"Oikeusjärjestelmä ei auta koulukiusattua. "
4.2.2013 12:28 | 4 |
STT
Lainaus
"Nykyisestä oikeusjärjestelmästä ei ole merkittävää apua koulukiusatuille, todetaan tuoreessa Vaasan yliopiston tutkimuksessa. Kiusaamiseen ei myöskään välttämättä puututa, vaikka koulussa tiedettäisiin kiusaamisesta.
"Yleensä mukana on useampi tekijä. Yksi on esimerkiksi tehnyt pahoinpitelyn, yksi laittoman uhkauksen ja yksi kunnianloukkauksen. Toistuvuutta, mikä uhrille näyttäytyy, ei kyetä ottamaan huomioon rikosoikeudellisen rangaistuksen arvioinnissa", sanoo tutkimusta vetänyt Niina Mäntylä.
Tutkimuksen mukaan lainsäädännössä ei ole säädetty selvästi, mitä toimia koulun henkilökunnalta edellytetään turvallisen opiskeluympäristön luomiseksi. Oikeussuojajärjestelmä on lisäksi monimutkainen, eivätkä huoltajat tunne oikeussuojakeinoja kovin hyvin.
Tutkimuksessa ehdotetaankin esimerkiksi, että huoltajille annettaisiin asiassa neuvontaa ja että kiusaamiseen olisi puututtava tietyn määräajan sisällä. Yleisimmin kiusaaminen tapahtuu välitunneilla, jonne kiusatut toivovat lisää valvontaa
Kukaan ei voi kouluissa enää olla tietämätön kiusaamisesta ja sulkea silmiään lasten/nuorten ja perheiden avunpyynnöiltä ???
Valehtelijoita ovat jotkut muut, kuin kiusattu oppilas!
4.2.2013 12:28 | 4 |
STT
Lainaus
"Nykyisestä oikeusjärjestelmästä ei ole merkittävää apua koulukiusatuille, todetaan tuoreessa Vaasan yliopiston tutkimuksessa. Kiusaamiseen ei myöskään välttämättä puututa, vaikka koulussa tiedettäisiin kiusaamisesta.
"Yleensä mukana on useampi tekijä. Yksi on esimerkiksi tehnyt pahoinpitelyn, yksi laittoman uhkauksen ja yksi kunnianloukkauksen. Toistuvuutta, mikä uhrille näyttäytyy, ei kyetä ottamaan huomioon rikosoikeudellisen rangaistuksen arvioinnissa", sanoo tutkimusta vetänyt Niina Mäntylä.
Tutkimuksen mukaan lainsäädännössä ei ole säädetty selvästi, mitä toimia koulun henkilökunnalta edellytetään turvallisen opiskeluympäristön luomiseksi. Oikeussuojajärjestelmä on lisäksi monimutkainen, eivätkä huoltajat tunne oikeussuojakeinoja kovin hyvin.
Tutkimuksessa ehdotetaankin esimerkiksi, että huoltajille annettaisiin asiassa neuvontaa ja että kiusaamiseen olisi puututtava tietyn määräajan sisällä. Yleisimmin kiusaaminen tapahtuu välitunneilla, jonne kiusatut toivovat lisää valvontaa
Kukaan ei voi kouluissa enää olla tietämätön kiusaamisesta ja sulkea silmiään lasten/nuorten ja perheiden avunpyynnöiltä ???
Valehtelijoita ovat jotkut muut, kuin kiusattu oppilas!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tapaus lastensuojelu Maaseudun tulevaisuuslehti 8.3.2013.
Katja Koljonen: ”Pahoin pelkään, että lastensuojelua kuormitetaan tyhjänpäiväisillä ilmoituksilla.”
Suomesta tuskin löytyy ketään, joka ei olisi lähiaikoina päivitellyt, mikä mättää lastensuojelussa. Käsillä on Suomen rikoshistorian iljettävimmäksi luonnehdittu oikeudenkäynti, jossa isää ja äitipuolta syytetään ekaluokkalaisen Eerikan kiduttamisesta ja murhasta.
Eerikasta tehtiin 11 lastensuojeluilmoitusta. Huolissaan olivat naapurit ja opettajat. Mikä meni pieleen? Miksi läpi tytön elämän jatkuneeseen pahoinpitelyyn ei puututtu?
