Yksi viikonloppu jonka aikana tajuaa mitä elämästä puuttuu. Aika kuluu. Onni, kiitollisuus, pelko, epätietoisuus, tuska, itseinho. Palaset eivät mene paikoileen. Ajatukset ovat ristiriidassa. Ei ole puhetta, ei kykyä muodostaa sitä. Ei juuri mitään yhteyttä. On vain ajatuksia, joita ei voi muotoilla, jotka muuttuvat laveudessaan valheiksi heti suusta kerettyään. Kaikkea ei voi kertoa vaikka kaikki pitäisi. Pelkoa että väsyy ja pökertyy ennen kuin on maalissa. Pelkoja joiden toteutuessa voi todeta olevansa hullu. Ja pelkoja joiden äärellä halvaantuneena on sydämetön ja julma.
Katkeran suloisia ajatuksia. Millaista se olisi voinut olla. Miltä olisi tuntunut herätä aamulla vierelläsi. Nähdä maailman ystävällisin hymy. Sirrellä olevat silmät ja pidäkeetön onni. Tuntea ruumiisi lämpö ja kosketus. Tuntea sirojen kättesi rakastavat, hellät eleet. Miltä olisi tuntunut sanoa että olet kauneinta mitä olen koskaan nähnyt ja todella tarkoittaa sitä, huomata että sanani merkitsivät sinulle paljon. Millaista olisi toimittaa arkiaskareita kanssasi, tottua herkkään, rauhoittavaan olemukseesi ja haaveilijan katseeseen. Millaista olisi lohduttaa. Saada anteeksi ja antaa anteeksi.
Voisinpa murskata muurini, hävittää tämän epävarmuuden ja päättämättömyyden. Myrskyävän ristiriitaset tunteet ja vähättelevät ajatukset. Kumpa en vain tyytyisi osaani. Olen aivan liian väsynyt taistelemaan ja jos voimani loppuvat kesken en aiheuta kuin harmia sinulle. Kai silmäni paljastivat mitä sinua kohtaan tunnen?
Punaiset posket ja lämmin toppatakki. Haluaisin päästä pääsi sisään. Ymmärtää joka ajatuksen. Kokea empatian joka loistaa silmissäsi ja ihmeellisen hyväntahtoisen luottamuksen johon olet heittäytynyt ilmeisestä herkkyydestä huolimatta. Raikkaassa pakkas ilmassa leijailee savun tuoksu ja nuotio rätisee muutaman metrin päässä. Et hymyilisi jos tietäisit. Miksen voi olla ajattelematta ja nauttia. Edessä on este jota tuijotan. Siksi tulen sitä päin juoksemaan. Tai sitten kierrän sen niin kaukaa että se loukkaa. Mutta sinä katsot kuin minussa olisi jotain ihailtavaa. Et jumaloiden. Kuin tuntisit minut läpikotaisin ja hyväksyisit sen mitä olen. Se tekee minut yhtäaikaa sekä hyvin iloiseksi että hyvin surulliseksi. Hymyilen takaisin ja hymyilen aidommin kuin olen koskaan sitten lapsuuden hymyillyt. Hymy ei ole vain kasvoilla vaan koko kehossa. On kuin hymyilisimme samaa hymyä. Haluaisin olla niin lähellä sinua kuin ikinä mahdollista. Haluaisin suudella ja osoittaa rakkautta, mutta minä en saa ja pelkään etten voi ehkä olla enää kanssasi missään tekemisissä.
Tämäkään ei ole totuus. Ja vaikka kuinka kirjoitan en saa edes omaa totuuttani ulos. Kirjoitin kerran päiväkirjaani että olet viimeinen oljenkorteni. Onko se totta? En tiedä, mutta ainakin olen viimein tajunnut, että minun on tehtävä tälle päälleni jotain tai tulen olemaan koko loppuelämäni yksin.
Katkeran suloisia ajatuksia. Millaista se olisi voinut olla. Miltä olisi tuntunut herätä aamulla vierelläsi. Nähdä maailman ystävällisin hymy. Sirrellä olevat silmät ja pidäkeetön onni. Tuntea ruumiisi lämpö ja kosketus. Tuntea sirojen kättesi rakastavat, hellät eleet. Miltä olisi tuntunut sanoa että olet kauneinta mitä olen koskaan nähnyt ja todella tarkoittaa sitä, huomata että sanani merkitsivät sinulle paljon. Millaista olisi toimittaa arkiaskareita kanssasi, tottua herkkään, rauhoittavaan olemukseesi ja haaveilijan katseeseen. Millaista olisi lohduttaa. Saada anteeksi ja antaa anteeksi.
Voisinpa murskata muurini, hävittää tämän epävarmuuden ja päättämättömyyden. Myrskyävän ristiriitaset tunteet ja vähättelevät ajatukset. Kumpa en vain tyytyisi osaani. Olen aivan liian väsynyt taistelemaan ja jos voimani loppuvat kesken en aiheuta kuin harmia sinulle. Kai silmäni paljastivat mitä sinua kohtaan tunnen?
