Omaan kämppään 15v?

Kannattaa varmaan jutella vielä koulussa kuraattorin kanssa, jos hän osaisi auttaa perheonglemiin.. olet niin nuori ja joihinkin asioihin tarvitaan 18 vuoden ikää, esim vuokra-asuntoon tulisi vanhempiesi allekirjoitus. Mutta jos ongelmasi muuttoa vaativat (itse muutin aikoinaan samoista syystä, tosin vanhempana) niin sossuun kannattaa olla yhteyksissä ajoissa, eli varaa aika ja selitä tilanteesi, saat toimeentulotukea ja kelalta asumistukea. Muutto noinkin nuorelle on iso asia, mutta hienoa jos jaksat ottaa vastuun kodista, töistä ja koulusta.

Sossu voi kyllä kieltäytyä maksamasta toimeentulotukea. Vanhemmat ovat elatusvelvollisia.

Jos ei ole opiskelija, miksi pitäisi hankkia vain iltatyö?

itse myin "piparia" jotta sai maksettua luxus-elämän kotoa muuttamisen jälkeen, uskomattoman suuria summia "pokat" suostuu maksamaan nuoresta tytöstä, olin itse jo 18v mutta näytin nuoremmalta.

Voi siis yhden viikonlopun hommilla saada parinkin kuukauden vuokrat kasaan, jos kehtaa kävellä vähän hassusti seuraavat pari päivää.

^Koska hän on 9. luokalla ja opiskelee päivät.

hae sijoitusta nuorille tarkoitettuun tukiasuntoon. niihin 15 v. ikäraja. sossun kautta haetaan. pitää olla lastensuojelun asiakkuus. se ei ole välttämättä paha asia. saat muutakin tukea. elatusapua haet kelasta. se on 151€ kuussa.

itse muutin 17 v pois kotoo, kun meni hermot isään ja olin muutenki omasta mielestäni kypsä muuttamaan ja puhuin silloin ammattikoulussa kuraattorille ja pääsin muuttamaan vittuun paskasta perhe-elämästä kauniiseen yksiöön omaan ihanaan rauhaani ja nauttinu siitä jo 4 vuotta toimeentulotuen ja muiden tukien ansiosta, lukiotaki pystyin käymään ja oli kyl se muutto nii hyvä, ei yhtään kaduta. Kannatan kyl muuttoo, jos haluut säästää hermos ylisuojelevilta/ muuten vaan pimahtaneilta vanhemmilta =)!

Ota ensin yhteys oman paikkakuntasi lastensuojeluun tai sosiaalitoimeen. Jo 15 -vuotias voi asua tuetusti itsekseen. Oma tyttäre i aikoinaan karkaili kotoaan ja halusi itsenäiseen elämään. Kotona ei häntä pahasti pidetty, muuten vain oli vaikea murrosikä. Yhteistyössä lastensuojelun kanssa järjestimme asunnon, joka oli tuettu, eli tarvittaessa hankittiin jopa vuodevaatteet. Koulunkäynti sujui ihan hyvin. Vuokra maksettiin ja ruoka kaupungin taholta. Näin se elämä sujui pari vuotta kunnes olikin ammattikoulu edessä ja senkin tyttäreni keskeytti ja lähti töihin. Mutta on kyllä myöhemmin hankkinut hyvän ammatin.

Koville se itsenäistyminen otti, mutta kannattaa hakea apua elämäntilanteeseen, josta ei itsekseen selviydy. Koulukuraattori tai terveydenhoitaja ovat myös niitä joille voisi asiasta puhua.

Itse muutin kotoa kun olin 15v, kun aloitin amiksen.
Kuraattori osaa neuvoa varmasti :>
Itse sain/saan edelleen kelalta opintotukea ja sen asumislisää, hyvin pärjäsin. Itselläni oli opiskelija-asunto, jonka vuokraan (280e) sisältyi netti, vesi, sähkö ja pyykkituvan käyttö.
Tsemppiä! muista harkita asiaa tarkkaan ja mieti opiskelujutut kuntoon :)

On hyvä että nuori pohtii työntekoa vakavana vaihtoehtona omillaan asumiseen, eikä oleta kaiken tulevan yhteiskunnan puolesta. Osoittaa jonkinasteista itsenäistä ajattelua ja kypsyyttä.

Alle 18-vuotiaille ei kuitenkaan ihan helpolla töitä irtoa, joten yhteiskunnan tukemana varmaankin asuisit muutaman vuoden ennen tosissaan omillesi päätymistä. Juuri tällaisia tilanteita varten yhteiskunnassa on tukirakenteita, kunpa olisin itse tiennyt tämän olevan mahdollista, olisin varmaankin selviytynyt elämästäni eri tavalla.

Tällä laillahan sitä mahdollistetaan jo keskenkasvuisten tyrkkääminen yhteiskunnan eli meidän veronmaksajien rahoilla elämiseen, kun kotona menee "sukset ristiin" vanhempien kanssa, jos ei saa tehdä kaikkea sitä mitä omaan pikkupäähän juolahtaa. Tarttis kasvaa ensin aikuiseksi ja oppia elämän perusasiat ja oppia tulemaan omillaan toimeen eikä tuudittautua siihen että kyllä sossu maksaa.,

olen yksimielinen poikana ja sanon sen sitten niin, jos sex on kädessä, alkoholiton ja huumeeton suunta oleilla, rahaa ei saa, mutta jaossa ei onnettomia suhteita ja luulisin yhteiskunnan tavalla tai toisella verottavan, mutta en suosittele epävirallisen verottajan käden ojennusta - kyllä minä ainakin siunattua "ole siunattu" edellämainittujen tosi asioiden oleilla

Taitaa kyseessä olla taas vain yksi angstinen teini, jonka kasetti ei kestä kun isä ja äiti yrittävät laittaa rajoja. Ihanko ajattelit hankkia iltatyön? Hienoa, mutta tolla iällä pääset korkeintaan paskoihin siivousfirmoihin, jotka kyykyttävät työntekijöitään 100-0 - hyvä jos edes sinnekään. Onhan se hienoa jo noin nuorena pyrkiä ihan sossun elätettäväksi ja siihen kun on kerran tottunut niin mikäs siinä muiden elätettävänä olla..

