Nyt jälkeenpäin kun katson aikaa taaksepäin, vasta ymmärrän ja näen sen miten syvästi olitkaan ihastunut, hullaantunut minuun. Teit kaikkesi että sait olla kanssani edes jossain pienissä väleissä, teit tikusta asiaa, järkkäsit asioita ja menoja sen mukaan, että saimme hetkemme. Edes sen platonisen. Ja minä tyhmä painotin itselleni sanojen merkitystä vaikka teot ne vahvemmin puhuvat..
Mahtaako meistä kumpikaan tietää mitä ja miksi näin kävi kuin kävi, menikö asiat vain näin, johdattelitko sinä tämänkin minun ymmärtämättä tilannetta, sitä olen monesti miettinyt kun luppoaikaa on ja jostakin tupsahdat taas ajatuksiini.
Tiedän etten ole sulle edelleenkään mitätön ihminen, tiedän kuinka hankala osaatkaan olla jos tarve niin vaatii. Minulle olet aina ollut lempeä ja ihana, se herrasmies joka huomioi ja ottaa huomioon. Et halua satuttaa tai pahoittaa turhaan mieltäni.
Aikansa kutakin, ehkä järki ihmisenä olet tätä mieltä, eihän meistä olisi koskaan mitään pysyvää voinut tulla, senhän me tiesimme heti alussakin. Ehkä ajattelet ettei ole juteltavaa, se olisi turhaa koska "kaikki on jo sanottu" vaikka aika ilmaanhan tämä vähän jäi, ainakin minulle. Ehkä tunteeni saivat sinut ottamaan sen yhden askeleen taaksepäin, ehkä suojelit niin minua ja itseäsikin, meitä. Parempi niin.
Oli asiat miten oli, minulle sinä merkitset paljon, en usko tämän tunteen lakkaavan koskaan, kun kerran kohtaat ihmisen joka samassa hetkessä tuntee niin samoin ja yhtä syvästi ja yhtä pitkään ja intohimoisesti, voi olla melko varma että siitä tunteesta saa iänikuisen kaverin. Katkeran suloisen sellaisen, jonka kanssa on vain opittava elämään ja sovitettava se omaan arkeen.
Mahtaako meistä kumpikaan tietää mitä ja miksi näin kävi kuin kävi, menikö asiat vain näin, johdattelitko sinä tämänkin minun ymmärtämättä tilannetta, sitä olen monesti miettinyt kun luppoaikaa on ja jostakin tupsahdat taas ajatuksiini.
Tiedän etten ole sulle edelleenkään mitätön ihminen, tiedän kuinka hankala osaatkaan olla jos tarve niin vaatii. Minulle olet aina ollut lempeä ja ihana, se herrasmies joka huomioi ja ottaa huomioon. Et halua satuttaa tai pahoittaa turhaan mieltäni.
Aikansa kutakin, ehkä järki ihmisenä olet tätä mieltä, eihän meistä olisi koskaan mitään pysyvää voinut tulla, senhän me tiesimme heti alussakin. Ehkä ajattelet ettei ole juteltavaa, se olisi turhaa koska "kaikki on jo sanottu" vaikka aika ilmaanhan tämä vähän jäi, ainakin minulle. Ehkä tunteeni saivat sinut ottamaan sen yhden askeleen taaksepäin, ehkä suojelit niin minua ja itseäsikin, meitä. Parempi niin.
Oli asiat miten oli, minulle sinä merkitset paljon, en usko tämän tunteen lakkaavan koskaan, kun kerran kohtaat ihmisen joka samassa hetkessä tuntee niin samoin ja yhtä syvästi ja yhtä pitkään ja intohimoisesti, voi olla melko varma että siitä tunteesta saa iänikuisen kaverin. Katkeran suloisen sellaisen, jonka kanssa on vain opittava elämään ja sovitettava se omaan arkeen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä en ainakaan tiedä syitä, tiedän vain seuraukset. Ikävä raastaa (m)ua.
Luulin päässeeni susta(n) yli, mutta nyt mä vasta tajusin kuinka paljon olen sua rakastanut koko ajan.
Mun sisällä on mieletön energia, jonka lähde olet sä. Sua tuskin tulen koskaan saamaan, kun en edes näe sua ikinä, joten on vaan opittava suuntaamaan energia johonkin hyödylliseen. Ilmankos on ollut aikoja, jolloin oon ollut täysin uuvuksissa.
Lähtisin mielelläni sun kanssa vaikka maailman ääriin.
Me tulemme näkemään toisiamme edelleen ja näemmekin, tuskin koskaan yhteytemme siten pääsisi katkeamaan ettemme kohtaisi enää. Niin monella tapaa elämämme kohtaa, yksi asia yhdistää.
En koskaan suunnitellut asioita menemään niinkuin ne meni. Elin vain hetkessä ja tunteessa jonka sinä sait minussa aikaiseksi.
Luulen että meistä molemmat teki kokoaika kaikkensa että olisime saaneet olla yhdessä ja yhteyksissä.
Se tunne ja elämän helppous minkä välillämme oli oli jotain mitä en pysty selittämän. Sait mahdottomankin kuullostamaan mahdolliselta. sinä teit elämälleni merkityksen ja sait minut elämään ja ajattelemaan... Sitä kautta pystyin myös antamaan ja tarjoamaan sinulle sitä mitä tunsin sinun tarvitsevan.
Se mitä välillämme oli loppui, mutta tulen aina tuntemaan suurta rakkautta sinua kohtaan! Se ei katoa koskaan minnekkään, vaikka en pysty käsittämään miksi asioiden piti mennä näin. Se loppui niin yllättäen.