Pahoin pelkään, että lastensuojelua kuormitetaan tyhjänpäiväisillä ilmoituksilla. Sen, että poliisi yllättää 17-vuotiaan heilumassa kaljapullo kädessä paikallisen nuorisotalon pihalla, ei pitäisi olla lastensuojelun asia.
Kaikki yli 15-vuotiaita koskevat asiat voitaisiin käsitellä jotenkin muuten. Sen ikäiset ovat jo rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään. Kenties huomautus nuorelle riittäisi ja samalla kevenisi lastensuojelunkin taakka.
Uskon, että lastensuojeluilmoituksia tehtaillaan paljon myös kostomielessä. Katkerat eksät voisivat miettiä, onko kiusanteon väline toimiva, jos se hidastaa avun saamista ”oikeille eerikoille”.
Eräs tapaus tuttavapiiristäni hätkähdytti. Siinä lapsiperheen isä ratkesi ryyppäämään ja kävi väkivaltaiseksi. Äiti otti eron, eikä katkeroitunut isä halunnut vuoteen edes tavata lapsiaan.
Siinä vaiheessa kaikki lastenhoitoapu sukulaisilta tuli tarpeeseen, kun äiti kävi töissä ja kunnosti uutta asuntoa perheelleen.
Korkeasti koulutetun äidin työ sisälsi myös jonkin verran matkustelua. Silloin lasten mummo huolehti arjen pyörittämisestä. Nuorimman, yhdeksänvuotiaan tytön, läksyt jäivät kuitenkin jonkun kerran tekemättä.
Mitä siinä tilanteessa teki opettaja? Moitti tiukassa tilanteessa olevaa yksinhuoltajaa matkustelusta ja teki perheestä lastensuojeluilmoituksen. Koko suku tyrmistyi, sillä lapset ovat kaikin puolin hyvinvoivia.
Nyt äiti jännittää, uskaltaako hän enää lähteä työmatkalle. Jokaisesta matkasta kuulemma pitäisi raportoida opettajalle. Uskaltaako äiti jatkossa enää kertoa kellekään, vaikka lasten kanssa tulisi jotain todellisia ongelmia? Hänestähän on tehty jo lastensuojeluilmoitus ja perhe elää suurennuslasin alla.
Minun lapsuudessani läksyjen laiminlyönti johti korkeintaan nuhteluun ja merkintään reissuvihossa. Tsemppaaminen palkittiin todistuksessa. Ei siihen mitään lastensuojelua tarvittu väliin. Ei, vaikka meidänkin perheessä matkusteltiin ja tehtiin vuorotyötä.
Voi olla, että lakimuutos, joka velvoittaa muun muassa opettajat, terveydenhoitajat ja seurakuntien työntekijät raportoimaan havaitsemistaan poikkeuksista, on lisännyt lastensuojeluilmoitusten määrää. Ilmoitusperusteiksi on listattu muun muassa ”jatkuva koulunkäynnin laiminlyöminen” ja ”perheen erittäin heikko taloudellinen tilanne”.
Tietenkään en kannusta laiminlyömään lastensuojeluilmoituksen tekemistä, jos ilmoitukselle on syytä. Ensin voi kuitenkin kysyä kunnan lastensuojeluviranomaiselta neuvoa, vaatiiko tapaus virallista ilmoitusta.
Tuntematta sen enempää käytäntöjä, toivon, että teinien tempaukset, epäillyt pahoinpitelyt ja seksuaaliset hyväksikäytöt laitetaan eri kiireellisyysluokkiin. Tapaus Eerika ei saa toistua.
Katja Koljonen
--------------
Olisi aika mielenkiintoista tietää, mitä se "läksyt jäivät muutaman kerran tekemättä" käytännössä merkitsee. Läksyistä huolehtiminen on monilla nykylapsilla heittelehtivää ja en oikein kykene uskomaan, että "muutama kerta" riittäisi opettajalle syyksi lastensuojeluilmoitukseen. Jos riittää, ihmettelen kovasti.
Uskoisin, että opettajien enemmistö edelleenkin turvautuu lastensuojeluilmoitukseen vasta siinä tilanteessa, kun kaikki muu on tehty ja asiat eivät ole järjestyneet. En itse ainakaan hätkähdä muutamasta kerrasta. Jos hätkähtäisin, ls-ilmoituksia saisi tehtailla liukuhihnalta! Ensin esim. keskustellaan vanhempien/vanhemman kanssa, käytetään erityisopettajan palveluita, keskustellaan vakavasti oppilaan itsensä kanssa ja koetetaan löytää ongelmaan ratkaisu. Jos olo alkaa olla toivoton ja vastakaikua kotoakaan ei tule, ryhdytään pohtimaan vakavampia toimia.