Ja ei se yksinasuminen mitenkään ruusuista ole. Pitää siivota, tehdä ruokaa, käydä kaupassa,pyykätä tms. vaikka kuinka raskaan työpäivän jälkeen ei millään huvittaisi. Niin ja sun pitäis vielä opiskellakin. Olet ihan liian pentu muuttamaan omillesi, maailma on kova paikka - oota ainakin siihen asti kun olet täysi-ikäinen.

Meiltä kaikki kolme lasta on muuttaneet 15 vuotiaina pois vanhempiensa luota. Eivät kuitenkaan yhteiskunnan tukien varaan vaan vanhempien venyvien rahalompsien tukemina. Hyvin on mennyt - nyt kaikki ovat yli kahdenkymmenen. Ja myös itse olen ollut 15 kun muutin kotoani. Maalta on lähdettävä peruskoulun loppumisen jälkeen opikselujen perään ja lähtö on tiedossa jo etukäteen, joten ehkä lähtijätkin ovat kypsempiä. Tästäpä johtuen perinteiset peräkamaripojat ja -tytöt asuvatkin nykyisin kaupungeissa.

Voit toki saada toimeentulotukea:
http://toimeentulotuki.net/sosiaalitoimisto/alaikainen.php

Mutta huoltajasi päättävät missä asut.

Itse lähdin 15 kesäisenä pois kotoa (tällå hetkellä 19). Emme tulleet äitini kanssa kovin hyvin toimeen kun niin samanlaisia ollaan. 15 vuotiaana elin omalla lapsilisälläni, opintotuella (korotetulla vanhempien tulojen vuoksi) ja asumistuella. Joskus kävi äitini kanssa kaupassa jolloin hän osti kaapit täyteen ruokaa. Niillä tuilla ei herroiksi elänyt mutta eli kuitenkin. Sossusta en lähtenyt koskaan rahaa rankumaan. Näin neljä vuotta myöhemmin ajateltuna oli täysin oikea ratkaisu lähteä omilleen. Omilleen asumisessa sitä luonne ja käyttäytyminenkasvaa. Helpommalla pääsee tietty vanhempien nurkissa asumalla, mutta... :) rohkeasti vaan omaa vuokra-asuntoa katsomaa! Soluasunto oli ainakin omalla kohdalla jyrkkä ei enkä sellaiseen koskaan joutunutkaan :)

Kokemusta on ja siis älä loukkaannu, älä ota pahalla, vaan opi ettei sinulle käy kuten minulle kävi.
Ensinnäkin, 15-vuotias on aivan liian nuori vastaamaan itsestään yksin. Hän on fiksu, pärjää monessa ja osaat sinäkin käydä töissä sekä täyttää papereita, mutta usko opis, tarvitset perhettä ja tukea, ihmisiä etkä yksinäistä ja liian itsenäistä elämää. Ehkä jos kaikki menee hyvin, pärjäät, mutta jos jotain sattuu, riskit ovat suuret.
Aivotkin kehittyvät parhaimmillaan vielä 20-25-vuotiaaksi (niillä ketkä eivät ryyppää niitä pysähdyksiin teininä).

Iltatyö ei tosiaankaan riitä, tarvitsisit täyspäiväisen työn. Et sa lapsilisääkään, jos vanhempasi eivät sitä anna. Mutta voisit saada tukea, jos vanhempasi todistavat kirjallisesti, etteivät sinua tue eivätkä auta ja selvitätte asiat sosiaalitoimen kanssa. Silloin voit saada tukea. Mutta ettei sinua oteta huostaan, sinulla täytyisi olla tuki-ihmisiä. Onko sinulla? Kuka sinua tukee elämässä? Täti, serkku, siskot, ketkä? Tämä asia sinun täytyy miettiä joka tapauksessa, koska ihminen tarvitsee toisia. Kaverit eivät riitä, heillä ei ole aikuisen älliä yhtään enempää kuin sinullakaan. Sinulla pitää olla aikuinen ihminen, joka ei halua sinulta mitään, ei pyydä mitään, vaan suostuu olemaan "sijaisvanhempi tai -sisko" ilman pyyntiä mistään.

Omaan asuntoon voisit päästä sosiaalitoimen kanssa neuvottelemalla, niin että vanhempasi ovat mukana, voisitte neuvotella asioista ja sopia tuista.
Lisäksi he varmaankin sitten antaisivat myös lapsilisät sinulle. Saisit ehkä jonkun tukihenkilön ja apua ja aikuisen sitä kautta, ilman huostaanottoa tms.

Mä paasaan noista tukihenkilöistä ja oikein hoidetuista asioista koska... Mäkin olisin pärjännyt jos... ja iso jos. Kaikki ois mennyt. Jos. Ei mennyt. Kävi todella ikäviä asioita ja mä olin täysin yksin. Selviydyin sen minkä pystyin, muttei ne keinot 16-vuotiaalla kovin kummoisia ole, kun riittävän paha paikka tulee. Maailmassa voi tulla, ilman omaa syytä. Siitä lähti semmoinen helvetti ja sotku yksin, ilman aikuisia, eikä kukaan auttanut, ei sossut eikä muut.
Maailma on helvetin kova, julma ja kipeä paikka, kun sattuu olemaan väärään aikaan väärässä paikassa. Jos sulla ei sillon ole mitään muuta kun peruskoulu, iltatyöt ja surkeet välit vanhempiin, sä olet kusessa. Mutta jos sulla on asiat sovittu, tukihenkilö, ihmisiä, joihin voit luottaa ja jotka auttaa, sä selviät.
Raha on tässä maailmassa helpoimmasta päästä järjestää. Töitä, tukia, kaikkee. Vanhempasi ehkä jopa auttaisivat kuitenkin, ne voi joskus yllättää.

