeisesti. Rakastan poikaystävääni, olen todella sitoutunut tähän suhteeseen ja haluan olla hänen kanssaan loppuelämäni. Naimisiinmenosta on kiva välillä puhua ja se tuntuukin ihan hyvältä. Mutta toisinaan koko ajatus kauhistuttaa ja tuntuu kuin tukehtuisi. Nämä siis riippumatta siitä meneekö suhteessa hyvin vai huonosti. Olen todella kiitollinen poikaystävälleni, että hän on jaksanut nämä vuodet odottaa, vaikka en ole pystynyt antamaan mitään järjellistä syytä pelkotiloilleni. Nyt on sormukset valittu ja kihloihin meno (ja ajatus avioliitosta vuoden, parin sisällä) tuntuu ihan hyvältä. Olen siihen valmis. Jos poikaystäväni olisi ruvennut ukaaseja esittämään aiemmin, olisimme varmasti eronneet. Jos sitoumus on itsellesi noin tärkeä, olisi sitä tosiaan kannattanut miettiä ennen lasten hankkimista. Toisaalta eivätkö yhteiset lapset ja koti kerro sinulle tarpeeksi, että poikaystäväsi on sitoutunut?

      • Marsipaani

        Ehkä hieman liikaa yleistetään, että asiat on aina näin ja sillä sipuli. Kummastuttaa, että onko se nainen aina rakastuneempi osapuoli ja varmempi, että tämä ihminen on se oikea? Ja jos näin on niin miksi? Ja voiko siitä vain päätellä rakkauden määrän ja varmuuden, että haluaa naimisiin mahdollisimman pian?

        Uskallan väittää, että ei kaikki naiset jotka haluaa naimisiin ole aivan varmoja, että tämä on elämäni mies jne. Haluaako nainen aina vain siksi naimisiin? Tai kihloihin? Onneksi osa, mutta ei kaikki. Naiset nyt on ylipäätänsäkkin enemmän innoissaan kihlauksesta ja naimisiin menosta. Voi sitä riemun kiljahdusten määrää, kun joku ystävä on mennyt kihloihin. Ja kuinka kateellisia ne ovat jotka ei ole kihloissa... (huom, ei aina!)

        Naispuolinen ystäväni meni naimisiin tänä kesänä. n. 1 1/2 vuotta seurusteltuaan. Hän oli aiemmin kihloissa miehen kanssa, jonka kanssa seurusteli n. 3 vuotta. Ystäväni sanoi uuden miehen löydettyään, että ei hän ollut valmis silloin menemään naimisiin kun oli tämän toisen kanssa.

        Mutta halusi kuitenkin kihloihin? Ja tuntui olevan siitä hyvin innoissaan. Mies kyllä halusi naimisiin (ja lapsia) ja oli hyvin pahoillaan erosta. Hän olisi halunnut jatkaa suhdetta.

        Ja ihmisillä voi olla erilaisia syitä miksi he eivät halua naimisiin. Ei se johdu välttämättä toisesta tai että ei ole varma tai ei rakasta toista. Ei se välttämättä muuksi muutu vaikka vaihtaisi kumppania.

        Miksi joku on jonkun kanssa monta vuotta, jos ei rakasta tätä...? Pelkästä tottumuksesta, kiintymykstä tai yksinjäämisen pelostako? En usko, että aina on näin.

        Ehkä toinen uhkailee siksi, koska on niin epävarma toisen tunteista, itsestään ja suhteesta. Eikä voi odottaa. Ja pelkää, että toinen häipyy, jos ei ole saanut "lassottua tätä sormuksella". Sellaiset, jotka ei ole epävarmoja voivat vähän odottaakkin. Eikä heti ala hermoileen ja painostaa.

        En usko, että on vain yksi ja ainoa tie onneen. Olisikin elämä niin helppoa ja yksinkertaista!

        Onneksi olkoon sinulle lätty ja hyvä, että miehesi jaksoi odottaa! (hyvää kannattaa odottaa!)


      • Vanhempi nainen

        Itsellänikin oli nuorempana avioliittokammo. Muistan sanoneeni (ja vannoneeni) vielä 21-vuotiaana, että en ikinä mene naimisiin enkä ainakaan hanki lapsia.

        Mutta se, mitä ajattelee nuorena, ei päde enää vanhempana.

        Olen ollut yhden kerran naimisissa, yli 17 vuotta. Ero tuli, mutta en pidä itseäni epäonnistuneena. Eihän kukaan ole toisen kanssa 17 vuotta huvikseen. Enkä myöskään voisi ajatella unohtavani menneisyyttä, jo senkin vuoksi, että meillä on yhteinen lapsi. Niin kauan kuin on yhteinen lapsi, on myöskin yhteinen menneisyys, vaikka nykyisyys ja tulevaisuus ei enää olekaan yhteistä.

        Yksi avioero ei ole kuitenkaan tappanut uskoani avioliittoon instituutiona. Haluan edelleen naimisiin nykyisen miesystäväni kanssa, koska en usko avoliittoon, muuten kuin ehkä avioliiton harjoitteluna.


    • Anne

      voivoi...toivottavasti CoConut et ole etunimeltäsi Tiina....?
      Sen nimisellä perhetuttavallani on aivan sama tilanne, sama aika yhdessä, kaksi lasta, mies ei halua vielä naimisiin....jos olet kyseinen hlö,tiedän syyn ongelmaan....

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9230
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8074
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5850
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2409
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2127
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1769
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1710
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1486
    9. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1458
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1393
    Aihe