Itse pidän todennäköisenä, että taustalla jälleen kerran on koko joukko asioita, joista meillä ei ole tietoa. Ulkopuolinen tietää useimmiten asioista vain osan.
.
Itse asiassa sinähän olet se ulkopuolinen, joka ei tiedä kuin osan. Valitettavasti yireagoivia lasun kavereita riittää. Osalla ei riitä ammattitaito miettiä sopivia toimenpiteitä. Tiedän tapauksen, jossa ilmoitus tehtiin pinnaamisesta. Sinänsä ehkä oikein. Ongelma on se ettei kukaan ollut ilmoittanut isälle mitään. Tämähän lähti aamulla töihin, eikä nähnyt ettei lapsi mennyt kouluun. Jonkinainen tiedotusvastuun palloittelu oli käynnissä rehtorilla ja luokanopettajalla. Ja loppujen lopuksi kumpikaan ei ollut ilmoittanut. Tiedän tämän olevan täyttä totta. Isä ei tässä tapauksessa tiennyt edes ongemasta.
Olen tavallaan osa "järjestelmää", joten uskoisin tietäväni, miten se toimii ainakin koulua koskevilta osilta. En voi oikeastaan edes kuvitella, että koulu tekaisisi lastensuojeluilmoituksia keskustelematta ensin vanhempien kanssa. Juttu ei millään kuulosta todelta. Järjestelmä ei vain toimi niin. Jos jostakin ihmeellisestä syystä jokin koulu toimii niin, luonnehtisin toimintaa lähinnä nimellä täydellinen hölmöily. Koulun henkilökunnalla on syytä katsoa peiliin.
Jokunen kirjoittaja täällä haluaa kovasti antaa sellaisen kuvan, että koulut ovat täynnä ihmisiä, joiden suurin ilo elämässä on tehdä lastensuojeluilmoituksia täysin asiallisesti toimivista perheistä. Täällä lainaillaan mieluusti erilaisia kolumneja ja blogeja, joissa joko kaltoinkohdellut tai heidän tuttavansa kertoilevat kokemuksistaan.
Yksi juttu tuppaa valitettavasti unohtumaan. Tämä on asia, jota jo lapsille koulussa on opetettava: taito lukea medioita oikein. Tällä tarkoitan sitä, että niin kolumnit kuin blogitkin ovat pohjimmiltaan lähinnä mielipidekirjoituksia. Ne voivat näennäisesti olla hyvinkin tieteellisen oloisia ja jotkut voivat jopa sisältää viitteitä eri tutkimuksiin tai artikkeleihinkin, mutta mitään absoluuttista totuutta ne eivät ole.
Tosiasia on myös se, että täälläkin tapahtumista kuullaan aina se yksi totuus - vanhemman puoli. Opettajat eivät juuri ole paikalla kertomassa omaa versiotaan minua lukuunottamatta. Kun rohkenen epäillä joidenkin asioiden suhteellisuutta, syytän joiden kirjoittajien mielestä vanhempia valehtelijoiksi, pilkkaan ja vääristelen totuutta. Aikuinen ihminen kuitenkin ymmärtää sen, että totuus harvoin on niin mustavalkoinen kuin se tämänkin osion perusteella näyttäisi ehkä olevan.
Epämääräiset viittaukset "eräisiin tuttuihin" ja sukulaisiin ovat vain sitä itseään. Näitä juttuja riittää aivan samaan tyyliin vaikkapa myös uskovaisten tarinoissa kokemuksistaan ja totuusarvo on ikävä kyllä sama: nolla. Kun tarina on kulkenut muutaman ihmisen kautta, alkuperäinen juttu on muuttunut aivan toiseksi.
En epäile sitä, ettei jokin osa täälläkin leviävistä "tositarinoista" voisi olla tottakin. On kuitenkin melkoisen hölmöä olettaa, että kaikki olisivat edes osaksi totta.