Mutta muuten.
Joten. Nyt kun osaat miettiä mieti

- raha, mistä, miten, paljonko
- kysy sossulta yms. asioita, ota selvää, etsi tietoa.
- tukihenkilö, raha-asioissa yms.
- mistä apua milloinkin
- henkinen tuki, voisitko saada tukiperheen ja tukisiskon?
- ystävät
- mitä odotat yksin asumiselta, miksi
- kuinka aiot jatkossa opiskella?
- voisitko odottaa ensi vuoteen ja muuttaa opiskelija-asuntoon?
- voisitko saada opintotukea silloin?

jne. ota selvää, mieti monelta kantilta, ole realistinen ja muista että töitä ei noin vaan hankita enää, joskus ne voi olla kiven takana... Sinulla pitää olla nyt malttia, järkeä ja fiksuutta hankkia tietoa. Oppisopimus olisi yksi mahdollisuus saada töitä, palkkaa ja muuttaa pois kotoa peruskoulun jälkeen.

alaikäisenä ei saa vuokrasopimusta omiin nimiin minkään vuokrausfirman kautta ainakaan.

Hei
Omalla tyttärelläni oli aikoinaan kova halu kokeilemaa siipiään 16v .
Vaikkei hänelläkään vielä ollut omia vakinaisia tuloja ja opiskelut kesken , niimpä me vanhemmat suostuimme siihen että hän muutti oppilaitoksen asuntolaan , siellä on aikas turvallista ja edullista kokeilla itsenäistymisen alkeita. Opintotuki sekä kotoa sovitu kuukausiraha ilta ja viikonlopputöistä muuta taskurahaa hän hankkii.

Ihan hyvin on tyttö pärjännyt ja tuntuu kuin nyt meidän on paljon helpompi keskustellakin normaalielämään kuuluvista asioista, jopa säännöistäkin ilman ns. teinikiukkukohtauksia. Tosin ei meillä ole kotosalla ollut mitään suuria ongelmia .

Tyttö on hyvin ymmärtänyt sen ettei raha kasva puussa , vaan sen eteen on tehtävä töitä ja muutoinkin elettävä säästeliäästi.

Ja hän on myös valmis palaamaan asumaan kotiin , kun asuntola on esim. koululomilla kiinni.

Ite siis kannustan vanhempia antaa nuorille mahdollisuuden harjoittelemaan itsenäisempää elämää ja rahankäyttöä sekä ottamaan vastuuta itsestään sekä oppia myös huomioimaan muita.

Sillä ainakin meidän tyttö asuu soluasunnossa jossa on huomioitava kämppiskin.

Ja hänen on osattava butjetoitava varansa puhelin ja nettilaskuihin, ruokaostoksiin , kokailtava omat ruuat, siivottava sekä pyykättävä omat pyykit.

Vaatteisiin, harrastuksiin ja suurempiin tarpeellisiin hankintoihin ja ostoksiin me vanhemmat tietysti avustamme entiseen malliin kuin hän asuisi kotosallakin.

jos ei huostaanottotarvetta ole, sinnittele syksyyn asti vanhempien luona, ja suuntaa katse kohti tulevaisuutta. suunnittele elämää peruskoulun jälkeen. hae opiskelemaan, jos et ole hakenut. syksyllä voit muuttaa sitten vaikkapa opiskelija-asuntolaan. sitten ainakin saat kelan opintotukea asumislisää. suosittelen opiskelua.

Alle 17-vuotiaat ei kuitenkaan ole oikeutettuja työmarkkinatukeen.

Ymmärtääkseni 17-vuotiaana sinulla on vasta mahdollisuus muuttaa omaan kotiin koska silloin saat tukia sun muita. Alle 17-vuotiaan elatus tulee kotoa. Jos kotonasi on oikeasti ongelmia ja päätät ottaa yhteyttä sossuun niin sossut saattavat ottaa sinut huostaan ja pistää sinut nuorisokotiin kunnes täytät 17 tai 18 vuotta. Mieti asiaa tarkkaan onko kotonasi oikeasti ongelmia vai onko ne ihan vähäisiä ongelmia? Ei se nuorisokotikaan mikään hirveä paikka ole vaikka niin siitä puhutaan ja puolivuotta kun olet ollut siellä saat mahdollisuuden jälkihuolto tukimenetelmään missä periaatteessa sossu elättää sinut 21 ikävuoteen asti elikkä näihin kuuluvat esim. n.2000e asuntoon tarvittaviin huonekaluihin sun muihin tai jos sinulla on jo ne omasta takaa niin voit käyttää sen 2000e vaikka autokorttiin kuten itsekkin tein, sossu maksaa laskut (paitsi. Puh ja netti laskut) koulu kirjat, vaatteet, bussikortit,liikunnan harrastukset, sun muut maksaa. Eli se on todella hyödyllinen asia loppujenlopuksi. Mutta en todellakaan käske sinua menemään nuorisokotiin jos kotona on ongelmia vaan se miltä sinusta tuntuu (jaksatko perheesi ongelmia vielä sen 2 vuotta vai menetkö nuorisokotiin vai mitä)

Vaikka muutto voisi olla ahdistavan tilanteen takia perusteltu, teet itsellesi valtavan karhunpalveluksen mikäli muutat ilman suunnitelmaa lyhytnäköisesti. Elämässä pitää selvitä myös ikävuosien 16-19 jälkeenkin, ja silloin parhaiten auttaa, jos on käynyt vähän kouluja (ymmärrän kyllä, että 19-v tuntuu todella kaukaiselta kun on nuori, mutta se tulee yllättävän äkkiä!).

Suorita siis peruskoulu loppuun ja hakeudu sen jälkeen opiskelemaan jotain sellaista alaa, joka mahdollistaa opiskeluasuntoon / toiselle paikkakunnalle muuttamisen tuettuun solu-asuntoon yms.

