Pakkomielle on ajatus, josta yksilö ei pääse eroon ja jota hän ajattelee pakonomaisesti. Pakkomielteisyys liittyy usein monomaniaan ja muihin psykologisiin ongelmiin. Yleisimmin pakkomielteet ovat seksuaalisia tai itsetuntoon liittyviä. On myös tavallista, että pakkomielteisen epävarma henkilö varmistaa useita kertoja esim. sen, paniko oven todella lukkoon tai muistiko sulkea hellan kykenemättä irtautumaan tästä pakkoajatuksesta. Pakkomielteet ovat usein seurasta huonosta itsetunnosta, mutta ne voivat liittyä myös erilaisiin psykooseihin ja muihin mielenterveyden häiriöihin. Pakkomielle voi periaatteessa syntyä mistä tahansa asiasta, esimerkiksi siileistä.
Ilmeneminen
Pakkomielteet ilmenevät juuri pakonomaisen käytöksen muodossa muille ihmisille, mutta merkittävän osan pakkomielteistä muodostavat alitajuiset, tiedostamattomat pakkoajatukset, jotka voivat olla läsnä jatkuvasti. Tällainen psykologinen kuormitus tietenkin rasittaa psyykeä suuresti, mikä saattaa ennen pitkää näkyä myös erilaisten käytöshäiriöiden ja pelkotilojen muodossa. Pakkomielteestä voi muodostua helposti fobia, mutta näiden kahden yhteys ja keskinäinen vuorovaikutus on vielä hämärän peitossa.
Kaavio, joka selittää pakkomielteisyyden behavioristisen teorian mukaan
Pakkomielteinen henkilö saattaa esimerkiksi olla pakotettu ajattelemaan jatkuvasti siilejä, niiden teräviä pikku piikkejä, niiden kiivasta tuhinaa heinikossa, kuivien lehtien rapinaa niiden pienen pienien jalkojen alla, kun ne liikkuvat hitaasti syksyisessä metsässä. Tällaisista siiliajatuksista irtautuminen voi olla ajoittain lähes mahdotonta, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi unettomuutta ja muita vakavampia mielensiiliterveysongelmia.
Ilmeneminen
Pakkomielteet ilmenevät juuri pakonomaisen käytöksen muodossa muille ihmisille, mutta merkittävän osan pakkomielteistä muodostavat alitajuiset, tiedostamattomat pakkoajatukset, jotka voivat olla läsnä jatkuvasti. Tällainen psykologinen kuormitus tietenkin rasittaa psyykeä suuresti, mikä saattaa ennen pitkää näkyä myös erilaisten käytöshäiriöiden ja pelkotilojen muodossa. Pakkomielteestä voi muodostua helposti fobia, mutta näiden kahden yhteys ja keskinäinen vuorovaikutus on vielä hämärän peitossa.
Kaavio, joka selittää pakkomielteisyyden behavioristisen teorian mukaan
Pakkomielteinen henkilö saattaa esimerkiksi olla pakotettu ajattelemaan jatkuvasti siilejä, niiden teräviä pikku piikkejä, niiden kiivasta tuhinaa heinikossa, kuivien lehtien rapinaa niiden pienen pienien jalkojen alla, kun ne liikkuvat hitaasti syksyisessä metsässä. Tällaisista siiliajatuksista irtautuminen voi olla ajoittain lähes mahdotonta, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi unettomuutta ja muita vakavampia mielensiiliterveysongelmia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lievät ja ajoittain ilmenevät pakkoajatukset ja toiminnot ovat hyvin yleisiä. Voimakkaampina niitä ilmenee pakko-oireisen häiriön lisäksi monien muiden psykiatristen sairauksien yhteydessä, mm. vakavissa masennustiloissa (ks. «Masennus»1), monissa muissa ahdistuneisuushäiriöissä (ks. «Ahdistuneisuus»2), hypokondriassa (ks. «Sairauden pelko, hypokondria ("luulosairaus")»3) ja muissa elimellisoireisissa häiriöissä, Touretten oireyhtymässä (ks. «Nykimishäiriöt (Touretten oireyhtymä)»4) ja syömishäiriöissä. Pakkoajatuksia ja -toimintoja esiintyy myös skitsofreniassa ja psykoottisissa sairauksissa, mutta tällöin henkilö ei useinkaan ymmärrä, että pakko-ajatukset ja -toiminnot ovat liiallisia tai epärealistisia. (äärihihhulit)
Perinnölliset tekijät näyttelevät kaksos- ja sukututkimusten valossa tärkeätä osaa pakko-oireiden häiriön synnyssä. Lääkkeiden vaikutusten perusteella on todennäköistä, että häiriön taustalla voi olla aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00403
Muistin sulkea hellan vasta illalla! Parempi myöhään kun ei milloinkaan..
Monomania
Monomania (kreik. mono, yksi ja mania, pakkomielle) on itsepintaista yhden asian ajattelemista tai tavoittelua. Monomaniaa poteva ajattelee vain yhdenlaisia ajatuksia päiväkausia.
No kohta on taas kesä! Itikat sekä paarmat ovat pian sinunkin kimpussasi ja monomania saattaa iskeä myös sinuun!
Pakkomielle julkaista jatkuvasti kanssaihmisiä kuvailevia laajoja yksityiskohtaisia kuvauksia psykiatrian termejä käyttäen. Henkilö potee ilmeisesti voimakkaasti olevansa muita ylemmällä tasolla, jolloin kokee tehtäväkseen valistaa niitä, jotka hänen mielestään täyttävät hänen mielenkiintonsa kohteina olevien tautiluokitusten kriteerit.
Luulen, että tämä "professori" kopioi näitä juttuja jostain alan julkaisuista. Ei kai tuollaisia kukaan jaksa lukea.
Tämän päivän epistolassa Paavali sanoo:
"Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne"
TODELLISUUDESSA pitäisi pikemminkin sanoa: Toinen toistenne nolaamisessa, väärinymmärtämisessä, mustamaalaamisessa kilpailkaa keskenänne - varsinkin sosiaalisessa mediassa, kun se on niin helppoa!
Yleistä
Ad hominem -argumentointivirheessä keskustelija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta. Mikäli vastapuolesta esitetyt väitteet ovat epätosia, kyseessä on mustamaalaus, minkä tavoitteena on viedä kohteelta uskottavuus tai arvostus. Väärän tiedon levitys ei kuitenkaan tee mustamaalaamisesta ad hominem -virhettä, vaan se, että siinä esitetään keskustelun asiayhteyteen kuulumattomia seikkoja. Tämän vuoksi myös todenperäisen mutta asiaankuulumattoman tiedon esittäminen on ad hominem -virhe. Mustamaalaaminen, jossa esitetään tosiasioina epätosia seikkoja jotka olisivat relevantteja keskustelulle, jos ne olisivat tosia, on yksinkertaisesti valehtelemista. Oleellista ad hominem -virheessä on siis vastapuoleen kohdistuvien, keskustelun aiheelle merkityksettömien väitteiden esittäminen, olivat ne tosia tai eivä