On oikeastaan aika lapsellista olettaa, että opettajat kovasti tavoittelisivat tilannetta, jossa pääsevät tekemään ls-ilmoituksia. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että ls-ilmoituksen seuraukset eivät ole opettajan kannalta välttämättä hyvät. Välit voivat mennä poikki suhteessa kotiin ja sen lisäksi erilaiset palaverit ja yhteistyö niin suhteessa koteihin kuin muihinkin yhteistyötahoihin kuormittavat jo muutenkin koulun henkilöstöä. Byrokratia on paisunut pilviin ja voimia kuluu aivan muuhun kuin opetustyöhön.
Täällä on yhä edelleenkin joillakin kirjoittajilla huvittavia kuvitelmia siitä, mikä todellisuus kouluissa on nykypäivänä. Opettajat nähdään lähinnä norsunluutorneissa tepastelevina keekoilijoina, jotka eivät kykene tekemään yhteistyötä kotien kanssa ja tekevät sen vuoksi liukuhihnalta ls-ilmoituksia. Sankarilliset vanhemmat joutuvat sitten taistelemaan julmaa koneistoa vastaan joko yksin tai pyyteettömien lakimiesten tukemina - asianajajiinhan voi toki AINA luottaa! Heillä ei ole oma lehmä ojassa...
Valtaenemmistö opettajakunnasta hakee yhteistyötä vanhempien kanssa. Tavoitteena on vain ja ainoastaan lapsen paras ja se, että luokkayhteisö toimisi. Pieni osa vanhemmista ei kykene toimimaan siten, että yhteistyö pelaisi. Usein juuri ne lapset, jotka eniten apua kaipaisivat kotonakin, vähiten sitä saavat. Niin asiat vain menevät ja sille tosiasialle ei mitään voi. Ongelmaisilla lapsilla ON oikeasti taustallaan ongelmia kotona. Jops opettajan työn ihanuutta ei itse ole kokenut, asiasta ei tiedä mitään. Ei mitään.
Opettajat eivät myöskäään ole edes vähäisessäkään määrin "lasun kavereita" - hieman omituinen ajatus. Lastensuojelu itsessään ei edes ole suora koulun yhteistyökumppani! Koulut tekevät yhteistyötä ensisijaisesti koulukuraattorien kanssa ja siinä vaiheessa, kun ls-ilmoitukseen mahdollisesti joudutaan turvautumaan, muut yhteistyömuodot ON jo käyty läpi myös suhteessa koteihin päin. Tämä tosiasia ei millään tunnu uppoavan joihinkin kirjoittajiin täällä.
On oikeastaan surullista nähdä, että ihmiset Suomessakin näkevät virkakoneiston jenkkityyliin vihollisena. Ongelmia yhteistyössä on, mutta tosiasiat esim. sosiaalitoimen puuttumisesta perheiden asioihin olisi syytä kuitenkin tiedostaa. Suuressa osassa kuntia resurssit ovat pienet. Yksikään taho sen enempää opettajien kun lastensuojelunkaan puolella ei halua, että lapset viedään kodeistaan pois. Välillä siihen ajaudutaan.
Jos minä saisin päättää, kaikien Suomen lasten asiat olisivat hyvin. Kodit tekisivät yhteistyötä koulun kanssa. Perheillä olisi yhteistä aikaa. Perheet pysyisivät kasassa. Ongelmiin puututtaisiin nopeasti ja tehokkaasti.
Asiat vain eivät valitettavasti niin mene.
Tämä on täyttä totta, valitettavasti. Vastavalmistunut opettaja ja kiireinen rehtori sopivat ilmoittavansa isälle kotiin tilanteesta. Kumpikin luuli toisen tehneen sen, ja kukaan ei ilmoittanut. Opettaja ajatteli isän olevan välinpitämätön ja otti lastensuojeluun yhteyttä, koska oli huolissaan. Lastensuojelusta tajuttiin sentään soittaa isällekin tilanteesta. Tämä tarina ei ole mistään kolumnista, vaan tapahtunut ystävälleni kolme vuotta sitten. Lastensuojelun puolesta tämä ei johtanut toimenpiteisiin. Eikä isän luottamus sosiaalitoimeen mennyt, toisin kuin siihen kouluun.
En usko että suurin osa kouluista hoitaa tällaiset asiat noin huonosti.
Kyse oli siis lähinnä harmittavasta huolimattomuudesta, vaikka se ei oikein selitykseksi käy. Kummalliselta tuntuu lähinnä se, jos opettaja ja rehtori eivät ole keskenään asiasta keskustelleet. Olettaisin, että suurimmassa osassa kouluista Suomen maassa ls-ilmoituksen tekemisestä keskusteltaisiin myös opettajakunnan sisällä.