Älä älä kuule untuvikko kuvittelekkaan että tuo tulee onnistumaan. Päädyt vain kadulle persettäsi myymään kun ei laskut lakkaa juoksemasta.. Voi voi kun on tyttörukalla kovat kuvitelmat itsestään. Opettele käytöstavat, niin tulet toimeen ihmisten kanssa jatkossa.

itse muutin kotoa pois 16 vuotiaana ja poikani jatkoi perinnettä pari vuotta sitten. Hän muutti 17 vuotiaana yksin Lontooseen ja hyvin on ainakin toistaiseksi pärjäillyt.

kakaroita yksin asumaan. Taas saa yhteiskunta elättää
teinixäpärää, kun luulot ovat kakaralla liian suuret.
Roskasakki vaan lisääntyy tollaisten kakaroiden takia prkele!!!

sinä olet lapsi viellä ja sinun pitää ikävä kyllä totella isää ja äitii

Miksi sossu alkaisi kustantamaan toisen asuntoa, kun koti on olemassa. Luulisi ettei ole velvoitetta maksaa penskalle kun on kotona vähän vaikeeta.

15 v. liian nuori.. muutoinkin..

Jos vanhempasi kustantaa, voi kai vaikka kolmivuotiaana..

Ei vittu kannata...

Saisitte hävetä ketkä haukutte aloittajaa, eivät kaikki nuorena pois kotoa muuttaneet ole sossulusmuja, sanoisin päinvastoin ne jotka pitkään vanhempien hoivissa ilmaiseksi elelevät kohtaavat elämässään enemmän ongelmia ja ovat uusavuttomampia kuin nuorena kotoa muuttaneet. Jos aloittaja jaksaa tehdä töitä ja nähdä vaivaa yksinasumisen vuoksi niin siitä vaan kunhan laskut maksaa. Kieltämättä tuoikäisenä kun yksin muuttaa on alttiimpi mielenterveysongelmille yms jos ei ole tarpeeksi laajaa tukiverkostoa, mutta jos on kotona vaikeaa niinkuin itselläni oli hänen ikäisenään pois vaan kunhan osaa laskunsa maksaa ja ruokaa tehdä. Itse muutin 15-vuotiaana pois koska äitini oli sairaalloisen kontrolloiva hermoraunio jota en jaksanut enää katsoa, menin töihin ja muutin poikaystäväni luokse(asuntoa tuskin olisin itse mistään saanut) maksoin puolet vuokrasta ja laskuni tunnollisesti aina, ja nyt kun olen 23-vuotias, olen samaisen miehen kanssa naimisissa ja olemme jo maksaneet yli puolet omistusasunnostamme Espoossa sekä kunnollisen auton kokonaan. Opiskelen korkeakoulussa ja elämä hymyilee, äitikin rauhoittui kun en ole enää "häiritsemässä". Tsemppiä aloittajalle, muista että jos luottotiedot menee niin se on peli menetetty, et saa edes puhelinliittymää avattua saati asunto-tai autolainaa, älä mokaa :)

Minua isä ajeli pistoolin kanssa takaa 13 - vuotiaana. Läksin 16 - vuotiaana
opiskelemaan. Ope minusta tuli.

15 on vielä ihan lapsi

Olet varmaan vielä liian nuiori asumaan omillasi, etkä alaikäisenä saa mitään tukia yhteiskunnalta, koska vanhempasi ovat vielä elatus velvollisia. Jos vanhempasi vuokraavat omille nimilleen asunnon ja vuokraavat sen sulle ja elättävät sut niin se kai on yksi keino, taikka sitten lähteä opiskelemään jonnekin kauemmaksi ja muutta opiskelia asuntoon tai asuntolaan opiskelu paikkakunnalle.

"Vanhemmat tuskin auttaisivat rahallisesti yhtään, mutta heille kyllä sopii että muutan."

Oletko nyt ajatellut asiaa ihan loppuun asti?

Vanhempasi ovat elatusvelvollisia, ei Kela, sossu eikä kukaan muukaan. Eli ts. muuttosi on mahdoton, ellei molemmat vanhemmat sitoudu auttamaan sinua rahallisesti. Mahdollinen asunto on myös vuokrattava jommankumman vanhemman nimiin js takuuvuokra on maksettava. Vanhempasi ovat vastuussa sekä sinusta että asunnosta. Kaikenlisäksi vielä suhteellisen pitkään, lähes 3v ennenkuin täytät 18v.

Jos tilanne kotona on tosiaan hirmuisen vaikea, niin sinun tulisi ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen. Tosin siellä on perinteisesti paljon ruuhkaa. Voi olla ettei tapauksesi saisi heitä vakuuttuneeksi siitä, että pääsisit sijoitusperheeseen tai nuorisokotiin.

Mitä jos hannkisit ensin sen iltatyön. Kun päivisin kävisit koulua ja töissä iltaisin, niin ehtisit vain nukkumaan kotona. Eikö se ahdistus helpottaisi?

Mikähän siellä kotona ahdistaa? Ei me vanhemmat olla aina kivoja. Asetetaan sääntöjä,kysellään tyhmiä,nalkutetaan turhasta ja ikävä kyllä unohdetaan mitä on olla teini. Mulla asuu enään nuorin lapsi kotona ja meillä oli välillä aika kireitä tunnelmia kotona. Ei osattu kommunikoida eikä kuunnella toisiamme. Nyt tilanne on huomattavasti helpottunut koska päätin opetella kuuntelemaan lastani.
En tiedä pystytkö puhumaan vanhempiesi kanssa mutta toivottavasti olet ainakin yrittänyt.
Olet saanut täällä monia neuvoja yksin asumiseen liittyen.
Tosiasia on, että lain mukaan vanhempasi ovat elatusvelvollisia. Ikäsi vuoksi vanhempasi myös allekirjoittavat vuokrasopimuksesi ,mikä tarkoittaa, että heidän vastuullaan on se,että vuokrat tulevat maksetuksi. Soisiaalitoimen tukiasuntoon vaaditaan 17-vuoden ikä. Alle 17-vuotiasta ei laiteta omilleen.
Kerroit, että kotoa muuttaminen sopii vanhemmillesi. Minäkin sanoin lapselleni, että muuta vaan kun kiukuspäissään sen silmilleni heitti. Tiesin kyllä ettei se olisi onnistunut. Mistä 15-vuotias saisi sellaisen työn jolla pärjää rahallisesti. Monikaan vuokranantaja ei ole halukas vuokraamaan niin nuorelle asuntoa.
Mitä jos sinnittelisit vielä. Voithan vaikka kotona asuessasi hankkia jonkun osa-aikatyön ja säästää tulevaa muuttoa varten. Jos sulla ei ole kotona välitöntä vaaraa ja esim.oma huone minne paeta niin pysy kotona vielä muutama vuosi.Vaikka nyt susta ei tuntuiskaan siltä, että asiat voi muuttua niin kyllä ne vaan voi. Tiedän kun olen kolmen teinin kanssa elänyt. Ja hei, siitä ahdistavasta tunteesta kannattaa puhua jollekkin.

