Mulla diagnosoitiin ADHD ollessani 19-vuotias. Kukaan läheisistäni ei yllättynyt diagnoosista, enkä oikeastaan itsekään. Tutkimuksiin minut ohjasi psykologi, joka oli sitä mieltä, että tämä asia olisi syytä tutkia kohdallani. Keskittymisen kanssa on ollut vaikeuksia aina, mutta ala- ja yläasteella olin lähinnä todella apaattinen, enkä vilkas. Lukiosta sekoilut sitten alkoivat ja muutuin todella hyperhyper-tyypiksi.
Diagnoosi tehtiin yhden ainoan käyntikerran perusteella yksityisellä, mikä on alkanut vaivata minua näin viisi vuotta diagnoosin jälkeen. Taustat kartoitettiin oman kertomani pohjalta, koska en ole väleissä vanhempieni kanssa. Onko tällainen diagnoosi ihan pätevä? Nyt kun olen lukenut, että diagnoosin saamiseen pitäisi mennä kuukausitolkulla aikaa, mietin vain, että ehkäpä oma ongelmani on sittenkin "tyhmyys, hulluus, ja laiskuus"? Varsinkin tuo lapsuuden apaattisuus ja ainainen hoohailu pistää todellakin kyseenalaistamaan, että ehkäpä lukiossa minusta tuli vain hullu ja ehkä mitään ADHD:ta ei ikinä ole ollutkaan.
Lääkkeet ovat kyllä auttaneet todella paljon, mutta tuntuu kuin en olisi oikeutettu syömään niitä, koska diagnoosi tuli noin helposti. Vihaan itseäni, koska saan aina katua joka helvetin sanaa, jonka olen sanonut, hukkaan kaikki tavarani ja muuttenkin käyttäydyn jatkuvasti kuin joku idiootti. Aluksi diagnoosi auttoi hyväksymään itseni ehkä paremmin, mutta ei enää, koska olen alkanut kyseenalaistaa koko diagnoosin.
Jos nyt esim. siirtyisin kunnalliselle hoitoon, niin olisiko diagnoosini diagnoosi vai "diagnoosi"? Onko yksityiseltä saatu diagnoosi oikea? Onko muilla kokemuksia yksityislääkäriltä saadusta ADHD-diagnoosista?
En edes tiedä, miksi asia häiritsee niin paljon. Olin vaan niin helpottunut, että sain idioottimaisuudelleni ja tyhmälle käytökselleni "hyväksyttävän nimen" ja nyt - lukemani perusteella - olenkin ehkä sittenkin vain helvetin tyhmä ja that's it.
Diagnoosi tehtiin yhden ainoan käyntikerran perusteella yksityisellä, mikä on alkanut vaivata minua näin viisi vuotta diagnoosin jälkeen. Taustat kartoitettiin oman kertomani pohjalta, koska en ole väleissä vanhempieni kanssa. Onko tällainen diagnoosi ihan pätevä? Nyt kun olen lukenut, että diagnoosin saamiseen pitäisi mennä kuukausitolkulla aikaa, mietin vain, että ehkäpä oma ongelmani on sittenkin "tyhmyys, hulluus, ja laiskuus"? Varsinkin tuo lapsuuden apaattisuus ja ainainen hoohailu pistää todellakin kyseenalaistamaan, että ehkäpä lukiossa minusta tuli vain hullu ja ehkä mitään ADHD:ta ei ikinä ole ollutkaan.
Lääkkeet ovat kyllä auttaneet todella paljon, mutta tuntuu kuin en olisi oikeutettu syömään niitä, koska diagnoosi tuli noin helposti. Vihaan itseäni, koska saan aina katua joka helvetin sanaa, jonka olen sanonut, hukkaan kaikki tavarani ja muuttenkin käyttäydyn jatkuvasti kuin joku idiootti. Aluksi diagnoosi auttoi hyväksymään itseni ehkä paremmin, mutta ei enää, koska olen alkanut kyseenalaistaa koko diagnoosin.
Jos nyt esim. siirtyisin kunnalliselle hoitoon, niin olisiko diagnoosini diagnoosi vai "diagnoosi"? Onko yksityiseltä saatu diagnoosi oikea? Onko muilla kokemuksia yksityislääkäriltä saadusta ADHD-diagnoosista?
En edes tiedä, miksi asia häiritsee niin paljon. Olin vaan niin helpottunut, että sain idioottimaisuudelleni ja tyhmälle käytökselleni "hyväksyttävän nimen" ja nyt - lukemani perusteella - olenkin ehkä sittenkin vain helvetin tyhmä ja that's it.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ai niin ja sain lähetteen ko yksityiselle lääkäriasemalle (B-lausunto) psykiatrilta, niin miksi? Miksi se psykiatri ei tehnyt tutkimuksia? Ja mikä tuo B-lausunto siis edes on? Onko sillä voinut olla vaikutusta tuohon diagnoosin kulkuun?