Silti ihmettelen että sanot, että ei meidän väille olisi voinut koskaa tulla mitään pysyvää. Miksi ei? Eihän meidän välille olisi pitänyt muutenkaan tulla mitään, mutta niin vain kävi. Eikä se ollut mitä tahansa, vaan se oli kuin olisimme sulautuneet yhdeksi.
Toivon että et tule koskaan unohtamaan sitä, koska luulen että sillä oli tarkoituksensa ja unohtaesssasi teet kaiken merkityksettömäksi.
juttu kuin ap-naisella, mutten jaksaisi kirjoittaa siitä noin pitkästi ja dramaattisesti.
Melkein yhtä hyvä sanoitus ja sävel kuin Tauskilla, mutta minusta oli vähemmän niitä yli lyöntejä tuossa...Muuten ihan kivaa kuunneltavaa, voisin jopa uskoa noihin romanttisiin Sinä Aina sanoituksiin, ellen tietäisi, että kohta pläjähtää.
" Silti ihmettelen että sanot, että ei meidän väille olisi voinut koskaa tulla mitään pysyvää. Miksi ei? Eihän meidän välille olisi pitänyt muutenkaan tulla mitään, mutta niin vain kävi. Eikä se ollut mitä tahansa, vaan se oli kuin olisimme sulautuneet yhdeksi. "
- Koska Mies halusi niin. Hän sanoi niin alussa jos jotain alkua edes oli, tuntui kuin olisimme tunteneet toisenne jostain menneisyydestä. En koskaan käynyt kyseenalaistamaan hänen sanomaansa sen jälkeen enkä tuolloinkaan. Muuttuiko se ajan myötä, sitä en tiedä koska siitä ei puhuttu. Ehkä olisi pitänyt luottaa siihen elekieleen ja toimintaan miten toimii, siihen mitä en nähnyt silloin kun odotin verbaalista sanomaa tueksi.
Kirjoitat suoraa faktaa asiasta, meistä, voisit ollakin hän jos uskoisin hänen tälläisessä käyvän lukemassa näitä tai kommentoimassa. Tiedän että tulee aika ja hetki vielä eteen jolloin saamme jutella näistä, ei tässä kiire ole, on koko elämä aikaa ja tilaisuuksiakin aina silloin tällöin.
Totta, eihän meidän välille olisi koskaan pitänyt mitään tulla mutta niin vain kävi, sanasta sanaan näin!
" Koska Mies halusi niin. Hän sanoi niin alussa jos jotain alkua edes oli "
Minä en ole hän, koska en ole sanonut hänelle noin. Oikeastaan juuri päin vastoin. Eli silloin sinäkään et ole hän..
Mutta kirjoituksesi oli kuin suoraan meistä ja siitä mitä koin hänen kanssaan ja mitä kuvittelisin / toivoisin hänen ajattelevan nyt. (Todennäköisesti olen väärässä hänen tämän hetkisistä tunteista.)
Olisihan se ollut liian suurta sattumaa kaiken sen jälkeen mitä olimme kokeneet, eksyä tänne ja ensimmäiseksi törmätä häneen.
En tiedä tuleeko omalle kohdalle enään koskaan sitä aikaa tai hetkeä keskustella asioista, mutta haluisin todella tietää mikä oli se tarkoitus.
Tarkoitus sille että tapasimme, tarkoitus sille mitä koimme, tarkoitus sille että tiemme erkanivat. Joskus sitä vaan ihmettelee miksi ihmiselämä on niin pirun vaikeaa..
Oli kumminkin helpottavaa kerrankin purkaa tunteitaan. Ja toivon että "Sinä Nainen" saat selvitettyä omat asiasi hänen kanssaan, koska todella tiedän mitä se on kun kokee jotain tuollaista..
Osuvasti kirjoitettu. Joku mies ilmeisesti tunnistaa itsensä tästä, melkein minä itsekin. Kuin elämässään kolhiintunut kollikissa jään kivelleni miettimään kirjoitustasi maaliskuun ilta-auringon viime säteitten jo kadottua metsän taakse. Olen itse vihdoin vapaa omasta tunteitten kurimuksestani, vaikka en koskaan halua unohtaa kauniita muistoja, enkä siihen pystykään. Tuntemani nainen oli ihmisenä/naisena yhtä aito ja ihana kuin Kari Tapion laulama Tyttö metsässä. Rakastettava ja naivia edes mainita, kasvoiltaan ja olemukseltaan kaunis kuin. Tuo pinnallinen sana.
Jään odottamaan päivää, kunnes aika on tehnyt vääjäämättömän, lopullisen tehtävänsä. Se hetki lähestyy. Meitä ei ollut vain tarkoitettu toisillemme tässä vaiheessa elämää.
http://www.youtube.com/watch?v=GRbSgP04eMQ
Ap kirjoittaa kuin itse kirjoittaisin ajatukset erästä miestä ja tunteitani kohtaan ovat täysin samat. Ja niin kuin sanoit :
Me tulemme näkemään toisiamme edelleen ja näemmekin, tuskin koskaan yhteytemme siten pääsisi katkeamaan ettemme kohtaisi enää. Niin monella tapaa elämämme kohtaa, yksi asia yhdistää.
Kumpa tuota kaikkea ei olisi elämä olisi helpompaa.
Minä muistan sen ajan! Olihan se melkoista =) vaikka varsinaista edistymistä ei tapahtunut niin silti tapahtui melkoisesti kaikkea muuta! Jos yksinkertaisesti ja lyhyesti pitäs vastata ni sanon vaan että täytit mun maailman toisin sanoen olin onnellinen. Kokemus jota ei kyllä varmasti unohda ;)