Olinpa toisen sisareni ja miehensä yhteisillä synttäreillä
(68v ja 70v.) Espoossa pari päivää. Tietysti oli mukavaa, ja muutenkin kiva kun ollaan otettu tavaksi edes tasavuosia yhdessä juhlia.
Kun kerrankin olin ihan yökylässä, teimme sisareni kanssa kiertoajelun Helsingissä, kävimme katsastamassa niitä paikkoja, missä olimme asuneet vielä vanhempiemme kodissa olessamme. Alkuaan vuodesta -58, sitten alkoi minullakin vuonna -67 se "maankiertäminen", joka päätyi tänne Tampereelle tosi monen mutkan kautta.
Nuorin sisareni miehensä kanssa teki viisaan päätöksen, ovat nyt eläkkeelle päästyään puolet vuodesta Playa del Ingles´issa. Molempien terveyden kannalta erittäin hyvä ratkaisu, ensi kuussa tulevat takaisin.
Muistatteko muuten Archie Bunkerin, sarjasta Perhe on Pahin, menneiltä vuosilta, on näköjään nelosella tämä kymmenien vuosien takainen hauskuttelu. Jos on varhaisherännäinen, voi aamuyöstä sitäkin katsella, hymyillen aloittaa päivän.
(68v ja 70v.) Espoossa pari päivää. Tietysti oli mukavaa, ja muutenkin kiva kun ollaan otettu tavaksi edes tasavuosia yhdessä juhlia.
Kun kerrankin olin ihan yökylässä, teimme sisareni kanssa kiertoajelun Helsingissä, kävimme katsastamassa niitä paikkoja, missä olimme asuneet vielä vanhempiemme kodissa olessamme. Alkuaan vuodesta -58, sitten alkoi minullakin vuonna -67 se "maankiertäminen", joka päätyi tänne Tampereelle tosi monen mutkan kautta.
Nuorin sisareni miehensä kanssa teki viisaan päätöksen, ovat nyt eläkkeelle päästyään puolet vuodesta Playa del Ingles´issa. Molempien terveyden kannalta erittäin hyvä ratkaisu, ensi kuussa tulevat takaisin.
Muistatteko muuten Archie Bunkerin, sarjasta Perhe on Pahin, menneiltä vuosilta, on näköjään nelosella tämä kymmenien vuosien takainen hauskuttelu. Jos on varhaisherännäinen, voi aamuyöstä sitäkin katsella, hymyillen aloittaa päivän.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En varhaisheränneenä mutta heränneenä kumminkin tässä vielä kahvittelen masiinan edessä.
Ajatukset kuitenkin aamusta jo lentelevät sinne ja tänne. Mistä minullekin tuli mieleen eräs Italianmatkani, jonka tein ihan yksikseni.
Hauska yllätys oli palatessamme Perugiaan ja Assisiin tekemältämme retkeltä. Bussin etuosassa mieshenkilö olli mikin ja esitteli itsensä Jaakko Salonojaksi, muistattehan hänet kuuluttajana ohjelmissa Puhelinlangat laulaa ja Sävellahjassa.
Hänen matkaseurueessaan oli myös laulaja Matti Heinivaho. Paluu Riminiin sujuikin leppoisasti kun juttua piti yllä mukava juontaja ja tuttu radioääni. Auton takaosassa Heinivaho taas piti laulamisesta ja laulattamisesta huolen.
Myös Lännen tien saimme kuulla.
http://www.youtube.com/watch?v=YHPtcemcunk
Jaakko Salonoja onkin kotoisin Joensuusta, samaa lyseota kävi kuin veljeni, jo 16 vuotta sitten edesmennyt. Komea nuorukainen olikin Salonoja, vähän vanhempihan hän. Ja Heinivahohan asuu tuolla Kaukajärvellä, missä minäkin aikaisemmin.
Samoilla tienoilla olet sitten pyörinyt kuin minäkin. Eilinen päivä meni pääkaupungissa tapaamisen merkeissä. Nyt onkin tuleva viikko pääsiäisvalmisteluja varten.
Opinkohan koskaan olla kutsumatta ruokavieraita? Katselin juuri Heikko Kinnusen lammaspaistin ohjetta. Sentin vahvuisella voilla voideltu ja uuniin:D Mahtaa olla mehevä ja hyvä. Pashaa teen jo torstaina ja nyt on koejuttu meneillään graavisilakoista, jotka teen vain itselleni alkajaisiksi.
Sorry kun ajatukset liikkuu vain ruuanlaitossa!
Heikki Kinnunen :D
Kylläpä olet energinen ja hyväkuntoinen, kun jaksat laittaa!
