kertokaapa uskovaiset,,

Olen kuullut että esim etelä-suomessa joillakin uskovaisilla aviopareilla olisi käynyt niin että asuvat erillään. En tiedä tapauksen taustoja mutta epäilen että kysymyksessä on lähinnä aviopuolison psyykkinen oireilu.

Myös tilanteessa jossa toinen osapuoli on alkoholisti ja uhka lapsille että vaimolle on (mielestäni)syytä harkita asumista erillään kuitenkaan itse ottamatta avioeroa.

En ole kuullut että koskaan tilanteessa, jossa epäuskoinen puoliso olisi ottanut avioeron ja mennyt tiehensä, olisi tätä uskonsa pitänyttä alettu katsomaan kieroon esim. Rauhanyhdistyksellä. Itse tunnen muutamia uskovaisia joiden puolisot ovat jättäneet heidät ja ei minulla uskovaisena ole tarvetta heitä siitä alentaa.

Olen lukenut Raamatusta (en muista mistä kohtaa), että jos ei uskovainen eroaa uskovaisesta puolisostaan, ei se ero ole synti sille uskovaiselle. Jos taas se uskovainen ottaa itselleen uuden puolison, luetaan se hänelle synniksi. Ja tämä on käsittääkseni yleinen kanta vanhoillislestadiolaisuudessa.

???
Siis eihän toinen voi koskaan uskoa toisen puolesta mutta ei myöskään olla uskomatta toisen puolesta! Eli jos toinen aviopuoliso kieltää uskon ja haluaa erota ei se sulje tietty toisen uskoa pois. Ja valitettavasti on varmasti sellaisiakin surullisia tapauksia, että ei ole kyse siitä, etteikö molemmat puolisot haluaisi uskoa, mutta toinen on vaikkapa juuri psyykkisesti sairas, väkivaltainen tms, minkä vuoksi yhteiselämä on mahdotonta tai vaarallista. Sellaisessa tapauksessa ainakin olisi viisasta asua jonkin aikaa erillään, jos ei sitten koko loppu elämää. Eikä tämä silti tarvitse tarkoittaa sitä, että puolisot eivät enää voisi olla uskomassa. Kyllä vain voivat.