Miten luottamus palautuu uskottomuudessa??

Itse en palautunut koskaan kun mieheni oli uskoton. Toivon teille parempaa, tunnetasolla mieheni on kuollut.

Luottamus ei palaa koskaan itse olen kokenut tuon saman,mutta minäkin olen vielä yhdessä tuon pettäjän kanssa,en luota tippaakaan häneen,yritän olla vaan .Eikä meillä ole niitä ,sanonko mitä naisia,yksi ,vaan useampi,mieheni ammatti on vähä liikkuva,en ole luulotautinen,on oikein faktaa,nyt jos siellä joku ajattelee ,että puhun soopaa,en tosiaan ,en vaan viiti alkaa syvällesimmin kertomaan niistä tapauksista,alkais varmaan pyörryttää,kuinka voin olla vielä siinä suhteessa,ai ,että kutkuttaa kertoa,mutta en halua ,etten paljastu näille hutsuille ,hehän voisivat tunnistaa ittesä tekemiset,siis mitä jälkiä esim ,olen löytänyt,,,Mutta puhui tuo mies mulle mitä tahansa,en usko,olen vaan,mut vaatii kyl hermoja, kestän,kestän ,vaik joskus tuntuu ,että voi ,,,yritetään kestää vaan,,,

Voitko antaa oikeasti anteeksi - tästä on kysymys. On ymmärrettävää, että tunnet itsesi petetyksi. Takana pitkä yhteinen historia ja liuta lapsia. Vaikea tilanne jossa Rakkaus punnitaan. Onko hän anteeksiannon arvoinen?

Itse yritin 2v. selvitä pettämisestä, mutta tunteet eivät enään palanneet ennalleen eikä luottamus joten suhde niinsanoakseni kuoli pois.
Nyt erossa 2v. ja asia vaivaa yhä.mutta päivä päivältä ehkä hieman helpompi olla.
Nyt selvitetään oma pää ja sitten katsellaan josko tulisi vastaan joKU jota uskaltaisi rakastaa ja myös luottaa.
SINULLE PETTÄJÄ EX PERKELE MINKÄ TEIT KYLLÄ SINÄKIN TOIVOTTAVASTI JOUDUT JOSKUS KÄRSIMÄÄN TODENTEOLLA. SAAT TUNTEA MILTÄ TUNTUU KUN LUOTTAMUS SÄRKYY MILJOONIKSI VITUN PALASIKSI.

Kokemusta on, ensimmäisen kerran petti jo ennen avioliittoa, jäi kiinni haukkui mut luulosairaaksi hulluksi, niin kuin muillakin kerroillaan. Narsistinen puolustus. Lapsemme sairastui tosi vakavasti, sitä kesti 5vuotta. Lapsemme parannuttua otin ja lähdin. Erossa olessammekin, ex avautui kuinka oli löytänyt maailman ihanimman naisen ja ei ole koskaan rakastanut ketään niinkuin häntä. Tuntui tosi pahalta olimmehan 20vuotta olleen naimisissa. Lapsemme hänelle mennessään soitti usein1/2h päästä, tuu hakee iskällä omia menoja. Eli arvojärjestys kunnossa. Noo sitten selvisikin, että tämä maailman ihanin, pettikin exääni, exän veljen kanssa. Ruikutus takaisin alkoi.
Sitä sai mitä tilas ja voi,voi.
Kiitos, mutta ei kiitos!

Mun mielestä ap:n tilanteessa on sentään jotakin toivoa, jos mies on oikeesti ollut maanisessa vaiheessa (onko kaks-suuntanen mielialahäiriö)? Jos mielenterveys on jotenkin ollut heikoilla ja saadaan lääkkeillä/terapialla kuntoon, voi aina laittaa pettämistä myös sairauden piikkiin.

Jos on harkittu teko ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, on petetyn hyvin vaikeaa tai mahdotontakin päästä yli sillä tavoin, että suhde ja luottamus palaisi ennalleen. Uskottomuus muuttaa sihdetta. Olosuhteiden vuoksi monet jatkaa suhdetta. Usein kun on lapsia tai paljon yht. omaisuutta, katsotaan niillekin niin plajon painoarvoa että jatketaan.

Toisaalta en tiedä yhtään tällaista onnellista liittoa. jos on ydessä jatkettu niin petettykin osapuoli on alkanut pettää. Koska luottamustahan ei enää ole.

Yrittämisen pitää olla vahvaa ja asiat pitää selvittää nopeasti.
Luottamuksen palaaminen vie varmasti jopa vuosia. Ja ikävä kyllä katoaa helposti pienistäkin epäselvyyksistä.

Minun mieheni petti minua kun lapsemme oli muutaman vuoden ikäinen. En olisi koskaan hänestä uskonut, eikä hän oikein itsekään sitä meinannut uskoa, että teki niin.
Päätin antaa anteeksi siten, etten enää koskaan ota asiaa puheeksi. Rakastin miestäni ja halusin meidän pysyvän perheenä.
Vaikka hän kuinka pyysi anteeksi tapahtunutta ja katui, jotain särkyi niin pahasti, ettei sitä voinut enää korjata. Tiesin, ettei se korjaannu koskaan.

Ajan kuluessa katkeruuteni vimmassa päätin myös itse pettää, koska halusin kokea onko se todellakin niin helppoa. Ja yllätyksekseni se oli, se oli aivan liian helppoa. Petin häntä monta kertaa ja aina ajattelin, että tästähän saat samalla mitalla. En tosin koskaan jäänyt kiinni, mutta nautin siitä tilanteesta, että sain pettää.