Punaiset posket ja lämmin toppatakki. Haluaisin päästä pääsi sisään. Ymmärtää joka ajatuksen. Kokea empatian joka loistaa silmissäsi ja ihmeellisen hyväntahtoisen luottamuksen johon olet heittäytynyt ilmeisestä herkkyydestä huolimatta. Raikkaassa pakkas ilmassa leijailee savun tuoksu ja nuotio rätisee muutaman metrin päässä. Et hymyilisi jos tietäisit. Miksen voi olla ajattelematta ja nauttia. Edessä on este jota tuijotan. Siksi tulen sitä päin juoksemaan. Tai sitten kierrän sen niin kaukaa että se loukkaa. Mutta sinä katsot kuin minussa olisi jotain ihailtavaa. Et jumaloiden. Kuin tuntisit minut läpikotaisin ja hyväksyisit sen mitä olen. Se tekee minut yhtäaikaa sekä hyvin iloiseksi että hyvin surulliseksi. Hymyilen takaisin ja hymyilen aidommin kuin olen koskaan sitten lapsuuden hymyillyt. Hymy ei ole vain kasvoilla vaan koko kehossa. On kuin hymyilisimme samaa hymyä. Haluaisin olla niin lähellä sinua kuin ikinä mahdollista. Haluaisin suudella ja osoittaa rakkautta, mutta minä en saa ja pelkään etten voi ehkä olla enää kanssasi missään tekemisissä.
Tämäkään ei ole totuus. Ja vaikka kuinka kirjoitan en saa edes omaa totuuttani ulos. Kirjoitin kerran päiväkirjaani että olet viimeinen oljenkorteni. Onko se totta? En tiedä, mutta ainakin olen viimein tajunnut, että minun on tehtävä tälle päälleni jotain tai tulen olemaan koko loppuelämäni yksin.
Vastaukset 98
Vanhimmat
Onko tämä naiselta naiselle? Kuulostaa naisen ajatuksilta ja kirjoitukselta, mutta kuitenkin kuin kohdekin olisi nainen.
Luin uudestaan ja kyllähän tämä on naisen kirjoittama. Nainen ikään kuin eläytyy sen miehen ajatuksiin ja kirjoittaa niinkuin ajattelee tai toivoisi sen miehen ajattelevan. Ja viimeisessä kappalessa nainen kirjoittaa taas itsenään sanoen "tämäkään ei ole totuus jne". Ei olekaan, vaan sen naisen ajatuksia toisesta ihmisestä, jonka ajatuksia hän pohtii. Mutta hyvä, jos olet päättänyt saada elämäsi kuntoon. Ei se kyllä täällä kirjoittelemalla avaudu.
olette törmänneet elämässänne vain yhdenlaisiin miehiin, miehiin joista sanotaan, ettei puhu eikä pussaa. Makaa sohvalla ja pierut paukkuu. Siksi ymmärrän, että ette voi kuvitella miehen kirjoittavan noin antaumuksella ja syvällisesti asioita pyöritellen. Mutta, kyllä se on mieheltä. Olen varma, vaikka en aloittaja olekkaan.
Miksi se aloittaja ei sitten ole kommentoinut mihinkään mitään? No oli miten oli, toi on mun näkemys tästä aloituksesta. Olen varma, vaikka en aloittaja olekaan, sinua lainaten. Vaikka eipä sillä väliä. Seurustelen paraikaa miehen kanssa joka noin voisi minusta kirjoittaa kuin aloituksessa, tietenkin nuo "emme voi olla missään tekemisissä" ym poislukien, mutta tiedän myös 100% varmuudella, ettei hän ole tuota kirjoittanut.
pörrrrrrr pröööööt
Hämmentävää miten kapeakatseisia ihmiset yleensä ovat. En oikein koskaan tajunnnut sitä ennen nettiä.
m -> n
loukkaa se, että toinen on kylmästi ja julmasti vain hiljaa, vaikenee, kääntää selkänsä. Se tuntuu vallankäytöltä - tuntuu että toinen haluaa vain olla inhottava ja kiusata. Saada revanssin. Tulee aika, jolloin se toinen osapuoli osaa enää vain halveksia sinua raukkamaisuutesi vuoksi, vaikka et niin olisi tarkoittanutkaan. Hiljaisuus kertoo vain sen, että toinen ei välitä, ei ihmisenä arvosta. Ja se on paha se. En ole ennen opetellut vihaamaan.
Onko tämä aloittaja sinun mielestäsi taas se sinun "toinen"?
Onko toinen omastakin mielestään toinen?