Niin, Laaksolahdessa olin, siellä sisareni perhe asunut koko avioliittonsa ajan. Mutta voi, miten on muuttunut tiheäänasutuksi sekin, ennen laaja nurmikkopiha, nyt enää pieni tilkku.
Ajeltiin ihan ensin Munkkivuoreen, sitten Lönkalle, Lönnrothinkadun satamanpuoleiseen päähän, Hertsikkaan ei viititty. Minulla oli kivan sopiva koulumatka Lönkalta Tehtaanpuiston yhteiskouluun, Apajalahden rehtoroima oli siihen aikaan. Lähellä oli myös kehitysvammaisten leipomo, jonne karkasimme välitunneilla ostamaan tosi maukkaita pullia.
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/234039/Karitsanviulu/.
Kun valmistat lampaan viulun tällä ohjeella aterioidessa viulun maku on ja pysyy arvossa arvaamattomassa. Suola, valkosipuli ja persiljaainoina mausteina, maistuu lihakin ihan aidolta.
Hirenoja ja varmasti maistuvia ruokia tässä on tuotu esille.
Netistä haen ohjeet aina jos jotain erikoista 'yritän', harvemmin enää kutsun kotiini syömään, sitten täyden vatsan kanssa tulemme tänne kahville.
Laiskuus alkaa jo valtaamaan kaikessa, puolensa kullakin.
Nyt kun nuo verotusasiat alkaa laajentaa piiriä voivat alkaa verottamaan perheiden kokoontumisesta, useimmiten se hiilijalanjälki joudutaan maksamaankin kalliisti, entä kestitsijän työ?? huh huh.
Pääsiäinen jo porstuassa.
Lampaanlihaa en enää syö, siihen kyllästyin erään matkani ansiosta, kun sitä oli tarjolla aamulla, päivällä, illalla ja kioskeillakin yöpalaa ostaessa oli lampaan lihaa sämpylän välissä.
Mämmiä pitääpi olla ja sitä olen jo varannut täksi illaksi hmmmmm nami nami, kermajäätelön kanssa tieteenkiiii.
Maailmassani kaikki jotakuinkin, pitäkää itsestänne huolta.
Nykyään saa mämmiä 2dl pakkauksessakin. Kyllä mämmikin jälkiruoasta käy kerman kanssa, mut tuo pikkupurkki riittää minulle. Laitilan panimo tekee mämmioluttakin. Olen maistanut, Kylmänä sekin hyvää.
Mämmi on hyvää ja terveellistä, varsinkin jos se on aidolla reseptillä tehty ja ilman sokeria imelletty. Kymppi luomumämmi on juuri sellaista sitä syön muutaman kerran pääsiäisviikolla aamupuuron asemasta. Joskus olen trendikkäästi kokeillut vaniljakastiketta sen kanssa, mutta ei ollut minun suuni mukaista. Lorautan punaista maitoa, joka on melkein kuin kermaa minulle . Kermajäätelöäkö...kokeilla pitää, eihän raparperipiirakkakaan ilman sitä ole mitään.
Lampaaseen en minäkään ole oikein makusuhdetta saanut enkä osaa valmistaa. Toinen vävy sen osaa ja eiköhän tänäkin pääsiäisenä saada maistella hänen luomuksenaan . Lusikkaleipiä ja pullataikinaan leivottu rahkapiirakka pitää aina olla mummin kahvipöydässä.
Hyviä lammaspaisteja olen jo ihan kylliksi elämässäin tehnyt, yleensäkin viimesen päälle on pääsiäisateria ihan traditionaalisesti juhlavasti nautittu. Liekö muilla tätä muna´tappelua´, lapset aina odottivat...jokaisella keitetty, maalattu muna munakupissaan, sitten jokaisen kanssa kopsautetaan munat yhteen.Se, jonka muna säilyy ehjänä, on voittaja.
Nyt olen pikkuhiljaa huomannut, miten väsyn jo isompien pitojen valmistamisessa enkä oikein enää osaakaan niin hyvin tehdä kuin ennen.
Pääsiäinen on minulle aina ollut tärkeämpi, läheisempi juhla kuin joulu, mutta ihan hyvillä mielin luovutan jo aterioitten valmistamisesta. Rahkapiirakkaa ja ässiä on kuitenkin, jos joku sattuu käymään. Niin, ja aina rairuoho pikku tipusineen.
Joskus olen käynyt ortodoksien yöjumalanpalveluksessa, mutta siitäkin jo aikaa.
