Psykologianopettaja

Kirjoittamastasi kolmesta runosta tämä on kaikkein abstraktein vaikka siinä oli subjektina tuo konkreettinen hahmo, psykanope.
Nämä kolme tekstiäsi poikkeavat TÄYSIN siitä millermäisestä tunnelmasta, jonka olit taikonut siihen yhteen rujoon runoosi. Oletko kenties kameleontti??

Mielestäni tämä oli virkistävä ja erilainen. Ja sehän toki kelpaa! Kaikki uudet tavat sanoa "hän on mielestäni seksikäs narttu jota haluaisin panna" ovat kannatettavaa lyriikkaa.

Oikein kiva ja näpsäkkä kuvaus.

Proosan kirjoittaminen käy minulta luontevammin kuin runouden. Samalla tapaa proosan kommentoiminen on yleensä minulle helpompaa kuin runouden. Parhaimmillani olen luullakseni runojen suhteen silloin, kun saan käsiini kunnon nipun jonkun henkilön runoja. Silloin minulta saattaa löytyä ihan kiintoisiakin näkemyksiä kyseisen henkilön runollisista toilailuista kokonaisuutena. Puhumattakaan siitä, että pääsen sitä kautta harrastamaan minua itseäni huvittavaa toisen psyyken sorkkimista ajatuksen voimalla. Yritetään nyt kuitenkin tätä (kun käsky kävi, hih).

Oh, olenpas taas lörppö, mutta asiaan:

Ensinnäkin... hehehee... aiheesi takana seison sataprosenttisesti. Psykanope... nam. Mulla oli aikanaan yksi sellainen hellyyttävä, jonka T-paidat oli aina rypyssä ja joka hyppäsi pöydälle esittämään Hamlettia halutessaan valottaa meille alitajuista.

Hauskasti käytät tuota vesipulloa trendikkyyden symbolina. Nuorekkuutta lisäät kuvaan vielä noilla farkuilla, mutta toisaalta heität kehiin esim. tyttömäisen ponihännän, hiirimäiset korvat ja lattean opetustavan, jotka tuovat 'kuolattavan' henkilökuvaan moniulotteisuutta. Hyvä niin.

Loppu on minusta hyvä. Se on saavutus sinänsä ja varsinkin runossa kimurantti tehtävä. Yhdistät lopun mielikuvissa jotenkin populaarikulttuurin (rikossarjojen profiloijat) ja korkeakulttuurin (Pallas Athene).

Ylipäätään runo oli näppärä tilanne-/henkilökuva, joka sai lihaa luittensa ympärille jossain määrin vastakohtaisista yksityiskohdista. Ei kuitenkaan herättänyt minussa mitään elämää suurempaa, ei varmaan ollut tarkoituskaan. Niin, jokaisen opettajaihastuksen vilahtamista silmien ohitse tuskin lasketaan...