Voin kuvitella ja se on aivan hirvittävä ajatus. En oikein tiedä mitä muuta edes tuohon sanoisi. Hiljaisuus ei välttämättä kerro tuota muta sen se kyllä viestii. Mitä tarkoitat "saada revanssin"?
tietäisinpä miten. Niin miksi sanavalintana revanssi? Siksi kai että hän tuli mielestään huijatuksi. Missä, en tiedä vieläkään, mutta niin hän tulkitsi, vaikka väärässä oli. Hänellä oli alusta asti jollakin tavalla samanlainen tapa kuin Etydillä (osuva nimimerkki, muuten) pohtia kovasti omia (ja myös muiden) motiiveja ja vaihtoehtojaan. Kaikelle piti aina löytää tulkinta, käytökselle selitys. Niinpä minuakin tulkittiin jatkuvasti ja päätelmät olivat lopussa hurjia. Sellaisia, että... no, umpikuja.
Ei kai täällä kukaan mitään "omi", kuten joku edellä väitti. Jokainen vain peilaa eri kirjoituksia omia kokemuksiaan vasten etsiessään vastauksia elämäntilanteeseensa ja vastaamattomiin kysymyksiin.
Mitä tapahtui? On täytynyt tapahtua jotain kamalaa, jos noin on, että et pysty lähestymään. Muista että se toinen osapuoli voi tosiaan tulkita käytöstäsi toisin. Aika nopeasti voi silloin menettää mahdollisuuden, jos toinen luulee sun lopullisesti lähteneen. Mutta oma pää on tärkeää hoitaa kuntoon. Loppuelämäksi ei mikään ole menetetty, aina elämä tuo myös uutta.
toivottavasti et ole törmännyt sosiopaattisia piirteitä omaavaan ihmiseen. Sellaiset ovat myös erossa tosi vaikeita koska tunneskaalansa on rajattu. He eivät näe omia virheitään, kaikki on toisen vikaa, siis aidosti eivät näe. Koska tuntevat vain oman suunnattoman loukatuksi tulemisen tunteensa ja kokeneensa vain itse suurta vääryyttä, et heistä myöskään varmasti ikinä kuule sen jälkeen, kun "vääryyden" olet tehnyt. Niin veristä on loukkaantuminen näillä ihmisillä yleensä, että olet heille pahinta mitä maa päällään kantaa etkä minkään arvoinen enää.
kukapa tietää.
Hän on varattu. Tunteeni näkyivät luultavasti kilometrien päähän joten kompensoin ottamalla etäisyyttä - otin etäisyyttä liikaa. Luulen, että hän suuttui minulle. Toinen syy on juuri tämä pääni. Luulen, että mahdollisuuteni hänen suhteen on jo mennyt jos sitä ikinä oikeasti olikaan.
Etydi, pohdit ja analysoit tätä asiaa täällä yksin, yhdessä meidän monien toivojien kanssa. Eikö olisi kuitenkin paljon selvempää ottaa häneen vielä yhteys ja selvitää asiat suoraan. Enpä näin naisena jaksa uskoa, että pahastuu kuitenkaan, koska on sinut jo tavannut. Tuskin tämä spekulointi auttaa sinua tai häntä. Sympatiaa täältä saa, mutta asian ratkaiseminen on oma valintasi. Jos olisin hän, en ottaisi sinuun yhteyttä ihan periaatteesta, vaan odottaisin yhteydenottoa ja asioiden selvittämistä. Joskus myöhemmin voisin tekstarin lähettää, mitä kuuluu ja oli kiva tavata.
voi meitä, taakkansa kullakin. Olit viisas, kun et lähtenyt toisen suhdetta pilaamaan. Kyllä hän joskus tulee, jos on tullakseen. Tai sitten tulee jotain uutta. Luota elämään, luottavaisuus kantaa.
Luulen, että nyt on minun aika jättää nämä palstat ja alkaa rakentaa elämää uudelta pohjalta. Hyvät muistot eivät kuitenkaan häviä, ja luulen että uusien kokemuksien kautta ne pahatkin himmenevät. Olkaa inhimillisiä toisillenne.
Tuo revanssi tarkoittanee tuossa tapauksessa että leikittelisit kaivattusi tunteilla. Eli tutustumisvaihe olisi sinulle ns. kissahiiri - leikkiä, dominointia. En usko että olet siten toiminut, naivit ihmiset usein sorkuvatkin näin ajattelemaan. Joskus on ihan paikallaan ottaa hieman etäisyyttä ja antaa molemmille tilaa selkeyttää ajatukset. Ja jos joku tuossa ajassa päättää muuttaa kelkkansa suuntaa, niin suotakoon se hänelle. Toivoisin että ihmiset osaisivat olla katkeroitumatta.
hillitön toisen haukkuminen, todella ruma kilenkäyttö ja leppymättömyys ovat merkkejä sairaasta mielestä. Varokaa!
on päiväkirja.
Minä niin ymmärrän. Ehkä olet niitä, jotka osaavat kirjoittaa kaiken sen, mitä on vaikea puhua. Sellaisia on muitakin kuin sinä.
Anna itsellesi aikaa, ehkä mitään ei tarvi tullakaan. Tiedät, että jossakin on ihminen, joka oikeasti välittää sinusta sellaisena kuin olet ja joka ajattelee sinua usein. Eikö se ole jo paljon?
