terve taas...
Eli olen täällä kertoillutkin näistä mun paniikkihäiriö jutuista yms (mm. kohdassa kertomus paniikkihäiriöstäni) Mä en todellakaan tajua enää mistään mitään! Kokoajan on semmonen että mä kyllä ymmärrän että olen täällä mutta jotenkin mun persoona tai joku en tiedä itsekään mikä, ei ole täällä. Mä olen "kadottanut" itseni TÄYSIN. Sitten kun mietin asiaa ja sitö miltä tuntuu tulee vielä hullumpi olo ja alkaa pelottamaan ihan älyttömästi. En tiedä kuuluuko tää edes tänne palstalle, mutta ajattelin onko kellään muulla tällaisia kokemuksia? Onneksi pääsen torstaina lääkäriin...
Eli olen täällä kertoillutkin näistä mun paniikkihäiriö jutuista yms (mm. kohdassa kertomus paniikkihäiriöstäni) Mä en todellakaan tajua enää mistään mitään! Kokoajan on semmonen että mä kyllä ymmärrän että olen täällä mutta jotenkin mun persoona tai joku en tiedä itsekään mikä, ei ole täällä. Mä olen "kadottanut" itseni TÄYSIN. Sitten kun mietin asiaa ja sitö miltä tuntuu tulee vielä hullumpi olo ja alkaa pelottamaan ihan älyttömästi. En tiedä kuuluuko tää edes tänne palstalle, mutta ajattelin onko kellään muulla tällaisia kokemuksia? Onneksi pääsen torstaina lääkäriin...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Joo mulla kanssa jotain tollasta. Ei oikeen saa mistää enää "kiinni". Tuntuu tosiaan että olis ihan ulkopuolella kaikkea. Aloita lääkityksen. Ei oo enää muuta toivoa. Vois kanssa kirjoitella tänne sitten kokemuksista. Toisaalta oon sitä mieltä ettei kannata itse koettuja asioita tällaisessa asiassa kovinkaan paljon muille tyrkyttää. Voihan siitä jotain apua jollekin ehkä olla.
Joo siis mä olen miettinyt kans tuota että mistään ei saa oikeen "kiinni". Oli aika jännä että sanoit noin ku mä luulin että se on mun päässä vaa joku oma juttu... Siis tiedän mitä sä tolla tarkotat. Ja myös sillä että on kaiken ulkopuolella. Niinku että näkee ja kuulee kaiken ja järki sanoo että on olemassa mut silti kaikki vaa on jotenki omituista... saa nähdä joudunko mäkin aloittamaan lääkityksen.
Minulla kans oli silloin aikoinaan just samanlainen olo,jotenkin tunsi itsensä ulkopuoliseksi...vähän vaikea kuvailla,mut masnnus lääkityksen aloitettua se meni ajan kanssa ohitse.
mulla on samanlainen olo kans, tosi vaikea välillä olla ihmisten kanssa tekemisissä.
edelliseen vielä- luulen et, yksinäisyys ja luottamuksen puute ihmisiä kohtaan aiheuttaa sen mulle.
www.depersonalization.com
Ja kokemuksella voin kertoa että tosta selviää!
Tää on vaan elämää eikä se siitä miksikään muutu vaikka tuntisi olevansa toisella planeetalla. Tai vaikka totuus olis mikä. Sitä vaan elää niin kuin tuntee. Lopettakaa se spekulointi ja antakaa virran viedä.
Nipistäkää itseänne jos kohtaus iskee..
Äskeinen linkki oli väärä, TÄSSÄ OIKEA
www.depersonalization.info
Heippa. Minulla on ollut aivan samanlaisia tuntemuksia.
Välillä tuntuu siltä, kuin ei olisi kotonaan..vaikka kuitenkin on.
Kuin olisi ihan eri paikassa.
Paniikkihäiriössä tälläinen on yksi oire,
epätodellinen olo.
Tunne ei ole mukava, enkä minäkään osaa neuvoa enempää, kuin että yritä ajatella positiivisia ajatuksia, lähde vaikka metsään kävelylle...
Tiedän että kommenttini kuulostavat hassuilta, mutta itsekään en tiedä miten olotilaan pitäisi suhtautua. Voimia sulle!
katsokaa nyt tuo ylläoleva linkki! ei tässä oo mitään pelottavaa tai lääkärin tarvetta. tää on vaan elämää, go with tha flow jne. !
Juuh...tänäänkin taas tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi, erilaiseksi kuin muut ihmiset. Kannattaa tähdätä siihen, että tekee jotakin sellaista, jossa tuntee olevansa hyödyksi tälle yhteiskunnalle tai muille avuntarpeessa oleville ihmisille. Toimii minun kohdallani. Koskaan ei saa lakata yrittämästä.
kun tuo epätodellinen tunne tulee, kannattaa yrittää tehdä jotakin, joka vaatii keskittymistä.
Aluksi se in hankalaa, mutta kun jonkun aikaa sitä teet huomaat, että olet taas "täällä".
Lisäksi huomaat, että pystyt olostasi huolimatta tekemään asioita ihan hyvin.
syvään ja ota kiintopiste jostain lähellä olevasta esineestä tms. Tunne häviää tosi nopeasti. Itsellä on fiilis että on mieleltään liian vikkelästi ajatteleva, ei taho noi aivokäyrät pysyä mukana verenkierrosta puhumattakaan. Pelästyä ei kannata koska se musta vaan pahentaa tilanteen hallitsemista. Lääkäri sano mulle että rauhotu. Ei kaikkee tartte heti saada valmiiksi. Sillei varmaan oo tätä sairautta. Onx tää sairaus?
kuin kattelisi kaikkee ulkopuolelta.tajuu mitä toine sanoo mutta ei kuitenkaan.raivostuttavaa!!!!ja kaikki vaa sanoo ettei oo mitää hätää kaikki hyvin.joo sehän paljoo auttaa ku tuntuu että happi lopuu siihen paikkaan!!
mulla täysin samanlaisia oireita.aiemmin sain joka päivä hirveät kohatukset,nyt kai jotenki oppinu hallitsemaan ne.."paniikki mörön" iskiessä sitä tunti ittensä ihan ulkopuoliseks..kuin olis kattonu vierestä vaikka ite oli kuitenkin siinä "pääroolissa"..
Jep, jep. Helppo se on sanoo en käykää siellä ja siellä osoitteessa. Kyllähän näitä juttuja on helppo ajatustasolla pohtia ja muokkailla. Mutta sitten ku se paniikki oikeesti iskee, niin ei siinä nipistely auta. Oon kertonut omasta paniikkihäiriöstäni monelle ihmiselle. Suurin osa vaan sanoo että anna mennä vaan. Ei ne vaan oikeesti tajua miltä se tuntuu, eivätkä edes pysty kuvittelemaan. Ei siinä paniikissa oo mitään järkeä kun se iskee. Toisina päivinä kaikki paniikit tuntuu taas todella naurettavilta. Mut tosiaan, sitten kun se tulee, niin se tulee lujaa. Rakentavimmin asiasta voi jutella samaa kokeneen ihmisen kanssa. Tosin ei sekään sitä yht äkkiä tulevaa paniikkia välttämättä karkoita, mutta "kohtauksen" jälkeen on helpompi hyväksyä asia, kun on jonkun kanssa jutellut. Öö tulikohan tässä sanottua mitään? Joo mut se on kyllä totta että elämää tää vaan on. Mä oon omaa laiffiani ainakin helpottanut siten, että hyväksyn oireeni enkä ajattele että mun tarttis olla samanlainen (ihan mihin vaan kykenevää ihmisjoukossa) kuin muut. Kun yleensäkin ottaa kaikki nekatiiviset asiat avoimesti vastaan, on niitä paljon helpompi käsitellä ja kestää. Nii ja mainostan tähän perään vielä muutamaa kirjaa jotka kantsii lukea. Daniel Goleman: tunneäly. Ja sitten vielä Krishnamurti: elämän syvä haaste. No joo, noi nyt on vähän tollasia ;). Positiivista: paniikkihäiriöstä kärsivä ihminen ajattelee monia asioita syvällisemmin kuin "tavallinen" ihminen, ja on näin avoimenpi kohtaamaan elämässä vastaan tulevat haasteet. LOPPUUN. Ole avoin kaikelle!! Kysy, kuuntele, puhu suoraan ja pelottomasti.Muutos lähtee sisältä.
Seuraavaan paniikkia odotelle ;)