Eräänä päivänä olin saanut tarpeekseni pettämisestä ja tajusin, että enhän minä toki voi häntä rakastaa, koska teen sellaisia asioita hänen selkänsä takana.Suhde oli siis puoleltani päätepisteessä.

Mieheni luuli, että kaikki oli hyvin. Ilmoitin erosta ja hän hätääntyneenä kysyi, että enkö sittenkään pystynyt antamaan anteeksi hänelle. Sanoin, että anteeksi olen antanut, mutta unohtanut en koskaan ja siksi olen ollut muiden kanssa.
Tämän tiedon saatuaan hän ei siltikään olisi halunnut lopettaa liittoamme vaan jatkaa/alkaa alusta.Minusta se ei ollut enää sopivaa ja lähetin hänet pois kodistamme.

Näinkin voi siis käydä; kumpikin tekee asioita joita toinen ei voisi kuvitellakaan toisen tekevän ja samalla molemmat tekevät myös sellaista mitä ei itsensä uskoisi koskaan tekevän.

en tiedä onko teidän mielestänne pettämistä mutta minulle ihan tarpeeksi.. kaikki alkoi kun olin eksäni ja hänen kaverinsa ja tämän kaverin tyttöystävän kanssa baarissa. me tytöt menimme tanssimaan ja kaverukset jäivät pöytään istumaan. jossain vaiheessa eksäni kaveri tuli etsimään meitä, millä välillä eksäni oli tutustunut viereisen pöydän naiseen, joka hyvin näki että hän oli varattu kun kävin halailemassa ja juttelemassa eksäni kanssa. olimme menossa bussilla kotiin kun näin että he olivat vaihtaneet puhelinnumeroita ja nyt siinä tekstailivat keskenään. "oot ihana

Luottamus ei koskaan palaa entiselleen. Ja tiedän kokemuksesta että jos kerran pettää, tekee sen toistekin ilman tunnontuskia.. Itsensä siinä hajottaa kun uskoo, toivoo ja luottaa. Kunnes huomaa että toinen on ihan sama p.ska kuin ennenkin. Itsekäs omanedun tavoittelija jolle naiset on vaan pelinappuloita.
Turhaan rikot itsesi suhteessa. Lähde pois. Minunkin olisi pitänyt tehdä niin jo ensimmäisistä pettämismerkeistä lähtien. Ihan turhaan tuhlasin aikaani petturiin! Luottaa en voi enää koskaan ja sitten ei ole enää mitään jäljellä vaikka rakastaisikin.. Se on parempi lähteä eri suuntiin.
Katkeruuden karvas kalkki tuli nieltyä..

Näin se menee. Mikään ei ole koskaan ennallaan. Tai ehkä arki pyörii ihan siedettävästi mutta tunnetasolla on rikottu jotain mitä ei enää koskaan saa ennalleen. Ei vaikka kuinka haluaisi. Ei vaikka kuinka rakastaisi.
Voi olla välillä hyvä tai helpompi päivä, mutta toisena päivänä kaikki se tuska palaa taas mieleen eikä se lähde sieltä pois niin kauan kuin se pettäjä on siinä edessäsi. Muistuttaa aina. Rikkoo yhä enemmän ja enemmän. On tuskaa pelätä jatkuvasti että milloin se tapahtuu taas... ei ole lämpöä ja läheisyyttä. Ei enää naurua ja elämäniloa.. sitä ei vaan ole, eikä tule niinkauan kuin tähän jään.. Meillä ei ole riitoja, elämä on tasaisen tappavaa. Ilo on kadonnut.
Kaksi vuotta olen odottanut, toivonut ja halunnut että se palaa. Nyt olen eropäätökseni tehnyt. Lähden enkä palaa koskaan. Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta en voi uhrata itseäni ja elämääni hänen rakkautensa vuoksi, sillä hän on loukannut minua liian syvästi. Rakastin ja uskon vakaasti että niin rakasti hänkin vaikka meni ja petti.
Luulin rakkauteni voimalla pystyväni antamaan anteeksi.
En pystynyt. Aina ei rakkauskaan riitä.

Etkai ole niin tyhmä että uskot noiden tunnustettujen olleen ainoita? Voi kiesus. Ja tuskin oli epäonnistuneitakaan. Ja tuskin oli tämä ainoakaan? Todennäköisesti ei ole. Raakaa faktaa. Hassua että olisi tunnustanut yhtään enempää kuin olisi ollut pakko. Mistä siis jäi jo kiinni. Niin se menee.
Vastaa itsellesi: 1. Oletko seksikäs? Oletko huolehtinut ulkonäöstäsi? Ethän kulje kotona verskoissa, ethän käytä trikoo yöpaitaa ja marimekon kuoseja? Olethan ymmärtänyt meikata vuosi vuodelta enemmän ja tarkemmin. Etkä liiku kotona ilman meikkiä? Ei tarvitse olla täydellinen kroppa, mutta edes jotenkin hallussa... 2. Pidätkö seksistä? Rakastelettehan vähintään 3 kertaa viikossa? Ja vaihdellen tyylejä. Välillä leikkimielisyyttä, välillä tunteella, välillä ties miten. Ja saathan sinä oo:n? Oletko vakuuttanut miehellesi - oikeasti - että hän on kiihottava, seksikäs jne... Jos vastasit kaikkeen kyllä - miehesi on outo, typerä, ja mahdollisesti jonkun hetkellisen heikkouden vallassa. Jos myönnät vähän lipsuneesi naisena olemisessasi, niin heipparallaa. Olet itse aiheuttanut syrjähypin yrittämällä tuhota miehesi eroottisen puolen. Anna äijän häipyä. Suhde on kaput.

Lue, suhteet, uskottomuus, Petetty nimimerkillä naruska2