Esimerkiksi opettajakunnan tyypillisestä toiminnasta ja toimintatavoista tästä ei taida oikein olla.
No toivottavasti sentään ei.
Opettaja ja rehtori olivat keskustelleet ainakin keskenään, mutteivat nähtävästi selkeästi päättäneet kumpi sinne kotiin on yhteydessä. Molemmat luulivat toisen tehneen niin. Luulen että tämän episodin jälkeen siinä koulussa selkeytettiin systeemiä (ainakin toivottavasti).
Jos kerran tuon tietyn nimimerkin mielestä täällä kirjoittavat vanhemmat eivät ole ls:n asiantuntijoita, niin mikähän halvatun taikavarpu hänestä tekee asiantuntijan puhumaan koko maan opettajakunnan puolesta.
Kaikki opettajille tai joillekin viranomaisille negatiivinen julkisuus kuitataan aina vain, että "ulkopuolinen ei tiedä kaikkea." Naurettavaa!
Ei näistä asioista puhuttaisi niin paljoa, jos pahoja ylilyöntejä ei tosiaan tapahtuisi, ihan samoin kuin laiminlyöntejäkin.
Koljonen... Oletatko vanhempien ja muiden koulun ulkopuolisten tahojen oikeasti olevan selvillä kaikista koulun tapahtumista?
Ja jos minä en voi puhua kaikkien opettajien puolesta, voitko sinä taii joku kukaan puhua kaikken lastensuojelun "uhrien" puolesta ja olla varma siitä, että asiat ovat väitetyllä tavalla?
Onko sinulla itselläsi kokemuksia siitä, että lapsia on huostattu tai otettu lastensuojelunpiiriin vaikkapa vain "muutaman" läksyjen unohtamisen takia? Tai, jos on, oletko varma siitä, että ne ovat olleet AINOA syy?
Minä tiedän tapauksia, joissa koulusta tehdyn ilmoituksen perusteella lapsia on huostaanotettu täysin laittomin perustein.
Lastensuojelu narsistien hallussa.
Perehtykää narsismiin!
Kolumni | Turun Sanomat 13.11.2010 02:45 .
Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Valitettavasti. Mutta, me saisimme siitä paljon oikeudenmukaisemman, jos ne ihmiset, jotka tekevät päätöksiä toisten ihmisten asioista, perehtyisivät narsismiin.
Erityisesti tuomarit, asianajajat, oikeusaputoimistojen juristit ja mm. lasten elatus- ja huoltajuusasioita käsittelevät sosiaalityöntekijät, ovat niitä ihmisiä, jotka voivat joutua täydellisen huijauksen kohteeksi, jos eivät ymmärrä mistä narsismissa on kyse.
Jos ei ole itse kohdannut pahasti narsistista ihmistä, on hyvin vaikea käsittää, minkälainen tällainen ihminen on käytökseltään ja olemukseltaan. He ovat aivan varmasti vahvasti edustettuina erilaisissa riita-asioissa.
Narsistinen ihminen saa tarinansa kuulostamaan uskottavalta, koska hänellä on usein vakuuttava ulosanti ja hän pystyy manipuloimaan kuulijansa uskomattomalla tavalla. Esimerkiksi avioerotilanteessa lasten huoltajuuteen liittyvissä riidoissa, puoliso on saattanut kertoa kokemastaan henkisestä väkivallasta, valheista ja petoksesta selkeitä esimerkkejä monen vuoden ajalta.
Hän on usein joutunut käymään monen vuoden terapian saadakseen itsensä jälleen henkisesti ehjäksi, koska narsisti on rikkonut hänet julmuudellaan toistuvasti. Silti tämä ei riitä näytöksi siitä, että se, josta erotaan, on sadistinen ihminen, jonka puheisiin ei voi luottaa.
Juristien ongelma on se, että juristin koulutus opettaa ihmisen ajattelemaan loogisesti ja luottamaan siihen, että jokainen ihminen pystyy ja haluaa toimia järkevästi. Ainoat rajoitteet ovat, että henkilö on julistettu holhouksen alaiseksi tai hänellä on mielenterveydellinen diagnoosi, jonka voi ajatella viittaavan alentuneeseen harkintakykyyn.
