Itse olen vähän päälle kahdenkymmenen ja elän tällä hetkellä avoliitossa miehen kanssa. Itse olen aina halunnut nuorena lapsen, sillä olen itse niitä, joiden äiti on ollut lähempänä viittäkymppiä. Lisäksi olen alkanut ajattelemaan vieläkin enemmän tätä lapsi asiaa, sillä sain kuulla muutama kuukausi sitten että minulla on polvessa nivelsairaus joka tulee vain ajanmyötä pahenemaan. Olisihan se mukava saada temmeltää taaperon kanssa lattialla ja leikkiä, vielä kun kykenee lattialla olemaan ja sieltä ylös pääsemään. Ongelmani on mieheni. Hän ei haluaisi lapsia, ainakaan vielä. Olen kyllä asiasta puhunut ja sanonutkin että haluan miehen joka haluaa kanssani lapsia. Nyt kun puhunkin lapsista, häntä alkaa puistattaa.. Olen myös miettinyt että onko hän tosiaan se unelmieni mies?
Vauva kuume on kamala. Ystäväni toisensa jälkeen ovat saaneet/saavat lapsia ja minua on pyydetty nyt läheiseni kummiksikin. En enää tiedä mitä teen asian kanssa.. Monet sanovat sitä että nuorena saatu lapsi pilaa sitten nuoruuden. Itse en pidä sitä pilaavana asiana, päinvastoin. En koe, että lapsi pilaa elämän. En myöskään koskaan ole ollut kiinnostunut käymään baareissa/kapakoissa, eikä miehenikään..
Vauva kuume on kamala. Ystäväni toisensa jälkeen ovat saaneet/saavat lapsia ja minua on pyydetty nyt läheiseni kummiksikin. En enää tiedä mitä teen asian kanssa.. Monet sanovat sitä että nuorena saatu lapsi pilaa sitten nuoruuden. Itse en pidä sitä pilaavana asiana, päinvastoin. En koe, että lapsi pilaa elämän. En myöskään koskaan ole ollut kiinnostunut käymään baareissa/kapakoissa, eikä miehenikään..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toki jos olette olleet vasta muutaman vuoden yhdessä, niin ymmärrän että mies ei ole vielä varma asiasta, ja toki kun nuoriakin olette. Mutta ymmärrän myös hyvin sinunkin puolesi ja nyt sinun tulisikin punnita mitä oikeasti elämältä haluat.
Onko se mies todella se jonka kanssa haluat lopun elämän viettää, jos hänellä ei ole samanlaiset suunnittelmat hankkia nuorena perhettä.
Toki aikaa sinulla on vielä hyvin, että mielestäni voit hyvinkin odottaa muutaman vuoden jotta miehesikin kypsyy ajatukselle. Mutta jos tunnet hänet ettei hän kypsy niin sinuna harkitsisin miehen uudelleen.
Itse en kokisi vauvakuumetta ilman juuri tätä miestäni mikä minulla nyt on, eli haluan myös hänelle lapsen, enkä vain itselleni joten en osaa oikein asettua saappaisiisi.
Pelkäänpä että niin suuri elämänmuutos kuin vauva saattaa pilata suhteenne jos molemmat ei sitä halua ja voit joutua yksinhuoltajaksi jo nuorella iällä.
Tässä on juuri se, että haluaisin hänen kanssaan lapsen ja olemme olleet aina avoimia ja uskollisia toisillemme ja puhuneet jopa naimisiin menosta, mutta lapset.. Meillä tulee nyt täyteen viisi vuotta yhdessä joten alkuhuumaan tämä tunne ei onneksi kuulu.
Odota sinne 30v ikään.
Niinhän ne aina sanoo: "se kannattaa".. Kannattaa joillakin, toisilla ei. Olen kouluni käynyt ja töissä käyvä ihminen ja edelleenkin tarkoitan samaa mitä aikaisemmin: haluan lapsen nuorena ja nyt vieläkin enemmän sairauteni vuoksi. En pahalla, mutta en kaipaa ihmisiä neuvomaan että odota sinne ja sinne asti. Tiedän monia alle 20 vee äitejä jotka ovat olleet asiasta vain onnellisia kun niin nuorena ovat saaneet.
Et sinä kuule tyttö hyvä vielä tiedä mitä haluat. Opiskelehan ja matkustelu sen mahdollisen tulevan lapsesi isukin kanssa, ja sitten kolmikymppisenä mietitte teettekö lapsia lainkaan.
Todennäköisesti teette;)
Tuolla puhuttiin ikä-ja parisuhdekriiseistä ja sinulla mahtaa olla aikuistumiskriisi päällä ja siinä mini tekee elämänsä virheen, mutta eihän ne sitä myönnä.
Tuo teksti kuulostaa aivan minun kirjoittamalta - tosin 1,5 vuotta sitten. Nyt tekisin melkein mitä vain, että olisinkin tullut silloin toisiin aatoksiin.
Olen vähän päälle 20 v nuori äiti. Ajatukseni äitiydestä olivat aivan liian ruusuiset. Kannattaa oikeasti miettiä ja harkita lasta. Ota vaikka viikko niin, että laitat kellon joka yö soimaan tunnin välein. Aina kun kello soi, nouset ylös (et pelkästään herää ja jatka nukkumista!). Hoidat kuvitteellisesti vauvaa, syötät ja vaihdat mahdollisesti vaipan (koska sinulle voi tulla vauva, joka on todellinen kakkatykki). Pienen vauvan kanssa menee helposti puoli tuntia, eli unta ei välttämättä tule kun muutamia tunteja/per yö.
Päivällä voit nukkua muutaman lyhyen pätkän. Älä tuudittaudu siihen ajatukseen, että "meidän vauva nukkuu varmasti koko yön läpi ja myös päivällä monen tunnin päikkärit". Koska vaikka naapurin vauva niin tekeekin, todennäköisesti sinun ei.
Varaudu myös kolmen kuukauden koliikkiin. Silloin joudut parhaillaan kantelemaan vauvaa monta tuntia yössä, koska hän ei muuten rauhoitu.
Ja varaudu myös siihen, että imetys ei ole itsestäänselvyys. Voi tulla monenlaisia ongelmia.
Valmistaudu myös siihen, että sinulla ei ole yhtään omaa aikaa. Siis ihan oikeasti, ei yhtään. Koska niinkin voi käydä.
En sano tätä ilkeyttäni, vaan siksi, että toivon että joku olisi sanonut nämä asiat minulle 1,5 vuotta sitten. Todennäköisesti en olisi kuunnellut, sillä vauvan hankkimisinto oli niin suuri.
Ja tähän varmasti tulee nyt kommentteja, että ei vauvan hoitaminen ole noin rankkaa ja meillä oli niin ja niin ihanaa. Joo, varmasti. Mutta pointti onkin se, että pitää varautua siihen, että itselle ei tulekaan se täydellinen naapurin vauva, joka nukkuu hyvin, syö hyvin ja on aina oikea aurinko.
Puhuu joku asiaa.