Oon nyt taas päiviä pyöritelly kaikkii asioita mun päässä, ja se on mun lopputulos; en ansaitse elää.
Oon paska lapsi. Mul on ehkä maailman ihanin äiti, mut en ansaitse sitä, oon ite nii paska. Onnistun pettämään sen joka kerta ja saamaan sen vaa pahalle päälle.
Oon paska sisko. Mul on maailman paras isoveli joka aina ostelee mulle kaikkee ja jaksaa huolehtia musta, mut mä en anna mitää takas, en ees hymyile.
Oon paska kaveri. Petän kaikkien luottamuksen, lupaan aina kaikkee mutten koskaa tee mitää.
Ei mulla oo oikeutta valittaa mistään. Ei mul oo oikeutta saada apua ku oon nii paska.
Oon yksinäinen, tai en. Mul on muutama kaveri mut en vaa jaksa olla niiden kans. En haluu nähä niitä, joten mitä oikeutta mulla on sanoa et oon yksinäinen? Siltä se silti tuntuu.
Muut menee ja tekee kaikkee mut mä vaa itken yksin kotona.
Tappakaa mut saatana, en kestä elää.
Oon paska lapsi. Mul on ehkä maailman ihanin äiti, mut en ansaitse sitä, oon ite nii paska. Onnistun pettämään sen joka kerta ja saamaan sen vaa pahalle päälle.
Oon paska sisko. Mul on maailman paras isoveli joka aina ostelee mulle kaikkee ja jaksaa huolehtia musta, mut mä en anna mitää takas, en ees hymyile.
Oon paska kaveri. Petän kaikkien luottamuksen, lupaan aina kaikkee mutten koskaa tee mitää.
Ei mulla oo oikeutta valittaa mistään. Ei mul oo oikeutta saada apua ku oon nii paska.
Oon yksinäinen, tai en. Mul on muutama kaveri mut en vaa jaksa olla niiden kans. En haluu nähä niitä, joten mitä oikeutta mulla on sanoa et oon yksinäinen? Siltä se silti tuntuu.
Muut menee ja tekee kaikkee mut mä vaa itken yksin kotona.
Tappakaa mut saatana, en kestä elää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onpa nyt nuori ja pieni sydän vihaa ja itseinhoa täynnä. Keero mitä pahaa olet steein mielestäsi aiheuttanut? Onko sinulle sanottu, etä olet paha ja et ansaitse iloa ja oikuttta elää. Mitä on tapahtuntu?
Sen vaan tietää, että on muuttunut inhottavaksi ihmiseksi; kukaan ei enää pyydä ulos koska jokainen tässä kaupungissa tietää maineeni. Musta puhutaan päskaa seläntakana, ja joskus saa kuulla joltain "kaverilta" mitä musta on sanottu.
En jaksa ylläpitää minkään näkösiä sosiaalisia suhteita, ja oon ollu masentunu 8-vuotiaasta asti. Yrittänyt itsemurhaa 2 kertaa, ja viillellyt. Kukaan ei ole _koskaan_ ottanut minua tosissaan ikäni puolesta.
Vihaan koko yhteiskuntaa.
Ei muuta.
^ olen siis keskustelun alottaja.
Mitä tarkoitat tuolla maineella? Ja oletko sitten tehnyt jotain konkreettisesti pahaa? Kyllähän nuriki voi sairastua masennukseen: ei kai se ikää katso. Miten perheesi suhtautuu masennukseesi ja onko sinulla hyvät välit vanhempien kanssa?
En. En ole tehnyt kai mitään pahaa kenellekään, ja siksi tätä onkin niin vaikea käsittää. Jostain syystä tunnun olevan silti kiva puheenaihe kylillä.
Emme puhu perheen kanssa (äiti & veli, koska iskä ei asu täällä) henkisistä jutuista kovinkaan paljon. Ainakaan mielenterveysongelmista.
Ensimmäisen kerran avauduin jutusta äidilleni 10-vuotiaana, silloin tämä käski lopettaa hölmöilemisen. Olin kuulemma ollut liikaa tietokoneella ja saanut päähäni alkaa esittämään masentunutta.
Toinen kerta tapahtui 11-vuotiaana kun itkin äidille että haluan vaihtaa koulua koska jouduin olemaan siellä melkein aina yksin. Sitäkään äiti ei ottanut tosissaan; sanoi vain että ei minulla ole enää kuin vähän päälle vuosi tuossa koulussa, sillä menen yläasteelle toiseen kouluun. "Kyl sä pärjäät sen vuoden".