Täällä meillä on hyvin kaunis, vanhakin tämä ortodoksinen kirkko. Yksi tyttäreni on ortodoksi, viimeinen lapsensa, nyt 9-vuotias, kastettiinkin siellä.
Huomenta tässä aamupalaa nauttiessa laitan muutaman sanan ja jos Luoja suo niin myöhemmin lisää, nyt on lähdettävä tipitukseen.
Kyllä se reissu oli tiputus, joku pöpö oikein innolla istui ja nyt viikon 'tipituksessa' sai tarpeekseen ja tulehdusarvot hyvässä laskussa.
Kaikkea sitä ihminen saa kokea, mutta on meillä hyvä terveyden hoito voihan joku olla erimieltä mutta minulla on aina ollut hyvä.
Aurinko sulattaa vauhdilla lumia, pihassakion pian uima-allas vaan kun ei ole lämmitystä, saavat harakat ja varikset uiskennella talvipölynsä ja -kirppunsa irti itsestään.
Kyllä pääsiäisen ortodoksinen Jumalanpalvelus olisi jokaisen koettava, papisto täysilukuisena upeissa messukasukoissa, yhdessä kirkon ympäri kuvien ja lyhtyjen kanssa laulaen ja ylistäen, pinjanpihka suitsukkeen tuoksu täyttää pääsiäisyön.
Sisällä Jumalanpalveluksen päätteeksi kirkkoväki nauttii pääsiäisherkkuja ja niitä riittää kaikkien makuun.
Vapaata seurustelua siellä on aina ollut, en vaan enää jaksa valvoa mitenkään, vaikka kaipaus on aina päästä mukaan.
Viimeinen pääsiäispalvelus tuli vietettyä Pohjois-Savossa siellä useita tuttuja ja suureksi yllätykseski sain tietää että naapurin poika oli kääntynyt ortodoksiksi ja toimi myös papiston apuna.
Jo toki tokenet siekin, minust tuntuu, että oot aika sitkee sissi !
Minäki tykkäsin sillon kun kävin yö-jumalanpalveluksessa, sillon se oli Joensuun kirkko, sekin vanha ja kaunis. Ai niin, onhan nuorin siskoin ortodoksi kans ja miehensä egyptiläinen on kopti.
Tälleen vanhempana alkaa oivaltaa pienten asioitten tärkeyden. Olin kaupungilla, siis cityssä, asioita toimittelemassa, taas ystävällisten ihmisten kanssa juttelu, kauppahallin tunnelma ja tuoksut, muutaman pääsiäiskortin postiluukusta vastaanottamisen, monta, monta muuta asiaa....antavat kiitollisuuden, hyvänolon tunteen. Minuakin tarvitaan, vaikka ne ovatkin ihan pieniä huomaamattomia asioita.
Kun olen koko elämäni ollut sellainen pieni höppänä, niin nyt monesti sanon itselleni lempeästi, voi sinnuu sus-pientä. Nyt hoksattiin omien lasten kanssa sellainen tärkeä asia, että pitäs ennättää kertoo oman elämän tapahtumista, kun omien vanhempien kanssa läheisyys puuttui. Huomasin kerran, että en oikeestaan tiedä paljon mitään vanhempieni elämästä.. Elämä on niin kiireistä nykyihmisillä, paitsi meillä ikäihmisillä. Minä kyllä joutaisin päivät pitkät jaarittelemaan jos mistä, ois kiva laittaa sellanen siskonpeti lattialle ja koota koko konkkaronkka vierekkäin makkoilemaan, haastamaan ummet ja lammet.
Tuohan oliskin hieno idea, oiskohan se joskus mahollista järjestää. Ja mitä ahtaampaa ois petilöillä, sitä mukavampi.
Tuotahan pittää nyt ruveta jokskuks kesäpäiväks tosissaan suunnittelemaan, sais vaan kaikki jotenkii kerralla kokoon. Samalla ois sitten nyyttikestitkin syömisen ja juomisen puoleenki.
Voi herraisä...kaikkee sitä pätösen päähän taas juolahtikin, mut haitanneeko mittään.
Kun mahdollisuus on jo menetetty.
Kun perheen kesken ei ole mitään yhteistä, ei yhteyttä.
Meillä oli tapana kokoontua kerran vuodessa viettämään vuorovuosin jonkun luokse kokonaista päivää, syöden ja jutellen, muistellen ja kertoillen kuulumisia.
Kun ei mitään enää ole, kun joku asia sekoittaa perheen, jäätää välit ja aiheuttaa vain tuskaa monille. Vain muistot, ei yhteistä tulevaisuutta.
Onneksi ystävät voi itse valita!