Kunhan et vain rakenna illuusiota, haavekuvaa toisen hyvyydestä. Hänkin voi olla ihminen, joka kokee laillasi, ettei osaa eikä pysty, että kaikki on liian hajanaista ja sekavaa. Kohdatessa sanotaan asiallisesti "hei" ja jatketaan matkaa, kun ei osata muutakaan.
Anna aikaa itsellesi ja anna sitä myös toiselle. Asiat selviävät elämässä, luota siihen. Jos tulee tunne, että pitää päättää jotakin ennen kuin tietää, mitä edes haluaa, se on ahdistavaa. Vai pelkäätkö toisen menettämistä ajan kuluessa? Niinkin voi käydä, mutta ehkä niin on sitten tarkoitettu ja sitäkin menetystä varten voimat kerääntyvät vähitellen.
Ehkä hän onkin sinulle vain haavekuva, jonka tarvitsit johtotähdeksi tähän elämänvaiheeseen. Kun ei tunne toista, voi ladata isoja unelmia, millaista elämä toisen kanssa olisi. Todellisuus ei ehkä vastaisi lainkaan haaveita. Tai sitten vastaisikin.
Siellä hän odottaa. Odottaa ja odottaa, että menisit luo. Ottaisit kiinni ja sanoisit, että kaikki voi olla vielä hyvin. Ehkä yhdessä löydätte lopulta ratkaisun. Ja tuska loppuu.
Mikä on se este? Miksi et saa osoittaa rakkauttasi? Mitä pelkäät?
jälleen kerran miehelta. Ymmärsin kylla heti, että ap on mies. Jotenkin vain vaistosin sen...
Luepas tekstisi ja mieti kuinka vaikeassa tilanteessa kyseinen nainen on....
Tämäkään ei ole totuus. HALOO!!!
Parasta kun unohdat kaiken ja menet elämässä eteenpäin vaikka jo huomisesta alkaen niin on helpompaa. Ala elämään, tee kaikkea mukavaa, sellaista mikä tuntuu hyvältä ja iloiselta. Kyllä sä pystyt siihen! Aloita vaikka jokin harrastus jos sinulla ei vielä sellaista ole.
Anteeksi mutta vaikka kuinka yksin näitä tekstejä kirjoittelet et saa vastauksia kysymyksiisi. Kannattaisi puhua ammatti-ihmisen kanssa, tuskin ilman sitä pääset elämässäsi oikeesti eteenpäin. Matkustele, etsi uusia ystäviä, käy elokuvissa, tapaa/juttele naisten kanssa vaikkapa vain ystävänä.
Älä liikaa mieti asioita yksinäsi. Se ei paranna elämääsi
heh ootpa huvittava, ihanko hoitoon ohjaisit
joskus kannattaa miettiä ennenkuin on paskantanut itse elämänsä piloille
Rakastan sinua :)
Toivon että tuntisin sinut. Toivon että joskus, jossain tulisit vastaan ja ymmärtäisimme pysähtyä.
Olet siis varattu?
Ajatuksia herättävä kirjoitus. Siihen riitti yksi viikonloppu, jonka aikana huomasi oikeasti ELÄVÄNSÄ pitkiin aikoihin.
Kaunis kirjoitus mutta ymmärrätkö että jos analysoit kaiken, elämästä ei tule mitään? Aina voi käännellä ja väännellä ja jossitella. Elämä on tässä ja nyt. Menneisyyteen emme voi vaikuttaa, tulevaisuuteen jossain määrin. Kysymys kuuluu analysoitko elämäsi pilalle? Vai nautitko muuten kirjoittamisesta etkä loppupeleissä muuta tarvitsekaan? Tämäkään ei ole totuus, mikä sitten on?
Nämä ovat niiiin turrrhauttavia ...
Mä oon samanlainen ;( Saatan olla välillä kylmä, koska pelkään. Silti se yks tietty olisi sellainen jonka takia yrittäisin kaikkeni että nää muurit murtuis... jos saisin vastakaikua :(
Yksin vissiin loppuelämäni? Jää niin paljo kokematta että itkettää ;(
Mulla oli kummallinen rauha silloin kun oltiin yhdessä sen hetken ja sitä en unohda.
Mycke trävlig veckor på dej!
Ja koittaa suvi suloinen...
Aurinkoa risukasaan sullekin.
Jäin kiinni tähän tekstiin. Jotenkin niin elävää ja kuva muodostuu silmissä.
Kuva jostain.
Kirjoitat oljenkorresta ja se saa kirjoitukseen surullisen sävyn.
Päälle tekee hyvää selvitellä ajatuksia jonkun kanssa, joka ymmärtää ja on ehkä ollut samoissa jumeissa joskus. Sellaisia jokusia vaan tapaa harvoin. Ja kun tapaa, niin ei ole tilaisuutta tai aikaa, tai se ei vaan ole sopivaa .
Joskus löytää tuollaisen jonkun, joka hyväksyy, jonka kanssa on vaan yksinkertaisesti rauhallinen ja hyvä olla.
Silloin ei muureja tarvitse edes murtaa, ne vaan katoavat itsestään.