Saathan sä lapsilisät 105 euroa. Lisäksi molemmat vanhemmat ovat velvollisia maksamaan susta elatusmaksuja, eli 150 euroa per aikuinen. Sulla on jo 400 euroa nettotuloa kasassa.

Sitten jos emet siivoamaan kahdesti-kolmesti viikossa, varmaan tienaat sen 400 euroa nettoa kuukaudessa. Sitten saat Kelalta asumistukea, joka parhaillaan on 80% asunnon vuokrasta.

Kyllä sulla alkaa olee 400 euron vuokraan varaa. Parasta elämänkoulua onkin yksinään asuminen, kuhan et sitten bailaa etkä kavereittes kaa dokaa kämpästä häätöä.

Tsemii vaan jos asennetta ja munaa löytyy 15-kesäseltä :)

Ilmanmuuta lapset voivat muuttaa yksin asumaan. Kysykää keltä äidiltä tai mummilta tahansa niin ovat samaa mieltä vapaassa maassamme. Voi voi kun lapset ovat paljon kehittyneimpiä kuin me jotka kouluissamme laskimme helmitauluilla ja meidät tuotiin vesikelkoilla kirkonkylän kouluun.Nyky lapsista tulee viellä pääministereitä ja tietävät että täytyy silloin olla myös ripaus elämänkoulua.

1960-luvulla oli vielä sellaisia duuneja joissa pääsi ammattiin kiinni 15-vuotiaana. Mutta ne olivat sellaisia duuneja joissa ei paljoa tienannut ja rikkoi paikkansa jo aikaisin: tiilenkantajaa, sekatyömiestä, karjapiikaa. Ei onnistu nykyisin.. Niele ylpeytesi ja puhu sossun kanssa. Ilman sitä et saa asuntoa kuitenkaan - ja jos päätät muuttaa kimppaan kavereitten tai poikaystävän kanssa, siinä käy yleensä juuri niin huonosti kuin brittiläisissä poliisisarjoissasi, 18-vuotiaana myyt itseäsi, 20-vuotiaana otat ekan tujauksen heroiinia, 25-vuotiaaksi et välttämättä elä. Nykymaailma on valiettavasti p-ska paikka.

asuun yxin kun oon 12wee?
Mun broidi muutti yxin asuun kun oli 13wee.
Iskä ja äiskä ovat sitä mieltä että mitä aiemmin kotoa muuttaa sitä parempi niihhh!!!

Pidän sitä kyllä varsin kummallisena että kaupunki tai valtio maksaisi asumisesi kun mitään pakottavaa tarvetta ei ole alaikäisen poismuutolle. Kuulostaa siltä että sinulla on murrosiän ongelma kotona etkä tule äitisi kanssa toimeen angstailun takia ja haluat muuttaa pois. Kaupunkisi tai valtio ei sellaista varmasti maksa. Itsekin sanoit ettei huostaanotolle ole tarvetta. Siinä tapauksessa olet valitettavasti sidottu äitiisi vielä kolme vuotta, sitten pääset omillesi kun 18 tulee lasiin. Ellet siis maksa ylläpitoasi omalla palkalla. Kelastakaan et saa työmarkkinatukea kun olet koulussa ja vasta 15-vuotias. Opintotukea et myöskään saa. Sossukaan ei ole pakotettu kun et ole lastensuojelun tarpeessa.

Otat kai 5 poikakaveria asuntoosi niin vuokranmaksu menee helpommin,ainakin ikäisesi ajatteluin.Aivan turhaa kakistelua keltään,näin on käynnyt monet kerrat.Kaikki eivät ole yhtä välkkyjä kuin te,sen paremmin kuin kaikkien vanhemmatkaan.

Kasvahan vielä kotona.

Vanhin tyttäreni joutui opiskelunsa vuoksi muuttamaan pois kotoa omaan asuntoon heti peruskoulun.
Soluasunto ei tullut kysymykseenkään vaanhalusimme hänelle ehdottomasti yksiön. Onneksi saimme opiskelija-asunnon.
Taloudellisesti pärjäsi kunavitimme, mutta pröystäilyyn ei ollut varaa. Meidän vanhempien tulot vaikuttivat niin kauan kaikkiin tukiin kunnes täytti 18 vuotta.
Hyvin on pärjännyt ja vastuuntuntoiseksi aikuiseksi kasvanut. Nyt on jo 23 vuotias.

Jos todella haluat omaan asuntoon, sinun täytyy miettiä millä pärjäät. Ei sossu ja kela ole ne vaihtoehdot. Itse muutin omaan kämppään 15 vuotiaana. Isä kuoli ja äitillä ei ollut ylimääräistä rahaa. Kävin koulua ja aloitin mainosten jakajana. Kolmena päivänä viikossa herätys klo 4, että kerkis vielä kouluun. Sit sain jonkun ajan päästä siivoustyötä. Pääsin kahvila työhön. Helppoa ei ole niin nuorena saada töitä. Mut voi onnistua. Koita kuiteskin olla vielä kotona ja pärjätä vanhempies kans. Olen tällä hetkellä 34 vuotias ja ihan hyvin pärjään omillaan elämässäni.

