Ms ja masennus/mielialan muuttuminen?

Hei. Tunnistan kyllä mielialasi omakseni. Ms-tauti diagnoosin sain vuonna 2006 ja oireet alkoivat vuonna 2004. Tuolloin 2004 tunsin elämän joskus rankaksi mutta en muista ainakaan ajatelleeni kuolemaa ja pääasiassa ajatukseni elämästä olivat positiiviset. Vuonna 2006 sairastuin masennukseen ja sen jälkeen olen käyttänyt masennuslääkkeitä. Lääkkeet eivät ole kuitenkaan vieneet juuri tuota ajatusta pois mielestä eli mitä mieltä tässä missään on kun kuitenkin kuolee. Ja kaiken kärsimyksen niin ihmisten , eläinten kuin luonnonkin otan kovin raskaasti. On vaikea nähdä hyvää elämässä. Nyt minulla on ollut katko masennuslääkkeissä lapsen saannin vuoksi. En enää ajattele omaa kuolemaa sillä tavalla että miksi tässä nyt eletään koska tiedän että lapseni tarvitsee minua mutta huomaan että lääkkeitten lopettamisen jälkeen itsehillintä on ollut koetuksella eli saatan saada hepulin pienemmästäkin asiasta. Olen tämän vuoksi ajatellut jatkaa lääkitystä. Mielessäni on kyllä ajatus että lapseni on ainut asia mikä pitää minut täällä, jos hänelle sattuisi jotain niin minun elämäni olisi sitten siinä. Eli uskon kyllä vahvasti että ms-tauti vaikuttaa kovasti mielialaan. Hae ihmeessä apua ennen kuin on liian myöhäistä, lääkkeet auttavat pahimpaan mutta tärkeinpänä pidän keskusteluapua ammatti-ihmisen kanssa.

Omaishoitajan ominaisuudessa voin allekirjoittaa kaiken tuon. "Hupaisaa"? siinä on se, että hoidettavan hoitajakin on aika-ajoin lievästi sanottuna aika lujilla?

Joku tosin kestää arjen ongelmat paremmin kuin toinen ja toisaalta yksikään arjen ongelma ei ole tasavertaisesti vertailukelpoinen?

Sairauden moni-ilmeisyys pitää kyllä huolen siitä, että jokaisessa MS-perheessä ongelmia on enemmän ja loppupeleissä vieläkin enemmän.

Tosin meillä omaishoitajillakin kipukynnys on omalla tasollaan. Sen, minkä toinen kestää, on toiselle lähes "kuoleman kysymys".

Ikävää teille sairastuneille ja meille omaishoitajille on se, että olemme "sitoutuneet" ylläpitämään yhteisen EU-alueen ongelmamaita, jotka tahoillaan nielevät omia veroeurojamme omiin tarpeisiinsa, vaikka meillä olisi riittävästi ongelmia ratkaistavaksi ihan omiemmekin keskuudessa.

Oheisella Aamulehden linkillä ei ole tarkoitus luoda sellaista henkeä, että ainoa mahdollisuus selviytyä ongelmistamme on "ajautua tuntemattomasta syystä vastaantulijoiden kaistalle. Poliisi tutkii tapahtunutta."

http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194791974365/artikkeli/kuolonkolari 9-tiella henkiloauto ajautui tukkirekan keulaan.html

hei
minulla saman laisia tuntemuksia. tuntuu että sekoan joku päivä.näkö heikentynyt, kamalan ahdistunut en nuku öisin. en näe mitään loa elämässä yritän väkisin hymyillä kun olen ihmisten kanssa tekemisissä. olenkin ruvennut karttamaan hmisiä viihdyn itsekseni. minulla on lapsia 8v nuorin mutta en jaksa rakastaa lapsiani. odotan pääsyä neurologille.

Jättäkää omaan arvoonsa Yhdessä eteenpäin" -tyypin teksti ja linkki. Tyyppihän yrittää provosoida ajamaan rekan eteen. Sairasta.