Ja aina kun yritän puhua ongelmistani, äiti vaihtaa puheenaihetta.
En tiedä miksi tunne-asioista puhuminen on hänelle niin vaikeaa. Saattaa olla ettei hän halua vahingossakaan osua niihin kipeisiin asioihin HÄNEN lapsuudessaan. Eääh,, entiedä..
Monesti olen yrittänyt käydä koulun terkkarillakin, mutta olen kuin kirottu. Aina kun menen sinne, tapahtuu jotain äkillistä jonka takia pitää lähteä pois. Viimeksi terveydenhoitaja jutteli jonkun opettajan kanssa ja totesi vain minulle nopeasti "Oliko sulla jotain tärkeetä? mul on täs vähän juttu kesken" Mitäpä siihen nyt sitte sanomaan. "Eei.."
Enkä tiedä miten äiti suhtautuisi jos hakisin apua, uskoisin että ainakin aluksi suuttuisi. Ja toisaalta en itsekään enää halua sitä apua. Olen tavallaan tottunut elämään masennukseni kanssaö. Ja nyt kun perheessäni asiat on vihdoin tavallaan rauhoittuneet, ja meillä on paljon suunnitelmia kesäksi, niin en halua pilata kaikkea sillä että joutuisin psykologille tai pahempaa.
Olen tosiaan umpikujassa elämäni kanssa.
Hae nyt hyvä tyttö apua, ei sinun ikäisesi kuulu elää tuollaista elämää, eikä minkään muunkaan ikäisen!
Hei !
Olosi kuulostaa kohtuuttoman raskaalta ja vaikealta.
Ihmettelen perheesi haluttomuutta tai tietämättömyyttä edes yrittää helpottaa oloasi ja tehdä tilanteelle mitään.Olet toiminut mielestäni viisaasti terkkarille pyrkiessäsi.Ja sinne sinun pitää päästä ja mielellään myös lääkärille.Käy varaamassa aika molemmille mitä pikimmin.Jos jostain syystä et sinne pääse,niin sitten terveyskeskuksesta.Sieltä saattaisit hyvinkin saada jo parempaa apua.Kuulostaa siltä,että olet saattanut sairastua masennukseen tai vastaavaan mielialasairauteen.Tutkittava ja diagnosoitava,sitten saat varmasti apua ja olosi saadaan vähitellen paremmaksi.Lääkäri voi tarvittaessa antaa lähetteen jatkotutkimuksiin ,hoitoihin,terapiaan.Luultavasti jokin lääkitys auttaisi sinua jaksamaan arkea paremmin.Ja olisi hyvä jos voisit vaitiolovelvolliselle hoitajalle/terapeutille purkaa mieleltäsi painavia asioita ja pahaa oloasi.Koska kukaan muu ei toimi,niin tee sinä itsellesi palvelus ja hae rohkeasti apu.Aloita ajanvarauksesta ja toimi mahd. pian ! Voimia sinulle !
Ainiin,unohdin taas mainita tärkeitä asioita vielä tähän liittyen; isäni on alkoholisti, olen nähnyt ja kuullut harhoja & keskittymiskykyni on huonontunut.
Jokatapauksessa, kiitos vastauksesta. Yritän käydä ainakin koulun terveydenhoitajalla vielä, ellen mene sekaisin paniikista ja stressistä kuten kerran kävi. Tosin silloin olin vähän nuorempi, ehkä nyt ei pelottaisi niin paljon. Kiitos myös siitä, että edes täällä otetaan tosissaan - saatte minut tuntemaan itseni edes vastaamisen arvoiseksi :)
Äitisi on ihminen joka ei ole tottunut ja oppinut puhumaan tunnepuolen asioista ja yritää automaattisesti siirtää samaa jälleen omalle lapselleen. Mitään ei tapahdu jos kierretä ei katkaista. Toisen pahaa oloa on vaikea arvata tuosta noin vain ja äiti ei varmaan osaa samaistua sinun tilanteeseesi. Vain ihmmien itse teitää ja on paras asaintuntija omille tunteilleen. Ei sinun kannata enää yhtään jäädä odottelemaan tuossa tilanteessas. En ole nähnyt sinua mutta en ainakaan mitenkään voi vähtellä sinun avun tarvettas, Luiulen että olet hyvin herkkä ihminen ja sinuun sattuu hirveästi jos joet tulevasi torjutuksi. Tarkoitan että vieläkin tuntuu pahalalta kun oma äiti ei ymmärrä ja ota todesta kun haluaa avautua.