Sydämetön ja julma ei kyllä voi kirjoittaa tuollaista aloitusta.
Sydämessä liikahti, Ap, sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti saat rakkautesi.
kirjoitat. Juuri niin kuin itse haluaisin tulla nähdyksi ihmisenä erään henkilön toimesta. Olet löytänyt tien jonkun ihmisen sieluun asti. Toivon todella, että saat hänen kanssaan kommunikaatiokanavat auki. Herkkä ihminen ymmärtää sekavuutta ja keskeneräisyyttäkin. Ja koko totuutta ei voi ollakaan ennen kuin sen on rakentanut yhdessä sen toisen kanssa, oli lopputulos sitten mikä vain. Herkät ihmiset osaavat yleensä tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa, jos vain luottamus saadaan rakennettua molemminpuoliseksi.
Sinulla on kaikki eväät tulla onnelliseksi vain avaamalla itsesi. Sinussa on herkkyyttä ja tunnetta, mitä ilman ei ole sellaista onnea, joka jättää taakseen kaiken kylmän maailman rationaalisuuden.
Onnea sinulle, toivon täydestä sydämestäni, että uskallat. Ja että toinen on puolitiessä vastassa. Yleensä on.
Hui, kylläpäs kouraisi..J os se olet sinä, toivon että asia kirkastuu sinulle . Olen sanonut että aina ei mene asiat niinkuin itse haluaa. Jos se en ole minä, toivon että tulet onnelliseksi toisen kanssa. Voi olla että touhusi satuttavat minua, jos kaiken tietäisin, mutta lupauksia emme antaneet toisillemme. Halusin avoimin mielin tutustua sinuun, mutta en ehtinyt heippaa sanoa.
ei muureja kannata murskata, muurit on vain symbolinen, paljon näillä nettipalstoilla käytetty kuvaus siitä ikävästä kun kaikkien kanssa ei synkkaa, on ihan täysin ok että on tietyt suojamuurit mutta avoin mieli, luota siihen ja lopeta itsesyytökset heti, ehkä mitä voisit tehdä on asenteen muuttaminen ja ovien ja mahdollisuuksien pitäminen auki, ympärille katseleminen eikä jokaisen kaksijalkaiseen takertuminen
Taistele. Ole kiltti. Alan itkeä, jos olet..hän.
Laita hänelle kirje/sähköpostia, jos et ääneen kykene itseäsi ilmaisemaan...
En tiedä muuta kuin haluan olla kanssasi. Vaikka ei olisi mahdollista siltikin haluan.
En ole halunnut mitään, milloinkaan niin paljon kuin sinut.
Elämä, järjestä. Katseessa on kaikki vaikka ei sanoja..
Kerro että kaikki järjestyy.
Aloitus on kauniisti kirjoitettua ja aidon tuntuista. Vain rakastunut voi kirjoittaa noin herkästi ja kumppaniaan arvostaen. Tämän lukeminen toi minulle levollisen pääsiäismielen ja uskon siihen, että kaikki kaunis on mahdollista. Rakkauden avulla suurimmatkin esteet ovat helpompia kohdata . . tämä teksti ei hevin unohdu.
Elämän isot asiat saavat kontalleen. . .ja ymmälle.
aloituksessa häiritsee, joten tässä pieni, sekava kommentti. Mikäli satut tämän ketjun lukemaan, niin odotan sua vielä. En halua missään tapauksessa painostaa tekemään mitään sellaisia ratkaisuja mitä et halua tehdä. Tunnut vieläkin tutulta ja rakkaalta, vaikka eihän me kunnolla tunnetakaan. Jos yhtään lohduttaa niin voin sanoa, että kyllä minuakin pelottaa. Toivon että päästäisiin vielä niiden pelkojen yli yhdessä -- pikkuhiljaa.
Kauniisti puit ajatuksesi sanoiksi.
Ja aika tyhjentävästi, vaikket kaikkea kertonutkaan.
Sanoja suoraan sydämestä.
Itsellä ei tunnu olevan enää mitään annettavaa eikä mitään odotettavaa, liian kauan mennyt näin.
Rakkaus ja onni käväisi luonani mutta jatkoi matkaansa.
olipa tunnetta
naiselle???
ohi menee täällä. Se Eräs Mies voisi kyllä noin kirjoittaa, mutta kunpa-sanaa hän ei kirjoittaisi noin täysin väärin.
Minä näin hänet viimeksi kohdatessamme silmissään vain vihaa. Vaikka pakkaskeli olikin ja posket punaiset.
Rakkautta en niissä tule koskaan näkemäänkään.
Kiitos kirjoituksesta, sen lukeminen antaa minulle toivoa elämään. Tähän ketjuun palaan, kun/jos ikävä yllättää pyhien aikana.
Herkkiä hetkiä jokaiselle joko yksin tai yhdessä rakkaitten ihmistenne kanssa.