Täti Monica, olet aivan oikeassa, minulla kävi tuuri. Teknisesti tuonikäisenä kotoa muuttaminen on hyvin vaikeaa, eikä tietenkään suotavaa muutakuin pakon edessä, ja otinkin enimmäkseen kantaa näihin yleistäjien kommentteihin että kun tuon ikäisenä muuttaa pois niin on automaattisesti hylkiö ym sossupummi lopun elämänsä. Se ei todellakaan pidä paikkansa, ja on mielestäni väärin alentaa nuoren itsetuntoa tuollaisilla kommenteilla että hänestä tulee väistämättä luuseri jos muuttaa pois. Kyllä tuonikäisenä on jo aika hyvä käsitys elämästä, rahasta ja "aikuisuuden ongelmista" jos on edes jonkinlaisen kasvatuksen saanut. Edelleen, tsemppiä aloittajalle:)

15-vuotiaana muutin omilleni, eipä tuo kannattanut, huumeet vei, elämä oli risaista ja jälkikäteen katsottuna hyvin tyhjää ja onnetonta. sain lapsen ja lopetin kaikki hölmöydet, omaa lastani en ikimaailmassa päästäisi omilleen niin nuorena, kuin itse läksin. pysy kotona vaan, paljon kauemmin on sitä aikaa, kun saa olla kotona äidin luona, kuin omillaan maailmalla.

Asuntoja on muutenkin vaikea saada. Pitääkö 15 -vuotiaan muuttaa kotoa ja viedä joltakin todella tarvitsevalta asunto? Pitäisi olla säännöt sellaiset, ettei niin nuoren kannattaisi taloudellisestikaan muuttaa kotoa.
15v. on täysi lapsi vielä. Kummallista, jos jotkut vanhemmat antavat luvan muuttaa!
Mielestäni se on vastuunsiirtoa yhteiskunnalle omasta lapsesta.

Hei help me!!

Lukaisin saamasi vastaukset ja kyllä taas näkee miten ihmisten on nimettömänä helppo kirjoittaa ala-arvoisia kommentteja, jotka eivät auta ketään. Varsinkaan, kun kukaan ei tunne tarkkaan tilannettasi. Monet vastaukset tosin ovat ihan asiallisia. Vastasit kertoen varanneesi ajan sossusta ja kiitit kaikkia vastauksista. Mielestäni oli tosi hienoa, että lyhyesti ja ytimekkäästi kerroit tämänhetkisen tilanteen etkä alentunut kommentoimaan typeriä vastauksia. Sellaiset pitääkin jättää omaan arvoonsa ja tehdä rohkeasti omat ratkaisunsa sen pohjalta, mikä tuntuu järkevimmältä. Tähän saat varmasti apua sossusta. Olet kyllä kovin nuori, mutta ikä numerona ei ratkaise kaikkea. Tarvitaan myös kypsyyttä nähdä asiat realistisesti, ja sekin kehittyy päivä päivältä. Toivon sinulle iloa ja rohkeutta, mutta myös tarvittaessa malttia suunnitellessasi elämääsi!

Okei, pakko myöntää, että tässä ensimmäisenä tuli mieleen, että sinulla ja vanhemmillasi on mennyt sukset ristiin jonkun turhaakin turhemman asian johdosta. En sano tätä siksi, että olisin ilkeä vaan siksi, että olen itse ollut samassa tilanteessa. Olin 15 ja olin varma, että muuttaisin viimeistään 16-vuotiaana pois sieltä "typerästä natsivanhempien omistamasta vihan ja masennuksen tukikohdasta". Syynä siis oli se, että minulla ei ollut omaa huonetta eikä näin ollen yksityisyyttä.
Järkyttävä tragedia teini-ikäiselle tytölle.
Asiaa ei myöskään auttanut se, että vanhempani olivat työttömiä ja masentuneita. Minua inhotti, että olimme köyhiä ja että kotona oli niin painostava ja aneeminen ilmapiiri. Vähemmästäkin syntyy riitelyn aihetta, varsinkin kun en purkanut ärtymystäni keskustelemalla vaan kiukuttelemalla kuten teini-ikäiset tapaavat tehdä.

En kuitenkaan muuttanut ja vuosien kuluessa aloin hieman enemmän ymmärtää vanhempieni näkökulmaa. Miksi he saattoivat tiuskia, miksi he komentelivat, miksi tekivät niin kuin tekivät. Vika ei ollutkaan pelkästään heissä ja olin ollut aivan turhaan ylidramaattinen marttyyri.

Vaikutat kuitenkin fiksulta nuorelta, joka ei tee isoja päätöksiä hetken mielijohteesta, kuten minä useasti tein. Toivotan siis onnea sosiaalitoimiston kanssa sekä paljon onnea asunnon hakuun ja elämään sen jälkeen! Ehkä jostain opiskelija-asuntolasta tärppäisi.

http://www.youtube.com/watch?v=NRJVrII_xmw

Suosittelsin että haet nyt opiskelemaan ja kun saat vahvistuksen opiskelupaikasta niin haet myös opiskelija-asuntoja. Niin monot nuoret joutuvat tekemään 9 luokan jälkeen kun asuvat niin kaukana isommista kaupungeista joissa koulut on. Itsellä on myös muutama asunto vuokrattavana enkä vuokrannut sitä edes 18 vuotiaalle kotoaan muuttavalle, joka olisi ollut tukien varassa. Eli yksityiseltä sinun voi olla hankala saada asuntoa.

nyt jos olet 9 luokkalainen, suorita koulu loppuun, sitä on vain pari kuukautta. Haet yhteishaussa mahdollisimman moneen paikkaan. Opiskelet että saat päättötodistuksen.

Kun sitten kesällä siirryt opiskelijastatukseen saatuasi opiskelu- paikan, on paljon helpompaa. Otat selvää opiskelija-asunnot, opintotuet ikäisellesi, sosiaalitoimen kanssa asioit ja nyt jo juttelet kouluterkalle tai kuraattorille.
Varmasti saat haettua lapsilisäsi itsellesi tulemaan jos muutat erilleen. Tarvitset apua ja ohjausta.