Kylläpä kirjoittaa 12-vuotias kypsästi ja ilman kirjoitusvihreitä, mitä ei todellakaan voi sanoa jokaisesta nykynuoresta tai edes aikuisesta (itseni mukaan lukien...).....
Jos äiti ei ole käynyt terapiassa/tms purkamassa omia tunteitaan alkoholistiavioliiton jälkeen, on ihan selvä, että ei ole mitään halua keskustella asioista ja "kaikki on hyvin" kun vaan lakaisee asiat maton alle. Varmasti painaa syyllisyys ym. asiat äitä, mutta silti se ei ole syy olla lasta kuulematta...
No, koska kuitenkaan kenenkään toisen käytökseen ei voi vaikuttaa, niin suosittelen ap:ta menemään sitkeästi sinne kouluterkan juttusille tai ehkä luokanvalvoja (onko sellaisia nykykouluissa enää.....) voisi myös auttaa.
Paikkakunnasta riippuen voisi perheneuvolassa olla tarjolla lasten eroryhmää tai päihdeongelmaisten lapsille tarkoitettua ryhmää. Se kouluterka nyt ensin, hän tietää ja ottaa selvää. Joskus on lasten vain autettava itse itseään, kun vanhemmat eivät tajua. Tässä tapauksessa siis se terkalle meneminen.
Jep, monet eivät edes usko, että olen 12-vuotias, sillä tekstini kuulostavat eri-ikäisen kirjoittamilta. Se johtunee siitä että olen purkanut pahan oloni kirjoittamalla lähes koko ikäni ajan. Ja oikeastaan tunnen itseni hieman vanhemmaksi henkisesti, hehe
Olet oikeassa äitini suhteen, epäilen myös jotain tuonsuuntaista. Mitäpä sille voi jos hän ei ole tottunut puhumaan asioista avoimesti, itse en kuitenkaan aio vaieta.
Huomenna tai ylihuomenna (riippuu milloin terveydenhoitaja on paikalla, en muista) olisin kuitenkin sinne menossa.
Saa nähä miten käy, kiitos taas molempien viesteistä :)
Alkoholistien (ja muiden päihderiippuvaisten ja varmaan myös mielenterveysongelmaisten, ainakin joidenkin) lapset joutuvat väkisin ottamaan vastuuta liikaa siihen nähden, mitä ns. normaaliperheiden lapset.
Myös sellainen "olla, kuin ei olisikaan" -olotila on monelle arkipäivää ja jatkuvasta varomisesta johtuen ei pääse oikein kasvamaan omaksi itsekseen, kun pitää koko ajan vahtia, että mitä tapahtuu........
Kirjoitit, että asiat ovat perheessäsi vihdoin rauhoittuneet. Haluaisitko kertoa lisää tästä? Ovatko vanhempasi siis eronneet (näin tulkitsin aiemmin, mutta en olekaan nyt uudelleen luettuani enää varma)?
Ja ensi kerralla sanot sille terkalle, jos on joku juttu kesken sillä tms. että "On, mulla TÄRKEÄÄ asiaa". :)
Ja vielä, jatka ihmeessä kirjoittamistasi, ilmeisesti pidät päiväkirjaa tms. Se on oikein hyvä kanava tuntiden purkamiseen. Jossakin vaiheessa vain on sitten hyvä saada jonkinlaista vuorovaikutusta esim. terapeutin kanssa niistä kirjoitetuista asioista.
T. Lumi Hiutale (rekisteröidyin)
Yritin vastata tähän ketjuun, mutta sivusto ei salli.
Jouduin vaihtamaan IP-osoitteen. Ne on oppinut hidastamaan jokaisen Oululaisen kirjoittelua S24 -sivustolle.
Mun piti sanoa, jos sivusto sallii, että on aivan järjetöntä teini-ikäisen tehdä itsemurhaa, kun hän ei vielä tiedä mitään elämästä.
sama mulla oon 12 vuotias ja olin pahasti masentunut kunnes iskäni sai aivohalvauksen maaliskuussa. sen jälkeen masennin pahasti ja aloin juomaan
Et niin,mutta hoidat itse likaiset hommasi.
Ei täällä kerkee muita tappamaan kun on omakin itsemurha hoidettavana.
kannata vastuu itse.