Todella mukava kuulla ja sitä samaa sinulle :)
Kaunista :) Kaikki on itsestä kiinni, omasta itsestä :) Eihän kaveruus mitään velvoita, sitähän ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)
Rakkaus oli ehkä edessäni enkä sitä nähnyt selvästi. Tai näin harson läpi, mutta epäselvästi, joten päästin irti. Olitko vain haurasta lankaa, joka ei kestä kipua tai muuta epämukavaa. Näin tunsin ja päästin sinut menemään, vaikka sydän itkee. Itku vaan ei lopu, koska rakastin sinua. Sinä et uskaltanut rakastaa minua.
Omisin tämän niin itselleni mutta tämä ei ehkä olekaan minulle vaikka näinkin hänen viime kertaisesta katseesta sen, rakkauden, kaipuun, hellyyden ja lämmön. Jos olet itse sinkku niin metsään meni mun osalta.
En tiedä millainen mies osaa ilmaista itseään näin hienosti, en tiedä osaisiko Hän, emme tosiaan tunne niin hyvin toisiamme vaikka vuosia olemmekin olleet väleissä.
Ajattelen sinua aina joskus, vaikka aikaa on jo kulunut niin kauan...T
Minä ajattelen sinua päivittäin.. E
Näiden asioiden äärellä minäkin olen!
Miten kaunis kirjoitus :') Jos tiedät nron tekstaa, jos tiedät emailin lähetä postia, jos tiedät osoitteen lähetä kirjoita kirje. Älä jätä häntä ilman vastauksia. Rakkaasi haluaa myös kuulla sinusta. Tunne molemmin puoleinen, ilman empatiaa ja herkkyyttä maailma on liian paha. Olet tavannut hienon ihmisen, lähesty häntä uudelleen. Menneisyyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voi vaikuttaa itse. Rauhaisaa pääsiäisen aikaa kaikille, rakastakaamme toisiamme
Valitettavasti aloitusviesti ei ole minulle kirjoitettu vaikka kuinka toivoisin että asiat olisivat noin. Toivoisin saavani joskus erään miehen näkemään, että en ole samanlainen kuin "kaikki muut" naiset, että en pyri vain hyötymään hänellä tai käyttämään häntä laastarina. Arvostan ja kunnioitan häntä valtavasti ihmisenä ja haluaisin olla hänen rinnallaan hänen itsensä takia, fyysistä seikoista huolimatta. Kun keskustelen hänen kanssaan koen pitkästä aikaa olevani täysin oma itseni, aika lentää siivillä eikä ole olemassa kiellettyjä asioita. Hänen kanssaan mikään ei tunnu mahdottomalta, vaikka tiedän asioiden todellisuudessa olevan hyvinkin mahdottomia.
Mie olisin valmis hänen kanssaan vaikka mihin jos hän osoittaisi eleelläänkään tuntevansa samoin. Tiedän hänen olevan pettynyt moniin naisiin, tiedän etten itse ole kaunein tai hohdokkain kumppaniehdokas. Tiedän, että alkuasetelmamme on vaikea, mutta ei mahdoton.
Haluaisin vain saada hänet hymyilemään ja nauramaan aina kun se on mahdollista, näyttää että mulla on asennetta, jopa kodillaan olevaa sellaista. Tehdä arkipäiväisistä asioista pieniä ihmeitä yhdessä...
Tämä olisi voinut olla minulle, mutta ei ole kuitenkaan.
Minä en vain ymmärrä.
Mitä sinun tulisi tänään ymmärtää jonkun toisen puolesta?
Voi kun mä taas tahtoisin olla sun kans tekemisis...
Mikset ole sitten, onhan tossa kymmenen muutakin aloituksen omijaa, ehkä kaikilla eri hemmo mielessä.
Etydi, on niin jännän sekava tarina, että kerrotko mistä on kysymys? Olet siis varattu?
En ole varattu. Hän on. Vastasin hieman tarkemmin alunpana Epilogille.
Antti?
Eipä osunut
Sinäkö?
Ei voi olla totta!
Ja kuinka monta meitä sitten on, jotka tunnistaisivat itsensä, jos kyseessä on Mikko? :D
En vaan ymmärrä, en ymmärrä enää yhtään mitään. Kaikki muuttui nyt niin nopeasti, että multa katosi maa jalkojen alta. Ole kiltti ja selitä.
Onko tämä etydi M.M
mikähän tässä sitten on totta ja mikä ei.
Aloitus on lähinnä kuvaus tunteista, ajatuksista ja tunnelmista yhdeltä hetkeltä. Totuus oli huono sanavalinta. Tarkoitin vain etten pysty sanomaan sitä kaikea mitä haluaisin sanoa ja että se mitä kirjoitin on niin helposti tulkittavissa niin monella tavalla. Jostain syystä se tuntui kirjoitus hetkellä olenaiselta asialta sanoa.
Etydi, huomaatko mitä teet? Analysoit jälleen. Ap kirjoitus oli mahtava suurella tunteella kirjoitettu. Kaikkea ei tarvitse jälkeenpäin selittää.