Sellaista ei pääsääntöisesti saa ottaa töihin, jolla on oppivelvollisuus kesken.

Sossut ja kelat ei anna sulle mitään, olet vanhempisi holhouksessa, et voi myöskään itse hoitaa mitään asioistasi, vaan tarvitseet kaikeen holhoojiesi suostumuksen.

Tuo on ihan normaalia että nuorella tulee halu omileen. Pärjäilet nyt vaan vielä muutaman vuoden niin sitten pääset muuttamaan omaan.

hanki töitä tai koulupaikka toiselta paikkakunnalta. Ja unohda kaverien kanssa ryyppääminen; koska joudut ottamaan hoidettavaksi kaiken mitä vanhempasi ovat puolestasi tehneet.

Et sä saa omaa kämppää alaikäisenä mistään! Itse olen tehnyt töitä tuon ikäisenä puhelinmyynnissä.. Keskustele sossun kanssa, jos ne maksaisi sulle asunnon... Ne varmaan tuputtaa jotain huostaanottoa, kun olet alaikäinen. Töiden saaminen on todellakin kiventakana, on täysi ikäisenkin hankala saada duunia mistään.

Moikka.
En ehdota missään nimessä ottamaan sossuun yhteyttä.
Tuolla aikaisemmin sanottiin että laitos ei ole paha paikka vaikka niin sanotaan.
Kun sen myllyn on itte käyny läpi, ei sitä toivo es viholliselleen. Monessa laitoksessa olleena tiedän, että on hyviäkin päiviä, mutta multa meni normaali nuoruus itsepäisyyden takia, ja menetin silti rakkaat vanhemmat. Laitoksessa saat kyllä tukea, mutta minkälaista, sitä ei voi koskaan luvata. Ne laitokset jotka avaa sossuille ovet hymyillein, ei välttämättä ole sitä enää sen jälkeen kun sossut sieltä lähtee. Se voikin olla sitten ihan eripaikka kun mihin luulit että sut määrättiin. Sain muuttaa omilleen 17-vuotiaana, mutta sekään ei onnistunut koska olin laitostunut, ilman kavereita, vieraassa kaupungissa, yksin. Mulla oli vaan tukihenkilö, joka kävi sillon tällöin kysymässä onko kaikki ok. Mitähän siihen pitäisi vastata, kun oli vielä vuosi täysi-ikäisyyteen ja paluu laitokseen avoinna jos alamäessä taotaan. Eli kahden tulen välissä eläminen ei tuota tulosta. Nyt olen 19-vuotias, ja sohvaltani kirjottelen surkuttaen samalla kuinka väärin valitsin. En suosittele samaa tietä sinullekkaan...

Siinä on niin monta mutkaa matkassa kun pitää tehdä sähkösopparit,hakea tuet ja lisät,huonekalut yms yms. Mielestäni silloin on valmis muuttamaan omilleen kun osaa ottaa vastuun elämisestään,osaa laittaa ruokaa ja siivota.
Kaikki maksaa.
Itse olen 16v ammattilukiolainen ja pärjään hyvin yksikseni,mutta jos et osaa näitä perusjuttuja niin turha haaveillakkaan että yksin asumisesta tulisi mitään.

Muutin itsekin 15-16 vuotiaana? Oletko menossa opiskelemaan peruskoulun jälkeen? Itse hain opiskelemaan toiselle paikka kunnalle peruskoulun jälkeen ja silloin tuli muutto sitten omilleni. Tosin muutin opiskelija asuntoon (yksi huone ja wc) jaettava keittiö ja suihkut käytävällä. Mutta siihen asuntoon pääsin koulun kautta ja eikä varmaan maksanut kun 100 euroa kuukausi. Koulusta sai ruoan ja sitten eleltiinkin tyypillisellä makarooni, instant kahvi linjalla, eli normi opiskelijan tyyliin.
Vanhempani avustivat kyllä hieman, joten siinä suhteen sinulla ja minulla on eri tilanne. Yksi vaihtoehto on muuttaa yhden tai parin kaverin kanssa jol'et ole menossa minnekään opiskelemaan. Silloin voit jakaa vuokra ja ruoka kulut heidän kanssaan. Opintotukea saisit, mutta jos et opiskele, niin silloin et saa kelasta käsittääkseni mitään tukea, koska sinulla ei ole ammattia. He patistavat sinua hakemaan opiskelu paikkaa, ja se kannattaa muutenkin tehdä. Jos pidät välivuoden ja haet vain töitä, niin silloinhan tulet saamaan tarpeeksi rahaa jonkun pienen kämpän vuokraukseen.
Mieti nyt ensin kaikki vaihtoehdot läpi ja tee ratkaisusi sitten, kun kaikki on suunniteltu selväksi.

Ketjusta bongattua:
"olen yksimielinen poikana ja sanon sen sitten niin, jos sex on kädessä, alkoholiton ja huumeeton suunta oleilla, rahaa ei saa, mutta jaossa ei onnettomia suhteita ja luulisin yhteiskunnan tavalla tai toisella verottavan, mutta en suosittele epävirallisen verottajan käden ojennusta - kyllä minä ainakin siunattua "ole siunattu" edellämainittujen tosi asioiden oleilla "
Kirjoittajalla on sana hallussaan, nyt romaanin tekoon.

Nykyisin, niin... on toisin. Vuonna 1985 ainakin tilanne se, että kun kotoa sai maalimalle 15 v. mukaan muutaman sata markkaa, sen piti riittää ns. eteen päin.

Itse etsin kotiapulaishommia/jne mitä ikinä, ja koulutila antoi navettavuoroviikonlopuiksi tuhdin ruokapaketin palkan omaisena etuna.

Laske mitä tarttet per kk. Asuminen, ruoka, laskut... Onko tuloissasi varaa? Vanhempiesi PITÄISI huoltaa sinua, kunnes täytät 18. Eikiva, jos tilanteesi on niin karsea, että sinun pitäisi päästä pois kotoasi. Ota jos tosiaan paha, yhteyttä soskuun, ja kerro tilanteesi. Sitä kautta saat apua.
Tiesithän, ettei alle 18 v. voi virallisesti itse päättää itseään koskevista ilman vanhemman/vanhempien suostumusta? Jos lastensuojelutapaus, sosku päättää.