Narsismia ei yleensä diagnosoida, koska narsistiset ihmiset pystyvät elämään yhteiskunnassa ja menestymään; usein he ovat jopa erittäin menestyneitä. Narsismia voi siksikin olla vaikea ymmärtää ja oivaltaa henkilössä, jos hän on olemukseltaan fiksun ja filmaattisen tuntuinen, menestynyt, hyvin pukeutuva ja itsensä kaikin puolin hallitsevan tuntuinen, järkevästi keskusteleva ja huomaavaiselta vaikuttava henkilö. Eihän tällainen malli-ihminen mitenkään voi olla paha ihminen.
Kyllä näin voi olla ja siksi on tärkeätä tutustua siihen, mistä narsismissa on kyse ja miten narsistinen ihminen toimii ja miksi.
Nykymaailma suosii narsismia; korostamme ihmisten yksilöllisyyttä ja rohkeutta toimia omapäisesti. Siksi sekoitamme hyvin usein itsekkyyden yksilöllisyyteen ja häpeämättömyyden ja häikäilemättömyyden omapäiseen rohkeuteen.
Narsistisen ihmisen henkinen rakenne on osittain 2–3-vuotiaan tasolla, koska hänelle ei ole lapsuudessa kehittynyt kykyä käsitellä omaa häpeää. Siksi hän haluaa hallita kaikkea ympärillään ja kaikki ihmiset ovat olemassa hänen tarpeitaan varten. Hän ei kestä arvostelua, eikä hän osaa olla aidosti vastavuoroinen. Hän on usein hyvin älykäs ja ovela, koska hän on koko elämänsä opetellut kuinka manipuloida muita ihmisiä omaksi hyväkseen.
Muut ihmiset ovat hänelle esineitä. Hän ei kestä heikkouksia itsessään eikä toisissa. Itsessään hän ei näe niitä ja toisissa hän halveksii niitä syvästi. Hän ei osaa rakastaa toista ihmistä inhimillisenä kanssaihmisenä. Ja mikä surullisinta ja tärkeitä ymmärtää; tällaista ihmistä ei voi rakastaa terveeksi. Ihminen ei voi parantua, kun hän ei edes ymmärrä ja hyväksy, että hänessä on jotain hoidettavaa.
Tuomarit, juristit ja sosiaalityöntekijät, tehdään Suomesta oikeudenmukaisempi maa! Perehtykää tähän asiaan. Te kohtaatte näitä ihmisiä aivan varmasti. He ovat joukossamme joka päivä.
Kirjoittaja on oikeustieteen kandidaatti, johtajuuskouluttaja ja johdon työnohjaaja.
Anne-Liisa Palmu-Joronen
------------------------------------
Tämän vanhan narsismitekstin loputon lainaaminen on vähän... lapsellista. Narsisteja taitaa Suomesta löytyä ihan jokaisesta ihmisryhmästä.
Erilaisten konsultien työpanos asioiden rapauttamisessa on ollut merkittävä.
Nyt on pakko sanoa, vaikka itseänikin on monesti ärsyttänyt linkittäjän loputtomiin toistamat samat linkit, että sekä sossuissa ja opettajissa on työhönsä täysin sopimatonta ainesta. Sossuissa varmaan vielä enemmän, koska monet hyvällä moraalilla varustetut sossut ovat hakeutuneet pois ls:sta, jos nyt joka kunta säästösyistä edes ammattitaitoisia haluaa palkatakaan.
Eikä ole linkittäjä ainut, joka paasaa samaa ja samaa sanomaansa täällä iän kaikkisesti. Ei ole paljoa uutta sanottavaa edelliselläkään kirjoittajalla.
Ls:sta ei kukaan tiedä kaikkea, mutta eiköhän kannattaisi kuunnella niitä, jotka siitä edes jotain tietävät muutenkin kuin vain jonkun ulkopuolisen luulojen ja kuvittelun varassa.
Valtahan miellyttää joitakin ihmisiä ja sosiaalitoimessa, sitä riittää.
Kenellä täällä yleisesti ottaen on jotakin uutta sanottavaa?
Tuohon eri toimijoiden välisiin dialogeihin ja hyvien toimintatapojen löytymiseen on kehitetty väline: Huolen vyöhykkeistö.
Oikeassa olette
Eikä olla kun väärässä. En halua olla oikeassa.