...kiinnostava viestiketju. Olin tutustumassa erääseen ihmiseen kunnes halusikin yllättäen ottaa etäisyyttä. Ymmärsin kyllä heti että se oli tuossa tilanteessa paras mahdollinen ratkaisu, vaikka se tuntuikin pahalta. Olen kiitollinen hänen tilannetajusta ja kypsyydestä. Todella, jos jokin asia on tarkoitettu tapahtuvaksi, tulee sen aika ennemmin tai myöhemmin. Pieni välimatka selkeyttää ajatukset ja tekee odotuksista realistisempia. Hyvin toimittu.
Hyvää pääsiäistä sinulle, Etydi.
Kiitokset! Sitä samaa sinulle!
No, niinpä niin. Tsemppiä ja sporttia sulle vaan. Näinhän niitä tunne asiota hoidellaan, vai mitä? Kyllä, kyllä. Näinhän se menee..hihhih! ; )
että sportti auttaa myös sydänsuruihin.
Luin aloituksen nyt uudestaan ja meni ihan kylmät väreet.
On sulla ainakin taito kirjoittaa. Toivon että saat asiasi järjestykseen.
Sydämeni osuman sai..
Hassua miten moni on tunnistavinaan kirjoittajan ja haluaa omia sen itselleen:)
Onko Suomessa todella näin epätoivoisia naisia ?? Mulle suuri yllätys. Itse en hae täältä mitään. Löysin joskus tämän sivuston ja aikani kuluksi näitä lueskelen. Paljon upeita kirjoituksia, niin kuin tämä ap:n kirjoitus.
Mutta, mutta, mieleeni tulee onko nämä kirjoitukset oikeasti "todellisia" vai väsääkö joku näitä aikansa kuluksi.....ja huviksi......
Moniko nainen menetti unensa tämän johdosta ja miettii päänsä puhki "oliko mulle".
Myös tieto kiinnostaa.. Omijoita oli monia, mutta kuka sai osuman?
Ei kai se haittaa jos miettii päänsä puhki jos vaan on aikaa siihen. Ikävältähän se tuntuu kun haaveilu joudutaan keskeyttämään jonku arkihomman takia.
Tosiaan, onko Hän täällä?
Oletteko olleet oikeasti nuotiolla?
No, en minä ainakaan ollut. Toivon, että Ap sekoili siinä kohtaa...
sait selvyyden tilanteeseen ja menee paremmin? Tämä jäi mieleen koska oli jotenkin niin lohduton ja kai tuossa on meille kaikille ikävöiville jotakin.
ihan samaa. Toisaalta on käynyt mielessä, onko hän oikea henkilö ollenkaan. Täällä tulee tasaisesti näitä pitkiä mieheltä naiselle-viestejä, jotka on rakennettu niin, että ne kolahtavat hyvinkin moneen. Hänkään ei kuitenkaan halunnut mitään tarkempaa lopulta kertoa.
paljon samaa tyyliä kuin Olen elämässäsi estolistalla- kirjoituksessa. Siinäkin ap kirjoittaa pitkästi ja kuvaavasti, ja vastaa samaan tapaan muutamille, hyvin asiapitoisesti, ja selittelee joitain kohtia kirjoituksistaan. Mutta pysyy kuitenkin yksityiskohdista salaperäisesti hiljaa. Yllättävänkin samanlainen tyyli :)
Ei varmaan pidä uskoa kaikkea, mitä netissä lukee..
Eipä ole tilanne juuri muuttunut. Paikoillaan junnaa. Ja tuntuu, ettei etene mikäli se minusta riippuu. Edessä kyllä hämöttää asioita jotka pakottavat yhteyteen. Yritän kasata itseni sitä ennen.
Jotenkin hauskaa tämä :D Kyllä minä ihan oikea henkilö olen vaikken kauhean tarkasti asiasta haluakkaan edes anonyymisti avautua. Eihän täällä ikinä voi mistään mitään tietää. Ja vaikka kuinka järkevästi yritää suhtautua, saa mielikuvitus näistä teksteistä melkoisesti virikkeitä kun sattuvat sopimaan omaan tilanteeseen. Addiktiivista ja mieltäkiihottavaa. Melkein kaduttaa, että olen tänne eksynyt. Väkisinkin vaikuttavat käsitykseen siitä missä mennään. Tottakai siihen vaikuttavat muutkin oikeista tapahtumista irralliset asiat, mutta täällä tekstejä tulee niin paljon, ja ne ovat niin intensiivisiä ja tunnetiloiltaan laidasta laitaan heitteleviä, että niitä on vaikea suurina annoksina prosessoida. Täällä ei voi olla kovin terveellistä pyöriä pitkään.
Olen kirjoittanut tänne kaksi kertaa aloituksen. Toinen niistä katosi lähes samantien arkistojen kätköihin.