Ota yhteyttä nuorten turvakotiin,niitä on Espoossa,Vantaallahelsingissä,Tampereella ja Turussa.'
Sieltä voi hakea tuettua ensikotia.
Ehdottomasti paras ratkaisu noin nuorelle kuin sinä.

Itse pohdin joku aika sitten samaa, mutta kun ajattelin tarkemmin, niin nuorelle olisi liikaa käydä koulujen yms lisäksi iltatöissä, maksaa laskut sun muut. Helppoa se ei ole. Kannattaa ihan oikeesti miettiä. Minulla on tosi ärsyttävä iskä ja me riitelemme päivittäin, mutta en sen anna nyt vaikuttaa elämääni, (iskä oli oikeastaan se syy). Muutan pois kotoa varmaan joskus 17-19-vuotiaana.

Haet mahd. moneen koulupaikkaan esim. ammattikouluihin eri paikkakunnille. Joissakin ammattikouluissa on mahdollista asua ilmaisissa opiskelija asunnoissa, jotka ammattikoulu ylläpitää. Asuntola siis koulun läheisyydessä. Kehoitan kuitenki miettimään kotoa poismuuttamista noin nuorena. Ymmärrät sitten vanhempana.

lähdde opiskelemaan sitten ammattikoulun ku peruskolusta pääset tai suoraan töihin. Kannattaako luottaa kohta persaukisen valtion pieniin tukiin!

Olen itsekin muuttanut omilleni 15-vuotiaana; kypsyys ei ole fyysisestä iästä kiinni! Itsellänikin oli hankala perhetilanne ja olo helpottui kun pääsi omaan rauhaan. Kelasta ja sossusta pitäisi kyllä saada jonkin verran, on meinaan molempien tuilla eletty silloin muutama vuosi, lapsilisätkin pitäisi sulle sitten tulla (ainakin jos sen niin sopii).

Jos et kerran opiskele niin perusiltatöistä pitäisi käsittääkseni saada tarpeeksi tienestiä elämistä varten. Jos ei, niin harkitsepa kokopäivätyötä (ainakin hetkellisesti, kunnes tie kenties vie opiskelujen suuntaan?). Mutta suosittelen kyllä omaa itsenäistä asumista jos siltä vaan tuntuu!

Ei kukaan yksityinen vuokraa asuntoa alaikäiselle ellei ole jonkun vanhemman kirjallista takausta vuokranmaksusta. Mutta jos näin takuilla asunnon vuokratuksi saat niin kyllä siihen tulottomana kelasta asumistuen saat ja sossusta lopun toimeentulotukena.
Minä olen kerran tehnyt tällaisilla takuilla vukrasopimuksen, sopimuksentekohetkellä juuri 16 vuotta täyttäneen tytön kanssa. Vuokralaisen välitysfirman kautta tämä vuokralainen tuli. Kyllä se sen vuokran maksoi. 2 vuoden päästä ilmoitti että haluaisi tehdä uuden vuokrasopimuksen poikaystävänsä kanssa ja sen sitten niin tein. No pari vuotta vielä olivat siinä ja sitten lähtivät. Asunnon jättivät kyllä rumaan kuntoon, ja sitä oli tahllaankin hajotettu ja paskattu.

Sinulla on siis ahdistava tilanne, ja haluaisit muuttaa. Asiassa on monta tenkkapoota. Tärkeimpiä on tuo

"Vanhemmat tuskin auttaisivat rahallisesti yhtään, mutta heille kyllä sopii että muutan"

Koska olet alaikäinen, vanhempasi ovat elatusvelvollisia. Eli
1. Et voi muuttaa ilman vanhempiesi suostumusta
2. Suostuessaan muuttoosi, vanhempiesi pitäisi elättää sinua. Se puolestaan on melko mahdotonta, vaikka olisi keskituloiset vanhemmat, joilla ei olisi muita elätettäviä.
3. Kukaan ei vuokraa asuntoa 15 vuotiaalle ja vaikka vanhemmat vuokraisivat sen, niin sittenkin asunnon hankinta on kiven alla. Yksityiset pienet asunnot ovat järkyttävän hintaisia. Kunnallisiin vuokra-asuntoihin on järkyttävä jono. Lisäksi asunnot vuokrataan hakijan asunnon tarpeen mukaan. Oma täysi-ikäinen (20v) lapseni on kiireellisenä asunnottomana asunnonhakijana, ollut jo yli puoli vuotta. Asustellut olohuoneessani.

Monet ovat ehdottaneet, että käännyt sosiaalitoimiston puoleen. Hyvä niin. Itse kuitenkin korostaisin, ettei sosiaalitoimisto ole sama kuin asuntotoimisto. Sosiaalityöntekijät pyrkivät tekemään kaikkensa, että välit vanhempiisi paranisivat, ahdistuksesi häviäisi ja pystyisit asumaan kotona eri tukitoimenpiteiden ansiosta vähintään vielä pari vuotta.

tämän päivän 15 vuotias tyttö on kuin 70luvun 20vuotias tyttö hän haluaa oman elämän tämähän on kateellisten vanhempien naisten provo haloo kumpi miestä kiinnostaa vanha liha vai tuore nuoriso on tänä päivänä kehittyneempi kuin ennen vanhaan eläkää nuoriso 2013 vuotta eikä toisten pakottamaa entis aikaa ollut suhteessa tytön kanssa joka oli tavatessa 14 vuotta nyt oltu yhdessä 24vuotta jonka ajalta 3 poikaa ja hyvin menee vaikka olen puolisona 15vuotta vanhempi tsemppiä nuoret naiset rakkaus löytyy vanhemmista miehestä

minä muutin kotoa 15vuotiaana perinnöksi sain tosi pahat peräpukamat ja 300metriä etumatkaa repikää siitä