Vähän sensuelleja lihapaloja.
Kommentointia ja keskustelua varten tämä on tänne laitettu.
* * *
PSYKOLOGIANOPETTAJA
Hän aloitti tunnin naukkaamalla
vettä muotoillusta alumiinipullosta
-mustasta ja kiiltävästä-
Trendikäs ele
Hän näytti meille miljoona kalvoa
Puhui samat asiat kuin kirja
Oli kammannut hiukset poninhännäksi
paljastaen hiirimäiset korvansa
Hänen silmänsä olivat viattomat, suuret ja siniset
Niissä hehkui hahmopsykologian kiinnostavuus
tai klassinen tuberkuloosi
joka peitettiin tennistunneilla
Kuvittelin hänelle mekon.
Pelästyin ensin hänen
kivipestyjä
lannefarkkujaan
kunnes opin
nauttimaan lantiosta farkkujen yllä
Luonnollisesti näin hänet
profiloimassa sarjamurhaajia
Tuon akateemisen Pallas Athenen
vesipulloineen
Kommentointia ja keskustelua varten tämä on tänne laitettu.
* * *
PSYKOLOGIANOPETTAJA
Hän aloitti tunnin naukkaamalla
vettä muotoillusta alumiinipullosta
-mustasta ja kiiltävästä-
Trendikäs ele
Hän näytti meille miljoona kalvoa
Puhui samat asiat kuin kirja
Oli kammannut hiukset poninhännäksi
paljastaen hiirimäiset korvansa
Hänen silmänsä olivat viattomat, suuret ja siniset
Niissä hehkui hahmopsykologian kiinnostavuus
tai klassinen tuberkuloosi
joka peitettiin tennistunneilla
Kuvittelin hänelle mekon.
Pelästyin ensin hänen
kivipestyjä
lannefarkkujaan
kunnes opin
nauttimaan lantiosta farkkujen yllä
Luonnollisesti näin hänet
profiloimassa sarjamurhaajia
Tuon akateemisen Pallas Athenen
vesipulloineen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoittamastasi kolmesta runosta tämä on kaikkein abstraktein vaikka siinä oli subjektina tuo konkreettinen hahmo, psykanope.
Nämä kolme tekstiäsi poikkeavat TÄYSIN siitä millermäisestä tunnelmasta, jonka olit taikonut siihen yhteen rujoon runoosi. Oletko kenties kameleontti??
Mielestäni tämä oli virkistävä ja erilainen. Ja sehän toki kelpaa! Kaikki uudet tavat sanoa "hän on mielestäni seksikäs narttu jota haluaisin panna" ovat kannatettavaa lyriikkaa.
Oikein kiva ja näpsäkkä kuvaus.
"Kirjoittamastasi kolmesta runosta tämä on kaikkein abstraktein vaikka siinä oli subjektina tuo konkreettinen hahmo, psykanope."
Erittäin kiinnostavasti sanottu. Mutta sinun pitää perustella paremmin, jos haluat, että saan väittämästäsi mitään tolkkua.
"Nämä kolme tekstiäsi poikkeavat TÄYSIN siitä millermäisestä tunnelmasta, jonka olit taikonut siihen yhteen rujoon runoosi. Oletko kenties kameleontti??"
No varmasti itse kukin suodattaa erilaisia kirjallisia vaikutteita lävitseen. Se on minun kameleonttiuteni.
[Onpa helvetin vaikeaa olla vaatimaton. :) Ihan kornia.]
"Kaikki uudet tavat sanoa "hän on mielestäni seksikäs narttu jota haluaisin panna" ovat kannatettavaa lyriikkaa."
Hmmm. Hän ei varsinaisesti ole seksikäs narttu. Hän on pikemminkin seksikäs päästäinen tai jotakin sen suuntaista. Hiirimäisen eteerinen, niin kuin sanottu. Se tekee häneen projisoimistani seksuaalisista mielihaluista sitäkin kiihottavampia. Hän edustaa sulkeutunutta, estynyttä, sääntöihin ja lukujärjestyksiin tukeutuvaa ihmisryhmää, jonka käytössä lannefarkutkin saavat ylimaalliseen ilmoitukseen rinnastettavan merkityksen.
Mutta kaikenlainen peittelemätön libidolyriikka (kas, voiko sen sanoa noin sisäsiististi? Ihan tulee neuvola mieleen) on minustakin erittäin kannatettavaa. Rasvainen hehee.
Mutta eipäs olla liian kirkollisia, herra Chapeau. Seksuaalisuushan on iloinen asia.
Proosan kirjoittaminen käy minulta luontevammin kuin runouden. Samalla tapaa proosan kommentoiminen on yleensä minulle helpompaa kuin runouden. Parhaimmillani olen luullakseni runojen suhteen silloin, kun saan käsiini kunnon nipun jonkun henkilön runoja. Silloin minulta saattaa löytyä ihan kiintoisiakin näkemyksiä kyseisen henkilön runollisista toilailuista kokonaisuutena. Puhumattakaan siitä, että pääsen sitä kautta harrastamaan minua itseäni huvittavaa toisen psyyken sorkkimista ajatuksen voimalla. Yritetään nyt kuitenkin tätä (kun käsky kävi, hih).
Oh, olenpas taas lörppö, mutta asiaan:
Ensinnäkin... hehehee... aiheesi takana seison sataprosenttisesti. Psykanope... nam. Mulla oli aikanaan yksi sellainen hellyyttävä, jonka T-paidat oli aina rypyssä ja joka hyppäsi pöydälle esittämään Hamlettia halutessaan valottaa meille alitajuista.
Hauskasti käytät tuota vesipulloa trendikkyyden symbolina. Nuorekkuutta lisäät kuvaan vielä noilla farkuilla, mutta toisaalta heität kehiin esim. tyttömäisen ponihännän, hiirimäiset korvat ja lattean opetustavan, jotka tuovat 'kuolattavan' henkilökuvaan moniulotteisuutta. Hyvä niin.
Loppu on minusta hyvä. Se on saavutus sinänsä ja varsinkin runossa kimurantti tehtävä. Yhdistät lopun mielikuvissa jotenkin populaarikulttuurin (rikossarjojen profiloijat) ja korkeakulttuurin (Pallas Athene).
Ylipäätään runo oli näppärä tilanne-/henkilökuva, joka sai lihaa luittensa ympärille jossain määrin vastakohtaisista yksityiskohdista. Ei kuitenkaan herättänyt minussa mitään elämää suurempaa, ei varmaan ollut tarkoituskaan. Niin, jokaisen opettajaihastuksen vilahtamista silmien ohitse tuskin lasketaan...
Ahaa, lukeudumme samaan proosaihmisten heimoon.
"Yhdistät lopun mielikuvissa jotenkin populaarikulttuurin (rikossarjojen profiloijat) ja korkeakulttuurin (Pallas Athene)."
On miellyttävää tulla ymmärretyksi analyyttisesti oikein.
Juu, ei mitään elämää suurempaa varmastikaan, vain minä ja uusi psykanopettajani. :) Hän vaikutti niin ristiriitaiselta.
Mikä saa kauniin nuoren naisen opiskelemaan psykologiaa? Hrr... Megaklisee.