kertokaapa uskovaiset,,

Takerrun tällaisiin ns.poikkeustapauksiin. Tämä yhteisö päättää siis asioista, jos jostain alkuperäisestä säännöstä vähän poiketaan.
No kysytäänkö sitä ensin kuitenkin Jumalalta, vai voiko joku/jotkut toimia ns.varajumalina ja päättää tämän korkeimman puolesta?

Toki terve järki minullekkin sanoo, että esimerkiksi väkinäinen eläminen väkivalta-avioliitossa on väärin väkivallan kohdetta kohtaan.
Mutta oletetaan, että on nainen ja mies, jotka ovat aviopari. Nainen haluaa olla koko sydämestään uskossa.
Miehellä on psyykkisiä ongelmia ja tämä alkaa pahoinpidellä vaimoaan esimerkiksi.
Jos nainen tässä kohtaa haluaa siis eroon miehestään, hänkö menettää uskonsa samalla?
Eikö ole tervettä itsesuojelua, jos haluaa eroon tällaisesta kurjuudesta?Mutta jos nainen ottaa eron, eikö hän ole enää tervetullut seuroihin?

Toinen tilanne sitten; Kuvitellaan edelleen avioliitto. Ja vaikka nyt sitten toisin päin,,
jos vaimo kieltää uskonsa, rakastuu johonkin ei-uskovaan mieheen, jättää uskovaisen miehensä ja läksii toisen matkaan.
Onko tämän uskovaisen miehen usko kielletty sitten automaattisesti myös, jos nainen vain päättää ottaa eron?

Minulla voi olla väärä kuva, mutta tällainen kuva minulla kuitenkin on. Kertokaa minulle!
4606
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Olen kuullut että esim etelä-suomessa joillakin uskovaisilla aviopareilla olisi käynyt niin että asuvat erillään. En tiedä tapauksen taustoja mutta epäilen että kysymyksessä on lähinnä aviopuolison psyykkinen oireilu.

Myös tilanteessa jossa toinen osapuoli on alkoholisti ja uhka lapsille että vaimolle on (mielestäni)syytä harkita asumista erillään kuitenkaan itse ottamatta avioeroa.

En ole kuullut että koskaan tilanteessa, jossa epäuskoinen puoliso olisi ottanut avioeron ja mennyt tiehensä, olisi tätä uskonsa pitänyttä alettu katsomaan kieroon esim. Rauhanyhdistyksellä. Itse tunnen muutamia uskovaisia joiden puolisot ovat jättäneet heidät ja ei minulla uskovaisena ole tarvetta heitä siitä alentaa.

Äänestä

Olen lukenut Raamatusta (en muista mistä kohtaa), että jos ei uskovainen eroaa uskovaisesta puolisostaan, ei se ero ole synti sille uskovaiselle. Jos taas se uskovainen ottaa itselleen uuden puolison, luetaan se hänelle synniksi. Ja tämä on käsittääkseni yleinen kanta vanhoillislestadiolaisuudessa.

Äänestä

???
Siis eihän toinen voi koskaan uskoa toisen puolesta mutta ei myöskään olla uskomatta toisen puolesta! Eli jos toinen aviopuoliso kieltää uskon ja haluaa erota ei se sulje tietty toisen uskoa pois. Ja valitettavasti on varmasti sellaisiakin surullisia tapauksia, että ei ole kyse siitä, etteikö molemmat puolisot haluaisi uskoa, mutta toinen on vaikkapa juuri psyykkisesti sairas, väkivaltainen tms, minkä vuoksi yhteiselämä on mahdotonta tai vaarallista. Sellaisessa tapauksessa ainakin olisi viisasta asua jonkin aikaa erillään, jos ei sitten koko loppu elämää. Eikä tämä silti tarvitse tarkoittaa sitä, että puolisot eivät enää voisi olla uskomassa. Kyllä vain voivat.

Äänestä
  • Saatan ollakki erittäin hakoteillä, enkä väittänyt mitään. Minulla vain oli omat käsitykseni asioista, joihin halusin varmuutta.
    Mutta kiitos kuitenkin. Valaisi hieman..Jatkot :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ihmettelijä kirjoitti:

Takerrun tällaisiin ns.poikkeustapauksiin. Tämä yhteisö päättää siis asioista, jos jostain alkuperäisestä säännöstä vähän poiketaan.
No kysytäänkö sitä ensin kuitenkin Jumalalta, vai voiko joku/jotkut toimia ns.varajumalina ja päättää tämän korkeimman puolesta?

Toki terve järki minullekkin sanoo, että esimerkiksi väkinäinen eläminen väkivalta-avioliitossa on väärin väkivallan kohdetta kohtaan.
Mutta oletetaan, että on nainen ja mies, jotka ovat aviopari. Nainen haluaa olla koko sydämestään uskossa.
Miehellä on psyykkisiä ongelmia ja tämä alkaa pahoinpidellä vaimoaan esimerkiksi.
Jos nainen tässä kohtaa haluaa siis eroon miehestään, hänkö menettää uskonsa samalla?
Eikö ole tervettä itsesuojelua, jos haluaa eroon tällaisesta kurjuudesta?Mutta jos nainen ottaa eron, eikö hän ole enää tervetullut seuroihin?

Toinen tilanne sitten; Kuvitellaan edelleen avioliitto. Ja vaikka nyt sitten toisin päin,,
jos vaimo kieltää uskonsa, rakastuu johonkin ei-uskovaan mieheen, jättää uskovaisen miehensä ja läksii toisen matkaan.
Onko tämän uskovaisen miehen usko kielletty sitten automaattisesti myös, jos nainen vain päättää ottaa eron?

Minulla voi olla väärä kuva, mutta tällainen kuva minulla kuitenkin on. Kertokaa minulle!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu