Se myös pelastaa silloin kun muut hylkäävät, siinä on armoa ja koko totuus.
Jos olisi rakkautta, ei tarvitsisi selitellä.
Yksinkertaista.
http://www.youtube.com/watch?v=L_QADjsobYo
Jos olisi rakkautta, ei tarvitsisi selitellä.
Yksinkertaista.
http://www.youtube.com/watch?v=L_QADjsobYo
Vastaukset 137
Vanhimmat
Armoa ei aina ole sellaiselle, joka odottaa toiselta armoa kieltäen toiselta oman rakkautensa. Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että rakkautta ei olisi.
Rakkautta on myös luopua omasta jääräpäisyydestään ensin ja rakkautta on osata pyytää anteeksi.
Rakkautta ei ole kun vaatii toiselta armoa ilman omia vastaavia tekoja ;)
Se on viisautta ettei enää kuvittele tunteita sinne missä niitä ei ole ollut, ei ole eikä tule olemaankaan, muuten oma elämä saattaa kulua harhoissa.
Rakkaus on yksinkertaisempaa kun kaikki maailman anteeksipyynnöt ja tilanteen analysoinnit, sitä on tai ei ole.
toisten tunteista tiedä, manipulaattori.
Sitä on tai ei ole. Ja jos toisesta ei kuulu, sitä ei tosiaankaan ole
Samaa mieltä kyllä tuossa. Rakkaus on niin yksinkertainen asia, että sitä joko on tai sitten sitä ei ole.
Leikkimään ei pidä kuitenkaan ryhtyä. Sellaisella joka leikkii -toisella ihmisellä- .... ei ole varaa puhua rakkaudesta.
Oikeassa olet, enemmän et voisi olla.
Eipä tuohon ole mitään lisättävää.
Ei se kritiikkiä poista. Vanhempikin huomauttelee lastaan jatkuvasti. Ojentaa ja ohjaa kuinka käyttäydytään.
En ymmärrä tällaisia avauksia. Ehkä ei niin pitkälle mietittyjä?
Ehkä sekä vain miettii, on varovainen tällä kertaa...
..ettei satuta ketään,sitä ihanaa miestä tai itseään.
Ikävä on kova.
Jos et ymmärrä niin älä ihmeessä lue näitä.
Kantapää opettaa.
Ymmärrän varmasti siinä kuin sinäkin ja luen mitä lystään.
Etkä sinäkään, manipulaattori. Selvähän se, että annat väärää todistusta muiden tunteista kysymättä heiltä mitään.
Tämän pidemmälle mietittyä aloitusta ei ole olemassakaan.
Teot puhuvat puolestaan, mistä sinä tiedät millaisia hänen tekonsa ovat olleet? Minun tunteeni ovat oikeita, sinun tilanteesi on näköjään toinen joten ehkä meillä ei ole muuta yhteistä kuin tämän viestin lukeminen.
Ei sekään ole rakkautta jos aina vaan odottaa toiselta anteeksiantoa ja sen varjolla jatkaa vääriä tekoja. Olis parannettava tapansa koska tietää sen hiertävän suhdetta ja tappavan rakkautta.
Nämä ajatukset täällä ovat eri asia, teot ja tekemättä jättämiset eri asia.
Totta, siinä kaikki tyhjentävästi.
Mitä merkitystä on pekästään ajatella jos ei toimi sanojensa mukaan. Sanat ilman tekoja ovat kuolleita sanoja. Jospa ajatukset muuttuisi joskus teoiksikin.
On ne joskus voineet muuttuakin, mistä sitä tietää.
Paitsi jos rakastaa sellaista jolla on vierellään toinen. Silloin ei kannata tungetella. Mutta ei se silti poista sitä tunteiden määrää.
pyytää anteeksi mitä? aloittajahan kuvaa miten hänen rakastettunsa kritisoi häntä
Ei se ole rakkautta jos pidät toista niin ala-arvoisena,että voit mielestäsi tehdä mitä vaan pyytelemättä anteeksi.
Minä en tee mitä vaan rakkaille ihmisille, enkä muutes muillekaan.
Kritiikki on toista kuin tehdä mitä vaan? Tehdä mitä vaan on laajempi käsite.
Kritiikki on sitä mitä sinun aivosi jauhavat koko ajan, siinä ei ole hitustakaan rakkautta.
Mitä minun aivot jauhavat? Sinulla ei ole siitä harmainta aavistustakaan!
Tuollainen syyttely on sinun tapasi osoittaa rakkautta? Vuodat sitä kaikkien päälle?
Pientä naljailua, et taida sietää kritiikkiä.
todistella sitä täällä?
Miksi sinun pitää kysellä sitä tuntemattomalta?
Ei sitä tarvitse todistella mitenkään, totuuksia ei tarvitse.
totuuksia, ne on ihan muualla.
kyselet mitään tuntemattomilta, miksi et ole niiden " totuuksien" luona vaan täällä?
Jos toinen osapuoli tekee jotain mistä toinen ei pidä niin käytöstä pitäisi voida kritisoida. Pitkälle jatkunut kritiikin puute johtaa siihen että ihminen alkaa ajattelemaan että voi tehdä mitä vaan.
Mistäs sinä sen tiedät miten paljon totuuksia on missäkin?
Sinun totuutesi ovat missä ovat, ja minun totuuteni siellä missä haluan niiden olevan.
Ei kuulu sinulle, jos luulet omistavasi tämän palstan niin olet väärässä, saa tänne muutkin kirjoittaa ajatuksiaan, kirjoita oma ketju itsellesi, tilaa riittää.
Saathan sinä huutaa vaikka kurkku suorana, josko se tilanne siitä paranee.
yhdentekeväähän se on jos toinen ei tunne syylisyyttä mistään.
Miksi sitten haluat elää sellaisen ihmisen kanssa joka on kohdellut sinua niin väärin ja kaipailet häntä vielä täällä ikäväpalstallakin? Tämä taitaa olla oikea narsistien uhrien tukikeskus, siellä ne jossain ovat omaa erinomaisuuttaa töynnä kun täällä nuollaan haavoja vuosikausia?
Olisiko tullut aika unohtaa näin kevään kunniaksi kaikki menneet seurustelukumppanit ja se kaikki, mikä johti eroon.
En halua enkä aio. Tuo vastaajan asenne vaan aika välinpitämätön.
Jos se johtuu siitä että ajatuksiani ei ymmärretä, joutuu selittämään rautalangan kanssa.
pidä jo se turpasi kiinni,et voi tietää mikä on ap:n tilanne ja haukut ja parjaat tuntematonta joka purkaa tunteitaan tänne
Poistaako rakkaus vaikenemisen, takanapäin puhumisen, juoruilun, pilkan?
Mistä minä sen tiedän mitä rakkaus sinussa poistaa, jos koet että sinua on kohdeltu väärin et varmasti ole ainoa tämän auringon alla? Ehkä sinun kannattaisi ennemminkin miettiä mistä sinuun kohdistuva viha on noussut, oletko ollut rakastava ihminen? Ihmiset ovat aika harvoin ilkeitä ilman syytä, tosin, ei päde näillä palstoilla...
kasvanut? Eihän tuo pidä ollenkaan paikkaansa, että ihmiset vat harvoin ilkeitä ilman syytä. Typerin kommentti sitten aloituksen.
voihan joku olla ilkeä vaikka siksi, että toisella on sen mielestä ärsyttävän kyömy nenä. Sitä sinä et kyllä ajanut takaa.
Minä ajattelen niin, koska en itse ole kovinkaan ilkeä.
En ainakaan ilman todella hyvää syytä.
Miksi haluat keskustella ketjussa jota pidät typeränä?
Ei mitenkään erityisen järkevää toimintaa.
Se että joku ei ole rakastava ei kyllä oikeuta ketään ilkeyksiin. Jokaiselle rakkaus on muutenkin erilaista. Päivä jonkun toisen saappaissa tekisi sinullekkin hyvää.
Kun sinua on kohdeltu ilkeästi oletko koskaan yrittänyt selvittää miksi? Uskoisin että et. Et ole itse siis uskaltanut loikata toisten saappaisiin hetkeksikään kuunnellaksesi miltä toimintasi heistä tuntuu, miksi kohdallesi on tullut niin paljon ilkeyttä?
Minulla ei ole kuvailemasi kaltaisia ilkeyskokemuksia.
En ole sanonut että minua kohtaan ollaan oltu ilkeitä,ja annan niiden ihmisten olla jotka minulle pahaa tahtovat. He elävät omaa elämäänsä ja minä omaani.
että minua ärsyttää että ihmiset kirkkain silmin kajauttavat ilmoille typeryyksiä vailla mitään aavistusta, että oma logiikka ei aina ihan toimi.
Tuo aloituskin...hyvä tavaton, jos jostain suunnasta on paikallaan oleva kritiikki paikallaan, niin sieltä missä rakastetaan. Harmittaa sellaisten puolesta niiden itsetunto ja herkkänahkaisuus, jotka eivät sitä oikealla tavalla ole kasvaessaan saaneet.
Tahtooko joku sinulle pahaa? Miten se näkyy?
Sinä et ole ymmärtänyt koko aloitusta oikein, ei tämä puhu mistään lasten kasvattamisesta. Rakkaus ei ole kasvatussuhde, se on kasvusuhde.
Jos ja kun ihmiset ottavat oikeuden olla ilkeitä mielivaltaisilla perusteilla, heidän tulee niellä se, että heitä kohtaan ollaan ilkeitä myös ja yhtä mielivaltaisilla perusteilla. Ei itketä marttyyreina ja nähdä vain itseen kohdistuvaa vasta-arvostelua pahuutena, josta tehdä elämää suurempi numero.
Niitäkin sitä paitsi on, jotka eivät voi puolestaan sietää aggressiivista luonnetta tai epäoikeudenmukaisuutta luonteenpiirteinä.
"Valitettavasti" omaan positiivisen asenteen elämään ja kovin moni ei sitä sulata. Se vitutus paistaa monien naamalta kun iloitsen asioista mitkä ovat niin monen arvomaailmalle arvottomia.
Jos minä todella rakastan jotakuta ihmistä, minä en etsi hänestä vikoja enkä kritisoitavaa. Silloin minun päästäni on kriitikko julistettu kuolleeksi, haudattu ja tuhka siroteltu mereen. Kriitikot oikein kaivamalla kaivavat jotain mitä voisi parantaa, kriitikko kuolee jos ihmisen hyväksyy sellaisena kun hän on.
Sinä olet hieman katkerahko optimisti, etten sanoisi, ainakin tuon vastauksen sävy oli sellainen.
Se olikin vain kommentti yleisellä tasolla, ei syytös edellistä palstakirjoittajaa kohtaan.
Enkä sen puoleen myöskään lapsellisesti rakasta edellisiä palstakirjoittajia täällä, rakastetut ovat ja pysyvät muualla.
Katkera hamuaa kostoa? Jätän ihmiset joiden kanssa en tule toimeen rauhaan.
"Niitäkin sitä paitsi on, jotka eivät voi puolestaan sietää aggressiivista luonnetta tai epäoikeudenmukaisuutta luonteenpiirteinä."
Hyvä että tiedostat tuon. Ilmeisesti lasket kuuluvasi joukkoon. Mahdatko olla kokenut elämässäsi epäoikeudenmukaisuutta?
Ai, minua saa kyllä rakastaa ihan vapaasti, mutta, voi olla ettei palstakirjoitusten perusteella tiedä ketä silloin rakastaa.
Rakkaus on tunne, kyllä sen tunteen voi löytää vaikka auringon valosta, jos on oikein laaja tietoisuus.
Sitä on liikkeellä, tosin kosto on lapsellisten huvia.
Tietenkin tiedostan, koska kuulun joukkoon. Ihmiset, jotka hiljaa tästä syystä sivuutan, eivät yleensä tiedosta, että sivuutan juuri sen takia. Jäävät hillumaan aggressiivisina ja epäoikeudenmukaisina, kohteet vaan vaihtuvat. Ja kertyvät.
Voikohan olla ketään ihmistä, joka pidemmän päälle ei olisi kokenut epäoikeudenmukaisuutta joskus elämässään? Miten tällaista maailmaa voi käydä lävitse siltä säästymättä, sitä ympärillään näkemättä.
lukeudu niihin tekopyhiin jotka peittävät oman epäoikeudenmukaisuutensa muiden syyttelemisellä ja haukkumisella.
ennenkin?
Millaisia ne epäoikeudenmukaiset ihmiset mielestäsi muuten ovat? Ovatko ne vaikka sellaisia, jotka epäoikeudenmukaisesti ovat kouluaikana olleet suositumpi poikien keskuudessa kuin sinä ja epäoikeudenmukaisesti menestyneempiä koulussa, saaneet parempia arvosanoja, epäoikeudenmukaisesti?
Toihan on aivan naurettavaa syyttelyä, mutta netissä niin tavanomaista, joten menköön. Olen ollut itse kympin oppilas ja miesten huomiota ja ehdotteluja/painostusta olisi saanut ja saisi olla huomattavasti vähemmän, joten en näe tuollaisessa kyllä mitään epäoikeudenmukaista. Pitäisikö todella?
Oletkohan aika tyhmä tai naiivi? Sinä ilmeisesti aivan rehellisesti kuvittelet, että sinua kadehditaan tuollaisista syistä?
Aggressiivisia ja epäoikeudenmukaisia ihmisiä on sitä paitsi molemmissa sukupuolissa. Esimerkiksi valehtelu, väärän todistuksen antaminen on yksi tapa olla epäoikeudenmukainen. Kai sellaisen voi toisaalta tyhmyyttäänkin antaa. Aggressiivisuutta on henkistä laatua, molemmissa sukupuolissa.
Epäoikeudenmukainen on vaikka sellainen, joka puhuu paskaa toisesta minkä kerkeää ja arvostelee... sitten kun hänelle vastaa hänen arvoisellaan tavalla, hänestä tuleekin marttyyri ja on niin hirveän julmaa, kun joku toinen puhui hänelle takaisin hänen omalla kielellään. Heitti kiven takaisin.
Joku on ensin ilkeä mielivaltaisella perusteella. Mutta ei sitten kestä sitä, että häneen suhtaudutaan jatkossa toisin kuin muihin ihmisiin juuri hänen oman käytöksensä vuoksi.
Kympin oppilas, olisi kannattanut lintsata välillä vähän.
Voihan olla, että ehdin riittävästi sitäkin laatua.
Ei tuo ole kympin oppilas, kaukana siitä, kirjoittaa tänne mitä huvittaa ja livenä huomannut, että helppoahan se on sielläkin.
Kylläpä on, mutta mitä merkitystä sillä kenellekään pitäisi olla. Edellisen kirjoittajan logiikan mukaan tosin kateus johtaa tuohonkin toisen arvon kieltämiseen ;)
Haloo, kympin oppilaita on satoja ja tuhansia, kuten eri tavalla lahjakkaita ihmisiäkin. Yleensä ihmisiä ei tippaakaan kiinnosta muiden arvosanat. Kommentoinpa vain, kun joku esitti erittäin lapsellisia syytöksiä, että häntä kadehditaan hänen arvosanoistaan (muille tuntemattomia) tai hänen aktiivisesta seksuaalisuudestaan (tuskinpa sentään).
päätä sullakin.
Vastaan nyt tähänkin. En ole niitä, jotka ovat ensimmäisenä juoruamassa ja mustamaalaamassa ja perseilemässä ja vieläpä ylpeitä siitä.
""Millaisia ne epäoikeudenmukaiset ihmiset mielestäsi muuten ovat? Ovatko ne vaikka sellaisia, jotka epäoikeudenmukaisesti ovat kouluaikana olleet suositumpi poikien keskuudessa kuin sinä ja epäoikeudenmukaisesti menestyneempiä koulussa, saaneet parempia arvosanoja, epäoikeudenmukaisesti?""
Tässäpä yksi elävä esimerkki epäoikeudenmukaisesta ihmisestä - sinä.
Alentava, vähättelevä ja valehteleva.
Jep, kirjoitetaan silloin kun jotain sanottavaakin on.
Miten voi olla vähättelevä ja valehteleva kysymällä esimerkillä!
näytät esimerkkiä.
kiitos kun huutelet tyhjää tuuleen, koska et pysty keskustelemaan.
Kysymällä vähättelevällä ja valehtelevalla esimerkillä.
valehtelua? Taisi mennä oikeeseen. Tiesitkö, että valehtelusta tai epärehellisesti elämisestä joutuu lopulta nalkkiin. Et voi manipuloida ihmisiä loputtomiin miten sattuu.
Haha, kerroitko tuon itsellesi: "Et voi manipuloida ihmisiä loputtomiin miten sattuu."
:-D
Mikäkö osa, kaikki oli valehtelua. Ihmisten tahallista tietoista harhaanjohtamista, vähättelyä, alentamista ja valehtelua. Muka viattoman esimerkin kautta esitettynä. Joillakin patologisilla valehtelijoilla, kaltaisillasi, se on ilmeisesti niin verissä ja rutiinina, että sitä ei edes ymmärretä hävetä. Häpeän silti puolestasi.
Onneksi ei tarvitse olla missään tekemisissä tuollaisten valehtelijoiden kanssa irl .
sairas. Nyt ei ole nauruhymiön paikka.
huh huh.
Tässä sinulle patologinen valehtelija :
"Olemme kirjoitelleet ennenkin?
Millaisia ne epäoikeudenmukaiset ihmiset mielestäsi muuten ovat? Ovatko ne vaikka sellaisia, jotka epäoikeudenmukaisesti ovat kouluaikana olleet suositumpi poikien keskuudessa kuin sinä ja epäoikeudenmukaisesti menestyneempiä koulussa, saaneet parempia arvosanoja, epäoikeudenmukaisesti?"
minua nyt patologiseksi valehtelijaksi, mikä on juuri sitä törkeää. Sinähän tässä valehtelet, törkeästi. Jos näiden palstatotuuksiesi mukaan arvioi.
Okei, ehkä et vain itse tiedosta sitä, että valehtelet ja johdat ihmisiä harhaan tahallasi ja tietoisesti. Sekä alennat ja vähettelet, luot uusia totuuksia, pyrit ujuttamaan ihmisiin kielteisiä ajatuksia kanssaihmisistä. Olenhan tuollaisia joutunut tapaamaan ja pysyn heistä niin kaukana kuin voin juuri siitä syystä. Se kun on juuri sitä epäoikeudenmukaisuutta.
"Tiesitkö, että valehtelusta tai epärehellisesti elämisestä joutuu lopulta nalkkiin. Et voi manipuloida ihmisiä loputtomiin miten sattuu."
"pyrit ujuttamaan ihmisiin kielteisiä ajatuksia kanssaihmisistä"
Tätä sinä nimenomaan teet. Pakko tämä on vielä kirjoittaa, mutta tuo tänne syyttelyjen kirjoittaminen on sitä ujuttamista. Olet pelottava.
palstalla jonkun muunkinlaisia tuulia kuin tyhjiä? Hienosti osallistun siihen keskusteluun joka on, kuten sinäkin. Vai huomaatko vain sen mitä muut tekee?
Niin se onkin. Tietäisitpä kuinka pelottava. Se tekee tuota samaa kaikille. Tai sitten tuollaisia on maailmassa paljon.....
Tämä on sitä pyrkimystä ujuttaa ihmisiin kielteisiä ajatuksia kanssaihmisistä:
"Millaisia ne epäoikeudenmukaiset ihmiset mielestäsi muuten ovat? Ovatko ne vaikka sellaisia, jotka epäoikeudenmukaisesti ovat kouluaikana olleet suositumpi poikien keskuudessa kuin sinä ja epäoikeudenmukaisesti menestyneempiä koulussa, saaneet parempia arvosanoja, epäoikeudenmukaisesti?"
eli kieltää se, että joku on kokenut epäoikeudenmukaisuutta ja pyrkiä verhoamaan se naurettavaksi kateudeksi. Aivan hirveätä!!! Ihmisten aliarvioimista, syyttelyä ja valehtelua.
Pelkää rauhassa, mutta tuollaisia ihmisten vedättäjiä ja valehtelijoita sinä varmaan puolestasi mielistelet minkä kerkeät. Etkä edes itse sitä tajua kun tulet taas vedätetyksi uskomaan jotain uutta valhetta.
Teidän kanssanne ei voi edes keskustella aiheesta EPÄOIKEUDENMUKAISUUS ilman, että se väännetään joksikin, mikä tässä maailmassa ei edes ole epäoikeudenmukaista.
Naurettavaa paskaa. Mitätöintiä. Kun vääristelynne osoittaa rautalangasta vääntäen, alkaa poru. Miksi piti vääritellä alun perinkään? Miksi pitikään alkaa valehdella ja ujuttaa niitä kielteisiä käsityksiä kanssaihmisistä?
Ja kyllä, tuollaisia käärmeitä on maailmassa paljon, mutta ei enää minun elämässäni.
kohtaan se kritiikki kyllä katoaa, mutta niille ketkä tulevat väliin sorkkimaan ja arvostelemaan sitä suhdetta, niin ei kukaan voi silloin olla hiljaa.
Mikä sinä olet sanomaan toisen puolesta, kenellä rakkautta on ja kenellä ei. Et voi määritellä, että tapasi tuntea rakkautta on ainut oikea.
Sitäpaitsi voisit katsoa peiliin ja miettiä, millaisena oma rakkautesi ilmenee? Ehkä juurikin toisen virheiden etsimisenä ja toisen viiltelynä? Jos itse ole hyväksyväinen tärkeitä ihmisiä kohtaan, voit odottaa samaa suvaitsevaisuutta myös heiltä. Muussa tapauksessa kannattaa olla nöyrempi.
En viitsi kertoa millainen olen silloin kun rakastan, joka tapauksessa se on jotain hyvin fyysistä ja antavaa.
Rakkaus on muutakin kuin intohimoa.
Kyllä se on aika pitkälti sitä.
Rakkaus on syystä mainittu erikseen tunteissa.
Niin ja seksi on sitten erikseen?
Just joo.
seksi voi olla tunteetonta eli tottakai se on erikseen.
Ai, onpa onni etten ole ollut sinun seksikumppanisi.
Niin, niin ja kyllä, kyllä :)
Aika köyhää.
Onni on kokonaan minun puolellani.
Rakastavan kritiikkikin on rakkautta.
Liika on yhtä sorttia liikaa.
Toi oli lievä provokaatio.
Mä en usko pullamössö- tai hippirakkauteen.
No joo, sehän se just onkin.
Minäpä uskon, make peace not war!
Pullamössöä äitis sulle syötti, varmaan maha vieläkin pullottaa.
jos "kritiikin" alkusyy on toisen rakastamattomuus, on kritiikki usein tasoa itkupotkuraivarit - paljon melua mutta lopultakin turhaa ja noloa.
Taitaa sinulla olla paljon kokemusta asiasta?
voi miten nokkelaa, keksit kääntää toisinpäin!
Osoita sinä mieluummin minulle yksikin tapaus, jossa rakkaudettomuus on muuttunut rakkaudeksi viiltelemällä, paskajuoruja levittelemällä tai jalkaa polkemalla :D ja mitä näitä palstametodeja teillä onkaan. Jos vaikka sattuisi olemaan kokemusta asiasta :D
Ei ole kokemusta tuollaisesta käytöksestä, en tiedä.
Taitaa olla sitä, että joku nyhtää itsestään ulos ne viimeisetkin rakkauden rippeet ja vielä tietoisena siitä, että viesti teoistaan saavuttaa vastaanottajansa.
Tuollaiset palstametodit. Toisaalta, mikä herättää tarpeen sellaiseen? Onko rakkauden kohde ollut poikkeuksellisen ilkeä? Kylmä? Itseään ja omaa erinomaisuuttaan täynnä?
Laittaa miettimään syvällisemminkin näitä, palstakirjoituksia. Ihmiskohtaloita. Arkea ja kohtaamattomuutta. Toisen sivuuttamista. Kaikkea...
Tuskin kannattaa, enpä usko että se auttaa mitään.
Ihmisestä saa poikkeuksellisen ilkeän vaikkapa olemalla itse ensin poikkeuksellisen ilkeä (ja jättämällä jatkossa sen osan tarinasta ulos).
Mutta ainahan se vika on muissa, kuten heissä jotka eivät rakastu jokaiseen tarjolla olevaan vastaantulijaan, paitsi tietysti silloin kun he olemme me itse, tässä meidän mustavalkoisessa pikku maailmassamme.
Kumpi oli ensin, muna vai kana.
Ilkeän ihmisen tunnistaa siitä, että on vaatimassa anteeksipyyntöä, mutta on itse sitä mieltä, että ei ole mitään anteeksipyydettävää ja syyttää toista vielä siitä, mitä on itse tälle toiselle.
Ja jättää omasta tarinastaan tämän kaiken pois. Ja porskuttaa menemään ja edelleen vaatii, että Häntä kohtaan Pitää Olla Ystävällinen Ja Huomaavainen ja mitä kaikkea vielä.
Hyvä asia jos palstalle voi purkaa asioita niin ei tarvitse vetää tosielämässä ketään liikaa rasittaa.
Taikka sitten joku on ominut itselleen viestejä, joissa ei puhuta hänestä ja jotka eivät liity mitenkään häneen. Saahan siinä päätään pyöritellä ja ihmetellä kritiikkiä, joka ei tunnu osuvan omiin tekoihin. Saapa joo, jos se kritiikki ei kohdistukaan häneen. Eikä kaiken ole edes tarkoitus olla varsinaisesti kritiikkiä, vaan oman tilanteen pohdiskelua. Metsäänhän se tietty on mennyt, jos joku siitä loukkaantuu.
Ilkeän ihmisen tosiaan tunnistaa siitä, että hän syyttää muita kaikesta siitä, mitä on itse koko ajan kaikille. Jokainenhan on tavannut ja sivuuttanut jonkun narsistin, joka jatkuvasti vain peilaa omia vikojaan muihin ja syyttelee.
sama levy pyörii. Syytät koko ajan muita siitä, mitä teet itse. Sä oot pahempi kuin narsisti. Tuo syytteleminen on jotain käsittämätöntä.
Mistä mä nyt SINUA syyttelen, jos kuvaan ilkeää tai valehtelevaa ihmistä.
Miksi minä en muuten saa kuvata ilkeää ja valehtelevaa ihmistä, kun olen kerran sellaisia tavannut. Onko tässä joku monopoli, pienessä mustavalkoisessa maailmassasi?
syytät muita. Itsestäni en puhunut mitään.
Jos ei ole halua keskustella livessä asioita selväksi, miksi naputella täälläkään? Miksi vaivautua? Ei kai sinulta ole kukaan mitään täällä ollut kysymässä?? Vai onko, en tiedä. Emmehän tunne.
muita.
Onko minun väärin kirjoittaa asioista, joista muutkin ihmiset netissä kirjoittavat? Jopa sinä kirjoitit. Sinun mukaasi on.
En muuten sairasta kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joten siihen suuntaan älä edes lähde valehtelemaan, ettet jää joku kerta siitäkin kiinni.
Kaipa minullakin on yleisellä tasolla oikeus kirjoittaa asioista, joista muutkin kirjoittavat.
en valehtele, minä en harrasta valehtelemista, omatuntoni ei antaisi. Joten mistä olen mahtanut JO jäädä kiinni?
Mun pitää nyt kuitenkin poistua koneen äärestä. Kirjoittakaa ja antakaa muidenkin joskus kirjoittaa, eläkää ja antakaa muidenkin joskus elää. Päivien jatkoja.
Tähän suuntaan, siitä ne uudet totuudet lähtee
"MANIA päällä? SAMA LEVY PYÖRII. SYYTÄT KOKO AJAN MUITA siitä, MITÄ TEET ITSE. Sä oot PAHEMPI KUIN NARSISTI. Tuo syytteleminen on jotain käsittämätöntä."
syyttelet muita koko ajan. Fakta. Kivaa päivää.
Sinä taas syytät edellistä kirjoittajaa sekä esität tyhjiä mitättömiä puheenvuoroja, jotka perustuvat muiden kirjoittajien matkimiseen, ja siinä kaikki.
Se onkin viisasta aina säännöllisen epäsäännöllisesti, näemmä. Keskustelut elävät itseksensäkin.
Älä nyt, vittumainen ihminenkin voi rakastaa, pehmentyäkin, tehdä kompromissejä, ymmärtää uudestaan, ajatella toisen kannalta, mutta ei se vittumainen perusluonne siitä mihinkään vaihdu ;)
Vittumaiset ihmiset voivat puolestani pysyä lestissään.
Ai ettei pysyisi vai? Voi kai sitä ihmisellä olla muitakin piirteita kuin kriittisyys, voihan se olla vain yksi piirre muiden joukossa, onhan siitä paljon iloakin. Tärkeä ero on kai siinä, oletko kriittinen ihmisen persoonaa kohtaan vai hänen tekemisiään kohtaan. Tekemisiä voi kritisoida, persoonaa ei.
Enpä osaa vastata tuohon mitään, en ole tavannut mitenkään erityisen kriittisiä ihmisiä viime aikoina, mukavia ovat olleet kaikki joita olen tavannut.
Hyvää yötä.
siksi sitä ei enää ole.
Aika vähään se sitten varmaan kuoli, ettei olisi kuollut sukupuuttoon :D
Otsikko pitää paikkansa. Olin aikoinaan rakastunut erääseen naiseen ja pidin häntä mielestäni kauneimpana päällä maan. Sitten kun rakkaus oli kuihtunut näin, että hän oli oikeastaan aika tavallinen jopa ruma. Enkä voinut ymmärtää mitä helvettiä olin aikaisemmin muka nähnyt. Sitten ymmärsin myös mitä rakkaus oikeasti on. Se harvoin kohdistuu todellisiin ihmisiin vaan melkein aina kuviteltuihin konstrukteihin joilla aidon ihmisen tila korvataan. Lopulta dopamiinireseptoreiden määrä hupenee eikä kuvitelmasta saada enää samaa tunnetta. Konstrukti hajoaa ja totuus, joka on melkein aina ruma, paljastuu.
Enemmän kuin rakastaa haluaisin löytää ihmisen jota voisin kunnioittaa ja sietää, ehkä hetkittäin jopa ihailla mutta rakastamatta.
Se on sitä romanttista rakkautta se.
Minulla ei ole tuollaista ongelmaa, oikeastaan, rakastan vaan syvemmin kuin ennen.
Rakkaus on se mikä peittää ihmisen vajeet, sellaisia me kaikki olemme, tavallisia, rujoja ja puutteellisia, mutta silti rakkauden arvoisia.