En usko hänen olevan täällä. Ja vaikka olisi en haluaisi hänen tunnistavan minua. Kaikki ovat varmaan samaa mieltä, ettei asiaa näin tule hoitaa. Aloitus oli tuunteen purkaus synkältä hetkeltä, ei yritys löytää täältä ketään.
sen tilanteen, josta koet hänen suuttuneen. Voi olla kovinkin paha mieli hänellä. Mielestäni salailet toiselta osapuolelta paljon, ja sehän välittyy ristiriitaisuutena toiselle, ehkä kylmyytenäkin. Ei sekään ole reilua, kyllä varattukin ansaitsee arvostavan asian käsittelyn.
Hei, älä suotta kadu täällä pyörimistä. Tottahan se on, että nämä vastaukset täällä "osuvat" välillä liiankin hyvin omaan tilanteeseen sopiviksi.
Niistä saa kuitenkin uusia näkökulmia, jotka puolestaan auttavat hahmottamaan omaa käyttäytymistä ja erityisesti sitä miltä se toisen silmin katsottuna näyttää....
Ja en muuten laittaisi ollenkaan pahaksi, vaikka olisit kaipaamani mies.
Hänkään ei varmasti usko minun täällä pyörivän.
Ota oikeasti yhteyttä tähän naiseen ja tee se vielä tänään.
Ei sinun tarvitse "koko totuutta" hänelle heti vuodattaa, kunhan vaan osoitat, että toinen on sinulle tärkeä. Laita vaikka hyvän yön toivotus tekstiviestillä.22
Kyllä sä voisit mulle soittaa tai kirjoittaa vaikka kirjotinkin sulle etten edes halua kuulla susta mitään kun siitä ei mitään kuitenkaan enää tulisi. Ei se nyt niin suuri asia olis, koska kaikki selviää eikä ole kiire mihinkään.
Mutta siis enhän mä ole hän josta kirjotat, koska tää mun tyyppi kyl tietää tai luulee etten todellakaan ole mitään rauhoittavaa seuraa. Eikä mun tyyppi mun takia ajattelis että tulis olemaan koko loppuelämänsä yksin. Jos sä voisit laskea tota rimaas ja vaatimustasoasi vähän niin et tulis olemaan yksin ainakaan ikuisesti.
Jep. Joku täällä nykyisin ajan kuluksi taiteilee hienoja aloituksia.
Olen varma että kyseessä on yksi ja sama !!
Sama tyyli ja sanoo paljon sanomatta oikeastaan mitään.
Uskomatonta. Joskus vastaukset kysymyksiin löytyvät ihan oman nenän edestä, mutta kun ei näe niin ei näe. En tiedä kuinka kauan olet ollut ne pari ratkaisevaa askelta minua edellä, mutta tämän pluslaskun ratkaiseminen osoittautui kyllä yllättävän vaikeaksi :)
Mietin silloin tätä ensimmäistä kertaa lukiessani, että joku nainen on kyllä nyt todella onnekas. Ei tullut mieleenkään uskaltaa kuvitella, että se oikeasti olisi minulle.
Tämä on kauneinta mitä olen ikinä lukenut. En tiennytkään, että osasit niin nopeasti havaita minussa kaikki nämä piirteeni. Olen siitä tosi otettu. Onneksi kaikki huonot puolet loistavat poissaolollaan :) Ehkä pitäisikin vaan pysytellä pois lähettyviltäsi, koska en ikinä pystyisi todellisuudessa täyttämään tätä maalaamasi mielikuvaa minusta.
Sinun päässäsi ei ole mitään vikaa. Olet samanlainen pohtija kuin minäkin, tiedän kyllä millaista se on, miettiä ja vatvoa asioita, käännellä päässään kysymysmerkkejä. Varsinkin kun olemme molemmat täällä sotkeneet toistemme ajatuksia entisestään.. Olet syvällinen ja luova, ja osaat nähdä ihmisten sisään. Sehän on hienoa, ja toivon, että et koskaan kadota tätä puolta itsestäsi. Kaikilla asioilla on kuitenkin ne kääntöpuolensa, ja hienot asiat kääntyvät liian usein itseään vastaan.
En saanut nukutuksi viime yönä, oli niin paljon avoimia kysymyksiä päässä. Eniten kuitenkin pohdituttaa se, että omassa itsekkäässä tunnepiehtaroinnissa en ole lainkaan tajunnut, miten vaikeaa sinulla voisi olla. Olen tosi pahoillani siitä.
No ei tästä enempää täällä. Miten tästä jatketaan? Kun kerran molemmilla on paha olla, haluaisin yrittää keskustella, katsoa mitä on tehtävissä. Mutta en tiedä yhtään miten haluaisit toimia?
Olet ollut todella huomaavainen, kun olet huomioinut tilanteeni. Sinun pitäisi opetella itsekkäämmäksi. En missään nimessä halua, että sinulla on paha olla.
"Varsinkin kun olemme molemmat täällä sotkeneet toistemme ajatuksia entisestään."
Miten se on päässyt tapahtumaan, jos toinen on kirjoittanut vain kaksi aloitusta? :D
kun se toinen ei osaa kirjoittaa ollenkaan, ja ainoa tapa kommunikoida on näiden kahden ketjun kautta.
Oliks sulla joku pointtikin?
vois mun puolesta hypätä ... ... ...